Spider-Man: Far From Home
Elokuva: Kahdeksan kuukautta on kulunut siitä, kun Kostajat palauttivat maailman kadonneet ihmiset takaisin. Peter Parker (Tom Holland) kaipaa lomaa, ja Midtownin ylä-asteen tiedematka eurooppaan tulee juuri sopivaan kohtaan. Rentoutuminen saa kuitenkin jäädä, sillä luonnovoimaiset Elementaalit tekevät tuhoaan ympäri maailmaa, ja Hämähäkkimies kutsutaan auttamaan uutta sankaria nimeltä Mysterio (Jake Gyllenhaal) pelastamaan maailman tuholta.
Tämän vuoden supersankaritarjonnan viimeinen kattaus, sekä niin sanotun Infinity Sagan päätöselokuva Far From Home on samalla myös yksi tämän vuoden viihdyttävimmistä supersankarileffoista. Spider-Man: Far From Home ei ole ihan yhtä maanläheinen ja pieni mittakaavaltaan kuin Homecoming, mutta paikkaa näitä erinomaisilla hahmoilla ja hyvällä twistillä jonka, kyllä, sarjisfanit voivat arvata ja useat jo tietävät, mutta sitä ei silti kannata pilata keneltään muulta etukäteen. Kuitenkin, jotta voin puhua siitä MIKÄ elokuvassa toimi parhaiten, täytyy minun koskea tähän "twistiin". Jos et tiedä mistä puhun ja haluat säilyä pimennossa, niin kiteytetysti; Holland on loistava, toiminta on upeaa, tarina on hyvä päätös myös suuremmalle MCU- metatarinalle ja Jake Gyllenhaal varastaa shown. Menkää katsomaan , on hyvä.
Tom Holland on minun suosikki Peter Parkerini sarjakuvien ulkopuolelta, ja yksi syy tähän on se, että hän todellakin tuntuu teini-ikäiseltä eikä aikuiselta näyttelemässä teiniä. Tämän teini-iän mukana tulee epävarmuus, virheet ja nolous joka sopii Peter Parkerille erinomaisesti. Post- Endgame maailmassa jää Peterin täytettäväksi isot kengät, sillä Rautamiehen, Kapun ja Mustan Lesken kuoleman (joita Midtownin uutiset muistaa 480 kuvasuhteen voimalla) ja muiden Kostajien eläköitymisen jälkeen on Hämähäkkimies siirtynyt kohti eturiviä vauhdilla, johon Peter ei ole vielä valmis. Samalla Peterin tunteet MJ:tä (maaginen Zendaya) kohtaan astuvat edemmäs, ja Hollandin ja Zendayan välinen kemia on käsinkosketeltavaa. Peterin ikuinen impostorisyndrooma on hyvin samaistuttava osa häntä, ja tämän palloilu kolmen isä-hahmon välillä hakien oikeita neuvoja kertoo paljon siitä miten hämmentyneessä tilassa Peter on tässä uudessa maailmassa.
Olin niin iloinen, kun Peterin koulun kautta esitetyt sivuhahmot pidettiin ulkomaillakin mukana remissä; Jacob Batalon on yhä parasta ja tämän kesäromanssi Betty Brantin (Angourie Ricen) kanssa oli todella hauska kontrastissa Peterin ja MJ:n kyvyttömyyteen sanoa tai edetä mihinkään. Peterin opettajat hra Harrington ( Freaks & Geeks MVP Martin Starr) ja hra Dell (JB Smoove) pitävät epätoivoisesti kasassa Midtownin energisia nuoria, ja Tony Revolorin Flash Thompson on yhä rakastettavan niljakas nilkki, mutta jota Far From Home ei jätä täysin empatian ulkopuolelle (hänen viimeinen kohtauksensa elokuvassa on pieni esimerkki tästä, ja kertoo nopeasti PALJON hänen hahmostaan). Peterin nuori ystäväpiiri on parasta mitä MCU:n Hämähäkkimies-elokuvat ovat tehneet, ja Far From Home asetti näitä suhteita varmemmin paikoilleen tulevaisuutta varten.
Ja sitten on Quentin Beck, alias Mysterio. Quentin on toisesta ulottuuvudesta tullut supersankari, joka koittaa pelastaa maan tuhoutumiselta. Mutta uskokaapa tai älkää, ehdin leffan aikana hetkeksi unohtamaan Mysterion sarjis-aseman, ja tarinan twisti toimi sen takia niin hyvin- osittain erinomaisen alustuksen, osittain Jake Gyllenhaalin näyttelijätaidon ja tykättävyyden takia. Gyllenhaal on loistava niin sankarin roolissa Mysteriona kuin enigmaattisena Beckinä. Ai niin, ja Mysterion kautta saadaan Doctor Strange- tason illuusio-toimintakohtaus joka taianomainen, joka on pelkän visuaali-spektaakkelin lisäksi myös hyvin hahmopohjainen, ottaen kaiken irti Mysterion tarinalle antamista mahdollisuuksista. Sillä oli painoa joka tuntui, ja jota en osannut odottaa vaikka Mysterion kanssa tämä oli odotettavissa.
 |
| Seriously, Top 5 Best Scenes in MCU |
Far From Homessa datalouhinta ja valeuutiset käyvät esiintymässä teemoissa, mikä Mysterion huomioon ottaen ei liene yllättävää, mutta nämä eivät ole kovin syvällisesti esillä (tosin minua alkoi hieman kiinnostamaan miksi Tony Starkilla on tappajadrooneja kiertoradalla säilössä). Isommat teemat ovat, kuten aina, psykologisella tasolla Peterin pohtiessa Tonyn hänelle jättämää perintöä Beckin kannibalisoidessa sitä oman legendansa kasvattamiseen, hinnalla mikä hyvänsä. Peterin tarina on luottamus omiin vaistoihinsa muihin takertumisen sijaan, ja tämä päättyy hyvin tyydyttävään ja upeaan kohtaukseen. Far From Home aloittaa ja lopettaa keskustelun siitä, ketkä voisivat ikinä täyttää alkuperäisten Kostajien saappaat tai ketkä voisivat olla heidän arvoisiaan, mikä on oikea tapa lopettaa Infinity Saga ennen uutta aikakautta. Siltikin, tämä on yhä Hämähäkkimiehen tarina ja se tuntuu juuri siltä oikealla tavalla, ja en malta odottaa mihin tämä tarina menee tämän (sekä lopputekstien aikaisen kohtauksen) jälkeen. Kaiken kaikkiaan, Spider-Man: Far From Home on oikein toimiva supersankari-pätkä, jossa jälleen hahmot ja heidän psykologiansa vie tarinaa eteenpäin ja kuten viimeksikin, pahis toimii todella hyvin. Ottakaa siis kesäpäivästä kaikki irti ja ottakaa Far From Homesta koppi.
Atte T
Muita spoilereita!
PS. Onko tämä paras lopputekstien välinen kohtaus MCU:n historiassa? Mahdollisesti. Se teki kaksi asiaa todella, todella oikein;
- Mysterion viimeinen isku on juuri sellainen kuin pitikin, ja tekee seuraavasta elokuvasta aivan uudenlaisen Hämähäkkimies- elokuvan...
- ... ja ratkaisu J. Jonah Jamesonin näyttelijän valintaan J.K Simmonsin ikonisen roolisuorituksen jälkeen on ilmiselvä; miksi vaihtaa pois parhaasta mahdollisesta valinnasta?
Oh, I missed you, JJ.
PPS.....kuinka kauan Nick Fury on ollut skrulli?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti