Atte Arvostaa: Molly's Game

Tänään on vuorossa erikoinen herkkupala. Yksi suosikki käsikirjoittajistani ikinä on Aaron Sorkin, mies josta monella on erilaisia mielipiteitä, joskin hän on yhä yksiä arvostetuimpia nimiä alalla. Few Good Men, The West Wing, The Newsroom, Social Network- miehen resume puhuu puolestaan, niin hyvässä kuin pahassa. Ja nyt, Sorkinin esikoisohjaus elokuvien saralla sai ensi-iltansa, jatkaen tämän käsikirjoittamien elokuvien hengessä elämänkertatarinalla:

Molly's Game

Laskettelija Molly Bloomin (Jessica Chastain) jouduttua uran päättäneeseen onnettomuuteen, täytyy hänen etsiä uusi ura itselleen. Mahdollisuus tulee Dean Keithin (Jeremy Strong) palkattua tämän mukaan pyörittämäänsä underground-pokeriluolaa, jossa näyttelijät, bisnesmiehet ja muut julkkikset pistävät rahaa palamaan. Summat nousevat, panokset kasvavat ja leveä elämä odottaa, mutta onko tämä Mollyn peli, vai jonkun muun?

Tämä on Sorkinia, yksinkertaisesti sanottuna. Sorkinin tyyliin kuuluva salamanopea dialogi, ovelat kielikuvat, monologit ja yllättävät tunnelmanvaihdokset ovat kaikki mukana. Se myös kantaa joitain Sorkinin ongelmista, mutta nämä eivät haittaa kokonaisuutta liikaa. Molly's Game on hauska ja erittäin mukaansatempaava elokuva, ja oiva ohjausdebyytti Sorkinilta. Mielenkiintoisesti Sorkinin trademark "walk and talk" loistaa poissaolollaan, mutta elokuva käyttää sitäkin enemmän kertoja-ääntä, mikä oli aluksi hieman yllättävä mutta lopulta varsin toimiva ratkaisu. Ja kun puhujaääni on Molly itse, painottuu elokuvan näkökulma vahvasti esiin; tämä on Mollyn tarina, ei roskalehtien tarina.  

Sorkinin dialogi ei ole helpointa mahdollista kokeneellekkaan näyttelijälle, mutta Jessica Chastain ja Idris Elba suoriutuvat tästä täydellisesti. Chastain on loistava Molly Bloomin roolissa, ja tämän kylmyydestä ja lievästä ihmisvihasta huolimatta Bloom tuntuu samaistuttavalta ja tämän toivoo onnistuvan yrityksissään. Elba puolestaan näyttelee tämän juristia Charley Jaffeyta, ja tämän ja Bloomin kahdenkeskeiset juttutuokiot olivat elokuvan parhaimpia osuuksia, ja Elba ja Chastain pelasivat todella hyvin yhteen. Elba myöskin saa pitää mittavan monologin, joka on kohtauksena täydellinen yhdistelmä hyvää näyttelijää ja loistavasti kirjoitettua dialogia. 

Michael Cera oli positiivinen yllätys elokuvassa. Hänen roolinsa, "Pelaaja X", oli stand-in monille hollywood-tähdille jotka pelasivat Mollyn pöydässä ja mahdollistivat pelien jatkumisen. Pelaaja X on yhdistelmä Tobey Maguirea, Leondardo DiCapriota ja Ben Affleckia, ja itse huomasin Ceran kanavoivan juurikin Affleckia paljon, mikä oli hyvin mielenkiintoinen valinta. Cera on hyvä näyttelijä joka on hiljalleen pääsemässä irti omasta vanhasta imagostaan, ja hyvä niin. Kevin Costner puolestaan kantaa loppupuolella elokuvan sydäntä mukanaan Mollyn vieraantuneena isänä Larryna, ja jälleen on teksti ja näyttelijä yhdistetty lähes täydellisesti. Chris O'Dowdin roolisuoritus yllätti myöskin hyvin rauhallisena ja hieman vähemmän yliampuvana versiona itsestään.

Aaron Sorkinia on jo kauan kiinnostanut self-made-julkkikset; Social Network ja Steve Jobs molemmat kertoivat kahdesta hyvin menestyneestä miehestä, jotka eivät pelänneet menestyä hinnan kasvatessa kuinka korkeaksi tahansa. Molly's Game on luonnollinen jatko tälle sarjalle, sillä Molly Bloom jakaa paljon yhteistä Zuckerbergin ja Jobsin kanssa; hän näkee tien menestykseen ja rikkauteen, ja hän seuraa sitä häivähtämättä. Molly's Game kuitenkin kärsii hieman siitä samasta ongelmasta josta moni Sorkinin teos kärsii, eli naisten ongelmat usein pyörivät miesten ympärillä. Molly's Game on hyvä elokuva, joka pitkästä kestostaan huolimatta pysyy tiivinä pakettina koko ajan, Chastain ja Elba antavat todella vahvat ja mukaansatempaavat roolisuoritukset ja leikkaus ja kuvaus on ihan toimivaa. Jos pitää Sorkinin nopeasta, pomppivasta dialogista, pokerista ja vahvoista yrittäjähenkisistä päähenkilöistä jotka eivät osaa lopettaa ajoissa, on Molly's Game varma paketti. 

Atte T