Aasa Arvostaa: Kevään uudet sarjakuvat!

Kevään kohokohta Tampere Kuplii -sarjakuvatapahtuma siirtyi valitettavasti tänä vuonna verkossa järjestettäväksi tapahtumaksi. On hienoa että ohjelmaa ja julkkareita voidaan pitää edes jollekin yleisölle, mutta ikävöin sarjakuvafestivaalien myyntipöytiä, pienlehtimarssia ja uusien kirjauutuksien hiplaamista. Ehkä pääsen kokemaan tätä sitten syksymmällä Turun ja Helsingin sarjakuvafestivaaleilla. Tänään kuitenkin arvioimme kaksi tämän kevään sarjakuva-uutuutta, jotka ovat hyvin erilaisia toteutukseltaan ja tyyliltään, mutta molemmat liikkuvat ihastuttavan hämärissä vesissä.

Kapteeni Kuolio ja Kissanmaan hirviökissa

Tarina: Kapteenit Kuolio ja Kökkö, heidän ystävänsä Ajattara ja tämän löytämä vampyyri Lamia seuraavat Lamian jäljittämää hirviötä ympäri Tamperetta. Jäljet johtavat kohti Kissanmaata, ja samalla alkaa auki punoutua vuosisatainen mysteeri johon liittyy Alesteir Crowely, Willian Butler Yeatsin runous ja muinainen egyptiläinen okkultismi.

Sanotaan tämä heti suoraa: minä tiedän Kapteeni Kuolion hahmon jotenkin, mutta tämä on itseasiassa ensimmäinen Kuolio -sarjakuva jonka olen ikinä lukenut. P.A. Mannisen uraauurtava parodinen sarjakuva on 30 vuotta vanha, ja albumeita nuhjuisesta maagikko Kapteeni Kuoliosta on julkaistu nyt kahdeksan. Kissanmaan hirviökissan lukemisen perusteella haluan saada käsiini nyt ne kaikki, sillä tässä oli juuri oikeanlaista outoutta, mielenkiintoista sisältöä ja tunnistettavaa paikka-identiteettiä josta nautin suuresti. Suoraselkäinen Kuolio ja hänen kumppaninsa kulkevat koko sarjakuvan ajan läpi Tampereen, aina Tammelan bonuskirppikseltä Kissanmaalle asti, seuraten titulaarista hirviökissaa ja käyden läpi erilaisia tarinoita niin Tampereen kuin okkultismin, teosofian ja salaseurojen historiasta. Salaseurat, okkultismi ja muu hämärä reunatieto on aina ollut mielestäni hyvin mielenkiintoista, ja tapa jolla ne upotetaan Tampereeseen toi mieleeni erään roolipeli -kampanjan jossa olin pelaajana (kyseinen kampanja tapahtui Tampereella, sen nimi oli Manse Files ja se perustui Dresden Files -kirjoihin, tangentti päättyy nyt). Tunnelma sarjakuvassa on letkeän odottava, pieniä asioita paljastuen Kuolion monologien ja hirviökissan esoteeristen lausahduksien myötä. Mutta eniten rakastin ehkä eniten juuri sarjakuvan tamperelaisuutta. Olen ennenkin paasannut kuinka paikka-identiteetti on mieleeni, ja Hannele Kivilahden valokuviin perustuvat taustat ovat 100% tarkkoja kuvauksia Tampereesta. Pidän aina siitä kun hämäriä, okkultistisia ja fantastisia tarinoita sijoitetaan tuttuihin paikkoihin (Perkeros, näin esimerkiksi) ja Tampereen lähiseutujen kasvattuna on tuttujen paikkojen näkeminen sarjakuvan sivuilla on ilahduttavaa. Kissanmaan hirviökissa on oikein viihdyttävä teos. Mannisen kuvituksessa on rujoutta mutta myös kauneutta, erinnäiset monologit tuntuvat luonnollisilta ja oli hauska oppia uusia faktoja Tampereen historiasta. Tämä rohkaisi minua etsimään tulevaisuudessa loput Kapteeni Kuolion seikkailuista käsiini, joten rohkaisen myös muita tarttumaan tähän albumiin, vaikka tämä suomalaisen sarjakuvan kulttihahmo ei olisikaan tuttu ennestään!

Chaos Void

Tarina: Jossain arjen ja todellisuuden tuolla puolen on paikka, asia, ulottuvuus, vaihtoehtoinen todellisuus nimeltä chaos void. Se on ollut sielä aina, se tulee olemaan sielä aina. Ainoa asia mitä voit tehdä on avata tien kohti kaaosta. 

Fuck phoenixes and their burnouts.

Tällaisesta teoksesta tarinasynopsiksen kirjoittaminen on todella haastavaa. Jenna Oldenin teos Chaos Void ei omaa tiukkaa rakenteellista juonta, vaan se on enemmän sukellus ajatuksiin, ideoihin ja tunteisiin paranemisesta, maailmasta, kaaoksesta ja muutoksesta. Oldenin kuvitus on luonnollisesti ensimmäinen asia joka ponnahtaa esiin teoksesta kaikessa kaoottisuudessaan. Eri tekniikoita ja tyylejä sekoittava kuvitus luo hyvin kuvan nimettömän protagonistin ja tämän käärme -henkieläimen sotkuisesta ja raskaasta nykytilasta ja mielentilasta. Underground -sarjakuvien mestarien, varsinkin Dave McKeanin, tyyli tulee mieleen usein mutta Oldenin oma identiteetti taiteilijana on teoksessa vahvempi kuin mikään ulkopuolinen vaikutus. Kuvitus on kaunista ja surrealistista, mustetahrojen, taitettujen sivujen ja vahvojen tussauksien sekoittuessa yhteen kauniisti. Chaos Voidin temaattinen sisältö ja teemat joita se käsittelee ovat raskaita, ja suorien vastausten tai idealististen vastauksien sijaan Chaos Void toimii eräänlaisena näkemyksenä myöhäiskapitalistisen yhteiskunnan järjestelmällisyyden luomista ongelmista. Kaaos on jotain jolla meitä pelotellaan alati. Järjestelmällisen yhteiskunnan tuolla puolen on aina sekasorto, kaaos ja tuho. Ritari menee erämaahan tappamaan lohikäärmeen. Vastavoimina englantilaisessa tieteisfiktiossa 1980 -luvulla ei ollut niinkään hyvä ja paha vaan kaaos ja laki, mutta laki kuvattiin näiden Margaret Thatcherin valtakaudella varttuneiden kirjoittajien teoksissa autoritaarisena ja fasistisena voimana. Sama idea näkyy myös Chaos Voidissa, jossa kaaos on tapa vapautua yhteiskunnan luomista rajoitteista ja aloittaa parantuminen. Hymyile enemmän. Rukoile. Mene töihin. Chaos Void nostaa keskisormen pystyyn näille kaikille. Viillä Jumalan akillesjänteet poikki ja pane hänet anomaan armoa. Tämä on prosessina sotkuinen, vaikea, kivulias ja se voi paljastaa sinusta uusia, tuntemattomia puolia, mutta se on parempi kuin mukautua yhteiskunnan rattaisiin. Chaos Void on voimakas ja persoonallinen teos täynnä hyvin ja mielenkiintoisia ajatuksia henkilökohtaisesta ja yhteiskunnallisesta paranemisesta, ja kuinka ne molemmat ovat omanlaisiaan vallankumouksia.

""Being good" is a trap. You think it'll make you loveable, but it's only reducing you into the convenient parts."    

Aasa T