Tampere Kuplii ja Pelimuseo

Tampere Kuplii

Heipä hei ja "kevättä" kaikille.

Viime viikonloppuna oli taas kevään kohokohta eli Tampere Kuplii-sarjakuvafestivaalit. Finlaysonin alue kutsui taas ihmisiä paikalle laumoittain, kokonaisuudessaan 8856 kävijää. Tätä kävijämäärää sain seurata kahdelta puolelta- lauantaina cosplay-asuun verhoutuneena ja sunnuntaina työpaidassa myyntitiskin takaa, kuten traditioksin on jo muodostunut. Ohjelma jäi taas väliin, mutta tätä paikkasi mukavat ihmiset ja hyvät juttutuokiot heidän kanssaan.

Lauantai alkoi ja päättyi samalla tavalla-mahtavan Marvel-cosplayporukan kanssa. Vanhat tutut toverit edellisistä 'coneista löytyivät nopeasti, ja heidän kanssaan vaelleltiin pitkin poikin tapahtumaluetta. Kun kello läheni kahta aloimme kerääntyä yhteen. Aluksi porukka oli varsin hajallaan, kunnes kävimme kiertämässä alueen lävitse ja keräämässä eksyneet lampaat joukkoon mukaan. Ja sen jälkeen tuli Photoshoot josta puhuttaisiin vielä pitkään. Kuvia tästä photoshootista voitte löytää cosplay-blogini puolelta, täältä.

Photoshootin jälkeen oli hetken hengähdystä, kunnes siirryimme syömään ravintola SpeakEasyyn. SpeakEasy ei ollut tuttu ennestään, mutta yllätyin kyllä ruuan hinta/laatu-suhteesta. Mainio hampurilainen loistavilla ranskalaisilla. Ruuan ääressä kaikki saivat istua alas ja rentoutua ja sekä jutella, mikä oli erittäin mukavaa pitkän 'conipäivän jälkeen. Hyvää ruokaa ja juomaa, hyvää seuraa ja tyylikäs paikka-mitä muuta voisi toivoa.

Lauantaista mainittakoon että illasta oli ääni vähän käheänä- kun huudat käskyjä ja kehotuksia 20 ihmiselle meluisassa tapahtumassa, on moinen suorastaan normaalia.

Sunnuntai taasen oli työpäivä, joten vihreät viitat ja pahvinaamarit saivat pysyä poissa. Onneksi niinsanotusti fantasiapelit "kicked it up a notch" ja paikalle oltiin hankittu kunnon standeja, kassakone ja kortinlukija sekä, voihan herranen aika, työkaveri! Tästä oli hyvä jatkaa. Päivä oli aika perinteinen tapahtuma-sunnuntai. Hiljainen, mutta ei huono lainkaan. Pääsi vaihtamaan pari sanaa taas tuttujen kanssa, tekemään parit ostokset ja tekemään oikeita töitäkin taas pitkästä aikaa. Päivä päättyi pikaiseen paikan purkamiseen. Sanotaanko vaikka näin, että 11-12 erimuotoisen ja painoisen laatikon pakkaaminen yhteen rullakkoon vaatii aikamoisia tetris-taitoja.

Tavaraa sattui mukaan taas, joskin ei ihan liikaa. Mukaan sattui sarjakuva-osastolta Lepakkomies-lehti nro.4 (1977) ja Vihreä Mies Hulk-lehden numero 6 (1982). Kyseinen Hulk-lehti varsinkin oli aikamoinen aarre, onhan kyseessä Mandariinin, Rautamiehen arkkivihollisen ensiesiintyminen sekä Johtajan, Hulkin verivihollisen ensiesiintyminen. Näiden lisäksi mukaan napsahti HeadHunter Storesta Ultron-figuuri sekä kangasmerkki. Taidekujalta/Pienlehtimarssista ostin kolmannen Batman-aheisen kuvan samalta piirtäjältä, jonka nimeä en vieläkään tiedä. Identify thyself!

Tampere Kuplii on aina ollut ja tulee olemaankin, Suomen tapahtumien ykkösiä. Tunnelma, ilmapiiri, alue, ihmiset-kaikki natsaa. Ensi vuonna Tampere Kuplii siirtyy Tamperetaloon isompiin tilohiin. Minun tulee ikävä Finlaysonin tehdasalueita. Ensi vuonna nähdään mitä on luvassa.

Vapriikki ja Videopelimuseo

Pieni esimerkki sisällöstä

Tampereella on käyty on ahkerasti viime päivinä, sillä tiistaina suuntasimme yliopistolta pienelle opintomatkalle kohti Tamperetta. Vapriikissa oli tulevan videopelimuseon ensimmäinen tiedotustilaisuus, jossa professorimme Jaakko Suominen oli puhumassa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, opiskelijat mukaan ja sivistävä opintomatka on kasassa. Aamusella bussi lähti liikkeelle täynnä unen partaalla olevia opiskelijoita ja opettajia. Vapriikissa ensimmäisenä asialistalla oli kahvio ja herättävät kahvit ja teet ennen luennon alkua. Olipa paikalla myös tuttuja, kuten Risto "Nordic" Hieta. Sieltä siirryimme testaamaan hieman suomalaistekoisia klassikkopelejä, kuten Stardustia ( Bloodhouse, 1993) Mäkihyppypeliä johonka hakkasin nopeasti ennätykset sisään sekä pelikokoelman ehdoton kruunu eli Uuno Turhapuro muuttaa maalle ( Amersoft, 1986). Ihastuttavan ja raivostuttavan haastava peli on ensimmäinen suomalainen lisenssipeli. Ehdoton klassikko suomalaisessa pelihistoriassa ja jos saatte joskus mahdollisuuden koettaa tätä helmeä, älkää jättäkö väliin.

I WILL BEAT YOU

Tilaisuuden virallisessa osuudessa puhui joukko ihmisiä hankkeen takaa sekä suomen videopeliskenen merkittäviä nimiä. Meidän osuudessamme puhui Jaakko Suominen eri tavoista hota voi käyttää pelitutkimuksessa, professori Maria B. Garda Lodzin yliopistosta Puolasta taasen puhui kotimaansa pelien säilytyksestä ja museoinnista. Kansainvälinen vieras oli tullut mukanamme Porista, jossa hän oli luennoinut meille jo aikaisemmin. Tämä jälkeen Tuija Linden, Pelit-lehden päätoimittaja omasta näkökulmastaan suomalaiseen pelihistoriaan sekä Pelit-lehden osuudesta siihen. Mikko Heinonen edusti Pelikonepeijooneja, joidenka laajan laite-ja pelikokoelman ja tärkeän työn ansiosta museo on nyt mahdollinen. Tämän tarinat ja anekdootit porukan synnystä ja eri laitteiden saannista olivat hyvin mielenkiintoisia. Viimeisenä Annakaisa Kultima Tampereen Yliopistosta puhui Suomen peliskenen tilasta ja tulevaisuudesta. Kaiken kaikkiaan oikein informatiivinen ja mukava tilaisuus.

Toisen luennon jälkeen (jossa pääsimme katselemaan Pelit-lehden fanikirjeitä 90-luvulta) kävimme kaveriporukalla tekemässä pikavisiitin Fantasiapeleihin. Palattuamme vapriikkiin jatkoin pelitestailua sekä sosialisointia vanhojen ja uusien tuttavuuksien kanssa-hyvien juomien äärellä, tottakai. 

Pelimuseo on hankkeena loistava, ja jota voi tukea rahallisesti, kuten itse aion. Hanke on hieno tapa näyttää suomalaista osaamista pelialalla paljon ennen Roviota. Paikan päällä pääsee pelaaman klassisia pelejä 80-luvulta eteenpäin eri konsoloille ja koneilla. Museo avataan yleisölle 2017, joten kannattaa pistää muistiin ja olla jo eturivissä paikalla.

Tässä hieman lisäinfoa joukkorahoituksesta: BÄM

Katsellaan taas myöhemmin lisää. Luultavasti sarjisarvioita.

Atte T