I'm talking best of the year here, folks.
Da 5 Bloods
Tarina: Vietnamin sodassa he olivat veljiä; Paul (Delroy Lindo), Otis (Clarke Peters), Eddie (Norm Lewis) ja Melvin (Isiah Whitlock Jr.) sekä heidän kessunsa ja johtajansa Stormin' Norm (Chadwick Boseman). Yksikön nimi: Bloods. 40 vuotta myöhemmin, Paul, Otis, Eddie ja Melvin palaavat Vietnamiin hakemaan tehtävällä kuolleen Normin haudattavaksi kotimaansa multiin, sekä etsimään kulta-aarteen jonka he piilottivat sodan aikana.
Joku voisi katsoa Da 5 Bloodsin kuvausta ja sen trailereita ja ajatella, että tässä on aika klassinen seikkailuelokuva/vietnam- sotaelokuva tuloillaan, mutta se on vakavaa Spike Leen aliarviointia. Lee on aina ollut elokuvatekijän lisäksi sekä elokuva- että kansalaisoikeuksien historioitsija ja dokumentaristi samaan aikaan, ja Da 5 Bloodsin julkaiseminen tähän maailmanaikaan tuntuu osuvalta ja ajankohtaiselta. Da 5 Bloods on loistava elokuva ja taas yksi erinomainen, uniikki ja ajatuksia herättävä taidonnäyte mestariohjaajalta. Käsikirjoituksen nykymuotoonsa saattaneet Spike Lee ja Kevin Wilmott (jotka kirjoittivat myös Leen edellisen hitin BlacKkKlansmanin) eivät tee kokonaisuudesta helppoa seurata, vaan he alati haastavat katsojaa ajattelemaan kuvien, käännösten ja lukuisten referenssien jukstaposition luomia lausuntoja. Da 5 Bloods pitää katsojan alati varpaillaan, sillä ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan.
Da 5 Bloods hyppii sekä sodan että nykypäivän välillä, ja tämä luo kontrastia siihen kuinka nämä miehet ovat muuttuneet (tai vastaavasti eivät ole muuttuneet) sodan jälkeen. Stormin' Norm kuitenkin piti heitä kasassa, ja vaikka alussa he ovat kuin ylimpiä ystäviä, on selvää että Norm piti heitä kasassa. Paulin hoitamattomat kaunat ja ptsd ovat ajaneet hänet vihaiseksi, vainoharhaiseksi Trump-kannattajaksi, jonka stressin laukaisemat raivokohtaukset ovat hajottaa ryhmän useaan otteeseen. Otis on tasapainottamassa tätä rauhallisella ja myötätuntoisella ottellaan, mutta hänkään ei ole vailla haamujaan, kukaan bloodseista ei ole; alkoholismi, lääkeriippuvuus ja muut vaivat ovat tehneet heille temppunsa, ja nämä ajavat heidät alati toistensa kimppuun. Paulin poika David (Jonathan Majors) koittaa matkan aikana hoitaa totaalisen tulehtunutta isäsuhdettaan kaiken tämän keskellä. Koko pääkaarti tekee loistavaa työtä, mutta tämä on pitkälti Delroy Lindon show. Paul on haastava hahmo MAGA- hatussaan, mutta hänen pelkonsa, tuskansa ja traumansa yhdistettynä Lindon raadollisen upeaan roolisuoritukseen tekee hänestä Da 5 Bloodsin mielenkiintoisimman ja raskaimman hahmon seurata.
Elokuva sai alkunsa The Rocketeer- elokuvan käsikirjoittajien enemmän seikkailu-elokuvallisesta konseptista, jossa veteraanit palaavat Vietnamiin etsiäkseen sinne hautaamansa kulta-aarteen. Wilmott ja Lee tekivät tähän paljon muutoksia, mutta joitain tämän version "seikkailu-elokuvan" elementtejä on yhä mukana; tulitaisteluja, juonia paikallisten hämärähemmojen kanssa, kolmansia ja joskus jopa neljänsiä osapuolia. Vaikka elokuvan alkuvaiheilla nämä voivat tuntua irrallisilta elementeiltä (kuten Jean Renon ranskalainen bisnesmies Deroche ja Jasper Pääkkösen suomalainen miinanraivaaja Seppo Havelin), sitoo Da 5 Bloods loppuun mennessä heidät kaikki osaksi kokonaisuutta. Kuten elokuvan riffailut aiemmista genren elokuvista kuten Ilmestyskirja. Nyt:istä, Sierra Madren aarteesta ja Rambosta, ne eivät ole sielä vain genren sisäisen viittailun vuoksi, vaan Lee käyttää niitä oman uniikin linssinsä lävitse. Mustien sotilaiden kokemukset Vietnamin sodasta ja varsinkin sen jälkimainingeista ovat pisara meressä verratuna valkoisten sotilaiden saamaan kohteluun elokuvateollisuudessa, ja tapa jolla Lee kuvaa sotakohtauksia aiempien Vietnam- elokuvien tyyliin tuntuu vahvasti kannanotolta.
Mietin monta kertaa elokuvan aikana Tim O'Brienin runoa The Things They Carried, joka puhuu veteraanien kokemuksista ja taakoista sodan aikana ja sen jälkeen. Vaikka Vietnam ja sen arvet ovat fokuksessa tarinassa, on Da 5 Bloodsin otanta sitäkin laajempi. Yksi pysäyttävimpiä hetkiä on Otisin tavatessa vanhan heilansa uudestaan, ja tavaten myös samalla heidän tyttärensä, joka on kokenut syrjintää ihonvärinsä takia, koska n-sanan vietnamilaisille opettivat Yhdysvaltalaiset sotilaat. Rasismi, imperialismi, patriotismi ja Yhdysvaltojen mustan väestön uhraukset maansa puolesta kautta historian käydään Da 5 Bloodsin aikana läpi, aina Amerikan Vallankumouksesta Vietnamin sotaan. Elokuva ei linkitä vain kuvamateriaalia Vietnamin sodasta yhä nykypäivänä raajojansa unohdettuihin maamiinoihin menettäviin lapsiin, vaan myös 1960-70 lukujen sodanvastaiset mielenosoitukset nykypäivän mielenosoituksiin. Kulta jota bloodsit ovat noutamassa kotiin oli Normin mukaan "sotakorvauksia" amerikan sorretulle ja silti itsensä sen sodissa uhraavalle kansanosalle.
Voisin jatkaa helposti pidemmälle Leen kuvien käytön ja niiden tarjoamien kontekstien ja toteamien maailmaan ja miten Lee käyttää sodan aikaista radiopersoona Hanoi Hannahia (Veronica Ngo) upealla tavalla, mutta olen aika varma että vuoden lopussa kirjoitan Da 5 Bloodsista pidemmän analyysin, sillä tässä on ehdottomasti vuoden parhaimpien elokuvien joukkoon kuuluva mestariteos. Kuten useimmat Leen elokuvista, tässäkin tunnelma, fiilis ja genre hyppivät ja pomppivat tasaiseen tahtiin, mutta tämä on osa elokuvan upeaa tapaa pitää katsoja koko ajan varuillaan; kuin miinakenttä, jossa jokainen askel ja kohtaus voi räjäyttää kokonaisuuden uuteen ulottuvuuteen. Siunattu Marvin Gayen musiikilla ja Newton Thomas Sigelin upealla kuvauksella, on Da 5 Bloods ehdottomasti aikaisi arvoinen elokuva, ja Netflixin tuotannon kärkikastia. Tämän minä olisin halunnut nähdä valkokankaalla, joten etsikää mahdollisimman iso ruutu ja katsokaa tämä upea kokonaisuus sen kautta. Vietnamin sota on ehkä päättynyt, mutta taistelu jatkuu. Da 5 Bloods on nyt Netflixissä.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti