Aasa Arvostaa: The Book of Boba Fett (Kausi 1)

Boba Fett on mielenkiintoinen hahmo, enkä tarkoita tällä että hänen persoonansa tai suhteensa muihin hahmoihin on mielenkiintoinen. Boba Fett on fanisuosikki, jonka suosio perustuu pitkälti tämän ulkoasuun ja tuntemattomuuteen. Alkuperäinen elokuvatrilogia ei kerro hänestä juuri mitään, ja jos en väärin muista niin hänellä on kaksi tai kolme vuorosanaa kahden elokuvan välissä. Mutta hän näyttää tosi siistiltä, ja Star Warsin laajennetun universumin kirjoittajat lähtivät juoksemaan hahmon kanssa. Mandalorianin kulttuuri, suhteellisen iso osa Star Warsin maailman varhaishistoriaa, syntyi Boba Fettin ansiosta ja satunnaiset sarjakuvat ja kirjat sekä Clone Wars -tv-sarja ovat koittaneet luoda hänelle jonkinlaista syvempää hahmoa. The Book of Boba Fett on ensimmäinen kerta sitten näiden tarinoiden kun hän on oman tarinansa päähenkilö, antaen mahdollisuuden luoda eheän kuvan Boba Fettistä hahmona myös live-actionin puolella. 

Mahdollisuus kieltämättä oli olemassa.

The Book of Boba Fett (Kausi 1)

Tarina: Boba Fett (Temuera Morrison) on palannut Tatooinelle, planeetalle joka melkein riisti häneltä hengen. Jabban kuoltua on Tatooinella valtatyhjiö, jonka Fett aikoo täyttää ryhtymällä planeetan uudeksi rikosruhtinaaksi. Yhdessä salamurhaaja Fennec Shandin (Ming-Na Wen) Fett alkaa luoda sopimuksia ja suhteita, mutta Tatooinella on uusia pelaajia jotka eivät suostu Fettin vallan alle helpolla. 

The Book of Boba Fett oli täynnä mahdollisuuksia. Boba Fett on hahmona käytännössä tyhjä taulu, jolle asiansa osaava kirjoittaja voisi maalata mitä tahansa, galaksin alamaailmaan sijoittuvaa TV-sarjaa on toivottu jo pitkään ja sekä Temuera Morrison että Ming-Na Wen ovat hyviä näyttelijöitä. Lopputulos on kuitenkin lähinnä iso pettymys. The Book of Boba Fett on tyhjä sarja, joka kumisee onttouttaan lähes joka jaksossa ja ei jätä juuri mitään katsojalle paitsi nostalgisia maistiaisia vanhoista asioista. Jon Favreau onnistui paljon paremmin Mandalorianin kanssa, mutta The Book of Boba Fett ei juuri missään kohtaa nouse edeltäjänsä tasolle. En voi sanoa sitä välttämättä tylsäksi, liskonaivoni ei ole immuuni nostalgialle ja siistit Star Wars jutut ovat yhä siistejä, mutta kaikki potentiaali mielenkiintoiseen tarinaan ja hahmojen käyttöön tuhlataan totaalisesti. 

Temuera Morrison on hyvä näyttelijä ja olin hyvin iloinen jo Mandalorianissa että hän sai mahdollisuuden näytellä Boba Fettiä. Hän ei kuitenkaan saa juuri minkäänlaista oikeaa hahmoa näyteltäväksi. Millainen Boba Fett on? Onko hän armoton ja vähäsanainen palkkionmetsästäjä joka antaa tekojensa puhua puolestaan? Onko hän katkera, kostonhimoinen vanhus joka menetti isänsä nuorella iällä ja on kasvanut sodan ja väkivallan täyttämässä galaksissa? Mikä häntä ajaa eteenpäin? Miksi hän haluaa ottaa Jabban paikan Tatooinen rötösherrana? Hyviä kysymyksiä kaikki, mutta mihinkään niistä ei juuri vastata. Boba on perusmukava, kohtelias, armollinen, kunniakas, hyväsydäminen, ehkä vähän hyväuskoinen ex-palkkionmetsästäjä joka vain haluaa Tatooinen herraksi ettei hänen tarvitse palvella enään ketään. Erot Boban ja Mandalorianin Din Djarinin (Pedro Pascal) välillä ovat hiuksenhienot. Boba ei kasva sarjan aikana, hänellä ei ole juuri muita kuin ulkoisia konflikteja ja lopputuloksena Boba on ehkä vähiten mielenkiintoinen hahmo koko sarjassa. Vaikka hän käytännössä "syntyy uudestaan" heti sarjan alussa, ei hän ikinä kasva mihinkään mielekkääseen suuntaan. Boban sidekick Fennec Shand tarjoilee lähinnä jonkun jolle Boba voi puhua ja väitellä heidän suunnitelmistaan, mutta hänkään ei juuri tee muuta kuin ammu jengiä ja näytä siistiltä. 

Mukana on myös liuta hyvin toissijaisia hahmoja, sekä viimeisessä kolmessa jaksossa esiintyvä Din Djarin. Nämä hahmot olisivat voineet olla mielenkiintoisia sarjassa, joka olisi tehnyt heillä jotain: wookie-palkkionmetsästäjä Krrsantan (Carey Jones) joka voisi jakaa kokemuksia Boban kanssa mutta tyytyy vain lähinnä seisoskelemaan ase kädessä ja hakkaamaan trandoshalaisia, Garsa Fwip (Jennifer Beals), twi'lek joka omistaa alamaailman suosiossa olevan baarin ja joka selkeästi tietää paljon Tatooinen asioista kuolee antiklimaattisesti räjähdyksessä eikä hän lopulta tehnyt juuri mitään ja Boban kadulta pelastama moottoripyöräjengi jotka kyborgeina ovat mielenkiintoisia sinänsä mutta heistä tulee vain Boban värikäs mini-armeija. Stephen Root, Matt Berry, Danny Trejo- sarjassa piisaa hyviä näyttelijöitä, mutta he eivät saa tehdä juuri mitään sarjassa. Ainoa poikkeus on Pedro Pascalin Din Djarin aka "mandalorialainen", joka saapuu pelastamaan sarjan täydellä hahmolla, sisäisellä konfliktilla ja selkeällä tarkoituksella, ja jakso 5 (Return of the Mandalorian) on heittämällä sarjan paras, koska se keskittyy vain Din Djarinin elämään The Mandalorianin 2. kauden viimeisen jakson jälkeen. Kyllä, sarjan paras jakso on se, joka ei keskity itse tämän sarjan tapahtumiin juuri mitenkään.

Vaikka olen puhunutkin paljon siitä kuinka sarja ei tee yhtään mitään, niin siinä silti tapahtuu yllättävän paljon. Nykyhetken lisäksi sarja tekee takaumia siihen, miten Boba Fett selvisi sarlaccin montusta, menetti haarniskansa ja päätyi yhteistyöhön Fennec Shandin kanssa. Tämä alku oli sarjalle lupaava: takaumat voisivat näyttää, miten Boba on muuttunut asuessaan Tuskenien kanssa, Tusken-kulttuuria näytettiin uudella tavalla ja vähäsanainen tapa esittää näitä oli vetävä. Mutta lopulta Tusken-juonikuvio katoaa sarjasta eikä se oikeastaan vaikuta mihinkään. Nykyhetkessä Boba alkaa tekemään sopimuksia paikallisten rikollissukujen kanssa, hänet koitetaan tappaa ja syyllinen on joko Mos Espan pormestari tai Jabban serkut, mutta lopulta kolmas vastustaja on kaiken takana: tällä kolmannella vastustajalla oli linkki Boban menneisyyteen, mutta mitään tunteellisesti merkittävää siitä ei saada irti. Sarjan hämmentävin lisä on ehdottomasti Cad Bane (Corey Burton), yksi Clone Wars -sarjan antagonisteista ja Boban mentori hänen nuoruusvuosiltaan. Hänessä näkyi parhaiten modernin franchise-pohjaisen tarinankerronan isoimmat ongelmat: hänellä on merkitystä vain, jos olet nähnyt tuon sarjan tai muut spinoff- mediat. Krrsantan menee saman kategoriaan, mutta hänen varaansa ei koiteta rakentaa samalla tavalla kuin Cad Banen, joka on Boban viimeinen vastustaja ja dialogi on rakennettu siten, kuin katsoja olisi tietoinen näiden kahden hahmon yhteisestä menneisyydestä. Minä en ollut, ja koko hetki tuntui niin tyhjältä, kahden hyvän näyttelijän roolisuorituksista huolimatta.

The Book of Boba Fett on kuin Solo: A Star Wars Story kerrottuna seitsemän jakson televisiosarjassa, puhdasta nostalgiamössöä pakattuna kauniiseen pakettiin. Kaunis pakettikin on liian kiltisti sanottu, sillä sarja on visuaalisesti kovin tylsä, Mos Espa näyttää tyhjältä (sama ongelma oli myös Mandalorianissa) ja kaikki näyttää hieman liian siistiltä ja kliiniseltä. Kaikki tapahtuu joko yöllä pimeässä tai päivällä kirkkaassa valossa. Sarja on myös kerännyt paljon ansaittua kritiikkiä Luke Skywalkerin cameosta, joka oli tehty sekä CGI-nuorennoksella että tietokoneella kehitetyllä äänellä, riistäen kaiken lämmön ja autenttisuuden yhdeltä ikonisimmalta hahmolta popkulttuurissa. Tämä oli kylmä ja kolkko visio Disneyn sarjojen ja elokuvien tulevaisuudesta; kukaan ei ikinä kuole, ja ainoa mitä meille jää on sieluton kiiltokuva menneisyydestä. The Book of Boba Fett on juuri tätä, ja sen takia se turhauttaakin niin paljon. Välillä on vilauksia mielenkiintoisemmasta, oudommasta Star Warsista joka tarjoaisi jotain uutta ja erilaista, mutta aina vain palataan takaisin vanhan kunnon nostalgian pariin. Muistatko rancorin? Muistatko Cad Banen? Muistatko naboon tähtihävittäjän (okei, tämän hyväksyn koska naboon tähtihävittäjä on objektiivisesti cool), muistatko kloonisodan, muistatko Luke Skywalkerin yli 30 vuotta nuorempana? Tämä ei ole TV-sarja, tämä on kuvakirja, ja vaikka kuvakirjoja on kiva katsella, ei se tarjoa juuri mitään uutta. Toivottavasti The Mandalorianin 3. kausi oppii tästä, ja menee rohkeasti oudommille ja uudemmille vesille, mutta tämä lienee turha toivo.

Aasa T