Aasa Arvostaa: Syksyn uudet sarjakuvat!

Syksyn jatkuessa synkkänä, märkänä ja viileänä, on oikea ratkaisu linnoitautua kotiin (muutenkin hyvä idea korona-aikana) ja lukea sarjakuvia. Tänään on arvioitavana kolme sarjakuvaa tällaisia hetkiä varten; kaksi kotimaista ja yksi ulkomaalainen klassikko, josta olemme saaneet käännöksen!

Jumalsurma - Ensimmäinen kirja

Tarina: Pohjola on sodan jälkeen hajanainen ja rauha on herkkä kuin keväinen hanki. Sodan jättämät arvet ovat kuitenkin ikuisia, ja jumalat itse janoavat kostoa. Yksin erämaassa kulkee soturi Hrothgar, jonka tehtävä on yksinkertainen; hän tappaa jumalia.

Tuomas Myllylän sarjakuvat omaavat hyvin samanlaisia, toistuvia teemoja; väkivalta, pohjoismainen estetiikka ja kuvasto, testosteroniset barbaarisankarit ja erittäin lihaksikkaat, epätyypilliset naishahmot. Viime vuonna ilmestynyt Alhaiset oli Myllylän proof of concept- albumi luomalleen fantasiamaailmalle, esitellen sekä hahmoja että ideoita uuteen tarinaan. Jumalsurma jatkaa tästä eteenpäin uudella protagonistilla, ja onkin Alhaisten tapaan varsin viihdyttävä teos. Myllylän kuvitus sopii erinomaisesti tähän synkkään maailmaan, jossa harmaan sävyisen maailman ainoa värinpilkahdus on veressä jota vuodatetaan. Erityisesti pidän Jumalsurman maailmassa siitä, että vaikka se onkin synkkä ja karu maailma, ei se noudata imitoimansa keskiaikaisen maailman vanhanaikaisia sukupuolirooleja. Ainoa heikko lenkki sarjakuvassa on ehkä sen protagonistissa, Hrothgarissa. Hänessä ei ole ainakaan vielä mitään mikä erottaisi hänet mistään muusta barbaarisankarista; lukiessa mietin tämän parrakaan, yläosattoman miekksankarin muistuttavan vähän turhankin paljon Andrew McLeanin barbaarisarjakuva Headlopperin samanlaista protagonistia. Alhaisten paras puoli oli sen naispäähekinlöissä, joista vain yksi (peikkonainen Thurinn) on enään remmissä mukana. Kuitenkin, on Jumalsurman tarina vasta alussa, ja tämä ei ole ollenkaan huono alku. Maailma on mielenkiintoinen, jumalten käsittely sarjakuvissa oikeina, elävinä olentoina on toimiva ja kuvitus on mukaansatempaavaa. Jumalsurma - Ensimmäinen kirja on oikein viihdyttävää barbaariseikkailua.

Port Arthur

Tarina: Turussa nuori nainen ja hänen kissansa löytää asunnostaan lattialuukun. Luukun alta löytyy portaat alas, kuinka pitkälle ne menevät?

Mika Lietzen teki 2013 sitten erinomaisen 1980- luvun kauhu- ja scifielokuvien estetiikkaa ja tunnelmaa huokuvan sarjakuvan 1986, joka tuli minulle usein mieleen Stranger Thingsia katsellessa. Sarjakuva tuli minulle uudestaan mieleen Lietzenin uusimmaasta sarjakuvasta, Port Arthurista. Lietzenin kuvitus luo tunnelmaa vaivattomasti; nimetön päähenkilö ja hänen kissansa ovat hyvin yksinkertaisesti hahmoteltuja, mutta taustat, maisemat ja maanalainen miljöö on niiden yksityiskohtaisuudessa monimuotoista ja upeaa. Port Arthurissa on hiljainen ja aika leppoisa tunnelma, vaikka idea maanalaisesta kaupungista on itsessään kaikkea muuta kuin leppoisa. Port Arthur on kepeä mutta kaunis, leppoisa mutta aika jännittävä pieni teos, joka varsinkin on turkulaisilla sarjakuvafaneille ehdoton hankinta. Ohan se aina hauska nähdä kotikulmia sarjakuvien sivuilla!

Ja sitten tämän kolmikon ainoa ei-suomalainen teos, josta kiitos Zum Teufelin saimme upean suomenkielisen käännöksen.

Usagi Yojimbo 1: Samurai

Tarina: Japani, 1600-luku. Sisällissodat ovat repineet maata hajalle, ja nyt on Shogunin aika hallita. Maassa rauhaa pitävät samurait, soturit jotka seuraavat tiukkaa kunniakoodia. Maantierosvojen, palkkionmetsästäjien ja villipetojen seassa kulkee yksinäinen jänis. Hänen nimensä on Usagi, ja hän on ronin; samurai vailla isäntää.

Stan Sakain Usagi Yojimbo on yksi amerikkalaisen indie-sarjakuvan klassikkoteoksista. Monille hahmo voi olla tuttu myös erinnäisistä Turtles- sarjoista, jossa Usagi on tehnyt cameoita. Usagi on kuitenkin oma hahmonsa ja hänen maailmansa on erillinen teini-ikäisistä mutanttininjakilpikonnista; molemmat näkivät päivänvalon 1984, mutta Usagi Yojimbon yhtäläisyydet ovat oikeastaan vain antropomorfisissa eläinhahmoissa ja japanilaisen kulttuurin vaikutuksista tarinassa. Usagi Yojimbo on paljon kunnianhimoisempi, vakavampi ja todellisuutta reflektoivampi sarjakuva, ja on syystä kaikki kehunsa ansainnut. Sakai on sanonut inspiraationa olleen chambara- samuraielokuvat, kuten Akira Kurosawan klassikot, sekä samurai Miyamoto Musashin elämä; lopputuloksena on sarjakuva jossa on historiallinen tunnelma, jota osittain keventää juuri oikealla tavalla Sakain mestarillinen, leikkisä kuvitus ja eläinhahmojen käyttö. 

Samurai keskittyy paljolti Usagin hahmon esittelyyn ja tämän historiaan sekä siihen, miten tästä kunniallisesta jäniksestä tuli ronin. Usagi on bushidon, samuraiden kunniakoodin, tiukka seuraaja; hän taistelee kunnialla, ei alenna itseään palkkionmetsästyksen kaltaiseen ammattiin ja haluaa kostaa kuolleen isäntänsä puolesta. Usagi on eräänlainen paragon- sankari, esikuvallinen hahmo myrkyllisessä ja pahassa maailmassa, ja tarinan aikana Usagi vaikuttaa positiivisesti muihin, mutta samalla hän myös itse liukuu vähemmän kunniallisille teille. Usagi haluaa tehdä oikein, mutta jos maailma ei tarjoa sinulle kuin vääriä ratkaisuja, mitä voit tehdä? Nuori Usagi on takaumissa paljon optimistisempi ja naiivimpi maailmasta, ja Samurai näyttää mikä sai hänet koventumaan ja kyynistymään menettämättä kuitenkaan otettaan kunniastaan. Myös Usagin ajoittaiset matkakumppanit ovat mielenkiintoisia; ilkikurinen ja viekas palkkionmetsästäjä Gen on hyvä vastapari Usagin suoraselkäisyydelle, ja heidän "ystävyydessään" on hyvää jännitettä. Sokea miekkamies Zato-Ino on surullisempi hahmo, jonka katkeruus ja viha maailmaa kohtaan on ymmärrettävä ja hänen ihmisyytensä (sikamaisuutensa?) on käsinkosketeltavaa. Onna-bugeisha (naissoturi) Tomoe Amae on Usagin veroinen miekkasankari ja kunnian tien kulkija, jonka kanssa Usagi tuntee itsensä selkeästi onnelliseksi, mutta heidän ristiriitaiset tiensä pitävät heitä erillään. 

Tarinoiden tunnelmat ovat vaihtelevia, osan emuloiden aiemmin mainittujen chambara-elokuvien tunnelmaa, toisten ollessa kevyempiä välietappeja Usagin matkoilla. Samalla Sakai rakentaa suurempaa tarinaa johon Usagin historia liittyy; poliittisia murhia, juonittelua ja petollisia lordeja puukottamassa toisiaan selkään. Osa tarinoista on hyvin komedisia, kuten Zylla, jossa Usagi kohtaa erään japanilaisen julkkiksen metsässä ja Torni, jonka päähenkilö on Usagin sijaan pieni lisko jota Usagi suojelee vihaiselta kokilta. Minu suosikkini näistä tarinoista olivat lopulta kolmeviimeistä, jotka muodostavat hyytävän, lähes fatalistisen kokonaisuuden; Äidin Rakkaus, Sokean miekkasian paluu ja Jumalten peitsi. Usagi ajautuu synkemmille teille toisten tekojen kautta, ja kuolema kulkee hän rinnallaan, jolloin paikalle saapuu Jei, jumalten peitsi, Sakain luomista hahmoista karmivin jonka nimikkotarina on erinomainen, joskin tuskallisen jännittävä, tapa päättää tämä ensimmäinen kokoelmateos. Näissä tarinoissa Usagin rautainen usko bushidoon on eniten koetuksella, tunnelma muuttuu shakespearemaisesta tragediasta lähes kauhutarinan mittoihin. Sakai hallitsee hyvin erilaiset tunnelmat, eikä ne koskaan ole ristiriidassa keskenään teoksessa. Usagi Yojimbo 1: Samurai on loistava sarjakuva, ja en malta odottaa tulevia kokoelmateoksia luettavaksi. Jos sinulta on jostain syystä jäänyt tämä klasikkoteos lukematta, on nyt erinomainen aika korjata tämä virhe. 

Aasa T