torstai 23. kesäkuuta 2022

Aasa Arvostaa: Obi-Wan Kenobi

 Olen aiemminkin maininnut, miten minä en ole varsinaisesti saanut ensikosketustani Star Warsiin alkuperäisen elokuvatrilogian kautta. Minulle ensimmäinen Star Wars- media oli Uuden Toivon kasettisatu-versio. Mutta varsinaisesti minä kasvoin prequel- trilogian aikana Star Wars -faniksi joka olen nyt. Nuorempana katselin kotona VHS:ltä Pimeää Uhkaa, Kloonien Hyökkäystä ja Sithin Kostoa jatkuvasti uudestaan, ja minulla on paljon lämpimiä muistoja yhä noista elokuvista - erityisesti Ewan McGregorin Obi-Wan Kenobista. Ja kun Disney ilmoitti tekevänsä sarjan Obi-Wanista, olin....ristiriitainen. McGregorin Obi-Wan on yksi prequel- leffojen parhaimmista asioista, ehkä jopa paras, ja McGregor jos joku ansaitsee helpon ja ison palkkion hahmon uusimisesta. Mutta toisaalta, minun ideani siitä millainen hyvä Obi-Wan sarja olisi eroaisi varmasti Disneyn brändiuskollisesta ja franchise-synergiaa sykkivästä ideasta. 


Obi-Wan Kenobi




Tarina: 10 vuotta on kulunut siitä, kun Keisari Palpatinen juoni paljastui ja jedit tuhottiin kammottavalla tavalla, ja Tasavalta muuttui Imperiumiksi. Sodasta ja jedien massamurhasta selvinnyt mestar Obi-Wan Kenobi (Ewan McGregor) asuu yksin Tatooinella, pitäen päänsä alhaalla ja vältellen kontaktia. Imperiumin Inkvisiittorit ovat kuitenkin kaikkien jedien perässä, metsästäen heitä armottomasti läpi galaksin. Inkvisiittori Kolmas Sisko (Moses Ingram) keksii keinon houkutella Obi-Wan esiin... 




Minun ideani Obi-Wan Kenobista kertovaan sarjaan olisi ollut hyvin minimalistinen, filosofinen ja jopa eksistentialinen sarja, jossa Obi-Wan asuu aavikolla yksin katumuksensa, syyllisyyden tunteensa ja menneisyyden haamujen keskellä. Kutsuin mielessäni tätä sarjaa nimellä Obi-Wan aavikolla istui, olevaisuutta pohtien. Deborah Chow'n sarja on aika kaukana tästä ideasta, mutta omaa kuitenkin teemoja ja ajatuksia joita halusinkin nähdä Obi-Wania käsittelevässä sarjassa. Obi-Wan Kenobi on viihdyttävä sarja, joka välillä nousee erinomaisuuteen. Se kärsii kuitenkin kaikista ongelmista, mistä Disney+ sarjat ja modernit Star Wars- mediat yleensä kärsivätkin - hulpeasta budjetista huolimatta tylsä ulkonäkö, hätäinen juonirakenne joka olisi ansainnut hieman lisää tilaa hengittää ja viittauksien käyttö merkittävän sisällön korvikkeena. Viimeisessä näistä sarja kuitenkin suoriutuu paremmin kuin monet edeltäjänsä, ja tuntuu siten enemmän omalta jutultaan. Lisäpisteet siitä, että John Williams palasi tekemään sarjalle tunnusmusiikin, joka on erittäin hyvä. 




Ewan McGregor on ollut lempinäyttelijöitäni lapsesta saakka, ja hänen versionsa Obi-Wanista on aina tuntunut oikealta. McGregor omaksuu Alec Guinnessin äänen ja maneerit, ja tällä kertaa hän näyttelee vielä  hieman vanhempaa Kenobia jossa nämä maneerit näkyvät entistä paremmin. Sarjan alkaessa Obi-Wan on rikkinäinen mies, joka asuu yksin luolassa. Hänen piti olla mestarinsa Qui-Gonn Jinin kanssa yhteydessä, mutta Tatooinen ikuisilla dyyneillä Kenobi ei kuule muuta kuin oman syyllisen omatuntonsa äänen. Kun vanha ystävä kutsuu Obi-Wanin auttamaan häntä, kieltäytyy hän lähes välittömästi, uskoen että hän ei voi enään auttaa ketään. Obi-Wan Kenobi on sarja todellakin omasta päähenkilöstään, tämän ollessa (melkein) mielenkiintoisin hahmo sarjassa ja sarjan keskittyessä vahvasti Obi-Wanin omaan mielentilaan ja henkisiin tarpeisiin. Obi-Wan on aina ollut ristiriitainen mies: loistava pilotti joka vihaa lentämistä, mahtava soturi joka inhoaa väkivaltaa ja karismaattinen diplomaatti joka haluaa olla yksin. Sarjan alkaessa hän ei ole vielä viisas Ben Kenobi jonka tunnemme, eikä uljas jediritari jonka muistamme, ja sarja on prosessi jonka kautta näitä molempia puolia hahmosta esitellään McGregorin erinomaisen performanssin kautta.




Obi-Wan Kenobin sivunäyttelijät ovat myös suurilta osin mielenkiintoisia. Eniten keskustelua on herättänyt Leia Organan mukanaolo ja tärkeys juonessa, ja mielestäni Vivien Lyra Blair tekee hienoa työtä nuoren prinsessan roolissa. Leiassa näkyy monet elementit joista näkyy hänen arvonsa ja asenteensa jotka tunnistamme vanhemmasta Leiasta, ja Blair antaa aitoa lapsekasta energiaa hahmolle. Indira Varma on hyvä lisäys kapinallisena Imperiumin upseerina, joka jakaa Obi-Wanin kanssa samoja teemoja katumuksesta ja häpeästä, toimien hyvänä vastaparina Obi-Wanille. Rupert Friend oli paperilla hyvä valinta Suurinkvisiittorin rooliin, mutta hänen maskeerauksensa on hieman tönkön näköinen paikka paikoin ja hänen osuutensa sarjassa on hämmentävä. Samaa hämmentävyyttä näkyy myös Darth Vaderin toteutuksessa. Hayden Christensen sai tilaisuuden uusia roolinsa Vaderina ja Anakinina, mutta niin sai myös James Earl Jones ja kaksi eri pukustuntti-näyttelijää, ja todellisuudessa Christensen on vain kahdessa takaumassa ja finaalissa mukana oikeasti. Mutta Darth Vader itsessään on tehty erinomaisesti. Prequel-leffat eivät ikinä saaneet iskeä hampaitaan kunnolla kiinni "nuoreen Darth Vaderiin" ja nyt näemme hieman erilaisen version hänestä: impulsiivinen ja kasuaalisti hirviömäinen Vader on Obi-Wanin pahin painajainen, menneisyyden virhe metsästämässä häntä armotta. Heidän kohtaamisensa ovat joka kerta tunteellisesti raskaita, ja varsinkin viimeinen kohtaaminen on erinomainen konkluusio Obi-Wanin tarinalle sarjassa ja toimii myös osana näiden hahmojen historiaa jonka tiedämme alkuperäisistä elokuvista. 




Mutta Obi-Wanin lisäksi sarjassa on toinen merkittävästi kehittyvä ja muuttuva hahmo, ja tämä on Kolmas Sisko, oikealta nimeltään Reva Sevander. Reva on inkvisiittori, sith-oppilas jonka tehtävänä on etsiä ja tappaa vielä elosssa olevia jedejä ja tuoda Voimalle herkkiä lapsia Imperiumin hoivaan. Reva on kunnianhimoinen, voimakas ja armoton, ja hän on omistautunut erityisesti Obi-Wan Kenobin kiinni saamiselle, muiden inkvisiittorien pitäessä häntä varomattomana ja epäluotettavana. Reva on kuitenkin kaikkea muuta kuin yksiulotteinen pahishahmo, vaan hänen tarinansa alkaa sarjan ensimmäisestä kohtauksesta lähtien: hän on Order 66- selviytyjä, jonka ystävät kuolivat Anakin Skywalkerin kädestä, ja hän oli itsekin kuolla tuona päivänä. Mutta viha on mahtava motivaattori, ja hänen elämäntehtävänsä on kostaa hinnalla millä hyvänsä oma tuskansa ja menetyksensä. Tämä paljastus nostaa Revan välittömästi Star Warsin mielenkiintoisempien antagonistien joukkoon, ja Moses Ingram tekee erittäin hyvää työtä roolissa. Ingram tuo Revan raivon ja surun esiin upeasti, ja hänellä on loistava presenssi jopa Vaderin rinnalla. Samalla hän on myös hyvä reflektio sekä Obi-Waniin että Vaderiin: Vaderin tavoin hän on vihan ja kostonhimon ohjaama, mutta Obi-Wanin tapaan hänellä on myös selviytyjän syyllisyys, joka kalvaa alati häntä. Se määrä paskaa mitä Moses Ingram on saanut niskaansa vain siitä että hän on musta nainen Star Warsissa osoittaa jälleen sen, että Star Wars- fanit eivät ansaitse mitään hyvää. 



  
 Sarja ei kärsi hyvistä ideoista, vaan enneminkin kunnianhimottomuudesta teknisellä puolella. Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta sarja on visuaalisesti kovin tylsä, kuvaukseltaan katkonainen ja käsipitoinen kamera toimiin joissain kohtauksissa hyvin tuomaan tiettyä POV- vaikutelmaa, mutta toisissa taas häiritsee kohtauksen tunnelman asettumista. Valotus on sarjassa hyvin vaihtelevaa tasoltaan, välillä ollen ruskean ja harmaan tylsyyden vankina, mutta toisaalta taas Vaderin kiiltävää kypärää ja erilaisia valonlähteitä on käytetty monessa kohtauksessa todella hyvin. Tämä epätasaisuus teknisessä toteutuksessa tekee Obi-Wan Kenobista välillä hyvin turhauttavaa katsottavaa, joka ei kertaakaan tunnu nousevan omaan potentiaalinsa kiinni. Lopputaistelu Vaderin ja Obi-Wanin välillä toimii lähinnä sen tunteellisen panoksen ja muutaman kivan visuaalin takia, mutta on niin synkkä ja ympäristöltään tylsä. Star Warsin parhaat valomiekka-taistelut joko liikkuvat sijainnista toiseen (Luke vastaan Vader) tai omaavat vahvan visuaalisen elementin (Mustafarin laavavirta tai Snoken valtaistuinsali, näin esimerkkeinä), ja Obi-Wan Kenobi ei tee näistä kumpaakaan oikein. Onneksi Obi-Wan Kenobin tunteellinen ja tarinallinen puoli on kuitenkin erittäin vetävä, ja se pelastaa sarjan minulle. Book of Boba Fettin mahalaskun jälkeen Obi-Wan Kenobi on oikein mukava muistutus näiden sarjojen potentiaalista tunteelliselle tarinankerronnalle, ja vanha prequel-fani minussa nautti sekä Obi-Wanin uudelleennäkemisestä että hänen tarinansa jatkamisesta siihen mihin se jäi. Obi-Wan Kenobi ei ole lähelläkään Star Warsin parhaimpia hetkiä, mutta uskon palaavani sen pariin tulevaisuudessa uudestaankin, ja olen iloinen siitä että se on olemassa.



Aasa T