Sarjakuvien, pöytäroolipelien ja elokuvien jälkeen suosikkiharrastuksiini kuuluu videopelit. Olen pelannut videopelejä hyvin kauan, aika pienestä lähtien. Meillä ei ole ikinä ollut kotona pelikonsoleita joten pelit jota olen päässyt pelaamaan ovat lähinnä olleet tietokonepelejä. Lapsuuteni pelit olivat Commander Keen, Worms, Liero, Dangerous Dave 2 ja monet muut 90-2000 luvun alun pc-pelit. Mutta peli jonka voin sanoa aloittaneen oman videopelibuumini oli Pokemon Game Boy Colourilla. Tämän jälkeen aloin hiljalleen pelaamaan enemmän pelejä, kunnes joskus ylä-aste aikoinani saimme kotiin ensimmäisen tietokoneen joka pystyi pyörittämään silloin moderneja videopelejä. En vieläkään ole hankkinut yhtä ainuttakaan pelikonsolia, olen pyrkinyt pärjäämään tietokoneella joskin välillä tämä on hyvin vaikaa eksklusiivisten pelien ollessa yhä arkea. Tämä harrastus on vienyt minua niin pitkälle että olen päätynyt opiskelemaankin pelikulttuureja.
Ja kuten kaikilla, minullakin on omat suosikit videopelien keskuudessa. Monilla hardcore-pelaajille listani näyttää varmasti häiritsevän modernilta mutta koska en ikinä oikein päässyt pelaamaan näitä kaikkien aikojen klassikkopelejä samassa ikäluokassa ja ajan kontekstissa. Ja päinvastoin kuin jotkut videopelikriitikot, mielestäni 2000-luku on tuottanut videopeliklassikoita ja ajattomia teoksia jotka ovat muokanneet tulevia tekijöitä ja pelaajasukupolvia. Ainoa sääntö on se että samasta sarjasta en ota yhtä peliä enempää. Pidemmittä puheitta, tässä minun Top 10 suosikkiani videopelien maailmasta!
10. Dawn of War: Dark Crusade
On 41. vuosisata, ja vain sota on ikuista. Kronuksen planeetta on konfliktin uusin haara, ja kukaan ei halua päästää irti siitä. Galaksin rodut kokoontuvat planeetan pinnalle vuodattamaan verta pitkässä sodassa joko kauheiden jumalten, muinaisten lakien tai keisarin tahdon nimessä tai vain koska. Synkässä ja karussa tulevaisuudessa ei ole kuin sotaa.
Olen Games Workshopin Warhammer 40 000-pelisarjan suuri ystävä ja tämä on peli joka mielestäni onnistui parhaiten strategiapelin siirtämisessä virtuaalimuotoon. Dark Crusaden kampanja on eeppinen ja monimuotoinen, ja eri faktioilla pelaaminen on oikeasti erilaista. Chaos Space Marines ja Orks-faktiot tulivat hyvin tutuiksi useankin kampanjan aikana ja tietyt hetket pelissä ovat jääneet muistiini vahvasti. En pelaa paljoa reaaliaikastrategiapelejä mutta Dawn of War on ollut poikkeus. Eeppinen maailma, hyvä hahmot ja mainio kirjoittaminen tekevät Dawn of War: Dark Crusadesta aidon tuntuisen adaptaation legendaarisesta pöytäpelistä.
"READY FOR STOMPIN'"
9. Guild Wars 2
Sukupolvien ajan sota raivosi Tyriassa. Maanpaossa olevat ihmiset, nerokkaat asurat, väkivahvat nornit, petomaiset charrit ja juuri herännyt sylvarit elivät sodassa. Sitten viisi lohikäärmettä heräsi, ja Tyria alkoi suistua kohti kadotusta. Tyrian rotujen täytyy unohtaa sotansa, yhdistää suuret killat ja taistella Tyrian puolesta viimeistä vihollista vastaan.
Guild Wars 2 on paras MMORPG jota olen koskaan pelannut, ja tämä ei johdu ainoastaan siitä että se on ilmainen. Guild Wars 2 on monipuolinen niin maailmaltaan kuin pelimekaniikaltaan. Erilaiset ammatit ovat mielenkiintoisia (Engineer oli oma suosikkini) ja rodut rikkovat mukavasti perinteisiä fantasian vakiorotuja, eritoten kasvimaiset sylvarit ja hyeenoja ja leijonia muistuttavat charrit. Jokaisen rodun aloitus tuntuu hyvin erilaiselta ja sopivalta mikä rohkaisee uudelleenpelaamisarvoa. Ja ennen kaikkea, Tyria on mielenkiintoinen maa jossa seikkailla. Se on täynnä lumisia vuoria, höyryviä sademetsiä ja synkkiä soita joidenka lävitse kulkeminen on jännittävää ja täynnä tehtävää. Tähän lisätään vielä loistava ja kohtelias pelaajakunta ja Guild Wars 2 on paras esimerkki alaltaan.
"Fear not this night..."
8. Portal 2
Aperture Science Enrichment Centre on raunioina, ja sen kryosäilöstä herää äänetön protagonistimme Chell. Hän lyöttäytyy kumppanirobotti Wheatleyn mukaan kunnes he vahingossa herättävät GlaDOSin, kostonhimoisen ja megalomaanisen tekoälyn joka aloittaa Chellin "testaamisen" tappavissa kokeissaan Wheatleyn yrittäessä vapauttaa molempia. Samalla Chell oppii Aperturen synkän, joskin huvittavan historian.
Portal 2 on fiksu komedia videopelin muodossa, mikä on jokseenkin harvinaista. Se on paikka paikoin hulvattoman hauska ja oikean komedian tavoin osaa myös pitää hiljaisia hetkiä ja dramaattisia hetkiä. Paljon tästä komediasta nojaa Aperturen perustajan Cave Johnsoniin (J.K Simmons) jonka muistelmia ja nauhoituksia kuuluu taustalta aina silloin tällöin. Tämän lisäksi GlaDOS on yhä ehkä siistein moderni robottihahmo videopeleissä ja uusi tulokas Wheatley on mainio vastapari kylmälle ja tunteettomalle GlaDOSille. Portal 2 on hauska, haastava ja aivonystyröitä vetreyttävä kokemus joka imee sinut mukaansa yksinkertaiseen mutta charmikkaaseen maailmansa nopeasti.
"We're not just banging rocks here."
7. Tomb Raider
Legendaarista Yamatain saarta etsivä tutkimusretki ajautui karille. Harvat selviytyjät löysivät itsensä suurelta ja mysteeriseltä saarelta täynnä vaaroja. Pian selviytyjät tajuavat että he eivät ole saarella yksin, ja kaikki sielä heitä uhkaavat eivät ole luonnollisia. Yksi selviytyjistä alkaa etsimään kadonneita tovereitaan, taistelemaan sen vaaroja vastaan ja selvittämään sen vuosisataista historiaa. Hänen nimensä on Lara Croft.
En ollut aiemmin pelannut lainkaan Tomb Raider-sarjan pelejä, mutta tietämykseni sarjan kliseistä ja traditioista oli laaja. Tomb Raider oli fiksu, hyvin tehty ja rankka reboot koko pelisarjalle joka toi koko franchisen nykyaikaan. En edes pidä ns ammuskelupeleistä tai survival-peleistä mutta uskon että minuun kuten moneen muuhunki vetosi Lara Croft hahmona. Lara on hyvin samaistuttava ja sympaattinen hahmo ja vaikka peli tuntuukin paikka paikoin tämän kidutusten seuraamiselta on hänen kärsimyksensä tärkeä osa pelin selkärankaa. Lara nousee toivottomasta tilanteesta voittajaksi uskomattomien vastoinkäymisten lävitse. Saari on hieno lokaatio pelille ja sivuhahmot joita suojellaan ovat tykättäviä ja persoonallisia. Tomb Raider on esimerkki siitä että rebootit voivat toimia ja olla jopa paljon parempia kuin alkuperäinen.
"Sacrifice is a choice you make, loss is a choice made for you."
6. Pokemon Blue & Red
Tarvitseeko tämä edes esittelyä? Sinä olet Pokemon-kouluttaja jonka elämäntehtävänä on kouluttaa Pokemoninsa, taistella muita kouluttajia vastaan, voittaa kaikki salipäälliköt sekä vihattu kilpailijasi- sekä tietysti kerätä ne kaikki!
Myönnän heti että tähän sijoitukseen kuuluu paljon nostalgiasta nousevaa vaikuttajaa. Mutta Pokemon on kulkenut mukanani alusta lähtien, ja juurikin tämä versio on ollut tärkeä minulle vuosien ajan. En ole jaksanut innostua uusista versioista, sillä alkuperäinen antoi minulle kaiken mitä halusin. Muistan ikuisesti ne hetket kun pelasin Pokemonia tuntikaupalla satoi tai paistoi, kun kilpailijan teemamusiikki pärähti yllättäen päälle ja se perkele marssi kulman takaa esiin verenmaku suussa ja sitä kun ensimmäisen kerran voitat elite fourin. Pokemon on nerokas idea ja tämä peli on sen tyylikkäin ja onnistunein muoto.
"Smell ya later!"
5. Arkham Asylum
Jokerin ja Batmanin ikuinen tanssi on taas saavuttanut tauon. Kun Batman vie Jokerin takaisin selliinsä Arkhamin mielisairaalassa, on yön ritari epäilyn vallassa. Jokeri antautui liian helpolla. Pian ansa laukeaa ja hullut valtaavat Arkhamin johonka Batman on nyt vangittu. Batman aloittaa Arkhamin rauhoittamisen mutta uudet hulluudet ja vaarat nousevat mitä pidemmälle hän kulkee.
Jos Guild Wars 2 on esimerkki hyvästä mmorpg:ista ja Tomb Raider hyvästä rebootista, Arkham Asylum on todiste siitä että lisenssipelien ei tarvitse olla huonoja. Arkham Asylum on paras Batman-peli mitä on ikinä tehty ja oli alku todella hyvälle sarjalle. Arkhamissa tunnelma on katossa alusta loppuun asti. Sen suljettu tila pitää koon pienenä ja asiat simppeleinä. Arkham on uskomattoman hieno peliympäristö täynnä salaisuuksia ja yllätyksiä joidenka löytäminen on joka kerta ilo. Eri viholliset pitää voittaa eri tavoilla ja joka kerta kun luulet keksineesi kikan on taistelu vaikeampi seuraavalla kerralla. Ja erittäin hyvä ääninäyttely tekee koko pelikokemuksesta vielä mieleenjäävämmän. Arkham Asylum on hyvin kirjoitettu ja suunniteltu peli joka on Batmanin monista esiintymisistä parhaimpia.
"Plans, plans, plans...they always have their plans. But the problem with their plan is that when you take an insane person to the asylum...you're just taking him home. "
4. Assasins Creed 2
Vuosisatojen ajan on salainen taistelu jatkunut ilman ratkaisua. Temppeliherrat ja Assasiinit, hallinta vastaan vapaus. Tämän ottelun näyttämö on nyt renesanssi-italia. Ezio Auditore on lähes tuhotun assasiinijärjestön viimeinen jäsen, ja tämän perheen kuoltua petturien käsissä aloittaa hän koston matkan lävitse Firenzen ja Venetsian katujen. Veri tulee virtaamaan kaduilla oikeuden nimissä.
Rakastan Assasins Creed-pelisarjaa, ja valinta yhdestä pelistä koko sarjassa on vaikea. Olisin varmaan valinnut Assasins Creed 3:en sen loistavan päähenkilön ja harmaan moraalin vuoksi mutta AC2:en kohdalla ympäristö ja tarina voittaa. Ezion matka nuoresta pojasta mieheksi on mielenkiintoinen ja täynnä käänteitä joita ei näe tulevan. Se kuvaa renesanssin Italiaa upealla tavalla ja historianörttinä arvostin sen tarkkuutta yksityiskohdissa ja sen kattavaa taustoitusta jokaisesta tunnetusta rakennuksesta ja henkilöstä. Ja musiikki! Olen varma että Assasins Creed 2:en alku jää historiaan yhtenä tyylikkäimmistä ja enteilevän surullisista kohtauksista moderneissa videopeleissä. Pelisarja ei ehkä enään elä kulta-aikaansa mutta tämä peli on loistava yhä.
"Compio questo sacrifico per il bene superio. Requiescat di Pace."
3. Dragon Age: Inquisition
Maagien ja Templarien sota on ajanut Thedaksen kaaoksen valtaan. Kun rauhanneuvottelu päätyi Chantry-kirkon Ylimmän sekä satojen muiden kuolemaan, nousi näistä raunioista toivon lähde. Tämä sankari oltiin merkitty tuonpuoleisen voimilla, ja hänen tehtäväkseen nousi pelastaa maailma tuhon reunalta, yhdistää taistelevat faktiot ja tuoda rauha taas Thedakseen. Sinä olet inkvisiittori.
Dragon Age-pelisarja on hyvin tärkeä minulle, ja valinta tämän ja Dragon Age: Originsin väliltä oli vaikea mutta Inquisitionin ulkonäkö ja monimuotoisuus vievät voiton. Olen sen ilmestymisen jälkeen pelannut sen lävitse kokonaan kolmella eri rodulla ja ammatilla ja useampi on vielä kesken. Se antaa uskomattoman määrän valintoja niin hahmonteossa kuin itse pelissäkin. Peli on myöskin hyvin taktinen ja vaatii pelaajaa valmistautumaan taisteluihin oikeilla loitsuilla ja kikoilla. Mutta tämä on Biowaren peli ja siinä tarina ja hahmot ovat tärkeimpiä. Kaikki EPH:t ovat miellyttäviä, hauskoja mutta myös viallisia joka tekee niistä yllättävänkin aidon tuntuisia ja harva videopeli käsittelee uskontoa näin isossa mittakaavassa ja erilaisista näkökulmista. Inquisition tarina alkaa näyttävästi, luo pohjan konfliktille tehokkaasti ja jatkaa tältä pohjalta toinen toistaan eeppisempiin ja sydäntäsärkeviin tilanteisiin. Dragon Age: Inquisition on lahja joka jatkaa antamista yhä neljännelläkin uudelleenpelaamiskerralla.
"All of this happened because of the fanatics and arguments about the next world. It's time we start believing in this one."
2. Mass Effect 2
Normandy-tähtilaivan kapteeni Shepard joutuu hirvittävään onnettomuuteen. Cerberus-järjestö auttaa häntä paranemaan vastineeksi avusta ihmissiirtokuntien suojelussa Collectors-hirviöitä vastaan. Collectorsien takana piilee isompi uhka ja tämä tehtävä on nopeasti muuttumassa itsemurhatehtäväksi.
Mass Effect 2 on suosikkini kaikista Biowaren videoroolipeleistä. Se on Shepardin tarinan luonnollinen jatkumo ja jatkaa Mass Effectin tyyliä loogiseen suuntaan, tutustuttaen pelaajan täysin uuteen ympäristöön. Sen tarina on synkkä, monitahoinen ja hahmojen kohtalot muokkautuvat sinun valintojesi perusteella. Hahmot kuten Garrus Vakarian, Jack ja Mordin Solus ovat uniikkeja mutta tunnistettavia, traagisia mutta hauskoja ja heihin kiintyy helposti. Shepard itse on hyvin kirjoitettu päähenkilö joka antaa kuitenkin paljon pelaajalle varaa pelata hahmoaan omalla tavallaan. Mass Effect 2 on kuin Shakespearea: suuria tunteita, eeppistä draamaa, suuria käänteitä ja kaikki suuret käänteet juontavat itsensä humaaneihin tunteisiin. Mass Effect 2 on pelisarjansa paras peli, ja Andromedalla on isot saappaat täytettävänä.
"We'll fight and win without it. I won't let fear compromise who I am."
Okei, nyt saavumme numero yhteen. Tämä on peli jota olen pelannut enemmn kuin mitään muuta peliä koskaan aikaisemmin. Steamin mukaan ole pelannut sitä 520 tuntia eli reilut 21 päivää mutta vain kerran olen pelannut sen ns. loppuun asti. Sen pelaamisesta on tullut arkea ja usein lumen sataessa maahan mieleni halajaa takaisin tämän pelin maisemiin. Kyseessä on tietysti...
1. Elder Scrolls V: Skyrim
Meidän olisi pitänyt nähdä sen tulevan. Muinainen Käärö ennusti sen. Kun Skyrimin pojat ja tyttäret vuodattavat toistensa verta. Me emme halunneet uskoa siihen. Mutta nyt totuus kajastaa liekkien keskeltä! Mutta on yksi jota he pelkäävät. Heidän kielessään hänen nimensä on dovahkiin-Dragonborn!
Fuck yes. Elder Scrolls V: Skyrim on suosikkipelini kautta aikojen. Olen pelannut sitä enemmän kuin mitään muuta peliä vailla merkkiäkään kyllästymisestä. Skyrimin maa on suunnaton ja löydän yhä tässäkin vaiheessa uusia asioita sieltä. Jokainen hahmo jonka luon on erilainen niin taistelutavaltaan kuin luonteeltaan. Ensin olen arkkivelho, sitten Skyrimin varkaista parhain ja lopulta taistelen maan parhaimpien palkkasoturien riveissä. Ja lohikäärmeitä! Kun lohikäärmeen huuto kajahtaa taivaalta ja varjo lentää ylitsesi on fiilis yhä satojen tuntien jälkeen katossa! Skyrim käsittelee sisällisodan vaikeita teemoja sekä rasismia kypsällä tavalla ja antaa pelaajalle mahdollisuuden puuttua asioiden kulkuun merkittävästi. Se on kaunis tarinoiltaan kuin ulkonäöltään, eeppinen isossa ja pienessä mittakaavassa ja täynnä hienoja hahmoja. Mutta hienointa Skyrimissä on valita suunta, yksinäinen vuorenhuippu ja vain lähteä matkustamaan. Skyrim tarjoaa sinulle haasteita, vaihtoehtoja ja ennen kaikkea eeppisen seikkailun jonka aikana ei taatusti tule tylsää.
"Fus Roh Da!"
Elder Scrolls V: Skyrim on suosikkipelini koska se antaa minulle pelaajana mahdollisuuden pelata oma seikkailuni, seikkailun joka ei seuraa samanlaista polkua joka kerta mutta on yhtä mahtava joka kerta.
Semmoista tällä kertaa! Josko tästä päästäisiin taas uusiin aiheisiin kiinni. Mitkä ovat teidän lempipelinne?
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti