List of 10- Best of the Worst

Elokuvissa, televisiossa, videopeleissä ja sarjakuvissa pääosassa on aina sankarit. Sankarit, tai protagonistit, ovat ne joidenka puolesta me hurraamme ja kehenkä me lukijoina samaistumme. Teräsmies, Batman, Luke Skywalker, Commander Shepard, Doctor- suuret sankarit ovat median ykköshahmot ja minkä takia me seuraamme niitä.

EI!

Nostalgia Critic oli ehdolla.

Sankarin vastakohta on aina mahtava vihollinen. Superrikollinen, diktaattori, sekopää, hirviö- kaikki sankarit tarvitsevat pahiksen. Muuten ei ole ketään ketä vastaan taistella. Kaikki pitävät hyvästä vihollisesta, vaikka sitä ei aina tajuakkaan. Huonon antagonistin tunnistaa heti, mutta hyvä, oikea paha jää mieleen pitkään ensikohtaamisen jälkeen. Pahan tahto, motiivit ja muut painuvat mieleen ikuisiksi ajoiksi ja jättää mielikuvan millainen pahan pitää olla. Ja kun tein tuon 10-listan eilen TV-ja elokuvasarjahahmoista, niin ajattelin tässä puhua hieman omista suosikkipahiksista. Bear with me-kaikki eivät pidä listoista, mutta tämä on minulle myös vähän kirjoitustreeniä. Tämä on siis minun Top 10 Pahista elokuvista, peleistä ja sarjakuvista.

Huom! En laittanut tähän Disney-pahiksia (paitsi yhden, ehehheh) sillä he ansaitsevat tulevaisuudessa oman listan.

!SPOILER ALERT! Punainen varoittaa spoilereista.

10. Francisco Scaramanga (Man with the Golden Gun -1974) 

Ei listaa ilman Bond-pahiksia. Sir Christopher Leen esittämä Scaramanga on pahis allekirjoittaneen mielestä parhaassa James Bond-elokuvassa. Hän on loistava salamurhaaja jonka perässä James Bond juoksee kyseisessä elokuvassa. Man with the Golden Gun on Bond-leffa jonka voin katsoa aina kun se tulee tv:stä, ja suurimmaksi osaksi tämä johtuu Scaramangasta. Murhistaan saaduilla rahoilla hän asustelee Kiinan lähistöllä olevalla saarella, ja kaikki hänen ei-salamurhausasiansa hän hoitaa apulaisensa Nick Nackin kautta. Hän ei lankea jokaiseen Bond-pahiksen kliseeseen, ja jopa hänen lopun jossakin mielessä outo gauntletti on toimiva. Tappavan tehokas salamurhaaja, joka arvostaa kuitenkin vastapariaan Bondia hyvin paljon- eikä mikään ihme, sillä he muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Scaramanga on James Bond jolla ei ole uskollisuutta tai Bondin tiettyjä moraaleja. Katsojille annetaan kuva, että hän olisi Hai Fatin alainen, mutta pian on selvää että Scaramanga ei ole kenenkään apulainen. Kukaan ei väitä vastaan hänelle, hän ei tottele ketään ja harva alkaa väittämään vastaan hänelle. Christopher Lee on sanonut tämän olleen hänen lempiroolejansa, ja ei mikään ihme. Scaramanga on paras kaikista Bond-vihollisista- hän omaa taidot taistella Bondia vastaan tasavertaisesti, mutta hän omaa myös diabolisen älyn ja karismaa.

"Ours is the loneliest profession, Mr. Bond."

9. Amon (Legend of Korra- 2012)

 Amon (äänenään mahtava Steve Blum) Legend of Korra-animaatiosarjan ensimmäisen kauden pääpaha. Republic Cityssä nousseen anti-bender kampanjan päähahmo, tämä naamioitu mies on pelkkää karismaa. Vaikka Amon on pelottava taistelija ja kyvyiltään uskomaton, mutta Amonista pitää hänen charminsa takia. Hän kiihottaa kansanjoukkoja nousemaan bendereiden ylivaltaa vastaan rauhallisella ja matalalla äänellä, tarjoten kuitenkin vastapuolelle mahdollisuuden puhua myös. Amon on poliittinen mahtitekijä samalla kun hän on yksi Legend of Korran maailman vaarallisimmista miehistä. Ja kuten parhailla puheiden pitäjillä, hän osuu todella usein asian kantaan. Benderit OVAT syyllisiä jokaiseen suursotaan jota maailma on nähnyt, ja poistamalla elementtejä tahdollaan muokkaavat pois maailmasta toisi oikean tasapainon ja oikeuden maailmaan. Avatar: the Last Airbender tv-sarjan (jonka tarinan jatkaja Legend of Korra on) katsoneena tämä näkemys tuntuu välillä pelottavan fiksulta. Bendereillä ON voima alistaa kaikki normaalit ihmiset, benderit hallitsevatkin maailmaa Avatarin tapahtumien aikaan. Ja kun aika vielä paljastaa Amonin taustan ja menneisyyden, on tämä naamioitu anarkisti vielä kiistanalaisempi hahmo

"I am still the Solution."

8. Arvuuttaja (Batman)

Arvuuttaja on Batmanin pitkäaikainen vihollinen (ensiesiintyminen 1948) ja varmasti yksi tunnetuimmista superrikollisista. Arvuuttaja on varmasti yksi oudoimmista rikollisista ja kaikki sarjakuvafanit omaavat jonkun mielipiteen Arvuuttajasta- joko hän on tyhmä, oudon näköinen ja typerällä gimmickillä varustettu friikki, tai tyylikäs, Batmanin älyn veroinen shakkimestari joka erikoistuu älyn mittelöihin ihmisten hengistä joka on oman hulluutensa rampauttanut nero. Itse kuulun jälkimmäiseen kerhoon. Arvuuttaja, oikealta nimeltään edward Nygma/ Edward Nashton on narsisti. Kukaan ei saa kyseenalaistaa Arvuuttajan älyä ja haastaa alati Gothamin kansalaisia ja Batmania älyn haasteisiin. Vaikka Arvuuttaja jää aina kiinni omasta syystään-pakonomaisesta tarpeesta jättää arvoituksia rikospaikoille jolla Arvuuttaja saadaan kiinni- ei hän aina edes välitä. Hänelle tämä on leikkiä ja kisailua, jossa Batman on vain hänen kilpakumppaninsa-joskus Batman on samaa mieltä, mutta viime vuosina Arvuuttaja on pitänyt muuttaa omaa tyyliänsä, kun kanssa-rikolliset pilkkaavat häntä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on Arvuuttajasta tullut taustapiru moniin isompiin rikoksiin. Arvuuttajasta on olemassa monta versioita, ja olen pitänyt lähes kaikista- aina klassisesta Frank Gorshinista ei niin klassiseen Jim Carrey-versioon. Arvuuttaja on älykäs rikollinen, joka päinvastoin kuin Jokeri, Kaksinaama tai Pingviini ei nauti ihmisten satuttamisesta vaan heidän älyllisestä haastamisestaan. Arvuuttajalle tämä kaikki on vain peliä. Älykäs rikollinen on aina mielenkiintoisempi seurata kuin psykopaatit murhaajat. (Irony incoming)

"Riddle me this!"

7. Loghain Mac Tir (Dragon Age -2009)

Loghain Mac Tir, ystäville "Loghain", vihollisille "Se paskiainen". Dragon Age: Origins pelissä esiintyvä Loghain on ääninäyttelijä Simon Templemanin vaikuttavimpia rooleja. Loghain on Gwarenin maakunnan hallitsija ja tunnettu veteraani sekä sotasankari. Loghain vuosia sitten menetti perheensä (ja koiransa) Orlaisin miehitettyä Fereldenin. Loghain liittoutui kapinasankari Maricin kanssa ja ajoivat Orlaisin miehitysjoukot pois, ja nousi kansan suureksi sankariksi. Kun vuosia myöhemmin darkspawnit hyökkäävät peli alussa, on Loghain eturivin komentajana ja uuden kuninkaan Cailanin, Maricin pojan, neuvonantaja. Loghain vastusti Grey Warden-armeijan tuomista Fereldeniin, sillä monet Wardenit ovat Orlaisilaisia, joita Loghain vihaa. Loghain näkee uuden miehityksen tulossa, ja päättää toimia. Hän päättelee että Ferelden ei pärjää Cailanin johtajana, ja päättää uhrata tämän maansa tulevaisuuden vuoksi. Loghain jättää Ostagarin taistelussa hyökkäämättä, ja jättää näin Fereldenin wardenit sekä parhaan ystävänsä pojan ja kuninkaansa. Loghain saa kuitenkin Fereldenin yhä puolellensa, koska hän on yhä kunnioitettu sotasankari. Loghain on täydellinen esimerkki kuinka mahtavatkin voivat langeta ja kuinka rankasti. Loghainin ajatusten takana on aina tehdä mikä on parasta Fereldenille-  vaikka se tarkoittaisi massamurhaavien darkspawnien lähes täydellistä unohtamista.  Loghain on vaikuttavan näköinen, kuuloinen ja pelin oikea päävihollinen. Toki on darkspawneja eteenpäin ajava Archdemon, mutta Archdemon on luonnonvoima joka ei puhu. Loghain on koko pelin ajan tuntuva paha, joka on aina joka käänteessä. Loghainin teoissa on paljon pahaa, mutta kun Loghainin historia on tuttu, on Loghainia kohtaan helppo tuntea myötätuntoa- Orlaisin tapettua ja raiskattua tämän äidin, sodan kauhut Orlaisin kanssa ja kateus Maricia kohtaan. Lisätäänpä tähän vielä se, että Loghain luopui rakkkaudesta velvollisuuden vuoksi. Loghain on toiseksi paras videopelivihollinen, jota kohtaan tunnen kunnioitusta niin pelin aikana kun sen jälkeenkin. Häntä sekä vihaa että rakastaa yhtä aikaa.

"I AM FERELDEN. "

6. The Illusive Man (Mass Effect 2-3)

  Jos Loghain on toiseksi paras, niin Illusive Man on paras. Äänenään Martin Sheen, Illusive Man ei aloita edes pahiksena, vaan päähenkilö Shepardin liittolainen Mass Effect 2:ssa. Cerberus on järjestö, joka tukee ihmisten oikeuksia ja ihmisten asemaa galaxin rotujen joukossa-ja Illusive Man on tämän järjestön enigmaattinen johtaja. Hän rahoittaa Shepardin henkiinherättämisen, jotta hän voi käyttää Shepardin hyvää mainetta ja kykyjä omiin tarkoituksiinsa- eli estääkseen collectors-nimisiä alieneita kaappaamasta ihmiskunnan jäseniä Terminus-systeemin planeetoilta jossa ihmiskunnan armeija tai galaktinen neuvosto ei vaikuta. That's...evil? Toki Illusive Man ei toimi normaalin moraalin mukaisesti ja omaa vahvat taustamotiivin. Hän huijaa Shepardia, johdattaa tämän paikkoihin jokta hän tietää ansoiksi ja omaa hyvin hämärän menneisyyden johonka kuuluu mm. lapsien kiduttamista. That's Evil. Mutta Illusive Manin tietojen, teknologian ja apulaisten avulla Shepard pelastaa päivän ja miljoonien ihmisten hengen. That's..evil? 

Mutta lopussa hän näyttää todellisen luonteensa, kun hän haluaa Reaperien tiedot ja taidot itsellensä kohottaakseen ihmiskunnan galaksin herraroduksi. Mass Effect 3-pelissä hän on jo täysin paha. Cerberus on täysiverinen terroristijärjestö jotka hän on alsitanut Reaper-hirviöiden aivopesulle, muuttaa vihollisiaan Husk-zombeiksi ja haluaa hallita Reaperien voiman avulla galaxia. Viehätys Illusive Manissa on hänen imagossaan. ME2:sen aikana hän ei tee muuta kuin istuu tuolissaan maailman hienoimman ikkunan edustalla, juo viskiä ja polttaa tupakkaa. Mutta kaiken takana hän vetelee langoista, juonii ja manipuloi. Martin Sheenin ääni tuo outoa turvallisuuden tunnetta hahmoon, hän ei näytä pahalta-paitsi ME3:ssa vakavan korruption jälkeen. Myöskin fakta että häntä ei nimetä pelin aikana, hän on vain Illusive Man. Illusive Man on paha, mutta hän on pakollinen paha ennen ME3:sta. Hän ei näytä pahalta, hän ei käyttäydy antagonistin tavoin mutta hän on kuitenkin Mass Effect-sarjan tähti.

"Salvation comes with a cost."

5. Kaksinaama (Batman)

Kaksinaama on erittäin outoon ideaan perustuva Batman-vihollinen. Kaksinaama on kokenut monia uudelleenkirjoituksia, mutta tunnetuin on seuraava: Harvey Dent oli Gothamin yleinen syyttäjä ja Bruce Waynen ystävä. Käydessään taisteluun Gothamin järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan Harvey ei anna periksi, mutta samalla hänen henkilökohtainen psyykkeensä hajoaa. Vanhat agressio-ongelmat ja lievä skitsofrenia nostavat päätään, mutta Harvey pitää ongelmat sisällään. Kun gangsteri Maroni oikeudenkäynnissä heittää happoa Harveyn kasvoille. Puolet Harveyn naamasta arpeutui pahasti, tehden hänestä epämuodustuneen. Tämä johtaa Harveyn sekoamiseen, ja hänen logiikkansa syntyy- rikolliset kävelevät ulos vankiloista, lahjovat tuomareita ja koko oikeussysteemi ei toimi. Yhtä hyvin voisi heittää kolikkoa. Niinpä Kaksinaama alkaa tappamaan mafiosoja, jonka jälkeen hän siirtyy korruptoituneiden poliitikkojen kimppuun. Aina ennen hän heittää kolikkoa (vanha kaksipuolinen raha, jonka hän arpeutti toiselta puolelta) puhdas puoli-elät, arpeutunut puoli-blam. Kaksinaama on monipuolinen superrikollinen. Hän on Batmanin suuri epäonnistuminen ja ikuinen muistutus kuinka hyvätkin voivat langeta taistelussa rikollisuutta varten. Kaksinaama vaihtelee Batmanin kaltaisesta mutta pahemmasta vigilantesta klassiseen pankkirikolliseen ja pidemmälle. Oli tarina mikä tahansa, hän on aina tarinaa vahvasti synkentävä hahmo. Hän ei ole vain Batmanin pahimpia vihollisia, mutta myös Robinin- Kaksinaama pieksi nuoren Robinin aikoinaan pahasti. Kaksinaama on joskus täysin paha, mutta välillä taas hän on vain erittäin vakavasta jakomielisyydestä kärsivä hahmo, joka on koko ajan taistelussa itsensä kanssa- Bruce Wayne on käynyt Arkhamissa pelaamassa shakkia Harveyn kanssa. Jokaisen ison päätöksen kolikonheitolla, mikä tarinoissa tuo aina tiettyä jännitystä. Kolikonheitto sarjakuvaruudulla ei luulisi olevan kovin jännää, mutta holy fuck-joka kerta kun se kolikko lentää ilmaan, olen jähmettynyt lehden ääreen. Kuten Arvuuttaja, tämäkin superkonna on joka kerta hieno. Aaron Eckhartin Kaksinaama oli upea, mutta valitettavan lyhytikäinen. Paras lienee Batman-animaatiosarjan Harvey. Pidin jopa Batman Forever-leffan versiosta kaikessa hassuudessaan.Tiesittekö että Clint Eastwoodin piti näytellä Kaksinaamaa 60-luvun Batman tv-sarjassa! Kaksinaama on Batmanin vihollinen, joka muistuttaa koko ajan hänen epäonnistumisestaan.

"Heads, I shoot you in the gut. Tails, I shoot you in the head."

4. Magneto (X-Men)

"Road to hell is paved with good intentions."

Magneto on Ryhmä-X:än pitkäaikaisin vihollinen. Puolalainen Erik Lensherr on erittäin synkän menneisyyden tulos. Hänen vanhempansa kuolivat Auschwitzin keskitysleirillä, ja Erik näki tuolloin ihmiskunnan pahan potentiaalin. Magneettisillä mutanttivoimilla varustettu Erik huomaa mutanttien olevan vainon ja ennakkoluulojen kohteina, ja näkee hänelle hyvin tutun kuvion edessänsä, eikä halua enään koskaan olla sellaisen maailman asukas. Mutantit eivät ole syyllisiä tähän, vain ihmiset. Niinpä Magneto on syntynyt, ihmiskunta vapiskoon hänen edessään. Magneto on kaikin puolin monipuolinen hahmo. Hän on terroristi, jonka tavoitteena on ihmiskunnan tuhoaminen, mutta tärkeintä hänelle on vainottujen mutanttien suojeleminen. Magneto on oppikirjaesimerkki hyvän tahdon korruptoivasta voimasta. Magneto haluaa auttaa, mutta ei usko Xavierin ja Ryhmä-X:än rauhallisuuden tiehen. Se ei auttanut viimeksikään. Magnetosta pitää juuri tämän vuoksi. Hänen menneisyytensä on rankka, ja se on tapahtunut oikeasti. Keskitysleireillä kuoli lukemattomia ihmisiä, ja tällaisen ajattelumaailman syntyminen ei kuulosta mahdottomalta. Hän on mutanttivoimiaan lukuunottamatta täysin mahdollinen hahmo. Magneto on kokenut takinkäännöksen ja maailmansa sortumisen, ja nykyään on Ryhmä-X:än jäsen- ja nyt vaikuttaa että hänen läsnäolonsa on saanut Kykloopin ajattelemaan samalla tavalla. Kuinka moni rikollinen vaikuttaa sankareihin NÄIN vahvasti? Magnetoa on näytellyt monet näyttelijät, mutta vaikuttavimmat ovat sir Ian McKellenin ja Michael Fassbenderin vanha ja nuori Magneto. McKellenin vanha versio on arvostettava mutanttiveteraani, josta näkyy viisaus mutta samalla myös julmuus. Fassbenderin nuori versio taasen on vielä uransa alussa, ja nuorempi raivokkuus paistaa hänestä ja katsojan on helppo kuvitella vanhana olevan McKellen. Magneto on antagonisti, joka ei halua rahaa, valtaa tai voimaa-ainoastaan estää mutanttivainot ja historian, jota ei saa unohtaa, toistumisen.

Never. Again.

3. Jokeri ja Vihreä Menninkäinen (Batman ja Spider-Man) 

Okei, mainitsin että pidän älykkäästä rikollisesta enemmän kuin psykopaatti-murhaajista mutta nämä ovat molempia. Jokeri ja Vihreä Menninkäinen ovat kaksi superkonnaa, josta en ikinä osaa päättää kummasta pidän enemmän! Kun aloin asiaa oikein miettimään, päädyin seuraavaan lopputulokseen: Jokeri on hauska, tappavan vaarallinen hekottava psykopaatti ja Batmanin arkkivihollinen. Vihreä Menninkäinen on hauska, tappavan vaarallinen hekottava psykopaatti ja Hämähäkkimiehen arkkivihollinen. See something similiar? Menninkäisillä ja Pelleilä ei ole edes yhteistä historiaa Hämähäkkien ja Lepakkojen kanssa mistä voisi ottaa materiaalia- ne ovat vain niin hyvin tehtyjä hahmoja. Jokeri oli alunperin pikkurikollinen, joka yhden päivän aikana menettää vaimonsa, lapsensa ja putoaa tankkiin kemikaaleja - ja loppu on historiaa. Hänen nimeä ei tiedetä, täysin varmaa ei ole se mistä hän tuli- hän on luonnovoima. Jokeri on hauskimpia hahmoja sarjakuvissa. Hän tekee hirveitä asioita mutta tekee sen hymy huulilla ja levittää naurua lukijoihinkin. Hirveinkin massamurha voidaan ohittaa kikattamalla Jokerin jutuille. Koitappa lukea Jokerin teoista jättämällä vitsit pois. Jokeri on värikäs, hauska ja hymyilevä Batmanin synkkään, vakavaan imagoon. Jokerista ei ole huonoa versiota olemassakaan.

Vihreä Menninkäinen on oikeasti Norman Osborn, Peter Parkerin parhaan ystävän Harryn isä. Hän tuli sarjaan alunperin vain sivuhahmona, jonka kautta kerrottiin Osbornien perheen vaikeuksista. Kun Menninkäinen tuli ensimmäisen kerran kuvioihin, ei yhteyttä Osbornin ja hänen välillä tehty kuin vasta pitkän ajan päästä. Menninkäinen hyökkää Hämähäkkimiehen kimppuun tappaakseen hänet. Usein viholliset käyvät Hämiksen kimppuun vasta tämän tullessa heidän tiellensä. Menninkäinen päättää hoitaa hänet pois kuviosta välittömästi. Monie yhteenottojen jälkeen Menninkäinen paljastuu Osborniksi, Peter onnistuu voittamaan hänet ja Norman menettää muistinsa. Peter ei halua hajottaa ystävänsä perhettä, ja luottaa siihen että Menninkäinen on poissa. Mutta pian on selvää, että Menninkäinen ei ole vain puku, vain osa Normanin hulluutta. Hän palaa, ja Peter maksaa kovimman hinnan. Legendaarisessa numerossa Vihreä Menninkäinen tappaa Gwen Stacyn, Peterin rakkaan tyttöystävän. Menninkäinen kuolee pian tämän jälkeen päättäen legendaarisen tarinakaaren. Myöskin hänen animaatio-ja filmiversionsa ovat erittäin hyvin tehtyjä, vaikkakin Dafoen moottoripyörä-puku oli vähän urpo. Menninkäinen on Jokerin kanssa hyvin samanlainen- hän tekee hirveitä asioita, mutta tekee sen hymy naamallaan ja nauru sydämmessään. Jokerin ollessa välillä logiikkaa vailla oleva hullu, Menninkäinen on uskomattoman älykäs, strateginen mieli ja tehokas tiedemies. Toki Jokerikin on älykäs ja taktinen juonittelija, mutta Menninkäisellä nämä ominaisuudet ovat paljon näkyvämmät. Molemmat ovat myöskin loppujen lopuksi aika oudon ja hassun näköisiä, mutta kun nämä herrasmiehet alkavat toimia, he ovat pelkkää kauhua. Menninkäinen ja Jokeri yhdessä olisivat sarjakuva jonka lukisin mielelläni. Nähdä nämä kaksi hirviötä ja huumorimiestä ovat aina naurattamassa ja pelottamassa lukijaa mahtavilla tavoilla.

Ahhahahhahahahahhahehhhehehhehehh!

2. Morgoth (Silmarillion)

Morgoth on J.R.R Tolkienin kirjasarjojen suuri paha ja julmin olento jota on koskaan elänyt. Alunperin yksi luojajumala Erun luomista enkeleistä "Valareista", Morgothia kutsuttiin tuolloin vielä Melkoriksi ja hän oli mahtavin Valareista, "Hän joka nousee voimassa." Erun laulaessa maailman olemaan, oli Melkor riitasointu. Pian tämä karkotetaan paratiisista, ja maailman olentojen syntyessä hän otti niistä osan ja alkoi korruptoimaan niitä ja sammutti maailman valot. Muut Valarit vangitsivat hänet, ja lojuttuaan vankilassa aikakauden hänet vapautetaan parannuksen toivossa (jeaaaaaah....). Melkor huomaa haltioiden tulleen maailmaan, ja alkaa vihaamaan näitä vallankaappaajina ja hänen mahtinsa haastajina. Niinpä hän varastaa haltioiden työn huipun, Silmarilit ja pimeyden lukki Ungoliantin kanssa he tuhoavat maailmaa valaisevat puut. Haltiakuningas Feänör kiroaa Melkorin ja nimeää hänet Morgothiksi, maailman mustaksi viholliseksi. Alkaa sota, joka kestää yli aikakausien.

Morgoth on Tolkienin versio Saatanasta. Hän korruptoi kaiken mihinkä koskee, viettelee ihmisiä ja haltioita pahuuteen-mutta harvoin suoraan. Hän toimii vuosisatojen takaa, näkee ihmisten heikkoudet ja haltiakuninkaiden ahneuden silmarilejä kohtaan ja käyttää sitä hyväksi armotta. Hän on mustuuden varjo, joka korruptoi maan ympärillään, ja on sekä ääretön pohjolan kylmyys ja tulivuorten polttava tuli. Morgoth on pahuuden perikuva. Hänen luomuksiinsa kuuluvat myös örkit, peikot, balrogit ja pahinta, Sauronin. Kaikki tulevat tapahtumat sormusten sodassa ovat hänen syytänsä. Lopulta hänet pysäytetään, mutta silloinkin tehdään selväksi, että niin kauan kun on pahaa maailmassa, on Morgothia mahdoton tuhota. That is Evil.

Morgothin ja Haltiakuningas Fingolfinin taistelu

1. Darth Vader (Star Wars)

Darth Vader. Lordi Vader oli, on ja tulee aina olemaan minulle pahiksen arkkityyppi. Minun ei tarvitse edes selittää tästä hahmosta mitään, kaikki tuntevat Darth Vaderin. Hänen ensiesiintymisensä on paras sisääntulo ikinä, hänen teemansa on paras biisi ikinä ja hänen äänensä on mahtava. Ylistän usein tiettyjä ääninäyttelijöitä paljon, kuten Simon Templemania ja Steve Blumia, ja James Earl Jones kuuluu samaan poppooseen. Jos pahiksella on matala, rahiseva ääni olen heti myyty. Toki pidän Jokerin kaltaisista korkeaäänisistä kikattajista, mutta voi hyvä luoja Jonesin Vader on ainoa oikea ääni maailmassa. Musta haarniska yhdistettynä kyberneettisiin osiin ja viittaan luo vaikuttavan mielikuvan välittömästi. Ja se hengitys. Tottakai nauru on pahiksella pelottavaa- mutta Darth Vader ei ikinä naura. Hän vain hengittää rahisten konemaisesti. Hrrr.

Mutta Vader on myös traaginen hahmo, jossa näkyy korruption ja liiallisen voiman vaikutus. Hänen suhteensa poikaansa Lukeen on mielenkiintoinen. Hän ei halua tappaa Lukea, vaan tahtoo liittoutua tämän kanssa, olla isä hänelle. Tottakai Vader yrittää tappaa tämän tajutessaan tämän unelman ollessa mahdoton. Vaikka Imperiumin Vastaisku on lempi Star Wars-leffani, lempikohtaukseni on Luken ja Vaderin viimeinen taistelu Jedin Paluussa. Luken lopulta saadessa voiton, musiikit yhdistettynä keskusteluun ja tilanteeseen mikä on kehittynyt kahden elokuvan ajan, Holy shit that is good and sad. 

"I have altered the deal. Pray I do not alter it any further."

Darth Vader on vaikuttavin vihollinen koskaan. Täydellinen osoitus vallan korruptiosta ja kaikkien mahdollisuudesta toiseen tilaisuuteen, Lordi Vader on vain täydellinen.

Ahh, Villains. You are so perfect. Mitä ajattelette? Oletteko samalla kannalla, vai olenko ihan mauton? Kertokaa kommenttinne! Tässä hyvä kappale lopuksi tunnelmaa luomaan:

Listalta pois jäivät eliminoinnin vuoksi: Pingviini, Venom, Ozymandias, Karzoug the Claimer ja Tohtori Mustekala sekä Dalekit.

List of 10- Minun suosikki TV-ja Elokuvahahmot

Satuinpa katsomaan videon jossa Doug Walker listasi 10 omaa suosikki TV-ja elokuvahahmonsa, ja ajatus jäi pyörimään päähän ja kasasin itsekkin samassa hengessä listan. Tässä on siis minun Top10 lempi tv-sarja ja elokuvahahmoani järjestyksessä.

10. Tony Stark (Iron Man-elokuvasarja)
 Aluksi ajattelin jättää hahmot jotka ovat esiintyneet sarjakuvissa alunperin pois listalta, mutta tajusin että en pidä sarjakuvien Rautamiehestä puoliksikaan yhtä paljon kun pidän Robert Downey Jr. näyttelemästä Tony Starkista. Se vain on loistava. Ensimmäinen Iron Man-elokuva varsinkin takoo tämän perille. Elokuvasta vain hyvin pieni osa vietetään puvun sisällä tai taisteluissa- mikä on hyvää vaihtelua hyvin toimintamättö-pohjaisille supersankarileffoille. Tony on hauskaa seurattavaa, mutta voi muuttaa huumoripuolensa salamannopeasti vakavaksi, ja pian taas vaihtaa ulkoista habitustaan. Iron Man 2 ja Iron Man 3- elokuvien ainoat hyvä puolet ovatkin juuri Downeyn uskomattomat suoritukset, kuinka itsevarma ja ylpeä mies muuttuu näiden elokuvien aikana nöyräksi. Joissakin elokuvien kohtauksissa näyttää siltä että Tony ei edes haluaisi olla supersankari- se on velvollisuus hänelle silti, ja Avengers-elokuvassa tämä näkyy vahvasti erään ystävänä kuoltua. Se kohtaus on varmasti paras mitä Tony Starkilta löytyy. Kuolemanpelko, ystävän menetys ja yritys pitää hänelle ominaista rentouden ilmapiiriä yllä, mutta epäonnistuen siinä. Rautamies on supersankari, mutta ilman Tony Starkia, se on vain kasa rautaa.

"Truth is, I am Iron Man."

9. Amon (Legend of Korra-tv sarja)
Ainoa oikea rikollinen tällä listalla. Amon (äänenään mahtava Steve Blum) Legend of Korra-animaatiosarjan ensimmäisen kauden pääpaha. Republic Cityssä nousseen anti-bender kampanjan päähahmo, tämä naamioitu mies on pelkkää karismaa. Vaikka Amon on pelottava taistelija ja kyvyiltään uskomaton, mutta Amonista pitää hänen charminsa takia. Hän kiihottaa kansanjoukkoja nousemaan bendereiden ylivaltaa vastaan rauhallisella ja matalalla äänellä, tarjoten kuitenkin vastapuolelle mahdollisuuden puhua myös. Amon on poliittinen mahtitekijä samalla kun hän on yksi Legend of Korran maailman vaarallisimmista miehistä. Ja kuten parhailla puheiden pitäjillä, hän osuu todella usein asian kantaan. Benderit OVAT syyllisiä jokaiseen suursotaan jota maailma on nähnyt, ja poistamalla elementtejä tahdollaan muokkaavat pois maailmasta toisi oikean tasapainon ja oikeuden maailmaan. Avatar: the Last Airbender tv-sarjan (jonka tarinan jatkaja Legend of Korra on) katsoneena tämä näkemys tuntuu välillä pelottavan fiksulta. Bendereillä ON voima alistaa kaikki normaalit ihmiset, benderit hallitsevatkin maailmaa Avatarin tapahtumien aikaan. Ja kun aika vielä paljastaa Amonin taustan ja menneisyyden, on tämä naamioitu anarkisti vielä kiistanalaisempi hahmo.

"I am the Solution."

8. Sokka ja Toph Beifong (Avatar: The Last Airbender-tv sarja)
Sokka on huumorihahmo, komedinen kevenne ja vakavasti otettava hahmo sarjassa Avatar: The Last Airbender. Äänenään Jack DeSena, Sokka ja hänen siskonsa Katara ovat yhdessä avatar Aangin sekä Toph Beifongin kanssa sarjan primääriset protagonistit. Sokka on klassinen "butt monkey". Hän joutuu koko ajan ongelmiin, slapstick-huumorin kohteeksi ja jakaa vitsejä ympäriinsä. Mutta tämä ei ole hänen ainoa puolensa, sillä kuten monilla vitsiniekoilla, hänkin peittelee jotain alla- nimittäin painetta olla oman heimonsa viimeinen soturi. Sokkan isän lähdettyä sotaan ja kadottua jäi tään velvollisuudeksi olla heimon suojelija ja soturi.
Sokka on myöskin hyvä taistelija. Sarjan alussa hän lähinnä heitteli bumerangiaan ohitse, mutta kuten kaikki jotka epäonnistuvat tarpeeksi kauan, Sokkakin onnistuu kasvamaan taidoissaan. Sokalla ei ole bender-kykyjä kuten muilla ryhmässä, ja niinpä hän joutuu käyttämään kaikkia omia taitojaan vastaamaan yli-inhimillisiä kykyjä mitä muilla on. Sokka on myös taktikko ja loistava strategi ja johtajaluonne.  Jakso missä Sokka jätti ryhmän hetkeksi, eivät muut saaneet mitään aikaiseksi ja heidän elämänsä oli tylsää on jäänyt vahvasti mieleen. Sokka tarjoaa huumoria, mutta hän on myös dynaaminen johtajaluonne.
Toph Beifong pääsi tasoihin Sokkan kanssa.Äänenään Jessie Flower, Toph on samasta sarjasta oleva earthbender, joka opettaa Aangille kyseistä taitoa. Toph on 12-vuotias tyttö ja sinä et halua ryppyillä hänelle. Toph on kovis- hän ei peseydy, hänelle ei ole käytöstapoja nimeksikään ja hänen ratkaisunsa moniin ongelmiin on väkivalta. Toph on myöskin sokea. Nämä yhdistelmät tekevät Tophista erittäin viihdyttävän hahmon, joka vaikuttaa katsojakunnan eri osiin voimakkaasti. Toph on kovis ja pärjää yksin mutta ei halua olla yksin. Hänellä on joitakin kohtauksia, jossa hänkin kaikessa mahtavuudessaan on avuton, ja silloin on täysin erillainen Toph paikalla. Tophin ja Sokkan väliset kohtaukset tekevät tästä parivaljakosta juurikin niin mahtavan, että saivat listallani jaetun sijan.

"Giant mushroom cloud! Maybe it's friendly!"

"ALL HAIL MELON LORD"

7. Tim Bisley (Spaced-tv sarja)
Tim Bisley (näyttelijänä Simon Pegg) on hahmo, johon minulla oli helppo samaistua. Tim on sarjakuvakaupassa työskentelevä laiskuri joka asuu vuokra-asunnossa Daisy Steiner-nimisen toimittajanalun kanssa esittäen pariskuntaa vuokraemännälle, joka ei muuten olisi vuokrannut asuntoa heille. Spaced on jokseenkin surrealistinen tv-sarja josta puuttuu kaikki normaalit narratiivit. Toki sen kantava osa on Timin ja Daisyn välinen suhde, mutta silti. Tim on harras Star Wars-fani, sarjakuvapiirtäjä, videopeli-harrastaja ja Whedon-fani. Tim viettää päivät pelaillen konsolipelejä, piirtäen tai sarjakuvakaupassa työskennellen ja avoimesti vihaten Star Warsin prequel-leffoja. Timin paras ystävä Mike (Nick Frost, tottakai) on aina mukana, ja he kohottavat harvoin (jos koskaan) ääntä toisilleen- he ovat parhaat kaverit vaikka ovatkin hyvin erillaisia omissa outouksissaan. Tim on hahmo johonka olen samaistunut enemmän kuin lähes kehenkään muuhun. Hän lähestyy monia tilanteita samalla asenteella kuin minä ja omaa yhtä vahvan kiinnostustason maailman tapahtumiin.. Hänellä on ystäviä jotka ovat kaikki erilaisia, ja viettävät aikaa yhdessä luultavasti Timin ansiosta. Vaikka Tim tekee virheitä, on välillä todella töykeä ja ilkeäkin, hän aina palaa takaisin jollakin tavalla-hän tajuaa virheensä ja osaa pyytää anteeksi. Hän on positiivinen ja realistinen kuvaus "nörtistä", mitä nykypäivän tv-sarjat kuten Big Bang Theory yrittävät saavuttaa, mutta jäävät mestarin varjoon ja pahasti. Tim on paras geek-hahmo jota on koskaan ollut tv-ruudulla, nyt tai luultavasti koskaan.

"You are so blind! You so do not understand! You weren't there at the beginning! You don't know how good it was, how important! This is it for you! This jumped-up firework display of a toy advert! People like you make me sick! What's wrong with you? Now, I don't care if you've saved up all your 50p's, take your pocket money and get out!" -aiheena Jar Jar Binks

6. Doc Brown (Back to the Future-elokuvasarja)
Ahh, Doctor Emmet Brown. Näyttelijänään mahtava Christopher Lloyd, Doc Brown on aikakone-Deloreanin keksijä Back to the Future-elokuvissa. Doc Brown on Marty McFlyn kanssa elokuvian protagonistit, ja vaikka Marty on hieno hahmo, olen aina pitänyt Doc Brownista enemmän. Hänen tukkansa, vaatteensa ja Lloydin over-the-top näyttelijätyö ovat ensimmäisestä hetkestä lähtien polttaneet muiston mieleeni. Hän on hauska, hän on vaikuttava ja ennen kaikkea, hän on viisas. "If you put your mind on it, you can accomplish anything"- on hyvä viisaus nuorelle katselijalle joka halusi olla vähän kaikkea. Brown ei anna periksi, ja yrittää niin kauan kuin onnistuu. Vaikka hän alunperin on innoissaan aikakoneen antamista mahdollisuuksista, hän elokuvien aikana tajuaa aikamatkustuksen mahdollisuudet hyvässä ja pahassa, ja kuinka pienetkin asiat voivat vaikuttaa merkittävästi. Hän on nuoruuden ja lapsuuden intoa pakattuna vanhan miehen viisauden ja kokemuksen kanssa-hahmo, jonka kaltaisia näkee aivan liian harvoin nykyajan elokuvissa. Doc Brown löytää myös vanhalla iällä rakkauden elämäänsä-vuodesta 1885, mutta silti. Doc Brown on puhdasta elämänvoimaa, ja osoittaa että kaikki on mahdollista.

"Great Scott!"

5. Han Solo ja Indiana Jones (Star Wars/Indiana Jones-elokuvsarjat)
Okei, ehkä huijausta laittaa taas kaksi samaan, mutta hear me out. Harrison Fordin hahmot ovat molemmat minulle se seikkailijan arkkityyppi. He menevät minne muut eivät uskalla, ja pääsevät mistä tahansa kiperästä tilanteesta pois. Han Solo on rikollisempi versio, joka ei alun perin halua olla missään tekemisissä Kapinaliiton ja Keisarikunnan sodassa, mutta kasvaa elokuvien aikana Kapinaliiton merkittäväksi jäseneksi ja muuttuu elokuvien aikana muistuttaamaan enemmän Indiana Jonesisa. Indiana Jones on arkeologi-seikkailija joka matkustaa vaarallisiin paikkoihin ympäri maailmaa pelastamaan artefakteja ja ihmeitä niin natseilta kuin kultisteilta. Indiana Jones on rohkeuden perikuva joka kuitenkin pelkää moniakin asioita-perheenjäsentensä menetyksiä ja käärmeitä ainakin. Oikeaa rohkeutta on siltikin painaa eteenpäin, peloista huolimatta saadakseen asiat taas järjestykseen. Indiana Jones ja Han Solo ovat Seikkailijoita isolla S:llä ja lapsuuteni sankarit.

"I have a bad feeling about this."

4. Malcolm "Mal" Reynolds (Firefly-tv sarja)
Firefly on minun mielestäni paras tv-sarja mitä on koskaan näytetty. Sen päähenkilö Kapteeni Malcolm Reynolds (näyttelijänä Nathan Fillion) on sotaveteraani, joka sodan hävinneenä osapuolena siirtyi kipparoimaan avaruusalusta rahdin kuljettamiseen. Oikea syy tähän oli kuitenkin se, että Malcolm ei halunnut elää voittajiensa armon alla, vaan lentää vapaana avaruudessa, ilman Liittouman lakeja ja määräyksiä. Salakuljettaja, varas, rahtikuski-Mal tekee mitä tahansa pysyäkseen Serenity-aluksellansa ja pysyäkseen lentämässä. Mal voi olla julma, ahne ja öykkärimäinen, mutta hyvin pian sarjan alettua näkyy mikä on hänelle tärkeintä- Serenityn miehistö. Hän ei anna kenenkään uhkailla heitä, ja ei anna armoa niille jotka käyvät heidän kimppuunsa-vaikka hän ei sitä ulospäin aina näytäkkään. Lopulta Malin omatunto voittaa aina. Vaikka Mal pitää yllä kovaa, moraalittoman rikollisen ilmapiiriä on hän sisimmissään kuitenkin oikeudentajuinen, ja osaa nöyrtyä tarpeen tullen jopa Liittouman edessä jos se tarkoittaa miehistön selviämistä. Hän joutuu kaksinkamppailuihin, kidutettavaksi ja  nöyryytetyksi-mutta jos sillä tavalla saadaan homma hoidettua, hän tekee sen. Mal on lainsuojaton, mutta se ei tarkoita etteikö hänellä olisi kunniaa senkin edestä.

"I aim to Misbehave"

3. Tyrion "Peikko" Lannister (Game of Thrones-tv sarja)
Vaikka tutustuinkin Tyrioniin alunperin kirjojen parissa, pidän silti tv-sarjan versiosta enemmän, osittain Peter Dinklagen näyttelijätyön vuoksi. Tyrion on selviytymisen ja pärjäämisen arkkityyppi. Syntynyt kääpiöksi maailmassa, jolloin tuo kohtalo ei ole suotuisa millään tavalla, Tyrion nousee kuitenkin maineeseen ja asemaan omien taitojensa avulla. Hän on älykäs, taktinen ja hurmaava, ja sen sijaan että hänen kokonsa olisi hänen heikkoutensa, on hän tehnyt siitä kilven ja täysin eliminoinut mahdollisuudet pilkata häntä sen kautta. Vaikka Tyrion onkin antagonistisen Lannister-perheen jäsen ja täysin lojaali perheellensä, on hän kuitenkin hyvä sisimissään. Hän puolustaa Sansa Starkkia siskonpojaltansa Kuningas Joffreylta ja auttaa rampaa Brania ratsastamaan. Mutta hän ei ole aina armomielinen. Hän karkottaa, vangitsee ja tappaa ihmiset joihin hän ei luota, lyö siskonpoikaansa (impslap! hehhe) ja on luotu poliittisen juonittelun maailmaan. Asiaa ei auta yhtään se, että ainoa paikka mistä hän löytää jonkilaista läheisyyden tunnetta on huorat. Hänen perheensä (veljeä lukuunottamatta) vihaa häntä koska Äiti-Lannister kuoli Tyrionin synnytykseen. Tyrion kestää lähes loputonta kiusaa ja vähättelyä, ja saavuttaakin välillä huipun ollessa Kunkaan Koura, mutta lopulta hän vajoaa taas hovin pohjalle. Kun hänelle tarjotaan vaihtoehtoa poistua, elää onnellisena rakkautensa kanssa, hän ei valitse sitä. Miksi? Vaikka häntä kuinka potkitaan päähän ja vihataan, hän silti pitää poliittisesta valtapelistä-hän on hyvä siinä ja hän tykkää siitä. Tyrion on kasvanut rooliinsa manipuloijana ja juonittelijana että ei kykene enään olemaan muuta. Tyrion Lannister on esimerkki siitä, kuinka ketään ei pidä aliarvioida ja kaikki on mahdollista, jos on tarpeeksi ovela.

"Turns out, far too much has been written about great men and not nearly enough about morons. Doesn't seem right."

2. Dr. Gregory House (House-tv sarja)
 House on näyttelijä Hugh Laurien tunnetuin ja paras rooli. House on eksentrinen lääkäri, joka ei halua katsoa potilaita ihmisinä vaan tapauksina. Hän on lääkäreiden Sherlock Holmes. Loistava diagnostikko, joka kärsii vakavasta jalkavammasta jota hän hoitaa vicodin-kipulääkeaddiktiolla ja olemalla ilkeä, päätäänaukova mäntti. Mutta hän on loistava lääkäri, vaikka valitseekin tapauksensa oireiden mielenkiinnon mukaan. House on uskomattoman hauskaa seurattavaa, joka voi muuttua jakson aikana hauskasta kujeilijasta huutavaksi ja pelottavaksi addiktiksi. Vaikka House-tv sarja seuraa samaa kaavaa lähes koko ajan, on House kuitenkin kausi kauden jälkeen hieman erillainen. Hän pääsee eroon addiktiostaan, mutta palaa siihen. Hän palaa yhteen Lisa Cuddyn kanssa, mutta eroaa lopulta. Kuten Holmes, muut eivät ymmärrä aina hänen maailmankatsomustaan ja tämä on johtanut moniinkin ongelmiin sarjan aikana. House on erillaisuuden ja mukautumiskyvyn puutteen perikuva, joka katkeaa ennen kun taipuu. House on esimerkki siitä kuinka omasta erillaisuudesta ei tarvitse luopua, mutta sen täydellinen omaksuminen voi johtaa pahoihin ongelmiin. Hän jakaa saman piirteen listani ykkösen kanssa-hän ei halua satuttaa ketään, mutta ei anna minkään pysäyttää häntä saadakseen kaiken kuntoon. Sen kaltaisia hahmoja tarvitaan enemmän esikuviksi.

"I worship Santa. Or is it Satan? I always mix them up. "

1. The Doctor (Doctor Who-tv sarjasta)
Kyllä, tämä on lempi tv/elokuvahahmoni. Tohtori on pitkäaikainen televisiohahmo, jota on vuosien varrella näytellyt nyt 12 näyttelijää, ja kolmastoista on tulossa. Tohtori on muinaisen Time Lords-rodun edustaja ja aikamatkustaja, joka seikkailee ympäri galaksia eri ajassa Tardis-aikakoneella joka näyttää brittien poliisi-puhelinkopilta. Mutta Tohtori on harvoin yksin, ja hänen mukanaan kulkee usein joku tavallinen ihminen, tuomassa humaaninpaa näkemystä tämän seikkailuihin. Tohtori taistelee myös ajan ja avaruuksien pahoja voimia vastaan, kuten Dalek-avaruusolentoja ja Cyberman-kyborgeja vastaan. Mutta tämä sankari ei kanna asetta, vaan äänimeisseliä, jolla voi avata ovia, korjata rikkoutuneita ja tutkia outoja objekteja. Tohtorilla on myöskin nykyisillä kausilla synkkä menneisyys,  sillä suuressa Aikasodassa hän tuomitsi oman kansansa ja Dalekit tuhoon pelastaakseen maailmaan. Tohtori on mahtava. Hän ei ratkaise ongelmia väkivallalla, inhoaa aseita ja on aina etsimässä ratkaisua joka auttaa kaikkia. Täysin ennakkoluuloton, hyväksyvä ja aina valmis auttamaan. Mutta Tohtori ei silti ole missään nimessä avuton, voi hyä luoja ei. Viimeinen asia maailmassa mitä haluat, on tehdä Tohtori vihaiseksi.
Kun hahmosta on näin monta inkarnaatiota, on hahmo joka näyttelijän käsissä erillainen ja jokaisella Whovianilla lempitohtori,enkä ole poikkeus. Minun lempitohtorini on Christopher Ecclestonin näyttelemä Tohtori eli 9.tohtori. Lempijaksoni ovat tuolta ajalta, ja visuaalisuus joka hahmosta huokuu yhdistettynä Tohtorin leikkisään luonteeseen luo hyvä kontrastin ja Ecclestonin aksentti sopii hyvin kuvaan. (Lots of places have north!) Tohtori on hyvä esikuva kaikille-Steven Moffat tietää sen:
"When they made this particular hero, they didn’t give him a gun, they gave him a screwdriver to fix things. They didn’t give him a tank or a warship or an x-wing fighter, they gave him a call box from which you can call for help. And the didn’t give him a superpower or pointy ears or a heat ray, they gave him an extra heart. They gave him two hearts. And that’s an extraordinary thing; there will never come a time when we don’t need a hero like the doctor."

"Fantastic!"

Tohtori on paras asia mitä on tapahtunut televisiolle ja elokuvalle koskaan, ja se on paljon se.

Nämä ovat minun top10 parasta tv-ja elokuvahahmoa! Näiden hahmojen tullessa televisioruudulle on maailmassa kaikki oikein, ja ulkopuoliset häiritsijät katoavat täysin mielestäni. Mitkä ovat sinun lempihahmosi?

Atte

Atte Arvostaa: Dragon Age

Tällä kertaa haluaisin puhua minulle hyvin tärkeästä pelisarjasta. Tämä on minulle hyvin rakas aihe, sillä vain tämän pelin äärellä olen saavuttanut samanlaisia eskapismin tasoja kuin J.R.R Tolkienin tai George R.R. Martinin kirjojen parissa. Puhun tietenkin Biowaren loistavasta Dragon Age-sarjasta.

Bioware tunnetaan tietokoneroolipelien tekijänä- Baldur's Gate, joka on tunnetuimpia ja suosituimpia tietokoneropeja koskaan on heidän työtänsä. Firma tunnetaan myös Baldur's Gaten jatko-osista, sekä muista samankaltaisista peleistä joihin kuuluu mm. Newerwinter Nights, Star Wars: Knights of the Old Republic, Jade Empire, Mass Effect-sarja ja tietysti Dragon Age, jota pidetään Baldur's Gaten hengellisenä perijänä.


Dragon Age: Origins- peli joka aloitti kaiken.

Dragon Age: Origins julkaistiin 2009. Sinun hahmosi, jota yleisesti referoidaan nimellä Warden (Suojelia/Vartija) on osa järjestöä nimeltä Grey Wardens, joidenka tehtävä on suojella maailmaa Darkspawn-nimiseltä hirviörodulta. Darkspawnit syntyivät, kun Tevinter-nimisen valtion velhokuninkaat yrittivät mennä paratiisiin jota silloin nimitettiin Kultaiseksi Kaupungiksi. Mutta Maker, maailman luoja, paiskasi heidät ulos ja kirosi heidät Darkspawnien roduksi "And a Blight upon the world." Tausta on oikeasti pidempi ja hienompi mitenkä sen kerron, mutta peli alkaa tällä taustatarinalla. Vuosia maailma on ollut rauhassa kiitos Grey Wardenien tarkkaavaisuuden, mutta uusi Blight (Darkspawn-hyökkäys) on tulossa...

Blood and Gore, oh yeah

And along comes you. Rodusta ja ammatista riippuen, hahmo voi olla haltia, kääpiö tai ihminen Fereldenin valtiosta, ja valita ammatikseen joko soturin, varkaan tai maagin, poikkeuksena että kääpiö ei voi olla maagi. Aika klassista, mutta klassinen on bueno. Myöskin tarjotaan variaatioita hahmon taustaan- maagi tosin on aina Mage's Circle nimisessä paikassa rodusta riippumatta. Ihminen on aatelinen, kääpiö voi olla joko aatelinen tai kerjäläinen ja haltia joko metsähaltia "Dalish" tai kaupunkihaltia, joka asuu haltiaghettossa. On oikeasti hienompaa miltä ehkä kuulostaa.

Kaiken tämän klassisuuden takan on kuitenkin sulavat muutokset perinteisistä fantasiatroupeista. Haltiat ovat ihmisiä heikompia, ja ihmisten orjuuttamia historian aikana, jotka ovat nykyään vapaita, ja asuvat joko karavaaneissa ja kulkevat ympäri maita ja mantuja, tai asuvat ihmisten kanssa kaupungeissa toisen luokan kansalaisina ghetoissa. Kääpiöt ovat vuoriensa sisällä jumittavia, vanhoillisia käsityöneroja, joilla on todella rankka kastisysteemi, joka rajoittaa elämänvalintoja ja avioliittoja. Kääpiö joka poistuu maan alta taivaan päälle on kastiton ja karkotettu.
       Isoin muutos on varmaankin maagin rooli. Taikuudenkäyttäjät ovat aina kunnioitusta ja pelkoa herättäviä hahmoja, mutta Dragon Agen maailmassa (Thedaksessa) maageja kammoksutaan. Kaikki taikuutta omaavat siirretään asumaan Mage's Circleen, jossa he voivat oppia hallitsemaan taitojaan turvassa, mutta Templar Order, uskonnollinen ritarijärjestö, pitää huolen etteivät maagit sekoa tai joudu unimaailman demonien riivaamiksi. Pelien kantava teema on maagien kohtelu, ja heidän vapauksiensa rajoittaminen ja siihen liittyvät moraaliset dilemmat.

Mutta palataanpa Wardeniin. Warden on yksi näistä kombinaatioista, ja saakin kattavan taustatarinan elämästään ja intro-osuuden, jonka aikana voi hallita pelin idean ja joka johtaa siihen, että hahmosi liittyy Grey Warden-järjestöön, oli syynä sitten selviytyminen, rikollinen tausta tai pelastetun kiitollisuus. Grey Warden-pomo Duncanin kanssa matkataan Ostagarin linnoitukseen, missä Fereldenin nuori kuningas aikoo kohdata Darkspawn-armeijat. Needlessly to say, all goes to hell.

Kuningas ei kuvassa

Sen ihmeemmin pilaamatta tarinaa niiltä jotka eivät sitä ole vielä kokeneet, Warden joutuu kokoamaan liittolaisia ympärilleen uudestaan. Mukanaan hänellä on Alistair, kokeneempi Grey Warden ja armoton huumorimies sekä erämaassa asunut maagi "apostate" Morrigan. Myöhemmin hän saa lisää kavereita ympärillensä, kuten yrmeän ja oudon Stenin- qunari-soturin kaukaa pohjoisesta, Lelianan- bardin Orlaisin sivistysvaltiosta jolla oli diviini näky wardenista sekä monia, monia muita. Näistä tovereista voi toki kävellä ohi tai tappaa jos siltä tuntuu. Joka kerta kun lähdet liikkeelle, mukaasi mahtuu aina kolme kaveria. Ilman lisähahmoja, valittavana on kolme soturia, kaksi maagia, kaksi varasta ja koira. Kyllä, koira.

Alkaa matka pitkin Fereldeniä. Liittolaisia kerätään niin haltioiden, kääpiöiden, velhojen kuin aatelinkin keskuudesta, mutta kapuloita on rattaissa ja sivujuonia riittää-mikä on hyvä asia Dragon Agen tasoisessa pelissä. Sivujuonetkin tuntuvat tärkeiltä, ja kaikkia ei saa automaattisesti-peli rohkaisee puhumaan ja tutkimaan asioita itse. Vaikka eph:oita riittää, ovat kaikki täysin itsenäisiä hahmoja, joista on helppo välittää, vihata ja ne tuntevat oikeilta. Ääninäyttelytyö on hyvää, joskin välillä tuntuu että samoja ääniä kierrätetään. Kahta täysin samanlaista hahmoa et löydä. Jotkut hahmot ovat vähän hönöjä, ja tietyt tunnistaa mailin päästä pahiksiksi (Köhloghainköh) ja jotkut ovat suorastaan raivostuttavia ärsyttävyydessään-mikä on hahmosta vaihdellen joko mahtavaa kirjoittamista tai keskinkertainen sellaista.

Redcliffen kaunis kaupunki

Peli on mahtava. Pelaaminen on sujuvaa, tappelut haastavia mutta taktisesti kontrolloitavia ja haasteet erillaisia. Toki pelin aikana tapetaan aivan naurettavat läjät Darkspawneja, mutta miekkaan kaatuu myös ihmissusia, demoneita, hulluja kultisteja sekä poliittisia vihollisia. Fereldenin sisällissodassa ja Grey Warden-järjestössä on paljon samanlaisuuksia George R.R. Martinin Tulen ja Jään laulu-kirjasarjassa olevan sisällissodan ja Yövartio-järjestön kanssa. Nämä teemat eivät näy yhtä vahvasti Dragon Age II-pelissä, mikä oli ikävää. Maailma on myöskin synkkä. Maagit ovat kykyjensä kiroamia ja pakotettuna asumaan eristettyinä, Makerin kirkko Chantry alistaa ei-uskovaisia ja onkin takana maagien vangitsemisessa, haltiat inhoavat ihmisiä ja ihmiset pitävät haltioita juoppoina, riitapukareina varkaina. Pelin värimaailma on ruskean realistinen, ja varjot ovat syviä.

Mutta vaikka maailma on synkkä, on pelissä huumoria. Paras esimerkki lienee ryhmän sisäiset keskustelut. Toverit keskustelevat, kyselevät toisiltaan ja välillä riitelevät-and it is glorious. Kun samaan ryhmään laitetaan pirteä ja hurskas Maker-uskovainen, outoa Qun-filosofiaa seuraava "barbaari" kaukaa ja salamurhaaja-haltia-naistennaurattaja, on keskustelu kuulemisen arvoista. Myös tovereiden kommentit tapahtumiin maailmassa, uusiin hahmoihin ja pelaajan valintoihin vaihtelevat synkästä hauskaan hyvinkin pian. Huumoripuolen vaikuttajina näkyy Princess Bride, Monty Python ja Tyrion Lannister-tyylinen huumori and again, it is fucking glorious.

Peliin on tarjolla myös pieni litanja lisämateriaalia, kuten Golem of Honnleath, Warden's Keep, sydäntäriipivät Witch Hunt ja Return to Ostagar, Leliana's Song sekä laajempi lisäri Dragon Age: Awakening, jossa Warden siivoaa jälkiä pelin jälkeen, ja kohtaa jotain todella outoa. Awakening tarjoaa enemmän pelitunteja kuin muut DLC:t yhteensä, mutta on aika laimea verrattuna peruspeliin. Se tosin esittelee maagi Andersin, joka on tärkeä hahmo Dragon Age II-pelissä.... 

Kaiken kaikkiaan, peli johdattaa matalista oloista tai hienoista kartanoista kulkemaan hylkiöinä, keräämään eri kansojen luottamuksen omien kykyjesi kautta ja lopulta kohtaamaan vihollisesi taistelussa jota voisin kutsua yhdeksi eeppisimmistä taisteluista koskaan tietokoneen ruudulla. Se on kurjaa, se on rankkaa, se on hauskaa, se on haastaava ja se on palkitsevaa- eli siis millainen kunnon videoroolipelin pitääkin olla.

Dragon Age II- peli joka tuli liian nopeasti.

Kun kuulin että Dragon Age: Origins saa jatkoa, olin hyvin innostunut. Ensimmäinen peli oli loistava, ja odotin paljoa. Kun näin ensimmäisen trailerin, olin seota. Sarvipäinen albiino-qunari kahdella aseella teurastamassa vartijoita, kunnes parrakas ihmossoturi-ei, maagi! Tyyliikkäimmän näköinen maagi ikinä taistelee qunarin kanssa, ja lopulta voittaa. Se video oli Awesomea purkkimuodossa.

Pelissä oli itsessään tehty aika isoja muutoksia. Enään ei ollut kolmea rotua josta valita, vaan hahmosi on Hawke-niminen ihminen joka pakenee Blightia joka tuhoaa maata- samaa, jota Warden taistelee vastaan. Hahmosta saa valita ammatin ja sukupuolen. Myöskin peli on paljon nopeampi, kirkkaampi, teräväkulmaisempi ja koko maailma on designattu uudestaan. Haltiat eivät ole vain suippokorvaisia ihmisiä, vaan mallinnettu paljon hennommiksi varreltaan ja kasvoiltaan, noh, animeksi. Qunarit, jolla on tässä pelissä isompi osa, ovat harmaa-ihoisia sarvipäitä-tosin qunareilla piti olla Originssa jo sarvet, mutta niistä luovuttiin koska ne olisivat kypärien tiellä. Myöskin velhojen tapa taistella on paljon dynaamisempi ja action-henkisempää. Jo alusta on selvää, että peli tulee olemaan HYVIN erillainen edelliseen verrattuna.

Verinen lohikäärme jonka siipien alla ihmishahmoja ja äijin velho ikinä-badass.

Kun peli alkaa, on pian selvää mihinkä pelissä on panostettu eniten-nimittäin tarinaan. Kaksi hämyistä hahmoa raahaa kääpiötä pimeässä käytävässä, ja lopulta paiskaavat tämän tuoliin istumaan. Kääpiö-Varric- vitsailee välittömästi palvelun tasosta, kun sotilasnainen- Cassandra- alkaa kuulustelemaan kuulua tarinaniskijää, sillä tämä tunsi "championin" ennen kuin tämä edes tuli maineeseensa. Kyseessä on Varricin ystävä, Hawke. Hawke pakenee äitinsä, veljensä/siskonsa sekä Ostagarissa taistelleen sotilaan kanssa pois Fereldenistä noidan avustuksella, ja päätyvät Hawken äidin vanhaan kotikaupunkiin Kirkwalliin, kahleiden kaupunkiin. Ferelden on jäänyt taakse, tämä on Free Marches. Parin konnankoukun jälkeen pakolaiset pääsevät asumaan Kirkwalliin enonsa luokse.

Originissa tiesit hyvin pian pääjuonen idean. DaII:ssa peli jakautuu selkeästi kolmeen jaksoon, jotka muodustuvat jokaisen tarinakaaren pääjuonen huipentumisesta. Aluksi Hawken sisarukset haluavat päästä pois slummeista ja yrittävät päästä töihin Bartrand-nimisen kääpiön tutkimusretkeen maan alle. Bartrand kieltäytyy, mutta hänen charmikas veljensä Varric (kyllä, sama) lupaa auttaa heitä jos he auttavat häntä. Toisessa osassa on ongelmat kaupunkiin haaksirikkoutuneet ja turvapaikan saaneeiden qunarien kanssa ovat nousemassa Chantryn sekopäiden alkaessa ärsyttämään ateisti-filosofi-soturijättiläisiä. Kolmannessa osassa yritetään auttaa selvittämään riitaa maagien ja templarien välillä.

Tarina on paljon maanläheisempi ja persoonallisempi kuin Origins. Ongelmat nousevat perheen sisältä, kaupungin johtohenkilöiden ongelmista, uskonnollisista skismoista ja vapaudesta. Hawke uhraa henkeänsä niin Templareiden, Maagien, Qunarien kuin ystäviensäkkin puolesta tehdäksensä Kirkwallista turvallisemman paikan elää-jos ei muille, niin ainakin perheelle. Perheen merkitys ja suhteet siihen ovat hyvin tärkeitä pelissä. Originissa on vaakalaudalla maailman kohtalo. DaII:ssa vaakalaudalla on....noh, ainakin Hawken tulevaisuus aluksi. Monessa otteessa on selvää, että Hawkella on oma osuutensa tulevissa ISOISSA tapahtumissa, mistä tiputellaan vinkkejä pitkin peliä.


Pelin toiseksi vahvin puoli on tosin sen hahmot. Kuten Warden, Hawke ei ole yksin. Sisaruksensa lisäksi hänellä on mukanaan mm. "kauppiasruhtinas" ja tarinaniskijäkääpiö Varric, apostaattiparantaja Anders, Fereldenistä mukaan raahattu Aveline-soturi, merirosvolady Isabela sekä taikuuteen ikävästi suhtautuva Fenris-haltia. Jos Originissa oli hyviä hahmoja, DaII:ssa hahmot ovat samalla tasolla, mutta niihin keskitytään paljon enemmän. Kaikilla hahmoilla on persoonalliset, monen vuoden aikana kehittyvät luonteet ja tavoitteet, ja niihin keskitytään vahvasti. Ja aina nämä tarinat eivät pääty onnellisesti, ja kaikki eivät saa haluamaansa. Se tuo realismia ja synkkyyttä tarinaan. Pelin sijoittuessa ajanjaksollisesti useiden vuosien pituiselle ajalle, ovat ihmissuhteiden kehittymiset realistisia ja tuntuvat oikeasti rakkaudelta, kun Originissa, joka tapahtuu vajaan vuoden sisällä.

Oh, and believe me, this game is DARK. Origins oli synkkä, väkivaltainen ja aiheiltaan ahdistava mutta HO BOY DaII on synkkä. Sarjamurhaajia, orjuutta, rasismia synkimmillään ja kaupunki on paheiden pesä. Myös ryhmäsi jäsenet kuuluvat samaan kategoriaan. Fenris on hyvin traumaattisen nuoruuden ja orjuuden lapsi, Isabela ajattelee lähinnä itseään, Anders on viittä vaille valmis terroristiksi ja Merril- voi hyvä luoja, Merril.
Uskonnollisia skismoja Chantryn ja qunarien Qun-filosofian välillä. Millainen on qunari? Pelottavan fanaattisia ateisti-filosofeja, jotka seuraavat filosofiaa jonka mukaan kaikilla on paikkansa, josta ei lipsuta ja jonka alla kaikki ovat tasa-arvoisia- ja jotka leikkaavat maagiensa kielet ja ompelevat huulet kiinni. Ja pahinta on, että nämä sarvipäät ovat usein oikeassa, ja osan ajasta heidän logiikkansa on toimivaa. Chantry? Pelottavan fanaattisia Maker-jumalan palvelijoita, jotka sulkevat maagit torneihin ja estävät näitä tapaamasta koskaan perheitään, ja tottelemattomuudesta rangaistaan lobotoimalla. Kumpi on oikeassa? I DONT FRIGGIN KNOW. Kaiken tämän grimdarkin keskellä on Hawke, ja pelko oman perheen selviytymisestä.

Hawke ja sen sisko Bethany 

Mutta ho boy, onpa tämä myös hauskaa! Kun hahmokehitys on niin hyvä kuin tässä, löytyy sieltä loistavia ryhmäkeskusteluita, huudahduksia ja OH MY GOD Varric. Varric on varmasti Biowaren hahmoista loppuunmietityin, suosituin ja hauskin. Varric pelastaa Hawken pahoista tilanteista puhumalla, Varric aukoo päätään kaikille, ja löytää synkkää huumoria jopa dramaattisista tilanteista. Toki tämä on isolta osalta vain henkilökohtaisen surun piilottelua, mutta on se silti hauskaa. Myös reaktiot erittäin jäykkien ja huumorintajuttomien hahmojen ja vitsiniekkojen välillä on hauskaa, ja tässäkin tapahtuu muutosta. Loppua kohden vitsit vähenevät, ja huumoriveikon osaksi tulee sanoa, että kaikki kyllä päättyy hyvin, tämähän on sankaritarina.

Mutta pelin oikeat ongelmat alkavat kun alat pelaamaan. Jos pidit Originista, ja olet pelannut Baldur's Gatea tai muita Biowaren ropeja, tämä tuntuu todella oudolta. Realistisen miekkailun sijaan meillä on japanilaisten rpg:iden ja tappelupelien henkisiä hyppyjä, miekat (joita on kasvatettu edellisestä pelistä ainakin metrillä) heiluvat yhdellä kädellä hetkessä ja kahdella toisessa. Varasluokan juju ei ole enään taktisesti asemoida itseäsi vastustajan sivustaan, vaan voit teleportata sinne kaasupommilla (??) tai kadota näkyvistä ilman erillistä syytä. Siksi itse pidänkin maagin hahmoluokasta eniten, sillä sitä vain parannettiin näyttämään tyylikkäältä ja tiettyjen loitsujen tehokkuutta tiputettiin. Ja ampujan pelaaminen on edelleen tylsää (+Varric tekee sen paremmin.)
Kaksi pahinta kompastuskiveä ovat kuitenkin nämä:

1. Kierrätettävät luolastot. Okei, Biowarelta loppui aika designata lisää luolia kiitos EA:n, mutta silti. Koko pelissä on NELJÄ (4) erillaista luolaa, joita kierrätetään lähes koko ajan. Olit sitten kaupungin huonoimmalla slummilla tai satamassa, sama samperin varasto joka paikassa. Olit sitten lähivuoren onkaloita tutkimassa tai rannikon luolassa, SE ON SE SAMA LUOLA. Originissa kaikki paikat olivat erillaisia. En muista yhtään identtistä metsää, tai jos oli niin silloin tehtiin selväksi että tämä ON se sama paikka. Tämä tekee hallaa pelin uudelleenpelattamisarvolle, ja tekee siitä samalla tappavan tylsää.

2. Viholliset. Tarinallisesti, viholliset ovat mainioita. On qunari-pettureita, uskis-friikkejä, rosvoja ja pari darkspawniakin. Mutta ne tulevat aalloissa. Kun olet teurastanut ensimmäisen porukan, toinen tulee paikalle- ilmestymällä viereesi. Eivät juokse paikalle, he vain...ilmestyvät. Rikkoo realismia, tekee taktikoinnista melkeiin turhaa, ja monet tappelut venyvät. Originissa tappeluissa oli joko heti ihan sikana sakkia, tai tappelut olivat hankalampia muuten vain. Jos joku tuli taisteluun, niin he juoksivat paikalle vähän matkan päästä, eivät *puf* ilmestyneet paikalle. Toinen on upseerit. Originin upseeri-taso viholliset olivat kovia. Maagit, soturit, varkaat, ne oli kovia kavereita. Tässä, noh, ne kestää paljon ja uh, heiluttaa miekkaa ja jos hyvin käy, lyövät. Soturikomentajan funktio on toimia buff/debuff majakkana muille pahiksille, ja suurimman osan ajasta he eivät edes tee mitään. Heiluttavat miekkaa ja valoefekti tulee. Taikuudenkäyttäjät vievät kuitenkin potin. Originissa maagi oli pelottava. Tulipalloja, pallosalamoita, hidastuksia, ja helvetillinen Curse of Mortality mikä estää parantamasta. Nyt? Perinteinen velhotaktiikka menee näin: 1. Tee suojakupla ympärillesi ja odota että kuplan vaikutus loppuu. 2. Kaukosiirrä itsesi jonnekkin, vaikka metrin päähän, joskus huoneen toiseen päähän. 3. Aloita ylipitkä tehoton loitsu. Jos joku keskeyttää, katso vaihe 1. Joskus harvat velhot tekevät poikkeuksen, mutta näitä todella vähän-ai niin, ja sitten on saarebas, qunarimaagi joka-VOI HYVÄ LUOJA SE TAPPOI KOKO RYHMÄN!!!!!  Voimataso qunarien saarebasten ja Mage's Circlessä koulutettujen ammattimaagien välillä on suoraan sanoen pelottava. Myöskin kaikki näyttävät samalta, varsinkin qunarit. Kaikki ovat täysin samannäköisiä, ei pienintäkään eroa-mikä tekee siiitä hieman oudon tuntuista tapella viittä täysin samannäköistä puolialastonta albiinoa vastaan ja OH wait nyt niitä tuli 10 lisää tyhjyydestä.

Kuvasta uupuu 10m korkeudessa lentävä Fenris

 Mukaan olisi myös tarjolla joitakin DLC:itä kuten Black Emporium, kaksi erillaista varustepakettia sekä hampaitakiristävän haastava mutta palkitseva Legacy sekä vaikeustasoltaan hössö mutta tarinalta hauska ja yllättävä Mark of the Assassin (mukana Felicia Day ja hänen hahmonsa Tallis!)

Kaiken kaikkiaan, Dragon Age II on nautittava sen tarinan takia, ei sen pelimekaniikan vuoksi. Kun pelasin sen ensimmäisen kerran lävitse, en edes huomannut näitä asioita. Kun alat pelaamaan toisen kerran, niin ne alkavat nostamaan rumaa päätään. Nyt pelaan sitä neljättä kertaa Inquisitionia varten, ne tuntuivat suorastaan tuskallisilta. Dragon Age: Origins on läpipelattavuudeltaan moninainen ja yllättävä, Dragon Age II ei enään niin paljoa. Mutta tarina ja hahmot toimivat, mikä nostaa toivoa tulevaisuutta ajatellen. David Gaider ja kumppanit ovat hyviä tarinaniskijöitä, nyt laittakaa vain ne peliteknilliset asiat kuntoon.

Dragon Age: The Inquisition- peli jota olemme odottaneet kuin kuuta nousevaa.

Tämä ei ole edes pihalla vielä, mutta voi hyvä elämä että se näyttää hyvältä. Dragon Age: the Inquisition on ollut tekeillä kauan, ja sen hypetys on noussut nykytilaansa viimeisen vuoden sisällä. Se julkaistaan Lokakuussa, ja en voisi olla innostuneempi. Tekijät ovat tehneet selväksi että he oppivat virheistään DaII:sen parissa, ja se näkyy pätkistä mitä meille on annettu. Taistelut ovat realistisempia, kuvakulma taktisempi ja tunnelma muistuttaa enemmän Origins-fiilistä. Mutta monet hyvät asiat on otettu DaII:sta, kuten maagien dynaamisempi esiintyminen, qunarien redesign (haltiat suunniteltiin taas uudestaan-enemmän Tolkien, vähemmän Avatar) ja VARRIC. Hahmot vaikuttavat hienoilta, juoni miellyttävän eeppiseltä, sankari oikeasti sankarilta ja pelin avoimuus, uudet viholliset ja uusi pelimoottori tuo uuden tuulahduksen ehkä vähän jo tunkkaiseen peliin. Musiikista vastaava Inon Zur on pihalla, ja tilalla on Trevor Morris. Inon Zurin musiikit olivat olennainen asia tunnelmanluonnissa Originissa, mutta DaII:ssa musiikit olivat vähän remixin tai keskeneräisen oloisia. Uusi muusikko tuo maistiaisten mukaan uuden vivahteen pelin maailmaan, mikä vaikuttaa hyvältä. David Gaider ja kumppanit on yhä mukana, ja heidän tarinansa laatu ei ole huonontunut pelien myötä- kenties Dragon Age: Inquisition on Dragon Age- pelisarjan Kuninkaan Paluu eikä Iron Man 3.

VOI HYVÄ LUOJA toi on hieno lohikäärme

Tarinasta ei tietenkään ole vielä paljastettu paljoa, mutta vahva perustuntuma on kasassa. Sinä olet Inkvisiittori, haltia,ihminen, kääpiö tai-wait for it- qunari! Ensimmäistä kertaa sarvipäät pääsevät päähahmon pallille, ja ensimmäinen hahmoni on varmasti qunari. Sisällissodan raivotessa Thedaksessa, outo kataklysmi avaa repeämiä taivaalle jotka johtavat suoraan Fadeen, unimaailmaan jossa demonit (ja luojajumala Maker) asuvat. Hajonnut Seekers of the Truth-järjestön asianainen Cassandra-jep,sama-löytää inkvisiittorin räjähdysalueella, mikä tappoi tuhansia mutta Inkvisiittori jäi vaille naarmuja. Pian tämän jälkeen (oletetusti) alat keräämään ympärillesi neutraalia faktiota nimeltä Inkvisitio, jonka tarkoitus aikoinaan oli pitää yllä rauhaa ja järjestystä. Loppu, kuten tapana on sanoa, on pelituntien takana odottava ihana palkinto. Paljastetuissa hahmoissa on mm. Varric- vanha tuttu DaII:sta, Iron Bull-qunarisoturi joka rikkoo jokaisen qunaristereotypian täysin ollessa viinaanmenevä riehuja sekä Vivienne "Madam le Fer"-maagi ja Senior Enchanter ranskan Orlaisin sivistysvaltiosta, ja ensimmäinen tummaihoinen hahmo pelissä (Isabela oli latino). Hahmot vaikuttavat yhdistelmältä kiistan molempia puolia ja neutraaleja, jotka haluavat vain rauhan maailmaan.

"Whatever we were before...we are now-the Inquisition."

En malta odottaa Lokakuuta, ja taas iloa astua Thedasin maailmaan uudestaan.


Atte T