Atte Arvostaa: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Viiden vuoden tauon jälkeen uusi Harry Potter-maailman pohjautuva elokuva on saapunut teattereihin! Oma kantani ja asemani Harry Pottereihin on monimutkainen ja tarpeen selittää ennen tätä arvostelua. Luin kaikki kirjat aikanaan kun ne ilmestyivät ja olen sen jälkeenkin lukenut ne pariin otteeseen. Olen myöskin nähnyt elokuvat, joskin pidin tietyistä elokuvista hyvin vähän verrattuna niiden kirja-esikuviin. Pidän siis Harry Potterista, mutta en voi sanoa olevani varsinaisesti sarjan fani samalla tavalla kun voin sanoa monesta muusta. Mielestäni Harry Potterin maailma oli aina paljon mielenkiintoisempi kuin sen hahmot tai kouluromanttinen tapahtumaympäristö. Siksipä Ihmeotukset ja niiden olinpaikat-tietokirja oli itselle erittäin muikea löytö aikoinaan- ei yhtään kouludraamaa tai muuta tylsää vaan hienoja otuksia ja alaviitteissa maailman historiaa. Näistä asetelmista lähdin liikkelle kun menin ennakkonäytökseen eilen, ja tässä on mielipiteeni:

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Elokuva: On vuosi 1926 ja velhojen maailma on kriisissä. Lukuisat vihamieliset iskut ovat vaarantamassa heidän maailmansa näkyvyyden ja ratkaisua ei löydy. Tilannetta pahentamaan saapuu Lisko Scamander (Eddie Redmayne) ja hänen salkkunsa täynnä hirviöitä jotka sekaannuksen vuoksi vapautuvat kaupunkiin. Yhdessä Lisko, jästi Jacob Kowalski (Dan Fogler), taikakongressin työntekijä Tina Goldstein (Katherine Waterston) ja tämän sisko Queenie Goldstein (Alison Sudol) lähtevät nappaamaan petoja takaisin, mutta onko vaara liikaa velhomaailman tasapainolle?

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on kuin tehty niille jotka eivät välttämättä pitäneet Harry Potterista kovin paljoa. Poissa on juurikin aiemmin mainitsemani kouludraama ja hormoniset teinit, ja tilalla on roaring 20's-tyyli, synkkiä ja jopa ahdistavia skenaarioita sekä hieman aikuisempia tilanteita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö elokuvassa olisi paljoa huumoria, slapstick-komediaa ja hassun näköisiä otuksia ihailtavaksi. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on hyvä elokuva, mutta siinä on omat kompastuskivensä. Juonen tietyt tärkeät henkilöt ja esineet eivät ole kovin sulavasti aina piilotettu juoneen ja ja tarkkaavaiset voivat ennustaa mitä varten näitä asioita esitellään. Harry Potterin tarinat ovat aina olleet allegoria ulkopuolisuuteen ja oman paikkansa löytämiseen elämässä. Harry, Ron ja Hermione olivat suorastaan kliseisen arkkityyppisiä nörttejä jotka kuitenkin pelastavat maailman heidän maailmansa pahoilta elementeiltä. Ihmeotuksissa tämä allegoria on yhteiskunnassa ja aikakauden peloissa ja elokuvan käsikirjoittanut J.K Rowling on löytänyt hyviä yhtymäkohtia tähän, kuten velhojen ja e-taikkien (jenkkien termi jästeille) täydellisestä erottelusta kahteen kastiin. Aikakausi pelaa muutenkin hyvää asemaa koko elokuvassa niin estetiikassa kuin kontekstina monille reaktioille ja tarinan elementeille.

I kinda loved that goblin dude.

Eddie Redmayne löytää hyvän balanssin Liskona, ollen samaan aikaan erittäin älykäs, tietoviisas ja taitava velho mutta on myös kömpelö, epävarma ja sosiaalisesti erittäin rajoittunut erakko. Kohtaukset jossa hän on muiden ihmisten kanssa tuntuvat kiusallisilta ja hieman oudoilta mutta kun tajuaa että Lisko selkeästi samaistuu ihmeotuksiin enemmän kuin ihmisiin ja on tottunut niiden seuraan, saa tämä käytös selityksensä. Kun Lisko houkuttelee taas uutta hirviötä takaisin salkkuunsa on se samaan aikaan erittäin huvittavaa mutta myös tietyllä tavalla suloista ja Redmayne myy tämän hyvin. Esoteerinen Queenie on mielenkiintoinen hahmo josta oltaisiin varmaan saatu ongittua hieman lisääkin ulos, joskin loppupuolella Queenien rooli tuntuu isommalta. Katherine Waterston on mainio yrittelijäänä joskin ajattelemattomana Tinana mutta elokuvan tähti itselle oli Dan Fogler. Kowalski ei ole ainoastaan pov-hahmo taikuuden maailmaan. Kowalski on kuin katsoja itse, ulkopuolinen joka näkee velhojen maailman läheltä ja rakastaa sitä. Iso osa huumorista on lähtöisin Kowalskista ja hänen reaktioistaan moniin outoihin asioihin mutta hänen rooliinsa kuuluu myös traagisia elementtejä. Kowalskin hahmo olisi helposti voinut olla pelkkä vitsi, tarpeeton sidekick joka vain generoisi komediaa mutta kiitos käsikirjoittajan ja loistavan näyttelijän on kyseessä elokuvan tärkeä avainhenkilö. 

Colin Farrel tekee (nykyään harvinaisen) viihdyttävän roolisuorituksen ankarana aurori Percival Vakana ja loppuun asti oli itselle auki minkälainen kaveri oli kyseessä. Hänen käytöksensä vaihtelee hyvin paljon eri ihmisten ympärillä, ja lopun konteksti kertoo paljon hahmosta jälkikäteen. Shawin suvun jäsenet olivat taasen elokuvan outolinnut; aluksi tuntui että heillä tulisi olemaan isompi asema elokuvassa ja loppua kohti mentäessä tämä vihjailu alkoi tuntu varmemmalta mutta loppujen lopuksi he eivät palvele tarkoitusta elokuvassa. Huomattavasti mielenkiintoisempi perhe oli Avoluun perhe, UusSalemilaisen Hyväntekeväisyysjärjestön toimijat. Oli mielenkiintoista nähdä hyvinkin synkkä ja ahdistava perhetilanne tässä maailmassa ja perhe toimi hyvänä mysteerinä koko elokuvan ajan. Perheen poikaa Valiota näyttelevä Ezra Miller on erittäin ahdistava ja jopa pelottava ilmestys kaikessa surkeudessaan mutta myös samalla realistinen ja jopa samaistuttava hahmo. Hänen elämäntilansa ja asemansa ei ole harvinainen nykyaikanakaan ja hän on auttamattoman jumissa omassa tilanteessaan.

Rakenteellisesti Ihmeotukset perustuu Liskon pyrkimykseen löytää kadottamansa eläimet, mutta tämän lisäksi on velhomaailman oma kriisi päällä, vihanlietsojat juonivat jotain omiaan ja aurori Vaka palloillee tässä keskellä. Liskon mukana tulee suuri määrä hullunkurisia taikaolentoja ja niiden nimiä, Goldsteinit esittelevät Amerikan velhoyhteisön outouksia ja tässä alkaa olla aika paljon kaikkea? Ihmeotuksien isoin ongelma on sen paras puoli; se heittää paljon katsojalle nieltäväksi ja laajentaa velhomaailmaa ihailtavasti. Mutta tiedon määrä voi olla hieman liikaa joillekin ja saattaa hankaloittaa tarinan seuraamista. Nostan kuitenkin hattuani elokuvalle siinä että se ei selittänyt liikaa asioita vaan informaatiota saatiin luonnollisesti tarinan kulkiessa eteenpäin, luottaen katsojan kykyyn. Rehellisesti sanoen monet monet tekijät joista en normaalisti oltiin muutettu tarpeeksi erilaiseksi että ne yllättivät ennemin kuin häiritsivät. Alunperin mielenkiintoisen oloinen Tina Goldstein on kuitenkin heikompia lenkkejä elokuvassa ja odotin ehkä jotain enemmän Agent Carter-henkistä hahmoa. Salakapakka oli hyvin aikakauteen osuva lokaatio  ja sen asiakkaat hauskoja mutta se oli välietappina turhahko ja ei edistänyt tarinaa juurikaan. Joissakin kohtaa tuntui että elokuvasta puuttui kohtaus ja toisessa taas tuntui että kohtaus oli turhahko tarinan kulun kannalta. 

Musiikeista vastasi James Newton Howard, ja vaikka hän ei yltänytkään John Williamsin tasolle teki hän perusvahvaa työtä, luoden leikillisen ja maagisen tunnelman juuri oikeisiin kohtiin, joskin olen eri mieltä sopiko muuten svengaava jazz-fiilistely loppuun. Ihmeotukset ja niiden olinpaikat on perushyvä fantasiaelokuva. Sen slapstickkiin ja kovaan rymistelyyn perustuvat toimintakohtaukset ihmeolentojen kanssa ovat hauskoja ja miellyttäviä seurata ja velhotaistelut taasen raakoja ja väkivaltaisia luoden hyvä kontrastin. Olennot itsessään ovat hyvin designattuja, joskin uskon että 2D:nä niistä saa paremmin selvää kuin hyökkäävässä 3D:ssä. Elokuva petasi (kuten kaikki nykyään) hyvin vahvasti sen jatkumoon ja mahdollisia tulevia elokuvia varten mikä itseasiassa ei häirinnyt niin paljoa kuin olisi voinut luulla. Kuten sanoin, itse arvostan kaikkea uutta tässä maailmassa kirjojen ulkopuolella ja elokuva levitti taas ison kasan hyviä juonenpätkiä seurattavaksi tulevissa leffoissa. Ihmeotuksissa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, taikamaailman ihmeitä seurattavaksi sekä voimakasta draamaa. Rowlingin luoma maailma elää ja voi hyvin. 

Atte T

PS. Alla SPOILEREITA elokuvasta joita käsittelen nopeasti jos lukijoita kiinnostaa mielipiteeni elokuvan lopusta. YOU HAVE BEEN WARNED!

- Kowalskin muisti katoaminen oli hyvin sydäntäsärkevä ja itseäni se harmitti heti, koska Kowalski oli kovasti mieleeni ja olisin halunnut nähdä lisää hänen seikkailujaan. Mutta sitten tuli viimeinen kohtaus joka oikeutti koko päätöksen. Queenie ja Jacob löytävät toisensa uudestaan ja edes muistin pyyhintä ei poista rakkautta heidän väliltään- he ovat luultavasti eturivissä kun paikallinen velhoyhteisö alkaa keskustelemaan avioliittolaistaan uudestaan. Osuvaa ja suloista yhtä aikaa.

- En ole yllättynyt mistään elokuvissa näin paljoa moneen aikaan, ja ylesön kollektiivinen "gasp" oli selkeästi samaa mieltä kanssani. Grindelwald tuli täysin puskista, ja en tajua mitenkä Johnny Deppin osuus elokuvassa oltiin onnistuttu pitämään näinkin pitkään pimennossa. En tunne Grindelwaldin hahmoa kovin hyvin ja olen ymmärtänyt että monet eivät pidä tästä uudesta versiosta. Tämän päälle Johnny Depp on tällä hetkellä hyvin kiistanalainen hahmo joten negativinen vastaanotto on täysin ymmärrettävää. "Voiko taiteen eroittaa taiteilijasta" on kysymys johon en lähde nyt syventymään. Mutta tämä täydellinen yllätys yhdistettynä mielestäni hyvin siistiin maskeeraukseen ja epä-Deppimäiseen ilmapiiriin hahmon ympärillä toimi itselleni hyvin ja sai minut odottamaan innolla elokuvaa jossa hän voi antaa täyden roolisuorituksen.