Stranger Things 3
Sarja: Kesä 1985, ja Hawkins valmistautuu itsenäisyyspäivän viettoon. 13- vuotiaat Mike (Finn Wolfhard) ja Eleven (Millie Bobby Brown) ovat parisuhteen onnessa, seriffi Jim Hopperin (David Harbour) pitäen tätä liian nopeana etenemisenä, hakien neuvoa Joyce Byersilta (Winona Ryder). Kesä kuitenkin katkeaa vanhan kauhun palatessa; mitä ne haluavat Hawkinsin kaupungista, ja miten Steven (Joe Keery) ja Dustinin (Gaten Matarazzo) paikallistamat venäläiset soluttautujat liittyvät tähän?
Vuoden parin tauko kausien välissä oli 100% oikea veto, ja toivon että kun Stranger Things 4 pamahtaa netflixiin, on taas muutama vuosi vierähtänyt, sekä oikeassa ajassa että maailman sisällä. Stranger Things on kasvanut sarjana, ja kolmas kausi on ehkä sarjan paras; samaan aikaan hauskin ja samaan aikaan myös ehkä synkin, ja tämä balanssi on loistava. Stranger Things 3 on se kesä-blockbuster televisiosarjan muodossa, mutta sellainen hyvällä tavalla vanhanaikainen ja fiksusti tehty blockbuster, jossa toiminnalla on tarkoitus, hirviöt ovat muutakin kuin vain hirviöitä ja hahmot ovat se syy miksi katsojana olen liimautunut ruudun ääreen.
Tämän sarjan hahmokaarti on suhteellisen iso, ja Stranger Things 3 tekee fiksusti pilkkoessaan porukan varhaisessa vaiheessa omiin ryhmiinsä ja seuraten näiden ryhmien matkaa yhdessä kohti loppua. Eleven saa viettää vihdoin yhteistä aikaa Maxinen (Sadie Sink) kanssa ja heidän seikkailunsa yhdessä on juuri sitä sisältöä jota olen Elevenille toivonut, ja tämän kiista hieman ylihuolehtivan Miken kanssa toimii myös, muistuttaen hyvin siitä että nämä hahmot ovat kasvaneet teini-ikään. Tiedeleirillä ollut ja ystävistään hieman erkaantunut Dustin ja jäätelökauppiaaksi jumittunut Steve toimivat yhä loistavana tiiminä, ja heidän remmiinsä liittyvä Robin (Maya Hawke, Uma Thurmanin ja Ethan Hawken tytär wow) tuo uuden ja kaivatun lisäulottuvuuden sarjaan. Nämä lapset ja nuoret ovat todella hyviä, mutta sarjan raskaassa sarjassa painivat yhä Millie Bobby Brown ja David Harbour, jotka saavat kantaakseen kauden henkisesti raskaimmat taakat, ja Harbourin Hopperista muovautuu kesän tykättävin toimintatähti.
Toisaalla, Nancy Wheeler (Natalia Dyer) ja Jonathan Byers (Charlie Heaton) ovat päätyneet harjoittelijoiksi paikallislehden toimitukseen, jossa hiljanen ja myötäilevä Jonathan puurtaa rauhassa, mutta kunnianhimoinen Nancy on jutun jäljillä, joka johtaa heidät molemmat ongelmiin. Maxien kanssa seurusteleva Lucas (Caleb McLaughlin) auttaa Mikeä Elevenin ongelmien kanssa ja Maxin väkivaltainen isoveli Billy (Dacre Montgomery) nauttii allasvahdin suosiosta, kunnes hänkin ajautuu painajaisten maailmaan. Ainoa joka jäi mielestäni hieman sivuraiteille oli Will Byers (Noah Schnapp); Will kahden aikaisemman tuotantokauden myötä on osittain menettänyt lapsuuttaan, eikä ole siinä mielessä kiireessä kasvaa muiden kanssa, ja tätä esitetään alussa todella hyvin, mutta tarinan edetessä hänen roolinsa on olla yhä enemmän hirviöhavaitsin, mikä on sääli. Noah Schnapp on erinomainen roolissaan, ja jälleen sarja otti yhden askeleen lähemmäs Will Byersin subtekstuaalista seksuaalisuutta, sanoen melkein ääneen sen mikä hänen yllään leijuu.
Maailmankuva jota Stranger Things on kuvannut ensimmäisestä kaudesta lähtien on ollut puhdasta 1980-luku nostalgiaa. Minä en tietenkään itse omaa sellaista 90-luvun lapsena, mutta se ei varsinaisesti haittaa, päinvastoin; Stranger Things on monin puolin 1980-luku popkulttuurisena muistona, ilman tuon aikakauden rumuuksia ja epäoikeudenmukaisuuksia. Toki Nancy kohtaa työpaikallaan aikakauden kuvauksella ominaista seksismiä (joka ei varsinaisesti ole kadonnut mihinkään) mutta rasismi ja homofobia eivät juuri näy sarjassa, mikä Hawkinsin pikkukaupungin asemaan nähden tuntuu suloisen kuvitteelliselta. Ei, Stranger Things muodostuu sitäkin enemmän tunnistettavista palikoista popkulttuurista, hirviöiden ollessa edellisillä kausilla joko Se, Painajainen Elm Streetillä tai Aliens- leffojen sekä Stephen Kingin valittujen teosten estetiikan ja tyylin omaavia, Elevenin ottaessa vaikutteita sekä E.T:ltä että Firestarterilta. Tällä kertaa viittaukset esitetään alussa suoraan Day of the Deadin muodossa, mutta myös Thing- "Se" Jostakin, vanha klassikko Dungeons & Dragons ja Ruumiinryöstäjät näkyvät Dufferin veljesten ja Shawn Levyn kynäilemässä tarinassa. Samoin vanha kunnon Neuvostoliitto on kuvioissa mukana, mutta enemmän Red Dawnin ja Rocky 4:än pahiksina kuin oikeana valtiona, mikä, noh, oli hieman kiusallisen vanhanaikaista mutta toisaalta sopi tähän muistikuvaan aikakaudesta aika hyvin.
 |
| God bless you Cary Elwes |
Tämä aikakauden muistaminen sen kulttuurituotteiden kautta on toisaalta iso syy miksi Stranger Things on niin suosittu; se on tapa muistaa jotain mennyttä aikaa positiivisesti, omien hyvien muistojen kautta jotka liittyvät näihin. Kyse ei ole kuitenkaan mistään Ready Player One- tason ontosta nostalgiakalastelusta. Stranger Things 3 on vetävä sen hyvien hahmojen, jännittävän mysteerin ja raskaiden tunteellisten panosten takia. Stranger Things 3:en katselu tuntui paluulta vanhojen ystävien luokse, ja nämä hahmot ovat pääsyy miksi tämä tarina on minulle niin rakas ja tärkeä. Tähän yhdistetyt teemat traumoista, korruptiosta sekä nuoruuden ja sen keveyden taakse jättämisestä tekevät Stranger Things 3:sta vähintään ensimmäisen kauden veroisen tarinan, jonka katsoin yhdellä istumalla läpi. Sillä on myös varmasti paras päätösjakso jonka olen nähnyt pitkään aikaan, sarjasta riippumatta, ja ajatus siitä että joudun odottamaan taas pari vuotta että pääsen näiden hahmojen pariin uudestaan tuntui murskaavan pitkältä. Minä todella pidin Stranger Things 3:sta; se oli hauska kuin mikä, täynnä juuri oikeanlaista teini-iän draamaa ja tunteilua, visuaalisesti ja elokuvallisesti se on kekseliäämpi ja kauniimpi ja mukana todella kauhistuttavia hetkiä täynnä jännitystä ja korkeita panoksia. Se on, kuten alussa sanoin, kesän blockbuster- leffa pakattuna Netflixin napakkaan 8 jakson pakettiin, jossa ei juuri turhaa ilmaa ollut. Jos 2. kauden jälkeen jäit arvelemaan sarjan tulevaisuutta, huoli pois- Stranger Things 3 on yhtä iloa.
Atte T
"Yksi kesä voi muuttaa kaiken" getting little on the nose here Duffers
