Ottaen huomioon kuinka kauan Nicolas Cage on näytellyt ja kuinka kauan hän on ollut kuuluisa omalla, uniikilla tavallaan, hänellä kesti aika kauan tehdä oma My Name is Bruce- metaelokuva.
The Unbearable Weight of Massive Talent
Tarina: Nick Cage (Nicolas Cage) on kevyessä notkossa uransa kanssa. Hän tarvitsee paluun (vaikka ei ikinä mennytkään mihinkään) mutta oikea rooli välttelee häntä, ja hänen obsessionsa työnsä kanssa ajaa tytärtä ja ex-vaimoa kauemmas hänestä. Rahapulassa oleva Cage ottaa vastaan turhauttavan työtarjouksen: espanjalainen miljonääri Javi Gutierrez (Pedro Pascal) tarjoaa miljoona dollaria Cagelle jos hän tulee Mallorcalle tämän syntymäpäiväjuhliin.
Tämä elokuva on tehty minulle. Te muut saatte käydä katsomassa sen, ja voitte kertoa mielipiteenne, mutta tietäkää että tämä tehtiin minulle. Kaikki tietävät varmasti että Cage on suosikkinäyttelijäni ja olen paasannut hänestä näyttelijänä aiemmin. The Unbearable Weight of Massive Talent on elokuva kaltaiselleni Cage-fanille, ja on erittäin hauska, uniikki ja viihdyttävä elokuva. Elokuvan olisi teoriassa voinut tehdä jollain fiktiivisella elokuvanäyttelijällä ja idea uransa ehtoopuolella olevasta näyttelijästä virkistämässä uraansa tosielämän tilanteissa ei sinänsä ole uusi (Tropic Thunder, noin esimerkiksi). Mutta Cagen monipuolinen ja tunnistettava historia ja memeettinen status nostaa idean uuteen lentoon. Ohjaaja Tom Gormican ei ole juuri aiemmin vakuuttanut tuotannoillaan, mutta jos Ghosted ja That Awkward Moment vaadittiin, että hän pystyi lentämään The Unbearable Weight of Massive Talentin kautta niin olen valmis katsomaan mihin muuhun hän pystyy!
Cage on aloittanut uransa draamassa ja komediassa, ja voitettuaan Oscarinsa hän alkoi tekemään toimintaelokuvia innolla. The Unbearable Weight of Massive Talent lähtee samalla kaavalla liikenteeseen Cagen hahmon kanssa; elokuvan alussa hän on "uransa tärkeimmän roolin" perässä juokseva näyttelijä, jolla on vaikeuksia luoda yhteyttä 16-vuotiaaseen tyttäreensä Addyyn (Lily Sheen, Kate Beckinsalen ja Michael Sheenin tytär!) ja tuskaillen elämänsä kanssa. Mallorcalla Cagen ja Javin tutustuessa siirtyy myös Cagen roolisuoritus syvemmälle komediaan parivaljakon vetäessä alkoholia ja huumeita ja intoillessa elokuvista. Lopussa kun panokset väistämättä nousevat, tarvitaan toiminta-Cagea ja hän on yhä täydessä terässä ja näyttää helvetin hyvältä. The Unbearable Weight on Cage näyttelemässä melkein kaikkea mitä hän on uransa aikana näytellyt; hiljaisempaa dramaa, perinteistä Cage-maniaa ja toimintatähden roolia. Cage ei ole Cage; hän on fiktionalisoitu versio Cagesta mutta tarpeeksi oikeaa Cagea on mukana jotta hän voi puhua metodistaan ("uus-shamanistinen") ja kokemuksistaan eri elokuvien parissa.
Elokuvan toinen tähti on ehdottomasti Pedro Pascal, joka pääsee kunnolla revittelemään komedisilla kyvyillään ja syö lavasteita kilpaa Cagen kanssa, joka on aikamoinen saavutus. Javi on maailman suurin (debatable, toim.huom.) Cage-fani, joka jumaloi tätä ja haluaa kovasti Cagen lukevan käsiksen jonka hän on kirjoittanut Cagea ajatellen. Javi ei ole ehkä se terävin veitsi laatikossa tai syvin hahmo noin muutenkaan, mutta hänellä on paljon intoa ja eritoten intohimoa asioita kohtaan. Intohimo on aliarvioitu luonteenpiirre hahmoissa, mutta todellinen intohimo on aina samaistuttava luonteenpiirre. Javi on hieman himbo miljonääri joka vain sattuu pitämään Cagesta, mutta tapa jolla hän puhuu Cagesta, tämän elokuvista ja elokuvista yleensä ("Paddington 2 changed my life. Made me want to be a better man.") tekee hänestä tykättävän hahmon. Samalla Pascal on kuitenkin hulvaton, erityisesti tämän trippaillessa happopäissään Cagen kanssa ympäri Mallorcaa ja tämän "innokkassa noloudessa" Cage-memorabiliastaan. Pascal on monipuolinen näyttelijä, ja on hyvä vastapari Cagen energialle. Hän ei ole straight man- vastapari, vaan vastaa Cagen omaan villiin energiaan omanlaisellaan erikoisuudella.
The Unbearable Weight Of Massive Talent avaa Cagea ja tämän työfilosofiaa, näkemyksiä omasta urasta ja sitä miten muut näkevät näyttelijän uran. Cage puhuu siitä, miten missä tahansa muussa työssä hänen ahkeruuttansa ei pidettäisi outona asiana vaan hyveenä, ja miten hän lähestyy uraansa työnä, jollain jolla ruokkia perhe ja pitää katto pään päällä. Usein Cage toistaa kun häneltä kysytään mitä hän tekee seuraavaksi tai milloin hän tekee paluun: "En mennyt mihinkään." Cage tekee töitä koko ajan, mutta hänen olkapäällään kummittelee menneen filmitähden haamu Nicky (nuorennettu Nicolas Cage), jonka kanssa hän kinastelee uransa suunnasta. The Unbearable Weight of Massive Talent luotaa syvälle, mutta se olisi voinut luodata hieman syvemmälle mielestäni. Cagella on varmasti hieman egoa, vaikka hän tuntuukin Reddit AMA:n ja haastisten kautta olevan aika chilli kaveri, joka kenties esti elokuvaa iskemästä kovempaa Cageen kiinni. Viimeisen kolmanneksen toimintapläjäys on elokuvan heikoin osuus, vaikka se toimiikin elokuvan metatyylisessä rakenteessa. The Unbearable Weight of Massive Talent on erinomaista viihdettä, ja erityisesti kaltaiselleni Cage- fanille tämä oli puhdasta iloa. Pelkäsin elokuvan olevan pelkkiä viittauksia Cagen pahamaineisempiin roolisuorituksiin, mutta sen sijaan se nostaa esiin Cagen koko uran, aina Guarding Tessista Croodit 2:een. Jos et ole iso Cage-fani, niin Pascal on enemmän kuin tarpeeksi syytä nähdä tämä elokuva. Oli syysi mikä tahansa, on The Unbearable Weight of Massive Talent ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.
Aasa T
