torstai 14. tammikuuta 2016

Animoituja Supersankareita- TV ja Elokuvat, osa 2

Jatketaan, joskin hieman edellistä lyhyemmällä kaavalla.

Kun olen tässäkin blogissa puhunut Supersankarileffoista, aina kun puhun suosikeistani tietoisesti tiputan pois listasta aina piirretyt supersankarileffat. En oikeastaan tiedä miksi. Lasken animaatioleffat normaalisti aina mukaan kun mietin yleisesti parhaimpia elokuvia joita olen nähnyt. Eikä ongelma ole edes hyvien supersankarielokuvien puutteessa, kuten pian varmaan huomaatte.

Syynä taitaa olla se, että nämä elokuvat liikkuvat aivan omassa kategoriassaan. Jotkut nykyiset supersankareista kertovat elokuvat ovat hyvin lähellä niiden lähteitä. Mutta tosiasia on se, että vieläkän elokuvat eivät kokonaan omaksu sarjakuvien luonnetta. Iso osa puvuista on paljon hillitympiä ja ennen kaikkea väriskaalaltaan tummempia, klassisia superrikollisia ja taisteluita heitä vastaan on vähän, ja sankarien viholliset ovat ennemminkin terroristeja tai bisnespamppuja kuin perinteisiä superrikollisia. Supersankarielokuvista halutaan tehdä realistisempia-mikä ei ole huono asia- mutta sarjakuvafanit jäävät osittain kaipaamaan sarjakuvien elementtejä.

Close, but no cigar.

Mutta animaatioleffoissa supersankarit ovat lähimpänä sarjakuvia.  He ovat yhtä värikkäitä ja räväköitä, he taistelevat rikollisuutta vastaan ja superkonnat ovat muitakin kuin yllämainittuja nykyaikaisia pahiksia. Eikä nämä tee niistä ollenkaan huonompia tai lapsellisempia. Hyvä tarina on hyvä tarina, eikä nämä elokuvat ole lainkaan Yön Ritaria tai Age of Ultronia huonompia. Usein nämä elokuvat perustuvat johonkin jo olemassaolevaan tarinaan, mutta osa on täysin itsenäisiä luomuksiaan. Nämä elokuvat usein myös hyvin erilaisia tv:n sarjakuvasarjoihin, yleensä väkivaltaisuuden tai muiden aikuisempien teemojen takia. Animaatio antaa vapautta käyttää vaihtelevia ja mielikuvituksellisia ympäristöjä ja skenaarioita paremmin kuin normaalit supersankarielokuvat. Tämä antaa katsojan kokea supersankarien maailmojen mahtavuuden täysillä.

 Ennen kun alan listaamaan ehdotuksia viidestä parhaasta supersankari-anmaatio-leffasta, haluan mainita yhden asian näistä. Vielä vuosi sitten oli helppo sanoa että Marvel johti elokuvissa ja DC televisiosarjoissa. Nyt tv:n puolella tasapaino on alkanut hiljalleen kallistua Marvelin suuntaan Netflix-sarjojen ja Agent Carterin ansiosta. Mutta supersankari-animaatioleffojen puolella DC seisoo suvereenina. En tiedä mikä on ongelmana, mutta Marvelin piirroselokuvat ovat huonoja. Planet Hulk on ehkä ainoa hyvä, mutta muuten sillä puolella menee huonosti. DC jostain syystä on onnistunut tällä puolella, ja tuottaa pihalle vuosittain uusia animaatioelokuvia jotka saavat lähes poikkeuksetta hyvän vastaanoton.

Nyt kun tuo on alta pois, tässä viisi parasta:

5. Batman: Assault on Arkham



Elokuvan nimestä huolimatta tämä ei ole elokuva Batmanista. Tämä on elokuva Suicide Squadista, ryhmästä superrikollisia jotka pakotetaan tekemään töitä hallituksille toimien iskuryhmänä tehtävissä jotka todetaan liian vaarallisiksi ja hallitukselle kiusallisiksi. Deadshot, Harley Quinn, King Shark, Kapteeni Bumerangi, Killer Frost ja Musta Hämähäkki lähetetään murtautumaan Arkhamin mielisairaalaan ja etsimään Arvuuttajan hallussa oleva mikrosiru. Ongelmia monimutkaistaa Batman, Harley Quinnin ex-poikaystävä Jokeri ja ryhmän sisäiset ristiriidat. Kaikki eivät palaa elossa tästä reissusta. Elokuva perustuu Rocksteadyn Arkham-pelien maailmaan, tapahtuen ennen Arkham Asylum-peliä ja näin tuoden monia sarjan ääninäyttelijöitä ja hahmodesigniä mukaan. Assault on Arkham on supersankarianimaation tasolla hyvin synkkä- tietyssä mielessä. Elokuva ei kaihda väkivaltaa, seksiä tai kirosanoja. Mutta leffasta loistavan tekee sen hahmot. Suicide Squad on joukko superrikollisia, eli enemmän tai vähemmän pahoja mulkvisteja. Deadshot on ammattimainen, ja haluaa hoitaa homman kotiin ohjeiden mukaan ja nopeasti. Kapteeni Bumerangi on egomaanikko ja valittaa koko ajan kaikesta ja Harley Quinn on...Harley. Aluksi en pitänyt ideasta tuoda Jokeria mukaan elokuvaan, mutta ajan kuluessa tuli tästä Jokerista välittömästi suosikkihahmoni elokuvassa. Maneerit, puhetapa ja nauru-kaikki on sitä aitoa Jokeria. Batman: Assault on Arkham on mainio vähän aikuisempaan makuun suunnattu elokuva täynnä huumoria ja väkivaltaa.



4. All-Star Superman



Neljännellä sijalla on adaptaatio toiseksi parhaasta sarjakuvasta jonka olen lukenut. Tarina seuraa samaa kaavaa kuin sen alkuperäkin: Pelastaessaan ensimmäistä miehitettyä lentoa aurinkoon jota Lex Luthor koetti sabotoida, astuu hän suoraa pahimman vihollisensa ansaan. Hän saa auringosta säteilymyrkytyksen, ja Teräsmies tajuaa loppunsa olevan lähellä. Nämä ovat Teräsmiehen viimeiset päivät. Elokuva tiputtaa sarjakuvasta joitan juonikohtia pois, kuten Bizarrojen hyökkäyksen, Tuomiopäivän taistelun ja 12 urotyötä, mutta tämä on ymmärrettävää sillä alkuperäinen sarjakuva on varteenotettavan pitkä. Mutta tämä valitettavasti pitää All-Star Supermanin poissa kärkikolmikosta. Älkää toki ymmärtäkö väärin, tästä huolimatta elokuva on ehdottomasti hyvä. Se pitää taiteilija Frank Quitelyn tyylin mukana, mutta tekee siitä hieman siistimmän ja suoraviivaisemman. Elokuva näyttää ja kuulostaa upealta ensiluokkaisen musiikin ja ääninäyttelyn vuoksi, mutta valitettavasti siitä jää jonkin verran uupumaan alkuperäisen koskettavuutta ja erilaista suuruutta. Näistä huolimatta All-Star Superman on loistavaa viihdettä.



3. Justice League: New Frontier



Toinen tällä listalla joka perustuu sarjakuvaan Top 10 parasta sarjakuvaa-listaltani, nimittäin Darwyn Cooken DC: New Frontier-sarjakuvaan. Toisen maailmansodan päätyttyä on maailma kuilun reunalla. Eilispäivän supersankarit on koettu tarpeettomiksi ja heistä iso osa onkin jäänyt jo eläkkeelle, lukuunottamatta Teräsmiestä ja Ihmenaista. Uudet sankarit kuten Salama, Batman ja Vihreä Nuoli ovat vielä lainsuojattomia ja etsimässä paikkaansa. Viimeinen marsilainen on jumissa maassa, Hal Jordan otetaan mukaan armeijan salaiseen avaruusohjelmaan ja tuntematon uhka lähestyy. New Frontier on erikoislaatuinen sarjakuva-adaptaatio, sillä se seuraa lähdettään lähes sanasta sanaan ja kohtauksesta kohtaukseen pyrkien täydellisyyteen. Elokuva kantaa mukanaan sarjakuvan alkuperäistä vahvaa tunnelmaa täynnä 50-60 luvun puhetta ja taidetyylejä. Kohtaukset jotka olivat upeita sarjakuvassa ovat myös upeita elokuvassa, vaikkakin Darwyn Cooken piirrustustyyli ei toimi aivan yhtä hyvin kuin sarjiksessa. Tämä on kuitenkin pieni ongelma loistavassa teoksessa, jonka katsominen on taatusti nautinto.



2. Batman: The Dark Knight Returns parts 1 & 2



Frank Millerin Dark Knight Returns on supersankarisarjakuvien klassikko, joka kuuluu jokaisen sarjakuvafanin lukemistoon. Mutta vaikka tarina on loistava ja nerokas, minun mielestäni animaatio onnistuu kertomaan tarinan hieman paremmin. Ylimääräiset ja tarpeettomat juonikuviot on poistettu ja tarinasta tehty sujuvampi ja sulavampi. Batmanin jäätyä eläkkeelle Robinin kuoleman jälkeen on Gotham erilainen kaupunki. Jengit ovat vallaneet kadut, poliisi on voimaton toimimaan ja kaupunki on turvattomampi kuin koskaan. Kun Bruce Wayne kohtaa jengiläisiä Mutanttien jengistä Rikosten Kujalla, päättää hän puhdistaa kaupunkinsa rikoksista. Batman paluu tuo myös uuden Robinin mukaan, mutta myös saa vanhan vihollisen heräämään takaisin toimintaan. Kuten Millerin alkuperäinen tarinakin, tämä on mahtava, psykologinen katsaus Yön Ritarin mieleen ja mythokseen. Se pitää sarjakuvan hahmodesignin, mutta tekee siitä hieman siistimpää ja sulavampaa. Ääninäyttely on huikeaa, varsinkin Peter Weller (Robocop itse) Batmanina ja Michael Emerson upeana Jokerina. Emersonin Jokeri lienee kolmanneksi paras Jokerin ääninäyttelijöistä, heti Troy Bakerin ja Mark Hamillin jälkeen. Jotain sarjakuvan alkuperäisestä väkivaltaisuudesta on poistettu, mutta se ei siltikään sovellu perheen pienemmille. Dark Knight Returns ei ainoastaan ole hyvä elokuvaversio hyvästä tarinasta, mutta myös ylittää sen.



1. Batman: Mask of The Phantasm



Mikäs muukaan. Mask of  The Phantasm on mielestäni paras supersankarianimaatio ja myös yksiä parhaimpia supersankarielokuvia kautta aikojen. Batman jatkaa taisteluaan rikollisuutta vastaan, kunnes uusi uhka ilmestyy. Synkkä, naamioitu hahmo ilmestyy yön pimeydestä huomaamatta tappaen Gothamin mafiosoja yksi kerrallaan. Hänen samanlaisten metodiensa vuoksi poliisi alkaa epäilemään Batmania syylliseksi näihin murhiin. Poliisit perässään, Batman alkaa selvittämään kuka tämä uusi uhka on, miksi hän metsästää mafian jäseniä ja kuinka hänet voi pysäyttää. Mask of The Phantasm on loistava tarina joka toimii hyvänä supersankarielokuvana ja murhamysteerina. Tarina Mustan Kostajan takaa on mielenkiintoinen ja yllättävä ja tarina saa ansaitsemansa eeppisen lopun. Mukana on myös takautumia Brucen nuoruuteen ja ensimmäisiin päiviinsä supersankarina ja mistä kaikesta hänen piti luopua tällä tiellä. Musiikki on uskomatonta, ääninäyttelijät loistavia (Vakiosuosikit Kevin Conroy ja Mark Hamill Batmanina ja Jokerina) ja tunnelma parasta Batman-tunnelmaa parhaimmillaan. Tähän päivään asti Mask of the Phantasm on ainoa DC:n supersankarianimaatioleffa joka on ollut elokuvateattereissa, ja ansaitsisi uuden kierroksen teattereissa jossa uusi yleisö voisi löytää tämän klassikon. Katsokaa ja rakastukaa.



Tällaista tällä kertaa! Mitään lisättävää? Omia kokemuksia näistä tai muista klassikoista? Jättäkää kommentia, palataan asiaan ensi kerralla.

Atte T    


    

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti