Olen Facebookissa silloin tällöin nostanut jalustalle
päivityksissäni tiettyjä sarjakuvahahmoja-ryhmiä ja ilmiöitä. Syyt ovat myös
yhtä vaihtelevia. Joko haluan nostaa esille minulle tärkeän asian, antaa
taustoitusta vähemmän tunnetuista hahmoista jotka ovat siirtymässä
elokuvakankaalle tai jakaa jonkin absurdiuden sarjakuvan pitkästä ja
värikkäästä historiasta. Nämä saivat osan nauramaan ja kysymään kysymyksiä,
mikä oli juurikin se mihinkä pyrin. Mutta pitkät viestit ja selitykset
Facebookissa ovat hieman hankalia ja formaattiin epäsopivia. Siispä siirrän
tämän tänne blogin puolelle. Tässä sarjassa siis esittelen eri hahmoja,
tarinoita, kirjoittajia ja ilmiöitä jotka ansaitsevat isompaa näkyvyyttä.
Marvelin ja DC:n tuottaessa koko ajan uusia elokuvia ja tv-sarjoja täytyy
heidän myöskin tuoda uusia hahmoja vanhojen kierrättämisen sijaan.
Toisaalta, tulevina vuosina tulemme näkemään kuudennen Hämähäkkimies-elokuvan,
kolmannen Jokerin, viidennen Batmanin ja kaksi Loki-leffaa kolmen jo
olemassaolevan lisäksi. Tiettyjä hahmoja käytetään alinomaan uudestaan, eikä
riskiä oteta esittämällä uusia hahmoja, sellaisia jotka eivät ole valmiiksi
testattuja yleisön suosikkeja.
Ennen kuin pääsemme ensimmäiseen esimerkkiin, puhutaanpa
hetki Walt Simonsonista.
Walter Simonson
on niinsanottu ”tuplauhka". Hän on sekä taitava kirjoittaja että piirtäjä,
ja missään tämä ei näy paremmin kuin hänen pitkästä urastaan Thorin parissa.
Ennen tätä hän piirsi ja kirjoitti Mahunteria DC:lle ja kuvitti Chris
Claremontin kirjoittamaa Ryhmä-X:ää. Kun
Simonson sai eteensä velvollisuuden Marvelin pitkäaikaisen Thor-lehden parissa,
oli hänellä työnsarka edessänsä. Thor ei ikinä ollut mikään huippulehti. Toki Stan Lee, Jack Kirby, Neal Adams, John Buscema ja monet muut tekivät hyvää työtä omana aikanaan, ei
Thor kuitenkaan ollut yhtä suosittu kuin Hämähäkkimies, Rautamies, Ihmeneloset
tai Kostajat. Walt kuitenkin otti tämän hahmon, ja kaiken mahdollisen mitä
siihen kuuluu ja loi legendan. Simonson imi innoitusta viikinkien saagoista,
kansantaruista ja lauluista, ja luoden Thorin ympärille rikkaan maailman täynnä
kääpiöitä, haltioita, taikuutta, sankaritarinoita ja eeppikkaa, mutta myöskin
yhdisti tähän teknologiaa ja sci-fiä, luoden uniikin, rikkaan ja sanalla
sanoen, eeppisen maailman.Tämä mies muutti Thorin sammakoksi, ja se tarina on
yksiä loistokkaimpia ja hauskimpia tarinoita joita olen koskaan lukenut. Loki jonka leffafanit tuntevat elokuvista perustuu vahvasti Simonsonin kirjoittamaan Lokiin, joka ei ollut yksiulotteinen pahis vaan karismaattinen juonittelija josta ei tiedä onko tämä veljensä puolella vai tätä vastaan. Walt Simonsonin Thoria ei pidetä ainoastaan
kyseisen hahmon parhaimpana tarinakokonaisuutena, vaan yhtenä parhaimmista
sarjakuvista joita on koskaan luotu. Ja tästä parhaudesta nousi hahmo, joka on
valokeilassa tänään- hyvät naiset ja herrat.....
BETA-BILL
Beta-Bill on Korbinite-rodun edustaja ja kansansa valittu. Korbinitejen kotimaailmaa uhkaa tuho Surtur-demonin edessä, ja ennen mahtava keisarikunta on hajallaan laivastonsa kanssa kaukana kotoaan. Jotta he voivat löytää uuden kodin ja selvitä, he tarvitsevat suojelijan. Tuhansien joukosta testataan sotureita, ja heistä yksi kestää loputtomat psyykkiset kokeet, teknojalostuksen ja sielunsiirron uuteen ruumiiseen- Beta- Bill. Suojelijoita piti olla enemmänkin, mutta Bill on nyt yksin, suojellen aluksia ja iäti nukkuvaa kansaansa yhdessä tietoisen laivansa Skuttlebutin kanssa. Laivasto vaatii energiaa toimiaksensa, ja se lopulta päätyy meidän aurinkokuntaamme keräämään energiaa tähdestämme. SHIELD huomaa tämän, ja lähettävät supersankareista mahtavimman estämään heitä- Thorin.
Skuttlebut havaitsee Thorin, ja huomaa samanlaisen auran Asgardilaisessa ja heitä seuraavissa Muspelheimin demoneissa, ja avaa tulen ukkosen jumalaa kohtaan. Thor ei moisesta piittaa, ja murtaa tiensä laivan sisään. Siellä hän kohtaa Billin, ja kaksi soturia kohtaavat. Taistelun tuoksinnassa Thor erottuu liian pitkäksi aikaa vasarastaan, mikä tarkoittaa että hän muuttuu takaisin Donald Blakeksi, ihmis-alter egokseen ja Mjölnir muuttuu kävelykepiksi. Bill ottaa kepin maasta, ja lyö sen seinään- muuttaen sen Mjölniriksi ja itsensä Ukkosen Jumalaksi - kukaan muu kuin Thor ei tähän ole vielä pystynyt.
"Isä! Kuule minua! Älä hylkää minua! ISÄ!" -Thor.
Mutta raivoisa myrsky ei kuuntele. Ja ainoastaan tuuli ja sade vastaavat.
Odin kutsuu vasaran haltijan ja poikansa kotiin, ja yllättyy huomatessaan Billin olevan Thorin voimien arvoinen. Bill tarvitsee asetta voidakseen suojella nukkuvaa kansaansa, ja niinpä Odin sopii soturien välille kaksintaistelun jossa voittaja saa pitää vasaran. Hurja taistelu päättyy, kun molemmat tainnuttavat toinen toisensa, ja laavavirta on johdattaa heidät kuolemaansa. Bill kuitenkin nousee viimeisillä voimillaan, ja koittaa pelastaa Thorin. Odin keskeyttää taistelun, sillä Bill on voittanut. Molemmat soturit joutuvat kuitenkin sairastuvalle, ja Odinin täytyy päättää mitä tehdä. Bill on ansainnut palkintonsa, mutta soturi ei voi antaa Thorin kunnian kärsiä hänen vuoksensa, sillä hän arvostaa Ukkosen Jumalaa koko sydämestään. Thor myöntää tappionsa, ja on valmis antamaan paikkansa arvoisellensa. Odin tekee päätöksensä.
"Menneisyydessä jumalat vaativat uhria vastineeksi avustaan. Olen jo saanut kaikista arvokkaimman-poikani elämän. Olet osoittanut voivasi käyttää suuria voimia ja käyttää niitä viisaasti. Olet myös pyytänyt apua. Siksi annan sinulle kaiken apuni. Lahjani voi pelastaa kansasi...vastuu voi myös tuhota sinut." -Odin
Odin matkaa Nidaveliriin, kääpiöiden maahan ja pyytää apua Eitriltä, kääpiökansan kuninkaalta. Eitri suostuu auttamaan, jos Asgardista löytyy nainen joka voi voittaa heidän mahtavimman soturinsa. Odin pyytää Sifiä apuun, ja Sif voittaa kääpiöiden soturin. Eitri pitää sanansa, ja yhdessä Odinin loitsujen kanssa kääpiöt takovat mahtavan aseen Beta-Billille: Myrskynmurtajan, Mjölnirin veljen. Beta-Bill, Thor ja Sif lähtevät yhdessä nyt pelastamaan Skuttlebutin ja laivaston Surturin demoneilta.
Tämä on Beta-Billin balladi, ja se on saagoista mahtavin, surullisin ja innoittavin.
"Katso minua, lady Sif. Metsän pedot ovat veljiäni, sisariani avaruusalusten valtavat koneistot. Kun minusta tehtiin soturi kansani suojelijaksi, luovuin kaikesta ihmisyydestäni. En usko että kestäisin paluuta näin täydelliseen maailmaan, vaikka kuinka haluasinkin..." -Beta-Bill
Beta-Bill on loistava hahmo, ja hänen esikoistarinansa on yksiä parhaimpia joita olen koskaan lukenut. Bill on hirviömäinen- hän ilmestyy uhkana koko maapallolle, varastaen Thorin voiman ja kutsumalla tätä demoniksi. Mutta ei kestä kauaa, kun lukijalle aukeaa millainen hahmo on kyseessä. Hän nosti Mjölnirin ennen Kapteeni Amerikkaa tai Mustaa Leskeä. Hän oli ensimmäinen sen arvoinen Thorin lisäksi. Simonson loi hänet juuri tätä tarkotusta varten, ja hänen uhkaava ulkomuotonsa toimii hyvänä muistutuksena klassisesta kirjan tuomitsemisesta kansien mukaan.
"Superman couldn't pick it up, cause he's never going to kill anyone, and the hammer knows that. Captain America, he's too patriotic. He's too much a symbol of America to be chosen by this Norse artifact. So he couldn't get it. So I created Bill because he's noble, and he's designed to kill. He's got a great purpose as a warrior, and also the noble ability" -Walt Simonson.
Hänen soturin kunniansa ja arvonsa näkyy hyvin juurikin kaksintaistelun jälkeen. Hän tarvitsee Mjölniriä, mutta ei raaski viedä sitä Thorilta sillä hän kunnioittaa tätä liikaa. Hän kärsii selkeästi voitostaan toisen sankarin kanssa sen sijaan että juhlisi sitä. Samoin hänen karmivan historiansa ei kuulu vain taustatarinaan- hän tietää velvollisuutensa, ja kieltäytyy paratiisista koska ei usko olevansa sen arvoinen ollessaan "hirviö." Hän muodostaa myös varhaisessa vaiheessa hyvin läheisen suhteen Sifin kanssa. Sif on toinen hahmo jota Simonson on kirjoittanut mallikkaasti. Sifin rakkaus Thoriin on jo pitkään ollut olennainen osa hahmoa, mutta Thorin sydän on kuitenkin Midgårdissa. Kohdatessaan Beta-Billin hän näkee tässä saman kunnian ja hyvä sydämen, mutta myös kärsimyksen ja yksinäisyyden josta hän itsekkin kärsii. Sif auttaakin Billiä löytämään itse oman ihmisyytensä.
Beta-Bill on kestänyt myös ajan hampaan. Hän on seikkaillut omassa lyhytsarjassaan ja tullut Thorin apuun aina kun hän sitä tarvitsee. Saipa Bill jopa oman arkkivihollisensa: Galactuksen, planeettojen syöjän, sillä tämä tuhosi toisen Korbiniittien kotiplaneetan. Bill metsästi Galactusta pitkään ja oli lähes tuhota tämän. Beta-Bill on harvoja Marvelin hahmoja joka voi voittaa tämän kaikkivoivan olennon. Hän myös liittoutui Tuhoajat-nimiseen supersankariryhmään Ronan Syyttäjän, Novan, Kvasaarin, Hopeasurffarin ja Gladiaattorin kanssa ja he taistelivat itse Kuolemaa ja Thanosta vastaan. It was oh so very epic.
Beta-Bill ei ole vielä saanut esiintyä Marvel Cinematic Universessa, ja allekirjoittanut pitää sormiaan ristissä että Bill nähtäisiin Thor: Ragnarokissa. Toivoin että kyseinen elokuva ottaisi paljon vaikutteita Surtur Sagasta, Simonsonin Magnun Opuksesta. Tosin nyt kun Hulk/Bruce Banner on kiinnitetty leffaan, en usko että tämä on mahdollista ja Beta-Bill leffakankaalla tuntuu kaukaiselta unelmalta. Sen sijaan mainiossa Avengers: The Earth's Mightiest Heroes-tv-animaatiosarjassa otettiin Bill huomioon jaksossa "The Ballad of Beta Ray Bill" joka seurasi lähes prikulleen Simonsonin tarinaa ja oli kyseisen sarjan parhaimpia jaksoja.
Beta-Bill on loistava hahmo jonka näkeminen saa minut aina hymyilemään. Tyylikäs ulkonäkö, mielenkiintoinen ja traaginen taustatarina ja soturin kunniakas asenne ja tietty melankolisuus tekevät Beta-Billistä uniikin ja kauniin hahmon. Walt Simonson on tehnyt paljon urallaan- hänen tekstinsä huokuvat muinaisten tarujen mystiikkaa ja hänen kynänjälkensä on täynnä sarjakuville kuuluvaa mahtavuutta. Mutta kaikista näistä eeppisyyksistä ja loistavista tarinoista parhaiten mieleeni on jäänyt balladi Beta-Billistä, kansansa suojeliasta, Ukkosen Jumalan voimien arvoisesta, Odinin ottopojasta, Sifin rakkaasta ja Myrskynmurtajan kantajasta.
 |
| Henkilökohtainen kokoelma. |
Tämä oli Valokeilan ensimmäinen hahmo. Sarjakuvat ovat täynnä hahmoja ja ihmeitä jotka eivät ole saaneet ansaitsemaansa näkyvyyttä, ja minun tehtäväni on nostaa ne valokeilaan. Ensi kertaan!
Atte T
Kirjalista:
-" The Ballad of Beta Ray Bill". Marvel-lehden numerot 1 ja 3/1990
- Beta Ray Bill: Godhunter
- Thanos Imperative
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti