Marvel Movie Madness osa 3.

20 teksti! Huzzah! Ja arviosarjamme jatkuu! Marvel-arvioni ovat tähän mennessä käyneet läpi Iron Man, The Incredible Hulk, Iron Man 2 ja Thor-leffat ja jatkoa seuraa. Vuorossa siis Captain America: The First Avenger ja Marvelin ensimmäinen all-stars leffa The Avengers.

Captain America: The First Avenger.

so...pulp...

Taustaa: Tekijänään Joe Simon ja Jack Kirby, Steve Rogers oli nuori Brooklynistä kotoisin oleva kaveri, joka halusi kovasti värväytyä II maailmansodan aikana armeijaan. Vaikka hän olikin sydämeltään luja, oli hän keholtaan heikko. Vastaus löytyi kuitenkin Professori Erskinen tekemästä supersotilasseerumista, jonka tarkoituksena oli luoda armeija supersotilaita. Steve oli vapaaehtoinen kokeessa. Koe onnistui, mutta salamurhaaja tappoi Erskinen jättäen Steven ainoaksi seerumin luomukseksi. Steve haluaa silti auttaa, ja armeijan avustuksella tästä tulee Kapteeni Amerikka, Yhdysvaltain hengen symboli. Kapteeni taisteli rintamalla sotilaiden, nuoren ystävänsä Buckyn* ja supersankarijoukkio Hyökkääjien (mm. Prinssi Namor, Ihmissoihtu ja Britti-Jack) kanssa Akselivaltoja vastaan, Urallaan hän on kerännyt liudan vihollisia kuten hullun tiedemiehen Arnim Zolan, tiedejärjestö AIM:än, antinationalisti Lipunrepijän, rikollisnero Paroni Zemon, palkkatappaja Kallon sekä kammottavan natsi Punakallon, pahimman vihollisensa. Taistelussa Paroni Zemon kanssa Kapteeni lopulta kohtaa tappion, ja vajoaa kylmään mereen....josta vuosia myöhemmin Kostajat hänet löytävät.

Elokuva: II. Maailmansodan raivotessa, nuori Steve Rogers (Chris Evans) yrittää värväytyä armeijaan, mutta saa kielteisen vastauksen huonon kuntonsa vuoksi. Hänen parhaan ystävänsä Buckyn (Sebastian Stan) lähtiessä palvelukseen, tarjoaa Abraham Erskine (Stanley Tucci), liittoutuneiden tiedereservin johtohenkilö, hänelle mahdollisuuden. Supersotilasohjelma, joka tekisi Stevestä fyysisesti ylivertaisen. Koe onnistuu, mutta Natsien tiededivisioona Hydran johtaja Johann "Punakallo" Schmidt (Hugo Weaving) on myöskin käänteen partaalla saatuaan käsiinsä muinaisen tesseraktin, voimakkaan artefaktin. Sota on lähestymässä loppuaan, ja maailman kohtalo on Kapteeni Amerikan harteilla.

Captain America on seikkailuelokuva vahvalla pulp-mausteella. Ja tämä on hyvä. Tämä on elokuva jota mollataan mielestäni liikaa. Mielestäni se on yhtä hyvä kuin Iron Man- ellei jopa parempi. Olen nähnyt sen monta kertaa, mutta se on silti yhtä hyvää viihdettä joka kerta. Juoni on yksinkertainen, uskollinen sarjakuville ja viihdyttävä. Joe Johnston osaa ns. period-leffojen ilmeen (eikä tämä ole ensimmäinen kerta kun Joe on tekemisissä Pulpin kanssa). Näyttelijät osaavat puheenparrellaan ja ilmaisuillaan kuvata myöskin aikakautta. Sama pätee lavastusta ja erikoisefektejä: aikakauden edistynyt teknologia jota molempien puolten tiedemiehillä oli käytössä näyttää silti vanhanaikaiselta vipuineen ja nappeineen. Alan Silvestrin musiikit ovat täysin kohdillaan: välillä se muistuttaa Star Warsin tai Indiana Jonesin musiikkeja, mikä sopii täydellisesti.

Elokuvassa on myös uskomaton liuta hyviä näyttelijöitä: Chris Evansin ja Hugo Weavingin lisäksi katsoja saa nauttia Tommy Lee Jonesin, Toby Jonesin, Haley Atwellin, Sebastian Stanin, Stanley Tuccin ja jopa Natalie Dormerin roolisuorituksista. Evans on syntynyt olemaan Kapteeni Amerikka. Vaikka pidin hänestä Fantastic Fourissa (2005), niin vasta nyt hän loistaa. Vaikka Rautamies, Hulk ja Thor olivat kaikki mainioita sankareita, on Evansin Kapteenissa jotain erityistä. Hän ei ole egoistinen, itsekäs tai raivoisa: Hän haluaa vain auttaa, eikä pidä kiusaajista. Idealistisia sankareita on aivan liian vähän, ja tämä sopii hyvin First Avengerin mustavalkoiseen maailmaan. Weaving tekee perusvarman suorituksen Punakallona, mutta käsikirjoituksen puolelta Kallon osuus on valitettavan pieni. Kohtaukset jossa Punakallo ja Kapu ottavat yhteen ovat näyttviä, mutta jotain jäin silti kaipaamaan. Haley Atwellin Peggy Carter on elokuvan tähtihahmoja. Hän ei kuuntele paskapuhetta, lyö kovaa ja tekee sen brittiläisellä tyylillä ja kauneudella. Hahmon fanit (minä) elävät hienoa aikaa, sillä uusi tv-sarja vaikuttaa hienolta.

Punakallon lisäksi yksi asia jäi elokuvasta kuitenkin painamaan mieltä: Kapteeni Amerikan ansaittua tittelinsä ja kerättyä Howling Commandos-ryhmän käydään tämän seikkailut lävitse tyylikkässää mutta hieman turhassa montaasissa. Olisin mielelläni nähnyt hieman lisää seikkailuja, mutta elokuvasa ei riittänyt siihen selkeästi aika. Jos junaseikkailun olisi poistanut ja sen dramaattiset tapahtumat siirretty loppuun, oltaisiin saatu jokin pidempi seikkailupätkä. Siitä huolimatta Captain America: The First Avenger on viihdyttävä ja hauska seikkailuelokuva. Marvel onneksi on tajunnut että sekoittamalla genrejä saadaan supersankarileffoihin hieman lisäpotkua- tämän tulemme oppimaan kunnolla Maaliskuun arvioissa.

The Avengers.

Taustaa: Silloin koitti päivä, jollaista ei oltu koettu ennen. Kun maailman mahtavimmat sankarit kokoontuivat yhteen taistellakseen uhkaa vastaan, jota kukaan heistä ei yksin voisi voittaa. Heistä tuli Kostajat, maan mahtavimmat sankarit. Voittamaton Rautamies, mahtava Thor, ihmeellinen Hulk, valloittava Ampiainen ja hämmästyttävä Muurahaismies taistelivat yhdessä Lokia, pahuuden jumalaa vastaan ja siitä syntyi legenda. Myöhemmin heihin liittyi Kapteeni Amerikka, Haukansilmä, Elohopea, Purppuranoita, Vision, Ihmemies ja kymmeniä muita supersankareita. He kohtaavat uhkia, joita yksikään supersankari yksin ei voi voittaa, kuten aikamatkustaja Kang Valloittajan, Pahuuden Mestarit, hullun titaani Thanoksen sekä arkki-vihollisensa, tappajarobotti Ultronin. Kostajat loi Stan Lee ja Jack Kirby.

Elokuva: Lokin (Tom Hiddlestonen) palattua maan päälle tessaraktin avulla ja vietyään kyseisen artefaktin, kutsuu Shield-järjestön johtaja Nick Fury (Samuel L. Jackson) avukseen maan mahtavimmat taistelijat ja ekspertit- Kapteeni Steve Rogersin, Tony Starkin, Natasha Romanoffin ja Bruce Bannerin (Mark Ruffalo). Lokin kiinnijäämisessä "auttaa" myös ukkosen jumala Thor. Mutta ovatko nämä mahtavat yksilöt yhdessä maan mahtavimmat sankarit, vai aikapommi joka odottaa räjähtämistä? Samaan aikaan Lokin aivopesemät liittolaiset Erik Selvig ja Clint "Haukansilmä" Barton (Jeremy Renner) jatkavat jumalan suunnitelmia, ja armeija lähestyy maata. Mitä tarvitaan siihen, että Furyn suunnitelma toteutuu ja maa saa sankarinsa?

Onko tästä edes puhuttava? Kaikki ovat nähneet tämän elokuvan ja kaikki pitivät siitä. En ole poikkeus. The Avengers on supersankarileffojen aatelia. Joss Whedonin käsissä jokainen hahmo saa äänensä kuuluville, eikä elokuva ole pelkästään Tonyn tai Lokin show. Ainoa hahmo joka jää hieman pienemmälle on Haukansilmä, mutta tämä syy on juoneen liittyvä. Avengers on myöskin toimintaleffojen ykkösluokkaa- kaikista taisteluista saa selvää mitä niissä tapahtuu, eikä taistelukoreografia kärsi tästä laisinkaan. Samaan tapaan kuin Thor (2011), Avengers tuntuu sarjakuvalta-hyvässä mielessä. Monet kohtaukset, tauotukset ja lausahdukset ovat sellaisia että ne toimisivat yhtä hyvin sarjakuvaruudulla. Alan Silvestri vastasi musiikeista, ja teki mahtavaa työtä. Jos aikaisemmilla Marvel-leffoilla oli ongelma, se oli musiikin tietty tylsyys- mieleen ei jäänyt mitään sävelmää soimaan päähän. Avengers-teema jää soimaan päähän, ja on yksi parhaimmista teemabiiseistä aikoihin. Diiiiiiiiii-dii-diii-di-diii....

Näyttelijöistä suurin osa on näyttänyt kyntensä jo aikaisemmissa Marvel-leffoissa, mutta neljä uutta  näyttelijää tekevät kaikki mainion suorituksen (Nick Fury ja Haukansilmä tulivat aikaisemmissa, mutta aika pienissä osissa): Nick Fury (Samuel L Jackson), Mariah Hill (Cobie Smulders), Hawkeye (Jeremy Renner) ja Bruce Banner (Mark Ruffalo). Kaikki tekevät persuvahvat suoritukset, varsinkin Smulders joka on täydellinen Maria Hill. Näistä edukseen erottuu parhaiten Ruffalo. Kahden Hulk-elokuvan jälkeen paine uuden näyttelijän kohdalla lieni iso. Ruffalo on kuitenkin kaikista Bannerin näyttelijöistä parhain, ja Avengersin Hulk näyttävin. Ruffalo tuo ikuisen varovaisuuden jossa Bannerin on elettävä esille hyvin, mutta on myös selkeästi hyväksynyt Hulkin olevan osa häntä. Rauhallinen ja hiirimäinen varovaisuus pitää kuitenkin sisällään uskomattoman upean Hulkin. Hulk ei ole kuunaan näyttänyt näin hyvältä. Kaikki mitä Hulk tekee näyttää juuri oikealta. Varsinkin Hulkin ja Lokin kohtaaminen. Te kaikki tiedätte mistä puhun.

Olen aivan liian positiivinen, sillä en oikeastaan osaa löytää tästä elokuvasta mtiään negatiivista, ilman että menen pikkuisiin yksityiskohtiin- kuten siihen miten lopputaistelun aikana sankarit puhuvat toisilleen ilman radioita, tai että Lokin suunnitelma oli itse asiassa aika huono ja Hulkin kyky muuttua on hieman deus ex machina- mutta tuo on pikkuisia läikkiä mahtavuuden meressä. Avengersin lopputekstien jälkeinen kohtaus on myös Iron Manin (2008) kanssa hyvin ikoninen- Thanoksen paljastaminen tulevana pahiksena oli hieno veto, ja maaliskuussa palaamme tämän hymyveikon pariin. The Avengers on yksi parhaimpia supersankarielokuvia, toimintaleffoja ja yksinkertaisesti, parhaimpia elokuvia joita olen nähnyt.


Helmikuu on nurkan takana, eli vuorossa on jatko-osien kuukausi. The Avengers nosti rimaa, ja kaikki olivat innoissaan tulevasta. Mitä me saimme..huh. Palataan siihen pian.
   

   

Atte Arvostaa: Digitaalisarjakuvat

Tällä kertaa ollaan lähempänä opiskeluainettani: Digitaalista kulttuuria. Vaikka digitaalisia sarjakuvia on ollut markkinoilla jo hyvän aikaa, en ole pahemmin ollut kiinnostunut niistä. Pidän mieluummin siitä että omistan albumin, jonka voin laittaa hyllyyn- ja keräilijänä myös yksittäisiä numeroita on kertynyt longboxeihin vuosien varrella aika läjä. Mutta nyt kun sosiaalsien median avulla tulee seurattua julkaisuja aktiivisemmin, ja tietoa uusista lehdistä tulee yhtenään. Joskus toivoisin että asuisin jenkeissä, jossa olisi sarjakuvakauppoja josta saisi uutuudet heti. Kestää hyvän aikaa että ne tulevat albumeina suomen nörttikauppoihin ostettavaksi, ja ebaysta ostaessa voi hinta yksittäisillekin lehdille nousta kipurajan ylitse.

Tätä varten on hienoa, että on olemassa digitaalisia sarjakuvia. Vaikka olen yhä albumeiden ja lehtien suosija, on hyvä että voin hankkia ja lukea sellaisia sarjakuvia joita ei vielä tai enään saa normaalisti. Hinta ei myöskään ole huono, yksittäisten lehtien hintojen pyöriessä 1-5 e välillä, ja kokonaiset albumut halvimmillaan 10 e. Comixology on mainio nettikauppa, ja valikoima on loistava. Amazon.com taannoin osti kyseisen firman, ja paniikkihan siitä levisi.

Nyt, kun kerran olen siirtynyt harrastuksessani digitaaliseen puoleen, päätin napata uusimpia numeroita parista sarjasta. Siispä nämä luettuani päätin tehdä pienet arviot näistä neljästä kerrassaan mainiosta digitaalisesta pikku ihmeestä, sekä kaupan päälle esittely yhdestä positiivisimmasta yllätyksestä sarjakuvien puolella.

Ant-Man #1 (2015-)

Muurahaismiehen suunnatessa tänä vuonna valkokankaalle nimikkoelokuvassaan Ant-Man (17.7) pisti Marvel pihalle myöskin uuden lehden kutistuvan sankarin seikkailuista. Vaikka Hank Pym onkin alkuperäinen Muurahaismies, uuden lehden (ja elokuvan) päähenkilö on nykyinen Muurahaismies Scott Lang. Ennen murtovaras, nykyään supersankari, Scott on ansainnut monta kerta tittelinsä Muurahaismiehen perillisenä.

Tekijöinään Nick Spencer ja Ramon Rosanas, uusi lehti seuraa elämän muutoskohtaa Scottin elämässä. Työnhaussa oleva Scott koittaa saada töitä Stark-yhtiöistä turvallisuuspäällikkönä, mutta Tony Stark ei taivo helpolla. Tämän täytyy todistaa olevansa työn arvoinen, sillä kilpailu paikasta on kova. Perheellisen miehen elämä työttömänä ei ole helppoa, mutta tytär Cassie jaksaa uskoa isäänsä. Kokeen koittaessa on Langin valittava voiko hän jatkaa rehellisellä työllä menestyäksensä, vai palattava juurilleen rikollisena?

Uusi Ant-Man on ehdottomasti yksiä parhaimpia sarjakuvia joita olen lukenut. Yksittäisenä tarinana se on loistava, ja jatkoa odotan innolla. Alussa selvitetään sulavasti ja järkevästi Scott Langin historia niille jotka eivät sitä tiedä, eikä se tunnu pakotetulta. Scott on hauska ja persoonallinen hahmo, joka tekee koviakin valintoja perheensä vuoksi. Vaikka supersankarina oleminen on Scottille tärkeää, haluaa hän silti olla osa tyttärensä elämää. Scottin tilanne muistuttaa Hämähäkkimiehen elämää moneltakin taholta, mutta Scottin valinnat ovat järkevämpiä kuin Peterin: Scott elää valintojensa kanssa eikä valita koko ajan. Scott on yksinkertaisesti aikuisempi hahmo.

Tarinan lisäksi taide on erittäin sujuvaa ja tilanteeseen sopivaa. Rosanas käyttää perspektiivejä hyvin ottaen siis kaiken irti kutistumisesta ja sen tarjoamista näkökulmista. Rosanas myöskin tekee kunniaa monille hahmoille jotka tekevät cameon lehdessä, kuten Nuorten Kostajien Prodigy, Runaways-ryhmän Victo Mancha ja Superior foes of Spidermanin uusi Kuoriainen.  Kaiken kaikkiaan Ant-Man #1 on erittäin hyvä lehti ja mainio alku uudelle sarjalle, jota tulen seuraamaan mielenkiinnolla.

Dungeons & Dragons: Legends of Baldur's Gate #1: Tyranny of Dragons

Asiasta tuntemattomille, Baldur's Gate on Biowaren tietokoneroolipeli joka ilmestyi 1998. Baldur's Gate sarjan ensimmäinen peli ja sitä pidetään yhä nykyään yhtenä parhaimmista videoroolipeleistä mitä on tehty, ja esikuvana mm. Biowaren Dragon Age-sarjalle. Baldur's Gate tapahtuu nimensä mukaisesti Baldurin Portin, fantasiamaailma Faerunin merkittävimmän kaupungin, ympäristössä jossa seikkailija kerää ympärilleen seikkailijaryhmän, jonka kanssa selvittää alueen salaisuuksia. Yksi näistä hahmoista oli MINSC. Samooja Minsc ja tämän lemmikki ja taistelutoveri Boo-hamsteri olivat pelisarjan elävä legenda, jonka kaikki peliä pelanneet muistavat ikuisesti. Ja nyt hän on palannut IDW:n uusimmassa julkaisussa Dungeons & Dragons: Legends of Baldur's Gate #1: Tyranny of Dragons. Kiva nimihirviö.

Kirjoittajana Jim Zub ja taiteilijoina Max Dunbar, nimihirviö-sarjis alkaa öisen takaa-ajon ollessa käynnissä. Haltianainen pakenee kahdelta kiviseltä gargoyli-hirviöltä, yrittäen eksyttää niitä ja taistellessa vastaan epätoivoisesti. Lopulta pedot ajavat hänet torille, suuren sankarin patsaan luokse. Mutta hänet pelastaa sankari, jonka sydän on puhdasta kultaa, ja aivot kovaa lyijyä.

Ja muun tiedon jakaminen olisi täydellistä ilon pilaamista. Tyranny of Dragons on hulvaton. Pelin pelanneet kuulevat Minscin vuorosanoista Jim Cummingsin äänen, mikä oli erittäin positiivinen yllätys. Vielä nimetön mysteerihaltia on mielenkiintoinen idea: Hahmon nimeä ei tiedetä, eikä lukija myöskään tiedä miksi gargoylit olivat hänen perässään. Jos haluat tietää miten hän päätyi tähän tilanteeseen, tätyy sinun ostaa seuraava lehti. Mikä ei ole huono asia, sillä lehti itsessään loppuu tehokkaaseen cliffhangeriin.

Max Dunbarin taide sopii erittäin hyvin D&D:n maailmaan- näyttää realistiselta, mutta pitää fantasiamaailmaan sopivan tunnelman ja eskapistisen tunnelman kasassa tehokkaasti. Hahmodesign on tyylikästä ja taistelukohtaukset eivät tunnu tönköiltä- kaikki piirtäjät eivät ole onnistuneet tässä aiva yhtä hyvin, mutta Dunbarilla ei tätä ongelmaa ole. Tyranny of Dragons #1 on erittäin mainio seikkailusarjakuva, joka sopii Baldur's Gaten kanssa kasvaneille, mutta sopii myös kaikille muille kunnon fantasiaseikkailujen ystäville.

Rat Queens Special: Braga #1

Rat Queens ansaitsisi oman blogikirjoituksen kokonaisuutena, sillä se on yksiä parhaimpia fantasiaseikkailu-sarjiksia mitä on tehty: Kurtis Wieben ja Roc Upchurchin Rat Queens ottaaa hieman kieromman ja mustalla huumorilla maustetun näkökulman perinteiseen roolipeleissä nähtävään seikkailijaporukka-ideaan, tuoden pöydälle vanhoja ideoita uudessa valossa. Buffy ja Tank Girl kohtaa Tolkienin-pilvessä. World of Warcraft kohtaa Tumblrin. Rat Queens on mahtava. Ja Rat Queens Special: Braga #1 on myöskin sitä, kertoen Bragan, transseksuaalin örkkibarbaarin tarinan. 

Hieman taustaa: Rat Queens kertoo seikkailijaryhmä Rat Queensin edesottamuksista: Violet- hipsterikääpiö, Hannah-rockabillyhaltia, Dee- ateistipapitar ja Betty-hippihobittismidgenvaras. Näiden ärsytettyä oikeita ihmisiä tarpeeksi kauan, joutuvat he ja muut Palisade-kylän seikkailijoista hyökkäyksen kohteeksi, ja myöhemmin kylä itse joutuu örkkihyökkäyksen kohteeksi. Näiden seikkailijoiden joukossa on Peaches-ryhmän örkkibarbaari Braga, joka on sodanjumala maan päällä taistelussa. Hahmo nousi suureen suosioon, ja niin hänelle tehtiin oma tarina, jossa kerrottiin miten hän päätyi Palisadeen.

Suuren örkkiheimon kohtalo on vaakalaudalla viimeisimmän sotakamppanjan päättyessä voittoon, kiitos Broogin, örkkikuninkaan pojan. Vanha johtaja haluaisi antaa vallan perilliselleen ja vanhimmalle pojallensa-Broogille. Broog ei kuitenkaan ole valmis johtajaksi, saatikka sellaiseksi johtajaksi miksi hänen isänsä haluaisi hänen olevan ja suunnittelee lähtevänsä pois. Mutta isällä ja valtaa hamuavalla veljellä on muita suunnitelmia.

Lukijalle tuli kieltämättä yllätyksenä että Braga oli ennen mies, Broog. Ei vaadi mitään ruudinkeksijää tajutakseen tämän faktan, vaikka se varmistuukin vasta sarjakuvan loppupuolella. Transseksuaalisuutta ei kuitenkaan käytetä sokkiarvon välittäjänä, vaan se esitetään sulavasti, sen ollessa kantava osa tarinaa mutta ilman että se on esillä koko ajan. Tarina on muutenkin erittäin mainio, ja sitoutuu hyvin Rat Queensissa esiintyneen Bragan elämään.

Kuvittaja-vieras Tess Fowler tekee hyvää työtä ja pitää edeltävän sarjakuvan tyylin mutta tuoden oman säväyksensä. Kuten Rat Queensissa normaalistikkin, taistelukohtaukset ovat näyttäviä mutta niillä ei täytetä kirjaa vaan tila käytetään fiksusti. Lehdeksi joka kertoo äärimmäisen väkivaltaisesta örkkibarbaarista, on se kuitenkin erittäin fiksusta ja aidontuntuisesta dialogista rakentuva tarina.

   

Star Wars #1

Aina mahtava Star Wars. Tämä vuosi on tämän franchisen faneille hieno: Uusi leffa, pari uutta lautapeliä sekä tämä: Disneyn ostettua Star Warsin oikeudet oli vain ajan kysymys koska se siirtäisi sarjakuvajulkaisun Dark Horselta omaan firmaansa- joitakin vuosia aikaisemmin Disney osti pienen firman nimeltä Marvel Comics, ja sille tämä työ siirtyi. Monet fanit eivät tästä olleet kovinkaan innoissaan- Dark Horse on tehnyt vuosia hyvää työtä laajentaen Star Warsin expanded universea (elokuvien ulkopuolinen kaanon). Star Wars-sarjisten juuret tosin ovat Marvelissa, tämän julkaistessa sitä 10 vuotta (1977-87).

Nyt uuden elokuvan vuonna, tuo Marvel pitkän odotuksen jälkeen Star Wars #1 markkinoille. Tekijöinään Jason Aaron ja John Cassaday, tarina alkaa klassisella Star Wars-rollilla ja kertoo, kuinka ensimmäisen Kuolontähden tuhouduttua Kapinaliitto kävi vastahyökkäykseen Keisarikuntaa vastaan, hyökäten sen tehtaille ja asevarastoihin. Kapinaliiton uuden ykkösryhmän- Han Solon, Prinsessa Leian, Chewbaccan ja tarinan sankarin Luke Skywalkerin- tehtävänä on sabotoida Keisarikunnan alustehdas. Mutta mikään ei tunnetusti mene niinkuin halutaan, kun pahin mahdollinen asia tapahtuu.

Tarinallisesti: Sarjakuva oli mahtava. Jason Aaronin dialogi on toimivaa ja muistuttaa elokuvien tapaa puhua asioista. Tarina alkoi sulavasti ja mukavan elokuvamaisesti. Mielestäni oli aika riskiteko ottaa vanhat ja klassiset hahmot päähenkilöiksi, mutta Aaron hallitsee hahmot hyvin eikä yli-tai alilyöntejä tapahdu. Lehden loppu rakennetaan hyvin, ja sai minut ainakin koukuttumaan ja haluamaan tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.

Ongelmat alkavat kuitenkin taiteessa. John Cassaday on hyvä piirtäjä- hänen Uncanny Avengers-työnsä on todiste tästä. Mutta valitettavasti näyttelijöiden ulkonäön siirtäminen sarjakuvaan syö heistä sielun. Leian, Hanin ja Luken ilmeet ovat suuren osan ajasta hyvin... "duuuh", vaikka hahmot onkin tunnistettavissa. Mikä on sinänsä sääli, sillä Cassaday hallitsee hyvin realistisemman piirrustustavan ja hahmo-ja ruutusommittelu on loistavaa. Päähenkilöt kuitenkin näyttävät pökkelöiltä, joka on kova kompastuskivi. Toivon että Marvel vaihtaisi piirtäjää johonkin joka hallitsee ulkonäön siirtämisen sarjakuviin elokuvista, kuten tulevan Princess Leia #1 piirtäjä Terry Dodson (käsikirjoittajan Mark Waid=pakkohankinta), Daniel Acuna tai Tradd Moore.
Piirtäjäongelmista huolimatta Star Wars #1 on mainio sarjis, ja oli hienoa nähdä että Marvel käyttää tarinassa ykkösrivin kirjoittajia, ja odotan innolla ja mielenkiinnolla tulevia numeroita.

Siinä oli uutuudet! Seuraavaksi jotain hieman vähemmän tuoretta, mutta silti suositeltavaa lukemista:

Lumberjanes #1-#2

Lumberjanes on tarina tytöistä partioleirillä jossa on hirviöitä ja mysteerejä. Boom! Studios julkaisi joukon sarjakuvia Boom! Box-printillä, tarkoituksena tuoda markkinoille tekiöiden omia tarinoita ja hahmoja originaaleissa tarinoissa. Grace Ellis ja Noelle Stevenson loivat Lumberjanesin, jossa piirtäjänä ja hahmosuunnitelijana Brooke A. Allen. Tarkoituksena oli tuoda markkinoille naistekijöiden sarjakuvia ja näin tuoda luettavaa myös nuorille tytöillä. Tällainen voisi epäonnistua pahasti ja olla "vain tytöille", mutta ei Lumberjanes. Lumberjanes on kaiken ikäisille ja kaikille yleisestikkin sopiva sarjakuva. Scott Pilgrim kohtaa Gravity Fallsin.

Lumberjanes kertoo joukosta tyttöjä- Jo, April, Molly, Mal ja Ripley- jotka viettävät kesää partioleirillä- tässä sarjakuvassa nimetty Lumberjaneiksi. Mikään ei kuitenkaan ole hyvin, sillä metsä on täynnä mystisiä salaisuuksia ja hirviöitä, kuten demonikettuja ja joessa eläviä suunnattomia käärmeitä. Kaikilla näillä hirviöillä on kuitenkin yksi yhteinen tekijä- kolme silmää. On aika selvittää mikä on näiden hirviöiden alkuperä, hakata se ja jatkaa parasta kesäleiriä ikinä.

Lumberjanes iskee minulle samaan tapaan kuin Scott Pilgrim ja Doctor Horrible: Epätavallisia asioita tapahtuu mutta ne eivät ole tarinan pääasia: hahmot ovat. Kymmenien kettuhirviöiden ilmestyessä paikalle ottavat sankarit vain taisteluasennot eivätkä ala ihmettelemään: he toimivat. Dialogi on hauskaa ja sopii hyvin kaiken ikäisille: mitään ei selitetä kädestä pitäen mutta ei myöskään taivuta liialliseen filosofointiin tai turhaan kiroiluun. Kirjoittaja kunnioittaa lukijaa, eikä määrittele sitä kenelle sarjakuva kuuluu tai kenenkä sitä pitäisi lukea. Se on avoin ja mahtava.

Brooke A. Allenin piirrustustyyli sopii täydellisesti rentoon kirjoittamistyyliin. Yksinkertaista mutta taidokasta. Ihailen jokaista piirtäjää joka osaa piirtää ei-realistisella tyylillä hahmoja, jotka kuitenkin näyttävät ja tuntuvat realistisilta. Allen kuuluu tähän sakkiin. Hahmot ovat hyvin suunniteltu ja heidät erottaa toisistaan. Lumberjanes on sarjakuva, jota suosittelen jakamaan eteenpäin. Lapsille, aikuisille, nuorille, tytöille, pojille-kaikille.

Se siitä! Suosittelen tutustumaan Comixologyn sivuihin- halpa tapa tutustua moniin eri sarjakuviin, eivätkä nämä vie tilaa kotoa. Sieltä voi löytää monia mahtavia sarjis-aarteita: uusia ja vanhoja. Ensi kerralla taas Marvelia ja leffa-asiaa.

Atte T