tiistai 11. marraskuuta 2014

Marvel Movie Madness-Osa 1

                               

Ah! Tämä on oikea aika olla Marvel-fani. Avengers: Age of Ultron tulossa keväällä ja traileri lupailee erittäin viihdyttävää ja eeppistä leffaa, ja Marvelin viimeisimmässä tiedotteessa saimme kuulla idon liudan elokuvia joita on luvassa tulevaisuudessa; Doctor Strange (2016), Captain America: Civil War (joka kuulostaa tutulta blogin lukijoilleni) (2016), Thor: Ragnarok (2017), Black Panther (2017), kauan odotettu Avenger; Infinity War Parts 1-2 (2018-2019) sekä monia muita. Luvassa on siis toivottavasti monta Captain America: Winter Soldierin ja Guardians of the Galaxyn kaltaisia hittejä eikä enään yhtäkään Iron Man 3:sta.

Sitten mieleeni juolahti ajatus. Kun kuitenkin tulen katsomaan jo tulleita elokuvia uudestaan ja uudestaan, voisin yrittää yhdistää sen johonkin luovaan. Kuten arvioiden tekemiseen. Monet jotka tuntevat minut ovat perillä siitä faktasta että pidän lähes poikkeuksetta jokaisesta supersankarielokuvasta jonka näen, ja en myöskään osaa pitää turpaani kiinni niistä. Joten kanavoidaanpa tätä sitten tänne: Seuraavien kuukausien ajan katson uudelleen ja arvioin jokaisen Marvel Cinematic Universen leffan järjestyksessä, tarkoituksena saada tämä tehtyä ennen Avengers: Age of Ultronin tuloa elokuvateattereihin. Kaksi kuussa-tahdilla aikataulu näyttää tältä:

Marraskuu: Iron Man ja The Incredible Hulk
Joulukuu: Iron Man 2 ja Thor
Tammikuu: Captain America: The First Avenger ja The Avengers
Helmikuu: Iron Man 3 ja Thor: The Dark World
Maaliskuu: Captain America: The Winter Soldier ja Guardians of the Galaxy

Tarkoituksenani olisi myös löytää uusia näkökulmia näihin leffoihin. Yritän katsoa niitä vähän uusista näkökulmista, yrittäen olla lankeamatta "faniarvosteluun" mutta myöskin pysymällä pois pikkutarkasta detaljien syynäyksestä.Spoilereita tiedossa, mutta ketä kiinnostaa.

Mutta aluksi niille jotka eivät tiedä- mikä on Marvel Cinematic Universe? MCU-termin alla olevat elokuvat tapahtumat omassa jaetussa universumissa. Se mitä tapahtui Thorissa tai Iron Manissa ovat siis tapahtuneet samassa tarinassa, mutta eri aikaan ja eri paikassa. Näiden tarinoiden kulmiutumispisteenä on Avengers-leffat joissa Kostajat pistetään kokoon taistelemaan yhdessä. Tämän lisäksi niitä yhdistää elokuvastudio Marvel Studios, joka on toiminut kaikkien näiden tuottajan (vain co-tuottaja muissa Marvel-leffoissa). Eli siis Spider-Manit, X-Menit ja Fantastic Fourit eivät ole osa tätä universumia vaan omia itsenäisiä elokuviaan omissa jatkumoissaan. Ainakin vielä- Sony on lähestynyt Marvelia yhdistääksensä Amazing Spider-Man-elokuvauniversuminsa Marveliin. Haluan vain että Wolverine taistelee Hulkkia vastaan, onko se liikaa vaadittu?

Mutta aloitetaanpa. Ensimmäisenä vuorossa on elokuva, joka aloitti tämän kaiken. Tämä kyseinen elokuva toi kaksi miestä takaisin oman kastinsa huipulle, ja näytti oman tapansa tehdä supersankarielokuvia- ja jos näyttelijöitä on uskominen- improvisoitiin: kysykää vaikka Jeff Bridgesiltä. Kyseessä on tietenkin:

IRON MAN (2008)


Historiaa: Tony Stark eli Rautamies ilmestyi ensimmäisen kerran Tales of Suspense #39 -lehdessä maaliskuussa 1963, luojinaan Stan Lee, Larry Lieber, Don Heck ja Jack Kirby. Tony Stark oli lahjakas mekaanikko joka peri edesmenneeltä isältään Stark Industriesin, menestyvän asealan yrityksen. Vietnamin sodan aikana hän oli tutkimassa asetilannetta rintamalla, mutta joutui Vietkongin väijytykseen ja haavoittui. Vietkongin johtaja lupasi pelastaa Tonyn hengen, jos tämä suostuisi rakentamaan tälle aseita. Tony suostuu pelatakseen aikaa, ja yhdessä kiinalaisen tiedemiehen Yinsenin kanssa hän luo haarniskan jolla paeta, ja jossa on tahdistin pitämään hänet hengissä. Suunnitelma paljastuu, ja Yinsen kuolee mutta Tony pääsee pakoon, ja alkaa käyttämään keksintöään viattomien suojeluun supersankarina nimeltä RAUTAMIES. Rautamies taistelee muita industrialisteja kuten Obadiah Stanea ja Justin Hammeria, Neuvostoliiton agentteja kuten Purppuradynamoa ja Titaanimiestä sekä pahinta arkkivihollistaan Mandariinia vastaan lukuisissa seikkailuissa ja on Kostajien perustajajäsen. Suomessa Rautamies ilmestyi ensimmäisen kerran Ihmesarja-lehden numerossa 8 (1967),

Elokuva: Tony Stark (Robert Downey Jr.) on Stark-yhtiöiden johtotähti ja maailmankuulu playboy-miljonääri-nero, joka elää elämää vailla huolia, juhlien ja naisia kaataen. Tämä kuitenkin muuttuu kun työmatkalla Afganistanissa hän joutuu väijytykseen ja haavoittuu, sekä joutuu terroristien vangiksi. Hänen henkensä pelastaa Yinsen-niminen tiedemies ja kanssavanki, joka asentaa autonakkuun viritetyn magneetin tämän rintaan estääkseen kranaatinsirujen pääsemisen Tonyn sydämeen. Terroristijärjestö Kymmenen Sormusta haluaa Tonyn rakentavan heille uusia ja tehokkaita ohjuksia, mutta Tony rakentaakin prototyypin haarniskasta jonka avulla hän pakenee terroristien luota. Kotona hän päättää alkaa uudistamaan Stark-yhtiön linjauksia pois asekaupasta, välittämättä  bisneskumppani Obadiah Stanen (Jeff Bridges) tai parhaan ystävänsä James Rhodeyn (Terrence Howard) vastustelusta, ja alkaa myös samalla rakentamaan uutta versiota haarniskastaan. Mikä on Tony Starkin tulevaisuus juonien paljastuessa, ja onko hänen suurin keksintönsä maailman suurin uhka?

Iron Man oli syntyjään klassiko, jota pidetään yhä parhaimpiin kuuluvana supersankarileffana. Sen omintakeinen huumori toimii juuri oikealla tavalla salamannopeana syöttönä, ja hyvin poikkeuksellisesti supersankarielokuville siinä on oikeastaan vain kaksi oikeaa taistelukohtausta. Paljon keskitytään kertomaan hahmoista ja heidän motivaatioistaan. Robert Downey Jr on kuin luotu tähän rooliin ja sopii yhtä hyvin Rautamieheksi kuin Hugh Jackman Wolverineksi. Leikittelevä ja nopea huumori, karisma ja tilanteisiin sopiva totisuus- Downey ei vain heitä leukaa tässä roolissa.  Myöskin Jeff Bridgesin hahmo Obadiah Stane/Iron Monger on varsin mainio kaikessa yliampuvuudessaan (Jeff Bridgesin perusmoodi) mutta on pahiksena ehkä hieman yksiulotteinen ja ennalta-arvaavattavissa. Tony Starkin avustaja Pepper Pots on kirjoitettu  hyvin, ja hahmon itsenäisyyttä ja bisneskykyä painotetaan lisää vielä tulevissa elokuvissa, mutta Gwyneth Paltrowin roolisuoritus on jotenkin tönkkö välillä.  Toimintakohtaukset on tehty hyvin. Rautamiestä on ilo katsella lentämässä ja taistelemassa, samoin loppuvihollinen Iron Monger on varsin komea näky. Uuden katselukerran jälkeen oli hauska nähdä Phil Coulson (Clark Gregg) ensimmäisen esiintymisen- mieshän on sitemmin tullut vakinaamaksi Marvel-mediassa ja myöhemmin myös otettu mukaan sarjakuviinkin. Lopputekstien jälkeinen kohtaus on jo klassikko omassa genressään, pieni lisä joka aloitti elokuvasarjan vyöryn joka ei näytä hidastuvan.     

Kun aloin katsomaan tätä leffaa, odotin löytäväni paljonkin mitä kritisoida. Ainoa mikä jäi vahvasti mieleeni oli se, että soundtrack ei ole mitenkään mieleenpainuva, lukuunottamatta alun AC/DC-rallia. Tottakai voisin tehdä argumentin "White Man saves people from evil Afghan people" mutta mitä minä mistään tiedän. Rautamies on aina taistellut ulkomaisia uhkia vastaan oli ne sitten Neuvostoliitosta, Kiinasta tai Maklu IV:ltä. Iron Man on edelleen erittäin hyvä ja näyttävä sekä älykäs sarjakuvaleffa, joka ei lankea jokaiseen sudenkuoppaan ja jonka argumentit ovat hyviä ja fiksuja. Myöskin Kymmenen Sormuksen tuonti jo alussa oli mainio tapa pedata Rautamiehen arkkivihollisen saapumista.

Oy vey.

The Incredible Hulk (2008)


Historiaa: Bruce Banner eli Hulk koki päivänvalon The Incredible Hulk-lehden ykkösnumerossa 1962, luojinaan Stan Lee ja Jack Kirby.  Bruce Banner oli tiedemies, joka kehitteli USA:lle gammaenergia-pommia, mutta onnettomuudessa altistui itse tappavalle gamma-säteilylle. Mutta hän ei kuollut, vaan muuttui lihaskimpuksi hirviöksi, joka oli myöskin hyvin yksinkertainen ja aggressiivinen. Hän oli muuttunut HULKIKSI. Hulkkia ei varsinaisesti voi kutsua supersankariksi tämän väkivaltaisen luonteen ja arvaamattomuuden takia, mutta on ollut Kostajien ja Puolustajien jäsen-mutta on myös taistellut melkein kaikkien supersankarien kanssa. Hulkin tunnetuimpia vihollisia on USA:n armeijan Kenraali (ja Brucen naisystävän Bettyn isä) Thaddeus "Thunderbolt" Ross, gammasäteistä voimansa saanut liskomainen hirviö Kuvotus ja gammasäteilylle altistunut ja sitä kautta neroksi muuttunut  entinen talonmies Johtaja, Hulkin vaarallisin vihollinen. Suomessa Hulk ilmestyi ensimmäisen kerran Ihmesarja #5-lehdessä 1967.

Elokuva: Altistettuaan itsensä Gammasäteilylle, Bruce Banner (Edward Norton) muuttui Hulkiksi, pysäyttämättömäksi voimanpesäksi. Oltuaan pitkään karussa Kenraali Rossilta (William Hurt), Bruce on päätynyt Brasiliaan jossa hän yrittää keksiä keinoa poistaa Hulk itsestään. Ross kuitenkin löytää hänet, ja yhdessä ammattisotilas Emil Blonskyn (Tim Roth) kanssa he ajavat Bannerin taas karkuteille. Salaperäisen yhtesistyökumppaninsa Mr Bluen ja vanhan rakkautensa Betty Rossin (Liv Tyler) avulla Bruce koittaa saada hirviön pois kehostaan, mutta tarvitseeko maailma enemmän Bruce Banneria vai Hulkkia, kun armeija käynnistää projektin luoda supersotilaita uudestaan?

Hulk-elokuvat eivät ole olleet mitään kansan suosikkeja. Ang Leen Hulk (2003) oli surkuhupaisa taidonnäyte, eikä Incredible Hulk yltänyt Iron Manin tasolle. Mutta onko se huono elokuva? Ei. Onko se hyvä? Ei oikeastaan. Se on hyvin keskinkertainen. Edward Norton on kyvykäs ja mielenkiintoinen näyttelijä, mutta auttamattoman eksyneen oloinen ja tylsä Bruce Bannerina. Sama pätee Liv Tyleriin- en tiedä onko hänellä vain tuollainen omintakeinen tapa näytellä, mutta kuiskausdialogi ja "tunteettomuus" ei oikein toimi vauhdikkaassa supersankarielokuvassa. Myöskin jotkut hahmojen valinnat ihmetyttävät- esim. Bannerin valinta asua Brasialaisessa slummissa- ei kuulosta kovinkaan rauhalliselta paikalta asua jos haluaa välttää kiihtymistä. Samoin Bettyn poikaystävän Leonard Samsonin (sarjakuvissa väkivahva Doc Samson) unohtaminen heti kun Bruce palaa kuvioihin oli Bettyltä lievästi sanottuna outo ja häiritsevä. Heidän ei näytetä puhuvan enään kertakaan, saatika edes tapaavan. Mutta kai senkin voi panna "elokuvien tosirakkauden" piikkiin, mutta en sitä silti niele.
Mutta on elokuvassa hyvääkin. William Hurt on mainio Kenraali Ross. Hänen syynsä metsästää Hulkkia on esillä hyvin, ja vaikka onkin suurimman osan ajasta Hulkin vastustaja, ei hän ole paha varsinaisesti. Sitä varten meillä on Blonsky eli Kuvotus. Roth on Blonskyna tehokkaan ammattisotilaan mallitapaus, ja Kuvotuksena erittäin vaikuttava ja Rothilla on selkeästi hyvin hauskaa leikkiä motion capturella. Myöskin Tim Blake Nelsonin Samuel Sterns oli mainio ja yllättävä lisä elokuvaan, pedaten vahvasti tulevaa (jota saadaan yhä odottaa). Myöskin taistelukohtaukset ja tunnelman luonti on onnistunut. Hulk näyttää taisteluissa vaikuttavalta, mutta vieläkään eivät Hulkin kasvot vakuuta- Nortonin kasvot paistavat lävitse ja saavat vihreän lihaskimpun näyttämään välillä turhankin komealta. Myös Soundtrack on hyvin unohdettava. Lopputekstien jälkeisessä kohtauksessa Tony Stark käy tapaamassa Rossia, ja mainitsee tälle että he ovat kokoamassa kasaan ryhmää, pedaten lisää Kostajia Iron Manin hengessä.

Kaiken kaikkiaan, Incredible Hulk on hyvin keskinkertainen mutta silti viihdyttävä elokuva. Edward Norton läksi mäkeen tämän elokuvan jälkeen, ja hänen manttelinsa tulevissa leffoissa sai Mark Ruffalo. Onko Ruffalo tarpeeksi hyvä nostamaan hiljaista kuolemaa tekevän Hulk-elokuvan ylös haudastaan ja muuntaa sen Iron Manin kaltaiseksi hitiksi? Ei ainakaan kovinkaan pian, sillä Hulk-elokuvaa ei ole tiedossa ainakaan ennen vuotta 2019. Entäs kuinka Ruffalo selviää Hulkin roolista Avengers-leffassa?  Palataan siihen Tammikuussa.

Kaksi takana, 8 edessä. Mistä te piditte näissä elokuvissa, vai ovatko kauheaa tuubaa molemmat? Joulukuussa vuorossa Iron Man 2 ja Thor. Siihen asti, Exelcior ja niin pois päin, True believers!

Atte T