perjantai 17. toukokuuta 2019

Atte Arvostaa: John Wick Chapter 3 - Parabellum

*DING DING DING*

LET'S GET READY TO RUMBLEEEEEE



John Wick Chapter 3: Parabellum



Elokuva: John Wick (Keanu Motherfucking Reeves) on erotettu salamurhaajien lainkuuliaisesta alamaailmasta, ja hänen päästään on luvattu miljoonapalkkio. Viimeisten voimavarojensa avulla Wick pakenee New Yorkista Casablancaan, jossa hänen vanha ystävänsä Sofia (Halle Berry) auttaa häntä löytämään keinon jolla sovittaa syntinsä...



John Wick. John Wick- elokuvien korkea laatu on kyllä ollut yksi tämän vuosikymmenen parhaimpia yllätyksiä; alunperin suhteellisen geneerisen oloinen ammuskeluleffa paljastuikin visuaalisesti, koreografisesti ja symbolisesti mielenkiintoiseksi paketiksi, ja Keanu Reevesin yhdeksi hienoimmista roolisuorituksista. Nyt elokuvasarjan kolmas osa, John Wick Chapter 2:en järkyttävän hyvän cliffhanger-lopun jälkeen, jatkaa tätä tarinaa ja vie sitä yhä edelleen kohti uusia sfäärejä. John Wick Chapter 3: Parabellum on vuoden kovimpia toimintaleffoja, ja toiminnan eskaloituminen nuhjuisesta katutappelusta aina kymmeniä pyssymiehiä sisältävään koirataisteluun on joka kerta viihdyttävää, koska stunttimiehestä ohjaajaksi kehittynyt Chad Stahelski todellakin tietää miten kuvata helposti seurattavaa ja sopivan raadollista toimintaa. Luulit että Wick oli jo näyttänyt kaikkensa? Nyt hän tappaa jengiä hevosilla ja kirjaston kirjoilla!



Keanu Reeves on yhä parasta niin kuin hän oli Bill & Ted- aikoina ja Matrixissa. Hänen ulosantiaan on helppo kritisoida tylsänä tai puisena, mutta Reevesin taito saada katsoja puolelleen roolissa missä hyvänsä yhdistettynä tämän lähes meta-tasoiseen karismaan maailman tehokkaimpana tappajana toimii erittäin hyvin. Alunperin Wick palasi takaisin väkivallan maailmaan kun hänen kykynsä surra rauhassa riistettiin häneltä, sitten kun hänen vanhat lupauksensa tulivat kummittelemaan ja hän ylitti rajan jolta ei ole paluuta takaisin. Nyt hän maksaa kovaa sakkoa tästä rikoksesta, ja hänen surunsa- muisto rakkaastaan ja tämän puhtaan muiston vaaliminen- on ainoa syy jatkaa eteenpäin. Wickin vanha ystävä Sofia on samasta puusta veistetty, joka joutui luopumaan ainoasta rakkaudestaan saadakseen asemansa, ja hänen kauttaan elokuva myös tutkii koko "pahis tappoi John Wickin koiran ja sen takia kaikki kuolee" vitsiä, sillä kyse ei ikinä ole pelkästään eläimistä. Sofiasta puheen ollen, Halle Berry muistuttaa taas kuinka oikeasti hyvä näyttelijä hän on, ja rääkki minkä Berry kulki läpi roolia varten todellakin näkyy kankaalla.



Vanhasta kaarista Ian McShane, Lance Reddick ja Laurence Fishburne jatkavat erinomaista työtä. McShanen Winstonin viileä karisma toimii yhä, Reddickin Charon pääsee toimintaan kiinni ja rakastan niin paljon Fishburnen elämää isompaa, mahtipontista ja koppavaa "The Bowery King"- hahmoa. Uusista nimistä Anjelica Huston Wickin menneisyyden hahmona ja Asia Kate Dillon Wickin edesauttajien perässä kulkevana "Tuomarina" olivat vallan mainioita, mutta Mark Dacascosin Zero on kuitenkin se joka on varastaa shown. Zero oli hetken vain geneerisen ninjan oloinen tappaja, mutta hän kuitenkin heijastaa hienosti Wickin myyttistä asemaa tässä maailmassa ollen tämän suuri fani. Samassa luokassa on myös indonesian toimintatähdet Yayan Ruhian ja Cecep Arif Rahman (Raid 2), jotka melkein ovat karanneet omasta elokuvastaan tänne taistelemaan John Wickin kanssa. 



John Wickeissa toiminnan jälkeen paras asia on se miltä se näyttää, ja miten tätä ulkonäköä käytetään kontrastina sen hirvittävään, väkivaltaiseen maailmaan. Wick on neonvalojen ja värien maailma, jossa varjot ovat pimeitä ja synkkiä. Continental-hotellien siisteys ja tyylikkyys (uusi Continental-hotelli unlockattu Casablancassa!) ja salamurhaajien maailman lainkuuliaisuus ja järjestelmällisyys (kuka ikinä suunnittelikaan Korkean Pöydän virastot ansaitsee Oscarin) antaa heille sivistyneisyyden verhon jonka tarkoitus on pitää jonkinlaista kuria maailmassa. He ovat kuitenkin yhtä väkivaltaisia ja julmia kuin kuka tahansa muukin, he vain näyttävät hyvältä puhuessaan muuta. Korkean Pöydän sanktioima ninjahyökkäys (luoja että rakastan näitä leffoja) tappaa armotta myös ihmisiä jotka eivät olleet mitenkään osallisia Wickin pakoon tai tämän tekoihin. Elokuva elokuvalta tämä siisti, sääntöjä sisältävä maailma paljastuu entistä dystopisemmaksi paikaksi, ja ajatus kaiken polttamisesta maahan ei olisi huono idea.



Toivon todellakin että oletetussa neljännessä John Wick-elokuvassa paneuduttaisiin entistä enemmän siihen, miksi John Wick jatkaisi taisteluaan lepäämisen ja piiloutumisen sijaan. Hän on kykenevä tappamaan kenet tahansa ja kuinka monta tahansa, joten olisi hyvä vahvistaa entisestään sitä miksi pelkästään tämän surutyön lisäksi. Kun taistelut kerta ovat näiden elokuvien myyntivaltti ja toistuvin osa, haluaisin että tarinankerronta ei aina tykkäisi seinään niiden kohdalla. Onneksi nämä taistelukohtaukset ovat niin hyviä että tähän asti tälläkin on pärjätty. Ensimmäinen John Wick oli kreikkalainen jumaltaru ja John Wick Chapter 2 videopeli-räiskinnän ja rock-oopperan sekoitus. Mitä John Wick Chapter 3 - Parabellum sitten on? Legendan statuksen kanssa elämistä ainakin, pääasiallisesti kuitenkin helkutin kovaa viihdettä. John Wick Chapter 3 - Parabellum on suurella todennäköisyydellä vuoden kovimpien toimintaleffojen kärjessä, ja jos nautit edellisistä John Wickeista niin luultavasti nautit myös tästäkin. Keanu Reeves tappaa kaikki, minä pidin paljon.

Atte T
   



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti