Sen sijaan tänään arviossa on Space Force, josta minulla on paljon enemmän sanottavaa!
Space Force (Kausi 1)
Space Forcen takana on luonnollisesti Yhdysvaltojen paskapäisen nyky-presidentin määräys moisen haaran perustamisesta oikeasti. Netflix palkkasi Steve Carellin ja Greg Danielsin kehittämään tästä konseptista sarjan; miten tällainen haara toimisi tämän hallinon alla työpaikkakomedian kontekstissa? Ei huono idea sinänsä, mutta se olisi vaatinut Carellilta ja Danielsilta joko rajumpia otteita tai auttamatta toisenlaisen ihmisen tekemään siitä hieman rohkeamman. Space Force on hauska, erittäin hyvien näyttelijöiden tähdittämä ja erinomaisella tuotantoarvolla varustettu sarja, joka ei ikinä kuitenkaan nouse siihen potentiaaliin mitä sillä olisi voinut olla. Sarjan ohjaajatkin ovat aikamoinen tehotiimi; Jeff Blitz (Rocket Science), Dee Rees (Mudbound) ja Paul King (Paddington 1-2), ja he tekevät hienoa työtä, mutta käsikirjoitus ei ikinä nouse temaattisesti näyttelijätöiden ja teknisen toteutuksen tasolle.
Päällimäinen syy katsoa Space Forcea on sen näyttelijöissä. Carellin Naird on loistava straight man- johtaja, joka lähestyy kaikkea sataprosenttisella itsevarmuudella, tiesi hän aiheesta sitten hölkäsen pöläystäkään. Hän on hyvin vakuuttava tiukan sotilasjohtajan roolissa joka hieman yllätti minut, mutta Carellin aliarvioiminen on muutenkin yksi paheistani. Hänen vastaparinsa on Space Forcen tieteellinen johtaja Professori Mallory (John Malkovich), joka taasen tietää kaikesta lähes kaiken, ja on usein fiksuin ihminen huoneessa täynnä machoilevia sotilasjohtajia. Malloryn ja Nairdin komediaduo on yksi sarjan helmistä. Carell pelaa hyvin yhteen kaikkien kanssa, ja Malkovich on täydellinen tässä roolissa. Jokainen joka on nähnyt Burn After Readingin tietää, että paras John Malkovich on "John Malkovich on vihainen hallitukselle"- Malkovich. Nairdin perhe on myös mukana kuvioissa- hänen vaimonsa Maggie (Lisa Kudrow) istuu elinkautista jostain rikoksesta, ja hänen kapinoiva tyttärensä Erin (Booksmartin Diana Silvers) haluaa takaisin Washingtoniin vanhan elämänsä luokse. Kummastakaan ei saada irti hahmoina yhtä paljoa kuin näyttelijät voisivat antaa.
Sivuhahmoissa ehdottomat suosikkini olivat Tawny Newsomen kapteeni Angela Ali ja Ben Schwartzin F. Tony Scarapiducci alias "Fuck Tony", Space Forcen some-spesialisti. Angela toimi hyvänä normaaliuden tuojana muuten yliampuvassa porukassa, mutta hänestä ei tehdä mitään tosikkoa; Newsome osaa tuoda komiikkaa kohtauksiin loistavalla ulosannillaan ja kehonkielellään, ja hänen ystävyyssuhteensa avaruusbotanisti tri Changin (Jimmy O. Yang) kanssa oli toteutettu hienosti. Fuck Tony sen sijaan on kävelevä parodia koko "ammatti-somettaja" skenestä, joka näin alan opiskelijana jaksoi huvittaa loputtomasti. Toki Schwartz lähinnä esittää hieman menestyneempää versioita hahmostaan Parks & Recreationsissa, mutta jos se toimii niin se toimii. Jatkuva huumorin lähde oli myös Yuri "Bobby" Telatovich (muusikko Alex Sparrow), venäläinen "puolueeton työntekijä/ilmiselvä vakooja" jolla on käytännössä vain yksi vitsi (hän on Putinin vakooja) mutta Sparrow saa sen toimimaan maagisella tavalla. Sarjassa oli myös aivan liian vähän Nairdin kollegoita armeijan päällystössä- Diedrich Bader, Jane Lynch, Patrick Warburton ja Noah Emmerich olisivat kaikki ansainneet enemmän ruutuaikaa.
Eli meillä on siis erinomainen joukko näyttelijöitä joille on annettu (suurilta osin) hyvät ja hauska hahmot joiden kanssa tehdä komediaa- mikä on ongelma? Ongelma ei ole huumorissa, tällä porukalla se ei ikinä ollut ongelma. Ongelma on kokonaisuudessa. Sarja kertoo ilmiselvästi Trumpin presidenttikaudesta ja sarja tekee paljon viittauksia "tähän hallintoon" ja miten asiat ovat eri lailla, mutta ne vitsit jäävät aina siihen; setup, mutta ei payoffia. Trumpia ei mainita edes nimeltä, mutta on ilmiselvää että hänestä on kyse; käskyt tulevat twitteristä, Kiinan päihittäminen on tärkeämpäää kuin mikä tahansa ja hänen ulkoministerinsä on täysin kokematon politiikan suhteen. Sarjassa on jopa ilmiselvä Alexandra Ocasio-Cortez parodia Anabela Ysidro-Campus (Ginger Gonzaga) ja kuten sanoin, Putin mainitaan sarjassa nimeltä. Space Force on aivan liian keskittynyt olemaan hauska Nairdin ja Space Forcen kustannuksella, ja käsittelee hallintoa silkkihansikkain. Mietin alati miltä tämä sarja olisi näyttänyt Armando Iannuccin kaltaisen satiirikon käsissä. Mille Space Forcessa pitäisi nauraa? Mistä se tekee komediaa? Kaiken pohjana on oikea asia, mutta sarja tuntuu niin irroiteltulta tästä että monien vitsien painoarvo tuntuu huomattavasti heikommalta.
Mutta valehtelisin jos väittäisin että en olisi nauttinut sarjasta tästä huolimatta. Kuten sanoin, tällä porukalla on vaikeaa olla olematta hauska. Naird ohjeistamassa astronautti-apinaa satelliitin korjaamisessa, Bobby tiedustelemassa "sulavasti" Eriniltä mikä on Nairdin äidin tyttönimi kasuaalissa keskustelussa ja kaikki mikä sisältää Baderin, Lynchin ja Warburtonin- sarjassa on paljon hetkiä jotka saivat nauramaan, mutta useimpien jaksojen lopetus oli enemmän tai vähemmän lättänä tietynlaisen selkärangattomuuden takia. Jos haluatte tehdä komediaa tästä hallinosta, tehkää se sitten kunnolla loppuun asti, ei siten että kukaan ei vahingossakaan pahottaisi mieltään. Space Force on kelpo komediasarja, jonka potentiaali tuhlataan valitettavasti melkein kokonaan. Se toimii näinkin jos Office, Unbreakable Kimmy Schmidt tai 30 Rock on makuusi, mutta se ei nouse minkään näistä tasolle lopussa. Ensimmäinen kausi on katsottavissa Netflixissa.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti