Suomi-Rivendell-Asgard: Aikuista ja lapsellista viihdettä

Vaikka Doctor Strangen ensi-ilta onkin jo aivan nurkan takana ja Marvel tiputti vielä tähän Guardians of the Galaxy Vol 2 ensimmäisen julisteen ja teaser trailerin, on varmasti tämä puhutuin supersankariuutinen vähään aikaan:

Kyllä, kyseessä on kauan odotettu Logan, Hugh Jackmanin viimeinen elokuva jossa hän näyttelee nyt jo ikonista rooliaan Wolverinena. Ja viimeinen Wolverinen tarina vaikuttaa hyvin lopulliselta, synkältä ja erilaiselta verrattuna moniin supersankarileffoihin Marvelilta ja DC:ltä. Siitä huokuu tietynlainen Last of Us:in ja Old Man Loganin karu mutta ihmisläheinen tunnelma. Kohdat trailerissa kuten se missä Logan, Xavier ja Laura Kinney istuvat pöydän ääressä syömässä ja Logan huolehtimassa Xavierista olivat merkkejä kypsemmästä ja hieman vakavemmasta elokuvasta.

*Sidenote*

Kuinka onnellinen olenkaan että Laura Kinney on vihdoinkin tulossa valkokankaalle! Laura on mutanteista kaikkein siisteimpiä ja on ollut sääli että hänen saapumistaan on täytynyt odottaa näinkin kauan. Nyt jo monet pohtivat ja esittävät ideoita siitä kuka korvaa Hugh Jackmanin Wolverinen roolissa, ja mielestäni vastaus saadaan tämän elokuvan muodossa. Laura Kinney on tällä hetkellä Wolverine sarjakuvissa. Minua ei kiinnosta nähdä Tom Hardya tai ketään muutakaan Loganin roolissa seuraavaan kymmeneen vuoteen. Wolverine on ollut tähän päivään mennessä pääosassa kuudessa X-Men elokuvassa, hän on saavuttanut ikonisen aseman popkulttuurissa ja Hugh Jackman oli aina loistava roolissa. Me emme tarvitse enään Loganin jälkeen uutta elokuvaa Loganista. Tarvitsemme sellaisen Laurasta.

Yksi iso tekijä tämän elokuvan markkinoinnissa ennen tätä uutta traileria oli painottaa kuinka tämä Deadpoolin tapaan on K16-luokitettu elokuva. Luvassa on siis verta, suolenpätkiä ja kiroilua ja kaikkea muuta mitä lapsoset eivät kestä katsoa ilman vanhempien valvontaa. Tämä onkin enemmän kuin sopivaa Wolverinen kanssa sillä teoriassa jokaisen taistelun adamantiumkynsillä pitäisi päättyä veriseen kasaan sekalaisia ruumiinosia. Ennen traileria eräs ystäväni kommentoi että toivottavasti Logan on väkivaltainen elokuva eikä "lapsille tehty Marvel-elokuva". Kuten sanoin, väkivalta on elokuva-attribuutti joka kuuluu Wolverinen kaltaisille hahmoille mutta tästä nousi taas mieleen ikuinen keskustelu "aikuisesta" viihteestä ja mikä tekee elokuvasta, sarjakuvasta tai videopelistä kypsän tai "aikuisen." Käsittelen tässä kirjoituksessa ainoastaan esimerkkejä genrefiktiosta kuten supersankareista ja fantasiasta, sillä tämä ilmiö on huomattavasti yleisempi siinä kuin missään muussa fiktiossa.

Sivuutin tätä aihetta aikaisemmin blogipostauksessani DC:n ja Marvelin leffojen fanina olemisesta. Monet Batman V Supermanin puolustajat puhuivat juurikin siitä että kuinka paljon aikusempi BvS oli verrattuna Marvelin elokuviin. En kuitenkaan halua keskittyä puhumaan tästä spesifistä erosta tänään vaan enemmän yleisestä aikuisuuden mitasta. Yleensä tällä tarkoitetaan sitä että sen sisältä ei ole lapsille sopivaa tai lapsille suunnattua, tavalla tai toisella. "Aikuisten elokuvat" käsittelevät "aikuisia asioita" sanotaan usein. Lasten elokuva-termistä on tullut pilkallinen ja ivallinen termi, tapa alentaa jonkun elokuvan tai muun tuotteen arvoa. "Se on vain lasten elokuva." Sitten on vielä ns nuorten elokuvat, jotka jäävät johonkin tähän väliin mutta useammin luokitellaan lasten elokuviin yleisessä kategorioinnissa. Olen monellakin tasolla tälläistä yleistä kategorisointia vastaan ja lastenelokuvien aliarviointia ja niiden käyttöä jonkinnäköisen matalan tason mittarina. Lastenelokuvat ovat taidelajeista haasteellisimpia, sillä todella hyvä ja todella hyvin katsojan vangitseva lastenelokuva on vaikeampi tehdä kuin keskiverto trilleri. Sen täytyy kiinnittä huomio pitkäksi aikaa, tarjota huumoria, jännitystä ja surua mutta päättyä loppuun joka opettaa jotain katsojakunnalleen olematta ilmiselvä sen kanssa. Inside Out, Kubo and the Two Strings, How to Train Your Dragon 2, ParaNorman ja Frozen ovat hyviä esimerkkejä erittäin hyvin tehdyistä lastenelokuvista jotka ovat paljon parempia kuin useat ns. "aikuisten elokuvat".

Kubo and the Two Strings

Mikä on kypsyyden mitta? Onko pelkkä väkivalta riittävää tekemään elokuvasta aikuisen muullakin kuin visuaalisella ja maallisella tasolla? Otetaan esimerkiksi vanha viholliseni Deadpool. Deadpool on elokuva jota en kutsuisi "aikuiseksi" tai kypsäksi millään tasolla. Deadpool on elokuvana viihdyttävä ja hauska, mutta hyvin lapsellinen. Sen rakenne on hyvin yksinkertainen, sen juoni on yksinkertainen ja hahmot avautuvat nopeasti ja ovat yksinkertaisen oloisia arkkityyppejä. Toki siinä on väkivaltaa ja tissejä, mutta ei mitään ihmeellistä silläkään rintamalla. 16-vuotiaat ja nuoremmatkin ovat rajoituksesta huolimatta lähellä elokuvan kohderyhmää tietyllä tasolla. Se ei tarjoa suuria ajatuksia tai ihmeellisiä opetuksia. Väkivalta, kiroilu ja alastomuus eivät mielestäni tee siitä "kypsää" elokuvaa. Ne tekevät siitä aikuisen tietyssä mielessä (Suomen kielestä puuttuu englanninkielen vastine sanalle "mature" tässä asiayhteydessä. Käytän termiä "kypsä" kuvastamaan sitä. Deadpool ain't mature). Mutta elokuva ei tarvitse gore-efektejä, f-pommeja tai alastomuutta ollakseen kypsä elokuva. Iron Giant on todistus siitä. Brad Birdin klassikkoanimaatio on tunnelataukseltaan uskomaton tarina nuoresta pojasta ja hänen avaruusolentorobottikaveristaan. Iron Giantin juoni on yksinkertainen mutta siinä on subtekstiä, kepeä mutta traaginen, hykerryttävän hauska mutta myös sydäntäriipivä. Iron Giant ei vähättele katsojiaan, ei nojaa zeitgeistiin vaan ikonisiin viittauksiin länismaisesta popkulttuurista ja sen loppu ei ainna helppoa vastausta mihinkään. Ja vaikka siinä on panssarivaunuja, lasereita ja pyssyhulluja agentteja ei veri vuoda elokuvassa eikä siinä tarvitse kiroilla. Iron Giant on kypsä tarinansa meriittien puolesta, ei ylimääräisten efektien ja kielenkäyttönsä vuoksi.

Iron Giant

Mitä minä haluan uudelta Wolverine-elokuvalta lienee siis aika selkeää. Toki väkivalta ja veri on aina mukavaa vaihtelua supersankarileffoissa ja sopii kuin nenä päähän Wolverinen kaltaiselle hahmolle, mutta haluan enemmän elokuvan olevan fiksu, tunteita herättävä ja kypsä siinä miten se käsittelee Wolverinen viimeistä matkaa. Koko tämä aihe on aikamoista liukkaalla kielekkeellä kulkemista. Fiktiolla on harvoja oikeasti aina negatiivisia ominaisuuksia; sekava, loukkaava ja tylsä kaikkein pahimpana. Vaikka kutsuin Deadpoolia lapselliseksi en pidä sitäkään negatiivisena terminä. Myönnän avoimesti että Guardians of the Galaxy ja Avengers ovat paikkapaikoin lapsellisia elokuvia- mutta ne perustuvatkin sarjakuviin jotka vuosikausien ajan on primäärisesti suunnattu lapsille. Pieni lapsellisuus, kepeä tunnelma, kirkas värimaailma ja vitsit kuuluvat genreen, mutta sarjakuvissa genre on monimuotoinen käsite. Dredd oli äärimmäisen väkivaltainen ja ansaitsi varmasti k-luokituksensa mutta sen koko visuaalinen ilme ja tunnelma on aikuismainen. Se ei pysähdy nauramaan itsellensä ja ottaa itsensä täysin 100% tosissaan mutta ei kuitenkaan ole teennäinen. Balanssi on kaiken A ja O- Aikaisemmin mainittu "lapsellinen" Guardians of the Galaxy on paikka paikoin synkkä ja sen teemat sosiaalisuuden ja raskaiden asioiden kohtaamisesta koskettavia. Kypsyys ja aikuisuus on vaikeita asioita käsitellä oikein, koska visuaalinen ulkonäkö dominoi niin pitkään näitä termejä. Päällisin puolin monet elokuvat tai sarjakuvat ovat synkän ja kypsän oloisia mutta tarkempi tutustuminen voi kääntää tilanteen ympäri.

Onko tämä kypsempää...