Halloween ja Kauhusarjakuvia

Halloween on Suomessa tehnyt tuloaan jo joitakin vuosia, mutta se ei kuitenkaan ole vakiinnuttanut asemaansa vielä Suomen juhlapäivien joukossa. Toki kaupat ovat väärällään krääsää kurpitsalyhdyistä zombienaamareihin, mutta Amerikan meninkiä tämä ei ole nähnytkään.

Mikä mielestäni on suuri sääli.

Halloween on aina kiehtonut minua. Se juhlistaa kaikkea synkkää, pelottavaa ja ei niin normaalia. Halloweenissa on tunnelmaa, joka huokuu sen väreistä, traditioista ja kaikesta niistä tarinoista jotka kuuluvat siihen. Halloween-klassikot tv:ssä ovat monille tuttuja, ja jopa Suomessa pyöritetään näihin aikoihin joitakin kauhuleffoja. Aito Amerikkalainen Halloween on kokemus jonka haluaisin kerran elämässäni käydä lävitse.

Tämä toimi näppäränä aasinsiltana varsinaiseen aiheeseen: Kauhusarjakuviin. Ei varmasti tule kenellekkään minkäänlaisena yllätyksenä että myös kauhugenre on myös sarjakuvissa hyvin suosittu. Klassiset kauhuhahmot kuten vampyyrit, ihmissudet ja zombiet ovat levittäytyneet sarjakuvien maailmaan jo vuosia sitten. Jack Kirby teki joukon kauhu-ja hirviösarjakuvia 50-60-luvulla. Kauhu toimii sarjakuvissa hyvin, ja henkilökohtaisesti suosin hyvää kauhusarjakuvaa yli elokuvien. Sommittelu, värimaailma ja jopa puhekuplien muodot voivat toimia väristysten välittäjänä. Tässä blogitekstissä on tarkoitus nostaa esille hieman esimerkkejä hyvistä kauhusarjakuvista, Halloweenin kunniaksi. Nämä ovat omasta mielestäni genrensä huippuja, jotka toimivat lukukerta toisensa jälkeen.

Saga of the Swamp Thing (Alan Moore & Stephen Bissette ja John Totleben)   

"Will there be blood? It isn't important. The Blood doesn't matter. Just the dying."

Alec Holland oli vielä eläessään tiedemies, ja teki työtään vaimonsa Lindan kanssa rämeellä olevassa laboratoriossa. Alecin kieltäydyttyä antamasta vaarallista tutkimustyötään "Mr. E:tä" palveleville agenteille, räjäyttivät he Alecin laboratorion, tappaen Lindan. Alec syttyi liekkeihin, ja tuskissaan sukelsi rämeeseen. Alec Holland kuoli, mutta rämeestä nousi jotain. Olento, vihreän maailma luomus. Tämä Rämeen Olento on luontoäidin kosto, vihreän suojelija, yksinäinen vaeltaja ja kenties Alec Hollandin reinkarnaatio?  

Alan Moore tunnettaan monista luomuksistaan. Watchmen, From Hell, V niin kuin Verikosto, Tappava Pila- nämä ovat klassikoita sarjakuvien keskuudessa ja jokainen mestariteos omalla tavallaan. Silti, mielestäni paras sarjis jonka Moore on koskaan kirjoittanut on Saga of the Swamp Thing. Alunperin hahmon loivat kirjoittaja Len Wein ja piirtäjä Berni Wrightson, mutta Alan Mooren loi hahmon uudestaan, kirjoittaen Rämeen Olennon historian uusiksi, muuttaen tieteen luoman hirviön enemmänkin luonnon avataraksi ja koston välikappaleeksi. Tämän mukana tarinat saivat myös psykedeelisen ja paikka paikoin hyvin karmivan sävyn. Rämeen Olento ei ole ihminen, eikä hän käyttäydy heidän laillaan. Olento ei myöskään ole vain auttamassa ihmiskuntaa. Toki hän on pelastanut useita henkiä, jopa koko planeetan, mutta hän on luonnon puolella. Tämä tarkoittaa että sitä tuhoavat kohtaavat usein myös kauhean lopun hänen käsissään. Moore pitää kauhistuttavan tunnelman yllä myyttisten demonien, pahahenkien ja mutanttien avulla, heitellen spiritualistisia teemoja perinteisen hirviötarinan sekaan. Samoissa tarinoissa heiluu mukana myös tv:stä ja elokuvista nykyään monille tuttu Constantine, taikuri ja okkultisti-etsivä joka usein törmää Rämeen Olentoon. Saga of the Swamp Thing on tunnelmallinen, karmiva, psykedeelinen ja paikka
paikoin jopa koskettava kauhutarina, joka on ehdoton pakkotutustuminen kaikille genren ystäville.

The Wolves of Saint August (Mike Mignola)

"I am awake. I cannot sleep and I cannot go to Heaven."

Hellboy on mainittu tässä blogissa useasti, ja syystä. Hellboy on yksiä suosikkejani sarjakuvien joukossa, ja yksi syy tähän on sen loistavat kauhutarinat. Hellboy taistelee niin demoneita, vampyyreita, aaveita kuin muinaisia kauhuja vastaan. Mutta ehdottomasti parhaimpia tarinoita on lyhyttarina The Wolves of St. August. Nimestä lienee helppo päätellä että kyseessä on ihmissusitarina- ja sitä se onkin. Kaikkein paras ihmissusitarina mitä olen koskaan lukenut, tosin. Hellboy ja toinen BPRD:n agentti Kate Corrigan ovat tutkimassa Griartin kylää, jossa jokainen asukas on kuollut, kuin jonkun hirveän pedon raatelemana. Heidän tutkimuksissaan paljastuu kaupungin johtajasuvun historia, ja kuinka muinaisen verilöylyn jäljet kaikuvat nykyaikaan...

Wolves of Saint August on erinomainen  kauhutarina. Loistavat sivun käännöksen takana olevat shokeraavat paljastukset tuovat jännityksen eloon, ja tarina Griartin kylän takana on mielenkiintoinen ja erilainen muihin ihmissusitarinoihin. Mignolan upea taide toimii kuten aina ja tässä tarinassa on myöskin paras ihmissusi-muodonmuutos mitä olen kuunaan nähnyt. Wolves of Saint August löytyy helpoiten nykyään Hellboy: The Chained Coffin and other stories-kokoelmasta joka on mainio kokonaisuus täynnä loistavia tarinoita, joista ehdottomasti paras on The Wolves of Saint August.

Batman: Haunted Knight (Jeph Loeb & Tim Sale)

"Why are the most insane the most elusive?"

Gotham ei ole mukava paikka koskaan, mutta Halloween-yönä tämä synkkä kaupunki on entistä pahempi. Linnunpelätti vaanii pimeydessä, levittäen kauhuja ja paniikkia kaduille. Hullun Hatuntekijän henkilökohtaiset skitsofreniat ja obsessiot ovat vaaraksi kaikille Gothamin lapsille. Tätä vastassa on tietysti Gothamin yön ritari Batman, mutta kuinka yksi mies voi taistella kaikkea tätä hulluutta vastaan, kun hän joutuu kohtaamaan omat demoninsa?

Teknisesti ei ole kauhua, mutta Batman: Riivattu Ritari UI Halloween-tunnelmassa ja sen väreissä. Kirjan kolme tarinaa kertovat kukin Halloweenista Gothamissa. Ensimmäinen tarina (Pelot) käsittelee Linnunpelätintä  ja kuinka Batman on väsynyt jahtaamaan tätä. Batmanille annetaan taas mahdollisuus onneen toisaalla, mutta onko tämä onni todellinen vai uusi ansa? Toinen tarina (Hulluus) taasen alkaa Hullun Hatuntekijän aiheuttamasta kadonneiden lasten tapauksesta, ja kuinka taistelu tätä meistä vastaan on Batmanille psyykkisesti rankkaa, koska Hatuntekijä muistuttaa Brucea hyvästä lapsuuden muistostaan äitinsä kanssa. Kolmas tarina (Unet) on Charles Dickensin Joulutarina, mutta sovitettuna Halloweeniin joulun sijaan. Tämä toimii, ja siinä nähdään taas mielenkiintoinen vilkaisu Batmanin mieleen.  Loeb tunnettaan parhaiten Long Halloween-tarinasta jota olen tässä blogissa kehunut useaan otteeseen ja hoitaa siis tonttinsa hyvin, kuten tekee myös taiteilija Tim Sale. Salen taiden ei ole varmasti kaikille mieleen, mutta itse olen aina pitänyt liioitelluista mittasuhteista hänen tyylissään. Batman: Haunted Knight ei ehkä ole pelottava, mutta se on mitä parhainta Halloween-kauden lukemista. 

Batman: Dark Knight, Dark City (Peter Milligan & Kieron Dwyer)

"The knife should sharper and finer. A scalpel, not this butcher's knife. But I do not have time. Nor does he."

Tämä tarina sai minut arvostamaan Arvuuttajaa eri tavalla. Arvuuttaja kutsuu Gordonin ja Batmanin uuden arvoituksen pariin- ja aloittaa lähettämällä hypnotisoidun naisen kertomaan arvoituksen ja sen jälkeen tappamaan itsensä. Tästä alkaa kauhujen täyttämä ja mieltäriivaavan outo ajojahti, jossa Arvuuttaja heittää Batmanin eteen kovempia panoksia ja pahempia haasteita, johtaen koko tarinan synkkään ja yllättävään lopputulokseen, joka kertoo Gothamin historiasta paljon....

Arvuuttaja ei välttämättä ole monille pelottava vihollinen. Dark Knight, Dark City löysi Arvuuttajasta aspektin, mikä teki hänen juonistaan ja arvoituksistaan karmivan. Tämä tarina jos mikä todisti Arvuuttajan älykkyyden ja kyvyn kontrolloida muita vain jättämällä oikeat panokset ja arvoituksen. Tämä näkyy hyvin Batmanissa itsessään, kuinka hän selkeästi kärsii ollessaan pimennossa Arvuuttajan motiivista ja kuinka tämä psykopaatti vain ohjailee häntä. Kieron Dwyerin taide on klassista ajallensa, mutta kohtaukset jotka vaativat kauhistuttavaa tunnelmaa ovat sitä täynnä. Batman: Dark Knight, Dark City on ehdottomasti jokaisen Batman- fanin lukulistalla tänä Halloweenina. 

The Shadow out of Time (H.J Culbard)

"There lies this world of man a mocking and incredible shadow out of time..."

H.P Lovecraftin kauhutarinan sarjakuva-adaptaatio on kosmista kauhua parhaimmillaan. Vuonna 1908 Professori Nathaniel Wingate Peaslee pyörtyy kesken luennon ja vaipuu koomaan. Kun hän herää, on hän kuin uusi ihminen, tutkien maailmaa innokkaasti ja kiertäen ympäri maailmaa. Tätä käytös on kuitenkin ajaa hänet erilleen perheestään, kunnes hän 1913 vajoaa uudelleen koomaan. Kun hän herää, viimeinen asia minkä hän muistaa on luento...5 vuotta sitten. Mitä hän näkee unissaan ja muistoissaan tuolta ajalta, ovat kuitenkin hämärä varjo täynnä ajattomia kauhuja.

H.P Lovecraftin alkuperäisteos on kauhukirjallisuuden parhaimmistoa, ja sarjakuva ei vähennä panoksia. Tarinan kantava teema on ajatus siitä, että me emme ole tämän planeetan ensimmäinen sivistynyt kansa, emmekä tule olemaan myöskään viimeinen. Myös päähenkilö Wingaten oma mielenterveys on isosti esillä, sillä hän ei aina itsekkään usko sitä, minkä muistaa nähneensä. Vasta lopussa seisoo totuus, ja se saa kylmänväreet nousemaan pintaan. Culbardin on tehnyt useita H.P Lovecraft-sarjiksia ja osaa taidokkaasti luoda mestarin tarinoissa vallitsevan tunnelman yksinkertaisella mutta kauniilla kuvituksellaan. The Shadow out of Time kertoo kosmisen kauhutarinan maanläheisesti ja ymmärrettävästi vähentämättä sen tuomaa kauhua laisinkaan.

Siitä sitten vain hyvää sarjakuvaa käteen ja Halloweenia viettämään! Onko jotain jota voitte suositella? Unohdinko jonkun klassikon joka ehdottomasti pitäisi lukea? Kommentoikaa ja jakakaa omia ajatuksianne. Hyvää Halloweenia ja Pyhäinpäivää kaikille!

Atte T

Kirjalista:

- Saga of the Swamp Thing 1 (Julkaistu myös suomeksi nimellä Rämeen Olento)

- Hellboy: Chained Coffin and Other Stories

- Batman: Haunted Knight (Julkaistu myös suomeksi nimellä Riivattu Ritari)

- Batman: Dark Knight, Dark city in Batman #452-54, (Julkaistu suomeksi Batman-lehdissä nimellä Synkkä Kaupunki)

-The Shadow out of Time