Ja Rings of Power on varsin mainio sarja.
Lord of the Rings: Rings of Power
Tarina: On Auringon Toinen Aika. Sodat Morgothia vastaan ovat päättyneet, ja Keski-Maassa on rauhan aika. Galadriel (Morfydd Clark) on kuitenkin rauhaton, etsien Sauronia Keski-Maan jokaisesta kolkasta. Kaukana etelässä, Karvajalkojen heimo valmistautuu suureen matkaansa kohti pohjoista, kunnes Nori Rankkijalka (Markella Kavanagh) törmää outoon Muukalaiseen (Daniel Weyman) jolla on outoja voimia. Idässä haltia Arondir (Ismael Cruz Cordova) pitää silmällä pientä ihmisten kylää, jonka rajamailla on alkanut tapahtumaan huolestuttavia asioita. Puolihaltia Elrond (Robert Aramayo) palaa takaisin Khazad-Dumiin tapaamaan vanhaa ystäväänsä Durinia (Owain Arthur), yrittäen samalla solmia uutta liittoa haltioiden ja kääpiöiden välille. Merkit tulevasta pimeyden ajasta ovat ilmassa...
Tätä sarjaa on odotettu eri puolilla internettiä kuin kuuta nousevaa. Olin pitkään skeptinen, kunnes viime vuonna alkoi tipahtelemaan kuvia tuotannon sisältä, puvustuksesta ja efekteista. Tämä kuva Keski-Maasta oli tuttu, mutta samaan tapaan erilainen: diversiteetiltään rikkaamppi ja monipuolisempi, antaen ääntä erityisesti naishahmoille ja vähemmistöille. Lord of the Rings: Rings of Power on onnistunut paluu takaisin Keski-Maahan, joka tuntuu sekä nostalgiselta että jännittävällä tavalla uudelta. Nautin siitä, että en tiennyt tarkalleen mihin sarja oli menossa ja keitä kukin hahmo oli ja mitkä heidän kohtalonsa tulisivat olemaan. Showrunnerit J.D Payne ja Patrick McCay valittiin joukosta jossa oli sekä uusia että vanhoja kykyjä tähän työhön, ja he hoitavat tonttinsa kunnioitettavan hyvin. Heitä on onneksi tukemassa aikamoinen joukko hyviä kykyjä, ja jaksojen ohjaajina on muun muassa kauhuohjaaja J.A. Bayona sekä spefi-TV:n työhevoset Wayne Yip ja Charlotte Brändström, ja erityisesti Bayona loistaa kahden ensimmäisen jakson aikana, luoden hyvää kauhutunnelmaa moniin kohtauksiin. Samalla säveltäjä Bear McCreary tekee taas jälleen loistavaa työtä, antaen sarjalle oman musikaalisen identiteettinsa Howard Shoren massiivisessa varjossakin.
Rings of Powerin voi jakaa pääasiallisesti neljään eri päähahmoon, joiden kautta seuraamme tätä tarinaa. Galadrielin matka vie hänet lopulta Numenorin saarivaltioon (Aragornin ja Gondorilaisten esi-isien valtakunta), jossa hän koittaa saada eristäytyneen kuningaskunnan hallitsijaa Mirielia (Cynthia Addai-Robertson) palaamaan takaisin Keski-Maahan, mutta Numenorissa puhaltavat uudet tuulet ja haltioiden auttaminen ei heitä juuri huvita. Morfydd Clark on erinomainen roolissa, tuoden kunnon intensiivisyyttä ja dramaattisuutta rooliin joka sopii hyvin nuoremman ja kiihkeämmän Galadrielin luonteeseen. Nuori Elrond pelaa toisenlaista poliittista peliä, käyttäen kaikkia diplomaatin taitojaan yrittäessään saada ystäväänsä prinssi Durin IV:a samaan pöytään Celebrimbrorin (Charles Edwards) ja suurkuningas Gil-Galadin (Benjamin Walker) kanssa. Aramayo on osuva valinta Elrondin rooliin, pelaten idealistisen diplomaatin roolia hyvin, mutta omaten tietynlaista ilkikurista särmää joka nousee hänen identiteetistaan kahden maailman asukkaana. Samalla sarja vertailee hänen ja Arondirin kautta mielenkiintoisesti haltioiden temporaalisuutta: 20 vuotta ei ole aika eikä mikään olla näkemättä ystävää, mutta rikokset 200 vuoden takaa ovat yhä tuoreessa muistissa. Karvajalat ovat jokavuotisella migraatiollaan kohti verheämpiä seutuja, ja palavalla uteliaisuudella kirottu Nori Rankkijalka törmää outoon Muukalaiseen, ja kaikki tämän hyvä tahto ja rohkeus vaaditaan pärjäämiseen tämän ja hieman ulkopuolisia pelkäävän kansansa kanssa. Markella Kavanagh on ihastuttava, samaistuttava ja mukavan aktiivinen oman pienen tarinansa sankari, antaen hieman erilaisen kuvan "hobiteista" jota ei ole ennen nähty. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä on Arondir, jonka tarina kulkee aina hitaasta romanssista vankileiridraamaan ja toimintatähden rooliin, ja Ismael Cruz Cordova loistaa näissä kaikissa. Hänessä on hieman Legolaksen omanlaista intensiivisyyttä, mutta myös ihmisyyttä joka nousee esiin tämän suhteessa parantaja Brownynin (Nazanin Boyandi) kanssa.
Tätä hahmokaartia on tukemassa tai vastustamassa aikamoinen poppoo porukkaa, josta osan olenkin jo maininnut. Mielenkiintoisempia näistä on Muukalainen, jonka identiteetti on mysteeri pitkään sarjan aikana. Tämä pitkä (ainakin Karvajalkojen mittapuulla) muistinsa menettänyt muukalainen on lämmin, avulias mutta hiljaisen uhkaava ja välillä myös vaarallinen, tämän outojen voimien karatessa hallinasta. Daniel Weyman on avain tämän tempun onnistumiseen, sillä häntä on vaikea lukea suuntaan tai toiseen. Toinen mysteeri on Game of Thrones-alumni Joseph Mawlen näyttelemä "Adar", mysteerinen hahmo joka johtaa örkkejä etelämailla ja tämän motivaatioiden ollessa pitkään hämärän peitossa. Vähemmän mysteerisiä hahmoja löytyy myös, ja Owain Arthurin Durin IV ja tämän upea vaimo Disa (Sophie Nomvete) ovat yksi tällainen parivaljakko. Durin ja Disa ovat mahtava pariskunta, molempien ollessa täysin lumoutuneita toisistaan ja Durinin kamppaillessa isänsä (Durin III, roolissa legendaarinen Peter Mullan) kunnioittamisen ja ystävänsä Elrondin auttamisen kanssa. Disa on eritysesti lahja koko Tolkienin maailmalle, tummaihoinen kääpiö joka ei ole "vain" vaimo Durinille, vaan omanlaisensa kunnianhimon omaava voimakastahtoinen nainen. Numenorissa puolestaan show'n varastavat Trystan Gravelle kuningatar Mirielin neuvonantaja Ar-Pharazonina ja Lloyd Owen kapteeni Elendilina, joka on kunnioitettavan suoraselkäinen ja rehellinen kaveri saarella, jossa salaisuuksia tuntuu olevan vähän liikaakin.
Keski-Maailma on luotu jälleen suurella vaivalla ja yksityiskohtaisesti. Jokainen lokaatio sarjassa on erilainen, ja omaa tietynlaisen visuaalisen tyylin paikasta riippuen: Haltioiden valtakunta Lindon on syksyinen, luonnomukainen palatsien valtakunta josta huokuu menneiden aikojen loisto ja hiljainen kuolema, kun taas Khazad-Dum on vielä loistonsa päivissä, kääpiöiden mahdin ja taidon tehdessä siitä upean ja elävän tuntuisen paikan. Taru Sormusten Herrasta- adaptaatiot eivät ole oikein näyttäneet kunnolla elävää ja kukoistavaa maanalaista valtakuntaa paitsi nopeissa takaumissa, ja Rings of Power antaa hienon kuvan Morian menneisyyteen nyt. Karvajalkojen vaunukulkue on hieno yhdistelmä luonnonvaraisuutta ja varovaisuutta, jossa kasveja käytetään sekä rakennusaineena että maastoutumisen välineinä vaarallisessa maailmassa. Numenor on kuitenkin näistä mielenkiintoisin, yhdistäen saaren ulkonäössä elementtejä jotka tunnistamme Gondorista ja Keski-Maan tulevaisuudessa romahtaneista ihmisten raunioista, ja puvustuksessa näkyy edustettuna sekä Gondorin että Rohanin estetiikat. Puvustuksessa näkyy muutenkin funktionaalisuus ja kulttuurilliset elementit, kuten esimerkiksi örkkien "aurinkoviitoissa" ja naamioissa, jotka suojelevat heitä päivänvalolta. Ai niin, ja oli suuri ilo nähdä Hobitti- elokuvien sieluttomien CGI-örkkien jälkeen taas perinteisellä maskeerauksella tehtyjä, täysin uniikin näköisiä örkkejä.
Rings of Power oli kiperässä umpikujassa adaptaation suhteen. Oikeuksien rajoitus pakotti tekemään valintoja ja muutoksia Tolkienin tekstiin, ja tämä sai tietysti monet suuttumaan. Minulle muutos on joskus olennainen osa adaptaatiossa, ja varsinkin jotain näin vanhaa tekstiä on hyvä mielestäni muuttaa nykyaikaan. Hahmot kuten Arondir avaavat uusia näkökulmia tarinaan, muutokset kuten Galadrielin matkat tekevät hahmoista hieman aktiivisempia kuin he alkuperäisessä tarinassa ovat ja samalla sarja myös tutkii puolia Tolkienin tekstistä, jonka käsittely on sekä mielenkiintoista että uniikkia. "Adar" on hieno esimerkki tästä, ollessaan jäänne todella muinaisilta ajoilta. Osa uusista ideoista ei kuitenkaan täysin toimi. Haltioiden hidas kuolema ja kääpiöiden löytämän mithrilin käyttäminen heidän parantamiseen on luonnollisesti keksitty sarjaa varten, ja se ei oikein ikinä lähde lentoon tarinana samalla tavalla kuin muut sarjaa varten keksityt ideat, koska se ei pohjaa mitenkään Tolkienin ideoihin maailmasta. Tämä liittyy lopulta mytologiasta tuttuun elementtiin, mutta siihen näin paljon ajan tuhlaaminen tekee lopulta Elrondin, Celebrimbrorin, Gil-Galadin ja Durinin tarinaosuudesta vähiten mielenkiintoisemman (toisaalta taas Aramayo, Arthur ja Nomvete saavat sen toimimaan hahmojensa suhteiden kautta draaman ystävistä ja velvollisuudesta perheelle). Kadoksissa olevan Sauronin mysteeri toimii toisaalta tätä paremmin, ja tätä rakennettaan lukuisasta suunnasta eri tavoilla, ja lopputulos on lopulta se mitä vähiten odotit, tehden kuitenkin järkeä samalla yllättävän paljon.
Kaiken rasistisen ja misogynistisen paasauksen keskellä olen kuullut myös argumentin sarjaa vastaan, joka kuuluu seuraavasti: se tehtiin vain rahastuksen takia. Tämä on argumentti jonka ymmärrän teoriassa, Amazon törsäsi sarjaan viittä tuotantokautea varten 1 miljardia dollaria ja Amazon on hirvittävä, työläisten oikeuksia polkeva megakorporaatio. Mutta toisaalta taas tuo toi mieleen ajatuksen siitä, että taide ja viihde on hyvää vain, jos se nousee täysin altruistisista ajatusperistä ja rahasta puhuminen on rumaa. Suuria taideteoksia on tehty, koska joku on maksanut absurdin määrän rahaa siitä. Elokuvia, sarjakuvia, kirjoja, musiikkia ja videopelejä julkaistaan, että joku saa niistä rahaa. On täysin oikeutettua nostaa esiin Amazon ja kritisoida sen yritystä dominoida markkinoita tavalla tai toisella, mutta Rings of Power on omissa kirjoissani ohjaajien, käsikirjoittajien, Bear McCrearyn, puvustajien ja lavastajien ison työn tulos, ja näyttelijät antavat kaikkensa tuodessaan näitä hahmoja eloon. Yhdyn myös Karvajalkojen heimon johtaja Sardocia näyttelevän Lenny Henryn ja Ismael Cruz Cordovan näkemysten kanssa: tällaiset roolit vähemmistönäyttelijöille ovat tärkeitä, ja antavat tavan nähdä itsensä rakastetuissa tarinoissa, ja tämä on myös hyvä huomioida. Samalla sarjassa on myös lukuisia naishahmoja, jotka yleensä eivät saa Tolkienin maailmaan pohjautuvissa tarinoissa loistaa näin lukuisina joukkoina. Rings of Powerin ensimmäinen kausi on hieno alku tarinalle, jonka jatkon näkemistä odotan innolla. Sarja rakensi hyvän kuvan Keski-Maan tilanteesta sotien välisenä aikana, ja samalla noudatti Tolkienin pelikirjaa niissä kohtaa, missä se oli tärkeintä: ystävät ovat todellisia ystäviä (Durinin ja Elrondin suhde on erityisesti sydäntäsärkevä), yö on synkin juuri ennen aamunkoittoa ja viha harvoin johtaa muuhun kuin pimeyteen. Keski-Maa on palannut, ja en malta että voin palata sinne takaisin. Rings of Powerin ensimmäinen kausi on nyt Amazon Primessa.
Aasa T
P.S. Concerning Sauron, eli spoilereita alhaalla:
Mysteeri siitä, että kuka Sauron lopulta on oli iso elementti tällä kaudella. Varhaiset kisaajat olivat Adar ja Muukalainen, molempien sopiessa tähän rooliin hyvin: Adar erosi örkeistä huomattavasti, oli vanha ja selkeästi voimakas henkilö, ja Muukalainen oli luonteensa mukaisesti tuntematon tekijä, ja tämän voima ja arvaamattomuus teki hänestä välittömästi pääepäillyn. Myöhemmin remmiin liittyi outo kolmikko, jotka selkeästi olivat Muukalaisen perässä, ja liittyivät tähän siis jollain tavalla. Lopulta oikea vastaus oli koko ajan silmiemme edessä: Halbrand. Halbrandissa oli näin jälkikäteen mietittynä pieniä vihjeitä: kumpikaan aikaisemmista ehdokkaista ei näyttänyt merkkejä siitä, että heillä olisi merkittäviä kädentaitoja, Adar mainitsi tappaneensa Sauronin ja Halbrandilla oli paljon kaunoja Adarin kanssa. Lopulta kaikki osui maalinsa, kun tämä jakoi tietonsa takomisesta Celebrimbrorin kanssa, kutsuen sitä lahjaksi.
Sauronin "miellyttävä muoto" todellakin onnistui tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti