Atte Arvostaa: Doctor Strange

Aika palata arvostelujen ihmeelliseen maailmaan! Tänä vuonna supersankarit ovat olleet taas jälleen iso nimi lippuluukuilla. Deadpool, Batman v Superman: Dawn of Justice, Captain America: Civil War, X-Men: Apocalypse, Suicide Squad ja nyt lopulta Doctor Strange; Supersankarielokuva jota odotin eniten tänä vuonna.

Doctor Strange

Taustaa: Tohtori Stephen Strange oli nerokas mutta ylimielinen kirurgi joka vietti hulpeaa elämää vailla huolia. Kun onnettomuus teki hänen käsistään käyttökelvottomat ja perinteisen tieteen pettäessä hänet siirsi Strange katseensa mystisiin voimiin. Muinaisen oppien avulla Strangesta tuli uskomattoman vahva maagi ja lopulta Ylivelho. Tohtori Outo on suojellut maailmaa siitä päivästä lähtien toisilta velhoilta kuten Paroni Mordolta ja Doctor Doomilta sekä lukuisilta multiversumin olennoilta kuten kauhujen ruhtinaalta Painajaiselta, käsittämättömältä Shuma-Gorathilta sekä Pimeän Ulottuvuuden herralta Dormammulta. Tohtori Oudon loivat Stan Lee ja Steve Ditko.

Elokuva: Tohtori Stephen Strangen (Benedict Cumberbatch) jouduttua uransa päättävään onnettomuuteen alkaa hän etsiä keinoja parantaa itsensä. Tämä johdattaa hänet Kamar-Tajiin jossa Muinainen (Tilda Swinton) ottaa hänet oppilaaksensa ja mukaan matkalle taikuuden ja toisten ulottuvuuksien maailmaan....

Tämä on elokuva joka täytyy nähdä isolla valkokankaalla. Tähänkin mennessä Marvel Cinematic Studios on saanut heitettyä villejä visuaalisia ideoita ja komeita sarjakuvamaisia kohtauksia mutta Doctor Strange asetti uudet rajat tällekkin. Doctor Strange on erittäin hyvä elokuva, jonka vahvimmat puolet ovat sen näyttelijöissä, visuaalisessa ulosannissa ja oivassa maailman rakentamisessa. Sen ainoa merkittävämpi kompastuskivi on (valitettavasti) taas pahiksessa ja sen rakenteessa. Mutta puolet näistä ongelmista katoaa joka kerta kun taikuus astuu mukaan. Tämä on ensimmäinen MCU-elokuva jossa taikuus on isossa roolissa eikä sitä koiteta peitellä scifi-teknologiana Thor-leffojen tapaan. Tohtori Outo on velho, viholliset ovat velhoja ja loitsut lentävät senkin edestä. Matkat lävitse multiversumin ovat samaan aikaan henkeäsalpaavia että pyörryttäviä, ja on varmaa että Doctor Strangea tullaan muistamaan tämän vuoden Oscareissa. Osa visuaalisista ilmiöistä voivat olla jopa kauheita katsoa ja pari kertaa piti räpäyttää silmiä että tajuaa onko vielä itse mukana. 3D-efektit vahvistivat entisestään tätä fiilistä ja lasit ovatkin mielestäni suositeltavissa tällä kertaa.

Benedict Cumberbatch on syntynyt Tohtori Oudon rooliin, ja en usko että olemme saaneet näin sarjakuva-uskollista siirtymistä lehdestä valkokankaalle sitten Kapteeni Amerikan. Hän huokuu Oudolle ominaista ylimielisyyttä ja älykkyyttä mutta osaa tarpeen sitä vaatiessa tuoda niitä alas ja olla samaistuttava. Hänen hienoin hetkensä on Strangen tajutessa että hän on ottanut ihmishengen ja kuinka hän reagoi siihen. Tämän kaltaiset hetket ovat loistavia ja elintärkeitä kun on kyseessä tämän kaltainen hahmo. Tilda Swinton on kaikki tekijät huomioon ottaen loistava Muinaisen roolissa, tämän androgyynin kauneuden toimiessa lisäävänä efektinä hahmon mystisyyteen ja ajattomuuteen. Swinton on näyttelijänä henkilökohtaisia suosikkejani ollut siitä lähtien kun tämä varasti shown Narnian Tarinat-elokuvassa ja joka kerta kun Muinainen on paikalla kiinnittyy huomio välittömästi häneen. Myös Chiwetel Ejiofor kunnostautuu Strangen ystävänä Mordona ja onkin hyvä vastakappele hänelle; kun Strange on epäileväinen ja pelkää, on Mordo varma ja karaistunut. Mordo on kuin rautaa: katkeaa ennemin kuin taipuu Strangen tapaan. Wong (Benedict Wong) oli erittäin toivottu ja tarvittava muutos sarjakuvien hahmoon palvelijasta kovanaamaiseksi kouluttajaksi.

Surullista tosin on että elokuvan pahis on taaskin heikommalla puolella. Mads Mikkelsenin Kaecilius on tyylikkään näköinen ja hänen kaliiperinsa näyttelijä osaa tehdä taikaa sillä mitä hänelle on annettu joka ei ole paljoa. Hahmon taustatarina on selkeästi jätetty elokuvan taustamateriaaleihin mikä oli virhe, sillä nyt Kaeciliuksen motivaation syy on täysin pimennossa. Elokuvassa tosin on isompi paha mikä hieman paikkaa tätä mutta ei siitä sen enempää. Strangen kollega Christine Palmer (Rachel Adams) jää pelkäksi sivuhuomioksi alun pohjustuksen jälkeen ja jäin miettimään mikä hänen tarkoituksensa oli elokuvassa? Ainakin toimia yleisön mittarina sille kuinka tykättävä Strange oli elokuvan kuluessa, mikä ei ole häävi rooli. Elokuva on myöskin hyvin perinteinen "syntytarina" formaatiltaan: Strange on tavallinen, jotain tapahtuu joka rikkoo status quon, uusi elämä ja supersankarointi voi alkaa. Tämä ei sinänsä ole huono asia ja tämä rakenne on toiminut Iron Manissa ja Ant-Manissa hyvin mutta elokuvan ollessa niin visuaalisesti mielenkiintoinen ja ideoiltaan jännä että siltä olisi voinut toivoa hieman erilaista kaavaa tarinankerronnassa.

Musiikeista vastasi moderni mestarisäveltäjä Michael Giacchino ja soundi on sen mukaista, varsinkin loppua kohti mentäessä. Erityisesti cembalon ääni oli uutta ja toi tiettyä ajattomuutta ja tyylikyyttä äänimaailmaan. Doctor Strange on hyvä elokuva, mutta omaa saman ongelman kuin Suicide Squad; se ei ole kovin erilainen muusta genren tarjonnasta. Sen vahvuus on uskomattomassa näyttelijäkaartissa jotka uskovat siihen mitä he tekevät ja jokainen lausahdus kuulostaa uskottavalta. Loitsutaistelut ovat upeita seurata ja mitä enemmän se sukeltaa lähdemateriaalinsa oudompiin ja mieltähämmentävämpiin osiin sitä parempi se on. Doctor Strange on visuaalisesti uskomaton, hyvin näytelty supersankarileffa jossa riittää katseltavaa ja kuunneltavaa eikä se yritä linkittää itseään liikaa muihin MCU-leffoihin ja seisoo omilla jaloillaan loppuun asti. Tämä on elokuva joka kannattaa käydä katsomassa valkokankaalle ja hukuttautua sen moninaisiin ja hypnoottisiin maisemiin. Menkää ja nähkää Marvelin maailma erilailla.

Atte T

ps. Kaksi stingeriä, yksi keskellä ja yksi lopputekstien loputtua. Molemmat näkemisen arvoisia, täällä se tulevaisuuden petaaminen pitää tehdä!