List of 10: Parhaat supersankarit

Viimeksi puhuin omista suosikeistani superrikollisten joukosta. Mutta heitä ei olisi ilman puhdassydämisiä miehiä ja naisia joita vastaant taistella. Puhutaanpa siis supersankareista. Minä pidän supersankareista. Tämä ei liene mikään iso paljastus kenellekkään.  Supersankarit oikein esitettynä ovat hyvä esikuva meille kaikille: he edustavat myötätuntoa, voimaa auttaa muita ja valmiutta uhraamaan oma hyvänvointinsa muiden edestä. Monet kuitenkin naureskelevat sankareille ja heidän tunnuslauseillensa- "suuri voima tuo suuren vastuun, totuus, oikeus ja amerikkalainen elämäntapa" - ovat kuitenkin loppujen lopuksi hyviä opetuksia ja moraaleja. Tähän yhdistetään vielä supervoimia tai erikoisia taitoja, viihdyttäviä ja tyylikkäitä vihollisia ja taisteluita kadonneilla planeetoilla JÄTTILÄISMÄISEN PLANEETANSYÖJÄN KANSSA!

I love superheroes.

Mutta supersankareita on kovin paljon eivätkä kaikki ole ihan yhtä viihdyttäviä. Mitkä ovat minun suosikkini satojen sankarien joukossa? Monet nimet tällä listalla eivät tule minään yllätyksenä, mutta ei tässä kaikki ihan a-luokkaa ole. Huomiona sanottakoon että nämä ovat kaikki otettu sarjakuvista- koitan olla laskematta joukkoon elokuvia, tv-sarjoja tai pelejä tehdessäni päätökseni hahmoista. Pitemmittä puheitta, tässä minun Top 10- suosikki-supersankariani!


10. Daredevil
"Justice is blind."

Mies vailla pelkoa. Matt Murdock kasvoi New Yorkissa, tarkemmin sanottuna Hell's Kitchenissä. Hänen isänsä oli nyrkkeilijä ja ex-gangsteri, joka teki parannuksen kun Matt sokaistui kemikaalionnettomuudessa. Matt menetti näkönsä, mutta hänen muut aistinsa kehittyivät yli-inhimilliselle tasolle. Mutta pian tämän jälkeen hänen isänsä tapettiin, kun hän ei suostunut häviämään tahallaan nyrkkeilyottelua. Matt vannoi suojelevansa Hell's Kitcheniä tältä saastalta joka tappoi hänen isänsä, ja kohtaamaan tämän pahuuden vailla pelkoa. Hänestä tuli kuuluisa lakimies- ja hurjapäinen Daredevil, Hell's Kitchenin suojelijapiru.

Tämä mies käänsi vakavan fyysisen vamman vahvuudeksensa. Kukaan ei katsoisi pahalla jos sokea mies ei tekisi tätä työtä. Mutta hän tekee sen siitä huolimatta, uhraten oman henkensä taistellessaan Marvel-universumin pahimpia ja julmimpia miehiä vastaan. Daredevil ei myöskään onnistu aina- hän on menettänyt lähimmäisiään, hävinnyt taisteluita ja hänen identiteettinsä on paljastunut. Pysäyttääkö tämä häntä? Ei todellakaan. Daredevil ei anna periksi-ikinä.

9.  Shazam/ Kapteeni Ihme (Billy Batson)
"SHAZAM!"

Maailman mahtavin kuolevainen. Billy Batson on kymmenenvuotias orpo, joka pistettiin ilkeän setänsä huostaan. Ollessaan lehdenjakomatkalla, hän astui junaan joka vei hänet universumin keskuspisteeseen Ikuisuuden Kivelle. Täällä hän tapasi Velhon, joka antoi hänelle voimansa- Salomonin viisauden, Herkuleksen voimat, Atlaksen sisun, Zeuksen mahdin, Akilleuksen rohkeuden ja Merkuriuksen nopeuden. Sanomalla taikasanan SHAZAM Billy Batson muuttuu Kapteeni Ihmeeksi, maailman mahtavimmaksi kuolevaiseksi.

Shazam/Kapteeni Ihme on harvoja DC:n sankareita joka taistelee tasaväkisesti Teräsmiehen kanssa, ja on jopa melkein voittanut tämän. Mutta tämä ei ole ainoa syy miksi hän on listalla. Shazam näyttää aikuiselta mieheltä, mutta todellisuudessa on 10-vuotias poika. Ja tämän mukana tulee 10-vanhan viattomuus ja avoin maailmankatsomus. Shazam on maailman positiivisin sankari. Jokainen yritys tehdä hänestä "synkkä ja murjottava" epäonnistuu aina. Hän katsoo maailmaa kirkkain silmin, nähden hyvää kaikissa ja antaen mahdollisuuden kaikille. Hän kantaa mukanaan niin aikuisuutta kuin lapsuutta, ja ei hievahdakkaan sen taakan alla.

8. Kapteeni Ihme (Carol Danvers)
"We'll get there, and we will be the stars we were always meant to be."

Marvelin mahtavin nainen. Carol Danvers oli ilmavoimien lentäjä ja NASAn turvallisuuspäällikkö. Kun alienrotu nimeltä Kree hyökkäsi maahan, hän ystävystyi kree-supersankari Mar-Vellin kanssa. Näinä aikoina hän joutui onnettomuuteen- Kree-magnetron niminen kone räjähti hänen naamallensa, ja muokkasi hänen DNA:taan. Hänestä tuli ihmis-kree hybridi ja sai Mar-Vellin veroiset supervoimat. Aluksi hän oli Neiti Ihme, sitten Sotalintu, sitten Binääri ja lopulta hän tajusi oman kohtalonsa ja asemansa, ja otti nimen Kapteeni Ihme.

Carol Danvers on hahmo joka on käynyt aikamoisen vuoristoradan. Lois Lane-tyylisestä "siviilistä" erittäin huonon kirjoittamisen uhriksi. Mutta 2000-luvulla hahmo on kokenut aivan uuden nousun. House of M näytti maailman jossa Carol Danvers on maailman kuuluisin supersankari. Tämä maailma katosi, mutta Carol muisti kaiken. Hän halusi olla maailman mahtavin sankari taas, eikä kukaan estänyt häntä. Hän taisteli taas Kostajien riveissä, ja lopulta otti nimen Kapteeni Ihme ja on tällä hetkellä Marvelin suurimpia sankareita ja kohonnut aivan uuteen kuuluisuuteen. Kapteeni Ihmeelle ei ryttyillä- hän on pelastanut tämän planeetan useasti, ja on valmis tekemään sen vielä tuhat kertaa uudestaan jos tarve vaatii. Hän on kokenut kaiken, ja noussut joka kerta vahvempana.

7. Neiti Ihme (Kamala Khan)
"Whoever kills one person, it is as if he had killed all of mankind. Whoever saves one person, it is as if he had saved all of mankind."

Nouseva tähti. Kamala Khan on New Jerseyssä asuva teini-ikäinen muslimi ja nörtti. Kun Epäinhimillisten kuningas Musta Salama räjäyttti Terrigeeni-pommin, alistui Kamala usvalla joka laukaisi hänen DNA:ssaan nukkuvan epäinhimillisen verenperinnön. Hän sai kyvyn muuttaa muotoaan mitenkä tahansa. Kamala ihailee Kapteeni Ihmettä, ja otti tämän vanhan tittelin omaksensa ja ryhtyi Neiti Ihmeeksi, New Jerseyn suojelijaksi.

Kamala on kokenut hyvin klassisen supersankaritarinan. Outo ilmiö tuo voimat, voimia käytetään hyvään ja ryhdytään sankariksi. Itse pidän siitä että tämä saatiin tehtyä ilman kenenkään läheisen kuolemaa- Kamala asuu kotona vanhempiensa ja veljensä luona, ja tämä perhe rakastaa häntä. Hänellä ei ole synkkää syntytarinaa tai kuolleita lähimmäisiä ruokkimassa supersankariuttaan. Hän vain haluaa olla supersankari, koska supersankarit on hienoja ihmisiä (ja mutantteja) jotka haluavat auttaa kanssaihmisiään. Tämä on hänen tapansa antaa takaisin niin supersankareille kuin kaupungille, jota hän rakastaa ja haluaa suojella. Ja kukaan ei tee sitä kuin Kamala Khan!

6. Möykky
"IT'S CLOBBERIN' TIME!"

Sinisilmäinen kivimies. Ben Grimm on noussut alhaalta maailman huipulle. Kotoisin New Yorkin Yancy streetiltä, hän eli katujengien ja rikollisten ympäröimänä. Kun Yancy Streetin jengi tappoi hänen veljensä, suuttui hän maailman kovuudelle ja elinympäristöllensä. Hän päätti olla sitä parempi. Ottovanhempiensa hoteissa Ben nousi jalkapalljoukkueen tähdeksi ja pääsi yliopistoon opiskelemaan astronautiksi. Täällä hän tapasi miehen, joka tulisi muuttamaan hänen elämänsä lopullisesti- Reed Richardsin. Hän, Reed, Sue ja Johnny Storm menivät avaruuteen, ja altistuivat avaruuden säteilylle. Tämä säteily muutti heitä kaikkia- eniten Beniä, joka muuttui kiviseksi hirviöksi-Möykyksi. Ihmenelosten riveissä hän on päässyt huipulle.

Ihmeneloset on ensimmäinen supersankarisarjis jonka luin, ja Möykky oli hahmo josta pidin eniten. Hän oli iso, ruma kivinen hirviö, mutta sisimmissään hän oli kiltti, älykäs ja vahvatahtoinen sankari. Tämä vetosi hyvin paljon pulskaan pikkupoikaan. Möykky vuosia halusi muuttua takaisin normaaliksi, mutta on nykyään hyväksynyt kohtalonsa ja tajunnut kuinka paljon hyvää hän voi tehdä nykyisessä muodossaan. Älä tuomitse kirjaa kansien perusteella- Möykky näyttää isolta ja rumalta, mutta jos kutsut häntä tyhmäksi hirviöksi- "TULEE TURPIIN".

5. Kuuritari
"I'm the one you see coming."

Se jonka näet tulevan. Marc Spector oli moraaliton palkkasoturi, joka ei välittänyt kenet hän tappoi, kunhan rahaa tuli. Egyptissä hän kuitenkin alkoi katumaan tekojaan, ja puolustaessaan viattomia muinaisessa temppelissä hänet ammuttiin. Mutta kuolema ei pidätellyt Marc Spectoria. Khonshu, kuun jumala herätti hänet henkiin ja antoi hänelle voimaa suojella niitä, jotka kulkevat yöllä. Hänestä tuli Kuuritari, Khonshun avatar maan päällä. Ja sitten hän meni järjiltään.

Kuuritari luotiin alunperin Marvelin vastineeksi Batmanille. Vaikka tämä ei ihan toiminut kuten suunniteltiin, on Kuuritari vakiinnuttanut oman asemansa hiljalleen. Batmanilla on vihjailua ja viittauksia että hän ei välttämättä ole ihan täysjärkinen. Kuuritari on hullu. Hänellä on lukuisia persoonia, ja usein hallusinoi itselleen juttuseuraa Kostajien muodossa. Batman vetäytyy ihmisten luota, päästäen vain harvoja lähellensä, Kuuritari ei rakasta ketään eikä kukaan rakasta häntä. Tämän vuoksi hän voittaa aina. Batman pukeutuu mustaan, kadoten yöhön ja yllättäen vihollisensa. Kuuritari haluaa että näet hänen tulevan. Hän ei ole Batman- hän on peilikuva tästä. Tämä outous yhdistettynä hahmon uskonnollisuuteen tekee Kuuritarista uniikin ja kauniin. Hän on juuri sellainen hullu jota maailma tarvitsee.

4. Thor
"Ultron. We would like to have words with thee."

Ukkosen jumala. Thor on Odin Kaikki-isän poika, jonka tämä karkotti maan päälle oppimaan nöyryyttä. Maan päällä hän sai uuden alter egon- lääkäri Donald Blaken. Mutta aina kun Blake löi kävelykeppinsä maahan, hän muuttui Thoriksi, ukkosen jumalaksi. Myöhemmin Blake ja Thor erkaantuivat, mutta ukkosenjumala on aina suojelemassa tätä maailmaa- ja kaikkia muitakin.

Thor on epiikkaa parhaimmillaan. Hän on kirjaimellisesti revitty suoraan eeppisistä saagoista, ja tämä mahtipontisuus seuraa häntä. Thor on Marvelin vahvimpia sankareita- ellei jopa vahvin. Ukkosenjumala ei koskaan luovuta eikä kaadu. Mutta vaikka hän on vahvin, hän kuitenkin tajuaa nykyään että voimakkuutta on erillaista, ja voima ilman nöyryyttä on turhaa. Mutta ole tietoinen- Odinin poika ei ota vastaan uhkailua, eikä hänen nimeään tulla tahraamaan ilman että ukkosenjumala vastaa siihen- ei, Mjölnir vastaa siihen.

3. Kapteeni Amerikka
"A soldier with voice to command God...and he does."

Yhdysvaltain hengen symboli. Steve Rogers halusi auttaa tovereitaan taistelemaan euroopan vapauden puolesta II maailmansodassa, mutta hänen huonon kuntonsa vuoksi ei päässyt läpi terveystarkastuksesta. Hänelle kuitenkin annettiin toinen mahdollisuus-ota osaa kokeeseen, jossa hän saisi yli-inhimilliset voimat ja tulisi maailman ensimmäiseksi supersotilaaksi. Koe onnistui, ja Steve Rogersista tuli Kapteeni Amerikka.

Kapteeni Amerikka on vapauden ja urheuden perikuva ja luonnollinen johtaja. Hänen oltua jäätyneenä vuosikymmeniä, hän heräsi uutena aikakautena ja nousi silti Kostajien johtajaksi ja nopeassa hetkessä otti taas paikkansa maailman mahtavimpien sankarien joukossa. Ja kuten monet muutkin tällä listalla, hän on peräänantamaton ja taistelee kunnes viimeinenkin viaton on turvassa. Ja Kapu ei pelkää ketään. Hän seisoo värähtämättä Thanoksen, kaikkivoivan titaanin edessä. Hän puolustaa maailmaa yksin Pelon Jumalalta kiväärin ja kilpensä kanssa. Ja hän ei ole mikään amerikan puolustaja pelkästään- hän edustaa Yhdysvaltain henkeä ja perusideoita jonka päälle maa on rakennettu- kaikki ovat tasavertaisia ja vapaus on jotain jonka puolesta on taisteltava. Hän teki tätä 40-luvulla ja tekee sitä vielä tänäkin päivänä.

2. Batman
"I am vengence! I am Night! I am-BATMAN!"

Yön Ritari. Bruce Wayne koki kauhujen yön, kun ryöstäjä ampui hänen vanhempansa. Heidän ruumiidensa äärellä hän vannoi kostoa. Hän treenasi itsensä huippukuntoon niin ruumiillisesti kuin älyllisesti. Hän tietää, että rikolliset ovat pelokkaita ja taikauskoisia- hänen on oltava jotain, jotain alkuvoimaista ja pelottavaa. Hänestä tuli Batman.

Tottakai Batman on tällä listalla. Batman on maailman paras (ihmis)etsivä, mies joka taistelee rikollisuutta vastaan ilman minkäänlaisia erikoisvoimia, aseenaan älynsä ja oveluutensa. Batman varautuu kaikkeen, sillä se on elintärkeää hänelle. Sisimmissään Batman on kuitenkin mies, joka ei halua nähdä enään kenenkään kuolevan. Jokainen kuolema on hänelle yksi liikaa, eikä hän ikinä ota keneltäkään henkeä. Batman taistelee oikeuden puolella, antaen samalla ihmisille toivoa. Hän Gothamin kansalaisille suojelija, joka voi olla kuka tahansa. Kuka tahansa voi suojella ja auttaa toisia, taistella omalta osaltaan pimeyttä vastaan. Kuka tahansa voi olla sankari, ja Batman edustaa juurikin tätä.

Kuten toisessakin listassa, tässä hieman kunniamainintoja ja mielessä käyneitä:
-Teräsmies: Todella kova paikka, mutta valinnassa Shazamin ja Teriksen välillä Shazam voitti.
-Rautamies: Rautamies on loistava, mutta elokuvaversio on se josta pidän enemmän. So no go.
-Hulktar: Pidän Hulktarista hahmona hyvin paljon, mutta musitan hänet enemmän hauskana hahmona kuin mahtavana supersankarina. Voin olla väärässä, mutta silti.
-Ihmenainen: Toinen tiukka paikka, kunnes tajusin koko ajan ajattelevani mitä hän teki Oikeuden Puolustajat-tv-sarjassa. Joten siis.
-Vihreä Lyhty: Pidän enemmän Vihreän Lyhdyn ideasta kuin tietystä yksittäisestä hahmosta.

1. Hämähäkkimies
"Life sucks sometimes...but it's always worth living for."

Kulmakunnan kiva Hämähäkkimies! 15- vuotiasta Peter Parkeria puri koulun luokkaretkellä radioaktiivinen hämähäkki. Tämä muokkasi hänen DNA:taan (I'm sensing a pattern) ja antoi hänelle hämähäkin voimat- kyvyn kiipeillä seinillä, hyppiä pitkiä matkoja ja supervoimat. Peter halusi käyttää näitä voimia oman edun saamiseen ja rahan hankintaan, kunnes hänen itsekkyytensä johti hänen setänsä  ja kasvattajansa kuolemaan. Peter tajusi tuolloin, että suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun. Hänestä tuli Hämähäkkimies.

Olen lukenut Hämähäkkimiehen seikkailuista lapsesta lähtien. Hän on hauska vitsailija, joka selkeästi nauttii joka hetkestä ollessaan sankari. Hämis ei ole kovin erilainen meihin muihin verrattuna. Hän käy koulua, omaa ongelmia mitä normaaleilla teineillä on mutta samalla aina silloin tällöin pelastamassa maailmaa. Hän on (tai ainakin oli) samaistuttavin sankari. Kuka tahansa hänen ikäisensä ymmärsi hänen huolensa, ja saattoi laittaa itsensä Peterin paikalla. Hämis on hyväsydäminen, myötätuntoinen ja näkee hyvää jokaisessa tilanteessa. Hän saattaa vaipua epätoivoon, mutta nousee aina uudestaan, keksien uuden lähestymistavan ja voittaa- samalla pitäen homman keveänä vitsien ja huulenheittojen avulla, Mutta kun Hämähäkkimies lopettaa vitsit-silloin kannattaa varoa. Olet silloin suututtanut supervoimaisen miehen, joka ei tavallisesti haluaisi satuttaa ketään. Paras varoa.

Hämähäkkimies on sankari, joka halusin itse olla, ja sen vuoksi oma suosikkini kaikkien sankarien joukosta.

Siinä sellaista! Miltä lista vaikuttaa? Ketkä ovat teidän suosikkejanne sankarien joukosta?

Atte T

List of 10: Superrikolliset

"A man with no enemies is a man with no character."

-Paul Newman

Mikään ei ole niin mahtavaa, pelottavaa tai viihdyttävää kuin kunnon pahis. Ja supersankaritarinat ovat täynnä niitä. Jokeri, Lex Luthor, Venom- viholliset kuten nämä ovat nousseet jopa suuremman yleisön tietoisuuteen. Hyvä vihollinen on ei ole pelkästään paha ja voimakas- parhaimmat konnista peilaavat sankareitaan. Batman on musttiin pukeutuva ja totinen sankari joka ei tapa, Jokeri kirkkaisiin väreihin pukeutuva huumoriveikko ja armoton tappaja. Teräsmies on avaruusolento ja supervahva, Luthor ihminen vailla erikoisvoimia. Mutta on myös samanlaisia sankareita ja konnia. Wolverine ja Sapelihammas ovat monellakin tapaa hyvin samanlaisia. Superrikollisia on kymmeniä per sankari, eivätkä kaikki todellakaan nouse toistensa tasolle. Mitkä nousevat kuitenkin peruskauran yläpuolelle? Tässä tekstissä käyn lävitse omia suosikkejani superrikollisten joukosta. Lista saattaa sisältää yllätyksiä ja vähän tunnetumpia nimiä. Tarkastelen hahmoja myös enemmän sarjakuvien lähtökohdasta, en elokuvien tai tv-sarjojen.  Pitemmitta puheitta, tässä minun Top 10 superrikollistani:

10. Kapteeni Bumerangi
"Ne'er apologize for your actions."

Ihan sama mitä sanotte, Kapteeni Bumerangi on mahtava. Australialainen George "Digger" Harkness oli pikkurikollinen, joka sai töitä Wigginsin lelufirmasta tuote-esittelijänä ja maskottina. Maskotin nimi oli tietystikkin Kapteeni Bumerangi. Mutta kun firma ajautui kohti vararikkoa ja palkkasekit pienenemään palasi Kapteeni rikollisille juurilleen. Hän kehitti voimakkaita bumerangeja ja uskomattomilla heittokyvyillään tuli Kapteeni Bumerangista Salaman vaarallisimpia ja pitkäaikaisempia vihollisia. Myöhemmin Kapteeni Bumerangi oli myöskin Suicide Squadin riveissä vaikojäsenenä, ja jatkaa palvelustaan ryhmässä yhä nykyäänkin.

Kapteeni Bumerangi on monelle ns. "guilty pleasure"-suosikki. Digger on rasisti, sovinisti, juoppo, pelkuri ja tappaja joka ei ikinä myönnä olevansa väärässä. Hän on mahtava mulkvisti josta KUKAAN ei pidä. Vain hänen ollessaan osa Salaman vihollisten ryhmää nimeltä Rogues oli hänelle jotain ystävään verrattavaa, mutta sekin johtui lähinnä Diggerin avokätisyydestä juhliessa. Hän ei ole mikään kylmä palkkatappaja kuten Deadshot tai Napakymppi, hän on vain ahne ja pikkumainen paskiainen. Tämä tekee Bumerangista erittäin hauskan hahmon seurata. Varsinkin Suicide Squad-sarjiksissa mies pääsee kunnolla esille ja näyttämään kykyjään. Monet nauravat hänelle, mutta Kapteeni Bumerangi on Salaman vihollisista vaarallisimpia, sillä koskaan ei tiedä mitä hän tekee seuraavaksi. Aliarvoimalla hänet pääsee nopeasti ruumishuoneelle.

Carmine & Broome, hahmon luojat. Sulavaa.

9. Black Manta
"I will come for my son. And I will gut him in front of you as I did your son."

Toinen hieman suurelle yleisölle tuntemattomampi vihollinen. Black Mantan todellista nimeä ei tiedetä. Hän on kovan elämän koulima- lapsena hänet kaapattiin merelle, jossa hän joutui kärsimään kidutusta ja hyväksikäyttöä. Laivalta hän koetti pyytää Aquamania auttamaan häntä tämän uidessa laivan ohitse, mutta supersankari ei huomannut häntä. Lapsi tappoi lopulta kalastuspuukolla hänet kaapanneet miehet yöllä ja vannoi ikuista vihaa merta ja Aquamania kohtaan. Hänestä tuli Black Manta, Aquamanin vaarallisin ja henkilökohtaisin vihollinen.

Black Manta on omasta mielestäni kauhistuttava esimerkki ihmisyyden synkistä puolesta. Hän on pahoissa oloissa kasvanut ja nämä elinolot ovat tehneet hänestä pahan. Kuinka pahan? Hän tappoi Aquamanin vastasyntyneen lapsen tukehduttamalla. Kun hänen oma poikansa ei suostu yhteistyöhön, Manta on melkein tappaa hänet. Black Mantan elämän tarkoitus on pistää Aquaman kärsimään ja lopulta tappaa hänet. Hän on jopa myöntänyt että tämän jälkeen hän tappaisi itsensä, sillä Mantan elämän tarkoitus on puhtaasti Aquamanin ympärillä. Harva superrikollinen synkistää tarinaa yhtä paljon kuin Black Manta. Henkilökohtainen suosikkihetkeni on Forever Evil- tarinan aikana, kun toisesta ulottuvuudesta hyökännyt Crime Syndicate tappaa Oikeuden Puolustajat (melkein...) mukaanlukien Aquamanin. Mantan uusi elämäntehtävä? Tappaa Crime Syndicate, koska he veivät hänen elämästään pois sen mikä hänelle oli tärkeintä- Aquamanin. Tähän lisätään vielä se, että hän taistelee supervahvaa-ja kestävää Aquamania vastaan aseenaan laseria ampuva kypärä, suojahaarniska ja kokoelma teräaseita eikä minkäänlaisia supervoimia, on Black Manta vahva valinta tälle listalle.

8. Kapteeni Pakkanen
"A lot of guys shoot ice. I freeze things. I eliminate movement altogether. I stop atoms cold."

Mies joka aseisti absoluuttisen nollapisteen. Leonard Snart oli pikkurikollinen, joka yhtenä päivänä ryösti kuljetusauton jonka sisältä hän löysi kaavan absoluuttisen nollapisteen luovalle aseelle. Hän rakensi aseen ja opiskeli sen käytön ja aloitti rikollisen uransa. Hän on aseellaan onnistunut pysäyttämään Salaman paikoilleen, ja kokosi joukon samanmielisiä rikollisia ryhmäksi nimeltä Rogues. Kapteeni Pakkanen on Salaman pitkäaikaisempia ja vaarallisimpia vihollisia.

Kapteeni Pakkanen on tiukan kunniakoodin mies. Hän ei tapa viattomia, välttää poliisien ja supersankarien tappamista sekä inhoaa huumeita ja vaatii rikoskumppaneiltaan samoja standardeja. Häntä ei kiinnosta maailman valloittaminen tai loputon voima- häntä kiinnostaa vain keikka. Hän on piinkova ammattilainen. Ja tässä piileekin hänen viehätyksensä. DC:n maailmassa on Arkhamin mielisairaalan psykopaatit ja avaruudesta tulevat hirveät valloittajat, mutta sitten on Kapteeni Pakkanen joka haluaa vain ryöstää pankkeja. Mutta hän kuitenkin kylmäsydäminen mies, joka ei kaihda satuttaa toisia saavuttaaksensa tavoitteensa. Ja jos käyt hänen päällensä tai uhkaat hänen lähimmäisiään, ole valmis kohtamaan hänen täysi vihansa ja tietämään miltä absoluuttinen nollapiste tuntuu.

7. Galactus
"I hunger."

Voiman ruumillistuma. Ajan alku ja loppu. Galactus ON. Galactus on muinaisen rodun viimeinen selviytyjä, joka tarvitsee planeettojen energiaa elääksensä. Lopulta hänen matkansa johti hänet Maahan, jossa Ihmeneloset vaivoin pysäyttivät hänet. Hän on Marvel-universumin mahtavimpia olentoja, jonka elämän ainoa tarkoitus on selviytyä. Ja Galactuksen on nälkä.

Galactus on Jack Kirbyn kauneimpia luomuksia. Galactus on mahtipontisuuden perikuva. Hänen saapumistaan ennakoi tulvat, pilvien kivettyminen ja taivaan syttyminen liekkeihin. Hänen aluksensa on niin suuri, että planeetat kiertävät sitä. Galactuksessa viehättää myös se, että hän ei ole varsinaisesti paha. Hän tarvitsee planeettojen energiaa elääksensä. Hän ei yleensä syö planeettoja joilla on älykästä elämää, mutta avaruuden laajetessa alati hän mahdollisuutensa käyvät vähiin. Galactus ei ole hyvä eikä Galactus ole paha. Hän on moraalin ja kuolevaisten yläpuolella, suurempi kuin kaikkeus itse. Galactus yksinkertaisesti ON.

6. Pingviini & Arvuuttaja.
"waugh waugh waugh"  *  "Riddle Me This!"

Pahoittelen, mutta nämä kaksi jakavat paikan. Oswald Cobblebot on vanha suvun viimeinen vesa, joka on vuosia kokenut pilkkaa pingviinimäisestä ulkomuodostaan. Älykäs ja armoton, hän ottaa pilkkanimen omaksensa ja nousee rikollisen eliitin huipulle Pingviininä. Edward Nygman isä haukkui tätä yhtenään tyhmäksi. Hän halusi todistaa olevansa älykäs, ja huijasi koulun älykkyystestissä saadakseen huomiota ja kehuja. Isä ei uskonut, ja löi tätä. Edward jätti kotinsa ja alkoi rikolliseksi. Hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen vain rahaan vaan halusi haastetta ja huomiota. Arvuuttajana hän jättäää arvoituksia rikospaikalle ja haastaa yhtenään Gothamin tappavilla arvoituksillaan. Molemmat ovat ikuinen piikki Batmanin lihassa.

Arvuuttaja ja Pingviini ovat hyvin samanlaisia. Heille ei ole tärkeätä mitä he tekevät, vaan se miten he tekevät sen. Arvuuttajalle tärkeää on kilpailu ja jännitys. Monet DC:n rikolliset ovat sanoneet että jos Nygma ei jättäisi arvoituksia jälkeensä olisi hän mahdoton saada kiinni. Hän haluaa haastaa vihollisensa Batmanin älyn mittelöön, todistaaksensa olevansa Yön Ritaria älykkäämpi. Pingviini on ylempää yhteiskuntaluokkaa ja haluaa kaikkien tajuavan sen. Hän ei ole hullu, ja harvoin haluaa olla missään tekemisissä Gothamin hullujen rikollisten kanssa. Hänen suurin aseensa on kuitenkin hänen ulkomuotonsa. Hänet aliarvioidaan yhtenään, ja hän käyttää tätä häpeilemättä hyväksensä. Batman on jopa myöntänyt että Pingviini on nerokkaimpia vihollisia mitä hän on koskaan kohdannut- kenties jopa älykkäämpi kuin hän itse. Arvuuttaja ja Pingviini ovat fiksuja miehiä jotka pelaavat omien sääntöjensä mukaan. Ja juuri sen takia heistä ei voi muuta kuin pitää.

5. Magneto
"Never. Again."

Ryhmä-X:än suurin vihollinen ja nykyään tärkein liittolainen, Erik Lensherr eli pahimman ajan lävitse pahimmassa mahdollisessa paikassa- II. maailmansodan Auschwitzin keskitysleirissä. Sieltä hän oppi kuinka paljon ihmiset voivat vihata erilaisuutta. Kun hän sai mutanttivoimansa, joka antoi kyvyn hallita magnetismia, alkoi hän taistelemaan mutanttien oikeuksien puolesta- aseenaan väkivalta ja ihmisviha. Mutanttien veljeskunta kasvoi hänen ympärillensä, ja heidän avullaan Magneto aikoo saavuttaa tavoitteensa- homo sapiensin sukupuuton ja homo superiorin täyden ylivallan.

Magneto on mielenkiintoinen superrikollinen, koska hänen motiivinsa ovat harvinaisen puhtaat. Hän haluaa pohjimmiltaan vain auttaa sorrettuja mutantteja. Hän ei halua enään koskaan nähdä samaa tuhoa minkä hän näki omakohtaisesti keskitysleirillä. Hän myöskin kunnioittaa suuresti vastustajaansa Charles Xavieria, sillä he ovat saman aatteen edustajia- vain heidän näkemyksensä ratkaisusta eroaa. Magnetosta on vaikea olla pitämättä, sillä hän taistelee sorrettujen puolella, on karismaattinen ja omaa vielä kaupan päälle uskomattomat voimat. Nykyään Magneto on liittoutunut Ryhmä-X:än kanssa, mutta on vain ajan kysymys koska hän palaa takaisin juurilleen ja maailma saa taas pelätä nimeä MAGNETO.

4. Thanos
"Am I not Thanos? Did I not butcher the woman who gave me birth, who forced me in to this hell called life?"

Hullu Titaani Thanos on koko Marvel-universumin vaarallisin olento. Titaanien planeetalla syntynyt kuvotus, Thanos tappoi äitinsä ja satoja muita etsiessään olemassaololleen syytä. Lopulta hän löysi sen- Kuoleman. Hän rakastui valtiatar Kuolemaan, ja vannoi teurastavansa maailmankaikkeuden tämän vuoksi. Ja Ikuisuuden rautahanskan avulla hän onnistuisi tässä. Ja hän melkein teki sen.

Thanos tappoi puolet universumin elävistä olennoista sormiensa napsautuksella. Hän taisteli maailman mahtavimpia sankareita vastaan ja voitti. Universumin mahtavimmat olennot kävivät häntä vastaan, ja Thanos voitti. Vain hänen ylpeytensä estää häntä saavuttamasta lopullista voittoa. Mutta hän palaa aina uudestaan, etsien ikuisuuskiviä jotta voisi suorittaa tavoitteensa loppuun. Thanos on eeppisyyden ja galaktisen kauhun perikuva. Hän on nihilisti, jolla on annettu jumalalliset voimat. Aina kun Thanos tulee kasvaa panokset tarinassa. Thanos ei halua mitään muuta kuin kaiken kuolemaa, ja hänelle on voimat tehdä se. Hänet on tapettu useasti, mutta Thanos palaa aina takaisin. Hän on kuolematon, eikä hän ikinä lopeta. Jos haluat tarinaan pahan, jota vastaan käyvät niin sankarit kuin pahiksetkin, Thanos on se mitä etsit.

3. Vihreä Menninkäinen
"YOU DID NOT HAVE A MOTHER! A PIG COUGHED AND YOU FELL OUT!"

Hämähäkkimiehen vaarallisin vihollinen. Norman Osborn altisti itsensä kokeelliselle seerumille, jonka tarkoituksena oli nostaa älykkyyttä. Seerumi nostatti älyä, mutta samalla teki Osbornista hullun. Hän pukeutui lapsuutensa painajaiseksi ja alkoi terrorisoimaan New Yorkia Vihreänä Menninkäisenä. Kun Hämähäkkimies koetti pysäyttää hänet, alkoi vihanpito joka lopulta johti Peter Parkerin tyttöystävän Gwen Stacyn kuolemaan Menninkäisen toimesta.

Valinta oli Menninkäisen ja Jokerin välillä, ja itse pidän hieman enemmän Menninkäisestä. Hänen obsessionsa tehdä Hämähäkkimiehen elämästä helvettiä tekee Menninkäisestä mielenkiintoisen. Kuten Jokerikin, Menninkäinen on satuttanut sankaria pahasti, ja Gwen Stacyn surmaaminen on yksiä tunnetuimpia tapahtumia sarjakuvahistoriassa. Mutta hän on muutakin kuin Menninkäinen. Norman Osborn on itsessäänkin vaarallinen ja uhka kaikille ympärillänsä. Hän on nerokas psykopaatti, ja on noussut jopa kerran SHIELDIn johtajaksi ja kaikkien sankarien viholliseksi- ilman mitään supervoimia, käyttäen vain älyään ja juonikkuuttaan tähän. Vihreä Menninkäinen on vaarallinen, mutta Norman Osborn on suurin uhka mitä Hämähäkkimies on koskaan kohdannut.

2. Lex Luthor
"Those red eyes look trough me like I'm nothing. When I see you? I see something no man can ever be. You are my nightmare."

Bisnesnero Lex Luthor on maailman älykkäin mies. Hän uskoo olevansa älynsä takia muiden yläpuolella ja kohtalonsa olevan ihmisten suurin sankari. Mutta heillä on jo sankari. Teräsmies. Muukalainen, superolento joka voi pelastaa maailman. Lex Luthor on hänelle vain ihminen, mutta samalla suurin uhka mitä hän on koskaan kohdannut.

Lex Luthor on tavallinen ihminen, joka taistelee Teräsmiestä vastaan aseenaan vain hänen älynsä. Tämä vetoaa minuun hyvin paljon. Hän ei myöskään näe itseänsä pahana, vaan ihmiskunnan pelastajana. Teräsmies on hänelle pahin asia maailmassa- ihmiskunnan kehityksen päätepiste. Miksi keksiä ratkaisuja itse, kun avaruusolento Kryptonista voi tehdä sen puolestamme? Tämä pelottaa Luthoria, jolle äly ja innovaatio on kaikki kaikessa. Hänen voi taistella Teräsmiestä vastaan kasvotusten tai työpöytänsä takaa. Ja Teräsmies ei voi tehdä mitään, sillä Luthor on rakastettu filantrooppi. Samaan tapaan kuin Norman Osborn, jos hän haluaisi hän voisi käyttää älyänsä esim. syövän parantamiseen. Mutta siinä se onkin. Pohjimmiltaan Lex Luthor ei välitä. Hän haluaa tuhota Teräsmiehen, ja kaikki muu saa odottaa.

Ennen ykkössijaa, tässä hieman kunniamainintoja. Nämä kävivät mielessä, mutta eivät päässeet listalla syystä tai toisesta:

-Jokeri: Jokeri olisi muuten päässyt listalle, mutta on kärsinyt silmissäni hieman tietystä ylikäytöstä. Jokeri, olet mahtava mutta liika on liikaa.
-Hullu Hatuntekijä: Henkilökohtainen suosikki, mutta yksi tai kaksi hyvää tarinaa ei ihan riitä.
-Armoton: Ditto.
-Tohtori Mustekala: Mustis oli lähellä päästä listalle, mutta karsinta oli kovaa.
-Pakkasherra: Pakkasherran tarina ja motiivit ovat sydäntäsärkeviä...mutta parhaiten toteutettu animaatiosarjoissa ja peleissä. Ja kun oli kyse sarjakuvista niin ei sijoitusta.


1. Tohtori Doom
"I was a God once. I found it to be beneath me."

Doctor Doom on Latverian monarkki ja maailman mahtavimpia olentoja. Victor von Doom on on mustalainen, joka karkoitetaan kotimaastaan perheensä kanssa. Victor oppii äidiltään taikuuden salat, ja myöhemmin siirtyy New Yorkiin opiskelemaan yliopistossa. Sieltä hän saa potkut melkein räjäytettyään koulun, ja hän lähtee vaeltamaan erämaahan. Sielä hän löytää muinaisen salaseuran, joka opettaa Doomille taikuuden ja tieteen yhdistämisen salat ja antaa hänelle haarniskan. Victor von Doom on kuollut, tilalla on vain Tohtori Doom. Hän valloittaa Latverian takaisin itselleen, ja alkaa suunnitella maailman valloittamista.


Doom on täydellinen. Hän on maailman älykkäin mies, maailman mahtavin velho ja oman valtionsa kiistaton yksinvaltias. Doom on vallanhimoinen, ylpeä mutta ei anna näiden sokaista itseänsä. Hän kaikkia askeleen edellä. Doom välittää kansalaisistaan, ja takaa heille turvallisuuden. Hän myöskin rakastaa kummityttöään Valeria Richardsia, eikä anna minkään pahan koskaan satuttaa häntä. Hän ei tapa viattomia eikä kiduta vihollisiaan. Doomilla ei ole ennakkoluuloja, vaan kohtelee kaikkia tasaväkisesti itsensä alapuolella. Doom on taistellut maailman sankareita vastaan mutta myöskin heidän rinnallansa sellaisia vihollisia vastaan jotka uhkaavat koko maailmaa. Doom on Darth Vaderin esikuva, Stan Leen henkilökohtainen suosikki pahisten joukosta ja minun ehdoton suosikkini kaikkien superrikollisten joukosta. Lopulta sankareista suurimmatkin polvistuvat Doomin edessä ja näkevät miksi hän on maailman mahtavin olento.

Tohtori Doom on pakollinen paha, ja paras mahdollinen paha.

Siitä! Mitkä ovat teidän suosikkinne pahimmista pahimpien joukossa? Puhunko ihan läpiä päähän? Kommentoikaa ja jakakaa mielipiteenne!

Atte T

DC vastaan Marvel- eli kuinka kilpailu karaisee

Sarjakuvafanien piirissä tämä on ollut vanha taistelu jo jonkin aikaa. Kumpi on parempi- DC vai Marvel? Teräsmies vai Hulk? Batman vai Spider-Man? Jokeri vai Venom? Fanit jaksavat kilpailla tästä loputtomiin esittäen argumentteja jotka vaihtelevat eri firmojen filosofioiden vertailuista yksinkertaiseen "Teris hakkaa Hämiksen!!111!"- inttämiseen. Tämä keskustelu on syttynyt uuteen liekkiin supersankarielokuvien ja tv-sarjojen nousun myötä. Yön Ritari vai Kostajat? Arrow vai S.H.I.E.L.D Agentit?  Kiistely ja väittely elää yhä, ja uusien elokuvien ja tv-sarjojen myötä loppua ei ole näkyvissä.

Noh, onko tähän olemassa vastausta? Ei suoranaisesti. Toki voisi alkaa vertailemaan myyntilukuja ja arvioita, ja näistä saisi selville numeroihin perustuvan vastauksen. Mutta tämä ei kuitenkaan kelpaa kaikille- se kertoisi suosiosta, mutta suosio ei ole takuu laadusta. Tästä hyviä todistajia ovat Transformers- elokuvat jotka keräävät huomattavat lipputulot joka vuosi mutta eivät tarjoa mitään järkevää sisältöä, ainoastaan aivotonta toimintaa*. Tämän jälkeen päätöksentekijäksi jää loogisesti hahmot ja tarinat. Tässä kohtaa tulee kuitenkin vastaan läpäisemätön muuri nimeltä MIELIPIDE. Jokaisella on omat mielipiteensä hahmoista ja näiden seikkailuista. Esim. henkilökohtaisesti pidin elokuvista Amazing Spider-Man 2 ja Man of Steel, mutta on monia jotka eivät voi sietää kumpaakaan näistä. Ja heillä on oikeus tähän mielipiteeseen. Ja tämän takia on vaikea löytää suoraa vastausta tähän kysymykseen. 

No, tästä tulee aika lyhyt sepustus tällä menolla. Jospa koitan avata aihetta hieman omalla näkemykselläni. Tässä otan lukuun tosin yksinkertaisuuden nimissä vain DC:n ja Marvelin supersankaritarinat, en heidän muita julkaisujaan kuten He-Mania tai Star Warsia. Varautukaa, teksti sisältää mielipiteitä!

Marvel ja DC... pidän molemmista mutta eri syistä. Marvelin ja DC:n eron voi jakaa suurinpiirtein seuraavasti:

Marvelin sankarit ovat samaistuttavia. Heillä on ongelmia joita meilläkin on, osa on tavallisia ihmisiä joille on vain annettu supervoimat tai ajettu tilanteeseen joka on johtanut omankäden oikeuteen. Hahmot kuten Peter Parker, Kamala Khan, mutantit- heillä on normaaleja arkielämän ongelmia kuten perhesuhteet, koulu ja työt, parisuhteet ja ennakko-luulot- nämä on tuttuja kaikille. Kun hahmo käy lävitse näitä ongelmia on lukijan helppo samaistua hahmoon ja nöin luoda vahvempi tunneside siihen. Tämä ainakin on ollut ideana tarinoissa 70-80 luvulla. Nykyään on ongelmaksi on noussut se, että vanhojen hahmojen ei annetta kasvaa aikuisiksi. Peter Parker oli naimisissa ja saamassa lapsen, mutta ERÄÄT Marvelilla eivät halunneet tätä, sillä heille Hämähäkkimies on eskapismia, eikä avioliitto ja perhe-elämä kuulu tähän heidän mukaansa. Kun hahmo pysyy ikuisesti nuorena eikä ikinä opi, katoaa vanhenevalta lukijalta samaistumisen piirteet. Itse näen samanlaisen ongelman Ryhmä-X:än kanssa. Mutantit ovat olleet pelon ja vihan kohteina nyt jo vuosia, vaikka ovat pelastaneet maailman vuosi vuoden jälkeen, osan liittyessä Kostajiin ja tehden töitä heidän kanssaan. Mutta silti heitä viskotaan kivillä ja pidetään lähes yhtä pahoina kuin superkonnia. Ja tämä alkaa käydä hermoille. Viha ja epäluulo ei katoa hetkessä, ymmärrän sen mutta Ryhmä-X:än lukeminen nykyään on tuskaista sillä samat vihapuheet ja samat kliseet kierrätetään yhä uudestaan. Yksi asia josta en kovin paljon pidä Marvelilla on se, että kansalaiset ovat valmiita kääntymään sankareitaan vastaan silmänräpäyksessä. Sankareita, jotka ovat pelastaneet maailman SATOJA KERTOJA. Okei, ymmärrän että tämä on varmaan jonkinlaista kommentaaria yhteiskuntaa kohtaan, mutta silti.

Mutta Marvel on hoitanut yhden tontin hyvin: monipuolisuuden. Nykyään supersankarien joukossa on ihmisiä eri vähemmistöistä ilman että ovat kliseitä. Kamala Khan on loistava esimerkki tästä. Kamala on muslimi ja nykyinen Neiti Ihme. Hän on ihan tavallinen high schoolia käyvä nörtti, ilman että hänen uskonnostaan on tehty hänelle ns. "hattua"- jotakin joka näkyy kaikessa mitä hän tekee ja jotain mitä hän hokee koko ajan. Hänen kulttuurinsa nousee esille kun tarvitsee, yleensä perheen kanssa. Hän on Amerikassa syntynyt Pakistanialainen, joka edustaa nykyistä 9/11 jälkeen syntynyttä sukupolvea. Kirjoittaja Willow G. Wilson on itsekkin muslimi ja onnistuu näin hyvin luomaan realistisen ja mielenkiintoisen tarinan vähemmistöperheen lapsesta.
Marvel on myöskin onnistunut irrottautumaan liian synkästä materiaalista. He ovat ymmärtäneet että puhdas shokkiarvo ei tee hyvää tarinaa- jotain, jossa DC:llä on vielä opettelemista.

Ms. Marvel (2014)

DC:n sankarit ovat esikuvia. He ovat elämää suurempia, ja edustavat monia hyveitä ja abstrakteja ihanteita- Ihmenainen on edustaa totuutta, Teräsmies toivoa, Batman oikeutta. He ovat ihanteita, joita kohti pyritään. Kuka ei haluaisi olla Teräsmies? Teräsmies puhtaimillaan edustaa Amerikkalaisen unelman perusideaa: Hän on muukalainen kaukaa, joka tulee uuteen maahan ja sanoo "Hyvää päivää, minun nimeni on Clark Kent- kuinka voin auttaa?"  Hän auttaa ihmisiä ja näin asettaa esikuvan ihmisille antaen toivoa paremmasta huomispäivästä. Totuus, Oikeus ja Amerikkalainen elämäntapa on loppujen lopuksi hyvä tunnuslause. Batmanissa monet näkevät lähinnä synkän hahmon, joka pieksee elämäntyöksensä hulluja rikollisia, ja on aina valmis kaikkeen koska "hän on Batman." Batman on enemmän kuin tuo. Minulle Batman on, kuten monelle muullekkin, symboli. Kuka tahansa voi olla sankari, kuka tahansa voi tehdä oman osuutensa tämän maailman parantamiseksi. Ja ennen kuin kukaan sanoo että "no Batman onkin rikas"- Bruce Wayne tekisi tätä ilman omaisuuttaan. Sillä Batman ei ikinä luovuta, hän on periksiantamaton ja täynnä toivoa. Pinnan alla Batman on vain joku joka ei tahdo kenenkään kuolevan- loistava esikuva meille kaikille. Monet kirjoittajat eivät muista tätä ominaisuutta, vaan keskittyvät Batmanin jumalointiin ja synkistelyyn. Ja tämä on ongelma joka vaivaa DC:tä nykyään. Synkkyys. Minä pidän synkistä tarinoista- Batman: Long Halloween on loistava ja Arkham Asylum: Serious House on a Serious Earth parhaimpia sarjakuvia joita olen lukenut. Mutta kuten monissa asioissa, liika on liikaa. Identity Crisis oli mukiinmenevä murhamysteeri, mutta kun tarina sisältää vanhan ja rakastetun hahmon raiskauksen ja toisen murhan vain tehdäkseen tarinasta "aikuisemman ja synkemmän" niin ollaan väärillä vesillä. New 52- reboot nosti tarinoiden väkivaltaisuutta ja toi mukaan synkempiä teemoja yrittäen tehdä tarinoistaan aikuisempia. Lopputuloksena oli kasvonsa irtileikellyt Jokeri, massamurhaava Hatuntekijä monien kirkkaampien ja hauskempien hahmojen synkistäminen tai suoranainen tappaminen. Toki New 52:ssa oli hyviäkin tarinoita kuten Geoff Johnsin Aquaman ja Scott Snyderin Batman, mutta lukemisesta katoaa hauskuus kun joka puolella on vain ruumiita. Shokkiarvo ei nosta tarinan tasoa.

Itse rakastan DC:ssä sen MAHTIPONTISUUTTA. Vihreiden Lyhtyjen vala- Oli kirkkain päivä tai synkin yö, näkemättä ei jää pahuuden työ! Varokoon pahuus kun työhöni ryhdyn- ON SUUNNATON VOIMA VIHREÄN LYHDYN! Kun 10-vuotias Billy Batson huutaa taikasanan SHAZAM! ja muuttuu Kapteeni Ihmeeksi, maailman mahtavimmaksi kuolevaiseksi! Batman nousee ylös maasta lyötynä koska Batman EI IKINÄ LUOVUTA. Salama juoksee kilpaa vastustajanaan ITSE KUOLEMA. DC:n tarinat voivat olla hyvin eeppisiä. Kaikki tuntuu tärkeältä ja sankarit elämää suuremmilta. Rakastan ylitseampuvuutta joka lisää tarinoiden fantastisuutta. Sankarit tekevät isoja tekoja, auttavat ihmisiä eivätkä pelkästään taistele rikollisia (tai toisiaan-katson sinua, Marvel!) vastaan. He auttavat

ihmisiä. He ovat sankareita isolla S:llä. Jos minulta kysyttäisiin mikä on paras sarjakuvaruutu, vastaukseni olisi varmaankin tämä:

All-Star Superman (2006)

Nämä erot eivät kuitenkaan ole kiveen hakattuja. DC:n sankareihin voi samaistua, heilläkin on monipuolista edustusta sankareiden joukossa ja Marvelin sankarit ovat ihanteellisia ja tarinat ovat aika ajoin hyvin eeppisiä. Kärjistäen jaon voi tehdä kuitenkin näin. Ja nämä ovat syyt miksi pidän molemmista yhtä paljon. Marvel ja DC tarjoavat hyvin erilaiset maailmat, sankarit ja tarinat lukijalle. Elokuvapuolella Marvelilla on kieltämättä ollut vahva etuasema, mutta menen silti katsomaan innoissani Batman v Superman: Dawn of Justicen ja Suicide Squadin enkä pidä DC:tä mitenkään huonompana, The Flash tv-sarja oli viime vuoden paras tv-elämys, ja DC:llä on ollut hyvä putki tv:n puolella. Marvel Cinematic Universe on mahtava, mutta odotan silti innolla DC:n tuomaa vaihtelua.

On tärkeää että DC ja Marvel jatkavat kilpailua, sillä juuri tämä kilpailu ajaa heidät tekemään parempia tarinoita ja antamaan lukijoille vaihtelua. Joskus haluan lukea katutason sankarien ongelmista arjen ja superrikollisuuden välillä, joskus tarinoita intergalaktisista poliiseistä jotka taistelevat avaruuszombeja vastaan.He ovat molemmat myös oppineet virheistään: DC:n uusi Batgirl-sarja on huomattavasti kevyempi tunnelmaltaan ja uudet hahmot kuten "Spider-Gwen" ovat uudistaneet vanhoja hahmoja tehokkaasti. DC ja Marvel ovat minulle tärkeitä, ja jaksan seurata heidän sankariensa seikkailuja loppuun asti.

@Alex Ross

Extra: "Se on ihan erilainen kuin alkuperäinen"

  Tämä on lyhyempi osuus, enkä jaksanut tehdä sille omaa viestiä joten tässä tulee:

Viime viikonloppuna oli taas San Diego Comic-Con, tuo nörttien mekka. Ja kuten viime vuosina on tullut selväksi ei se enään ole sarjakuvatapahtuma vaan multimedia-tapahtuma. Tv-studiot, elokuvastudiot ja näyttelijät saapuvat puhumaan uusista tuotoksistaan, käsitteli se sitten sarjakuvia tai ei. Ja tämä on täydellinen testialusta kaikelle- trailereita näytetään yleisölle ja näin elokuvien hypetystä nostatetaan entisestään. Joitakin trailereita päätyy myöskin tapahtuman ulkopuolelle- tänä vuonna ne olivat Batman v Superman: Dawn of Justice ja Suicide Squad. Tästä nousi taas tietysti keskustelua. Jouduin erään kaverini kanssa hieman sanaharkkaan Suicide Squad-elokuvan Jokerin ja Killer Crocin ulkonäöistä. Häntä häiritse se että ne erosivat paljon sarjakuvien versioista. Aikaisemmin olimme jo keskustelleet DoJ:in Ihmenaisen ulkonäöstä- hän ei pitänyt tämän, hmmm, lihaksettomuudesta. Minua harvoin häiritsevät ulkonäköön liittyvät asiat. Jos hahmosta löytyy tietyt peruselementit ja näyttelijävalinta toimii, en ala valittamaan.

1.Vaikka rakastan sarjakuvien ylitseampuvuutta ja klassisia pukuja, niin ymmärän että jos jokin toimii sarjakuvissa ei tarkoita sitä että se toimii välttämättä yhtä hyvin elokuvassa. Sarjakuvissa Killer Croc voi olla monta metriä korkea krokotiilimies selityksenään että hänellä on ihomutaatio, annan sen mennä sillä se on osa sarjakuvien perinnettä. Elokuvissa moinen vaatisi lisäselitystä. Jos Killer Croc olisi kolmimetrinen lihaskimppu joka on suomujen peittämä, rikkoisi se elokuvan realistisuutta. Ja kyllä, haluan että supersankarielokuvissani on jonkin verran realistisuutta, Silloin voin uskoa hahmojen olemassaoloon ja luoda jonkinlaisen tunnesidoksen niihin.

2. Tämä ei tule olemaan viimeinen kerta kun hahmo tulee valkokankaalle. Jared Leto on neljäs Jokerin näyttelijä elokuvissa, eikä tule olemaan viimeinen. Sarjakuvahahmot ovat ajattomia, joista voi kertoa tarinoita uudelleen ja uudelleen. Tämä on uusi versio, eikä vie sinulta pois vanhoja versioita eikä pilaa tulevia. Hahmoa ja roolia ei siis pidä tuomita siis liian hätäisesti, sillä...

3. ...henkilökohtainen mantrani on WAIT and SEE. Mielestäni on täysin turhaa tuomita jotakin etukäteen. Trailerit, julisteet ja promokuvat antavat vain pintapuolisen kuvan hahmosta. Michael Keaton sai paljon vastustusta aikoinaan kun hän ryhtyi Batmanin näyttelijäksi. Kaikki eivät pitäneet Heath Ledgeristä Jokerina- hän oli näytellyt lähinnä romanttisissa elokuvissa ja oli kirkaskasvoinen ja komea. Hänen Jokerinsa on kenties kaikkein tunnetuin versio ja oli loistava. Olemme taas samassa tilanteessa. Jared Leto, Gal Gadot, Adewale Akinnuoye-Agbaje, Jesse Eisenberg, Ben Affleck- he ansaitsevat tilaisuuden näyttää kykynsä ilman että heitä tuomitaan etukäteen. Antakaa se heille ja menkää katsomaan avoimin mielin- saatatte kokea positiivisen yllätyksen joka tekee elokuvakokemuksesta entistä paremman.

C'mon, give those nice folks a chance...

Huhuh. Tulipas sepustusta. Ottaako tuosta nyt selvää. Tämä oli aikalailla tällaista sielunavausta ja nörtteilyä, mutta tulipahan tehtyä. Ensi kerralla jotain muuta.

Atte T

ps. *= kyllä, en pidä Transformers-elokuvista ja en tule pitämäänkään. Keskustelu päättyy.  

Atte Arvostaa: The Secret of Kells & Song of the Sea

Rakastan animaatioelokuvia yhtä paljon kuin supersankarileffoja- niissä on loputon mahdollisuus luoviin tarinoihin, uskomattomiin ympäristöihin ja usein musiikit ja laulut ovat unohtumattomia klassikoita. Viime vuosina kuitenkin valitettava asia on tapahtunut: 2D-animaatio on lähes kokonaan kadonnut elokuvateattereista. 3D-animaatio on nyt jo vuosia hallinnut länsimaista animaatiokenttää, varsinkin Disney ja Dreamworks ovat ottaneet 3D-animaation omaksensa. Vaikka minulla ei sinänsä ole mitään 3D-animaatiota vastaan- päinvastoin, yksi suosikki-elokuvasarjoistani Näin Koulutat Lohikäärmeesi on erittäin kaunis ja hyvä elokuva- on sääli ettei tätä taidemuotoa nähdä nykyään enään niin paljoa.

Onneksi on poikkeuksia- ja näistä parhaimpien joukkoon kuuluu ehdottomasti Irlantilaisen Tomm Mooren elokuvat The Secret of Kells (2009) ja Song of the Sea (2014). Nämä helmet löysin vasta itse tällä viikolla, mutta niistä tuli välittömästi henkilökohtaisia suosikkejani. Molemmat ovat olleet Oscar-palkinnon ehdokkaana, mutta ovat jääneet vaille pystejä- mikä ei sinänsä yllätä kun tietää raadin asenteesta animaatioleffoihin. Tämän blogitekstin häpeilemätön agenda on mainostaa näitä taideteoksia, ja saada mahdollisimman moni tutustumaan tarinoihin Irlannista.

The Secret of Kells 

"I have lived through many ages,

Through the eyes of salmon, deer, and wolf.

I have seen the Northmen invading Ireland,

Destroying all in search of gold.

I have seen suffering in the darkness,

Yet I have seen beauty thrive in the most fragile of places.

I have seen the book;

The book that turned darkness into light..."

The Secret of Kells on Tomm Mooren ensimmäinen ohjaustyö, ja hänelle pitää nostaa hattua hienosta työstä. Secret of Kells on keskiaikainen tarina jonka keskiössä on Kellsin Kirja, euroopan vanhimpia kirjoja. Brendan (Evan McGuire) on innokas 12-vuotias poika joka elää suojattua elämää Kellsin luostarissa Irlannissa. Viikinkien uhka pakottaa Brendanin sedän Apotti Cellachin (Brendan Gleeson) panostamaan kaikki luostarin voimavarat muurin rakentamiseen. Kun vieraileva munkki Aidan (Mick Lally) saapuu luostariin mukanaan Ionan kirja, upeasti kuvitettu evankeliumi. Brendan haluaa auttaa Aidania kuvittamaan kirjan loppuun, mutta Cellach kieltää sen, sillä kaikki tarvitaan muurin rakentamiseen. Kun Brendan karkaa metsään etsimään väriaineita, hän kohtaa Aislingin (Christen Mooney), valkohapsisen metsänkeijun. Brendan on astunut daoine sidhen- haltioiden- maailmaan. 

The Secret of Kellsin tarina on erittäin uniikki, ja jopa yllättää rikkomalla hieman perinteisiä tarinan kaavoja. Vaikka tarinassa on pahiksia kuten hyökkäävät viikingit sekä unestaan herätetty jumala Crom Cruach, nämä kuvataan ennemminkin luonnovoimina- ei persoonaa, ei armoa. Nämä ovat ymmärryksen tuolla puolen. Varsinkin viikinkien kohdalla tämä on erittäin luova ratkaisu- keski-aikaisille Irlantilaisille viikingit olivat outoa kieltä puhuvia taistelussa pelottomia valloittajia, jotka eivät tienneet kristinuskosta ja palvoivat outoja jumalia. Selkeällä motiivilla olevaa persoonallista pahaa ei ole, ja se on aina virkistävää. Keskiössä onkin ennemminkin kulttuurit ja perinnöt. Brendan tulevana munkkina edustaa kristinuskoa- uuttaa tietoa ja sen levittämistä eteenpäin kirjoitusten avulla, näin valaisten synkkää aikakautta. Aisling keijuna edustaa kansanuskontoja ja vanhoja tapoja- metsässä on alueita jonne ei saa mennä ja muinaisia asioita ei saa kaivella esiin. Viimeisenä on Cellach, joka käytännössä edustaa samaa kuin Brendan, mutta sen sijaan painottaa tiedon ja tietäjien suojelua. Nämä kolme hahmoa ovat tarinan keskiössä, ja ovat kaikki mielenkiintoisia ja persoonallisia. Brendan on jokseenkin perinteinen mukava kaveri joka tekee kenties välillä hieman ajattelemattomia ratkaisuja. Cellach on jäykkä ja kurinalainen mutta hyvää tarkoittava isähahmo Brendanille. Kolmesta hahmosta Aisling on uniikein- keijuna hän ei rajoitu ihmisten perinteisiin rooleihin vaan vaihtaa hyvin nopeasti paikkaa ja mielipidettänsä. Energinen ja outo luonne tekee Aislingista mielenkiintoisen hahmon seurata. Ensimmäinen puoli elokuvasta on hyvin perinteistä ihmeellisten asioiden ihailua ja velvollisuuksien pakoilua, mutta puolenvälin jälkeen leffa pistää uuden vaihteen päälle ja meno menee mahtavaksi, paikka paikoin hyvinkin synkäksi. Pidän aina siitä että ns. "lasten elokuvissa" uskalletaan mennä pidemmälle synkkien asioiden kanssa- lapsien sietokykyä usein aliarvioidaan, ja Secret of Kells onnistuu pitämään juuri oikean tasapainon värikkään ja hauska ja synkän ja pelottavan välillä.

Animaatio on ainutlaatuista- 2D-animaatiosta otetaan kaikki irti, käyttäen nin tasaisia ja horisontittomia pintoja yhtiestyössä moniulotteisten hahmojen kanssa. Muodot ovat hyvin pyöreitä ja ihmiset muistuttavat hyvin paljon keskiaikaisten kuvitusten ihmisiä. Jokainen hahmo on oman muotoisensa, ja niinpä hahmot erottaa toisistaan hyvin- Cellach on suunnattoman pitkä mutta samalla kumara, mikä saa hänet aina erottumaan joukosta. Värit vaihtelevat kirkkaista vihreistä tulen punaiseen, varjojen ja valon tukiessa aina oikealla tavalla, luoden kohtauksiin aina oikean tunnelman tarvittaessa. Vaikka päällisin päin taidetyyli näyttää yksinkertaiselta, läheltä katsoen ne ovat täynnä yksityiskohtia- kuten alkuperäisen Kellsin Kirjan kuvitukset. Maailma on täynnä uniikkeja pintoja ja kuvioita, ja tämä elokuva nostaa sen jalustalle.

Musiikit ovat loistavia, käyttäen kelttiläisen musiikkiperinteen parhaimpia puolia. Huilut ja rummut luovat leikkisän tunnelman kohtauksiin jotka sellaista tarvitsevat, kun taas sodan ja taistelun hetkellä säkkipillien sointu tuo juuri oikeanlaisen uhkaavan tunnelman. Onpahan elokuvassa yksi laulukin- äärimmäisen kaunis sellainen, jolla on selkeä oma paikkansa tarinassa. Harvoin laulut nitoutuvat tarinaan ja kohtauksiin niin hyvin kuin tässä elokuvassa. 

Jos jokin asia häiritsi elokuvan aikana niin se oli "monikansalliset munkit". En tietenkään voi olla varma, mutta varhais-keskiaikaisessa Irlannissa tuskin oli afrikkalainen, kiinalainen ja italialainen munkki. Tämä tosin ei häiritse liikaa missään kohtaa sillä nämä eivät ole isossa osassa, ja ovat oikeastaan aika hauskoja ja tuoden yhä lisää persoonaa hahmogalleriaan. Jälkeenpäin luin että munkit olivat luostarissa tuomassa omaa panostustaan Kellsin Kirjaan, tuoden oman alueensa kulttuuria ja kuvitusta kirjaan jonka tarkoitus on  puhuttella kaikkia. Joten tällekkin löytyy syynsä.

The Secret of Kells on kaunis elokuva, jossa on vahva tarina ja mielenkiintoiset hahmot. Sillä ei ole mitään merkittävää moraalia jaettavana- elokuva kertoo hyvän tarinan kulttuurien kohtaamisesta ja hyvien asioiden löytämisestä pimeiden aikojen keskellä. The Secret of Kells on uniikki elokuva jota voin suosittella kaikenikäisille animaation ystäville.

Song of the Sea

"This is an ancient shell that my mother gave me a long time ago. Hold it to your ear and listen carefully. You'll hear the song of the sea."

Song of the Sea jatkaa samoissa maisemissa ja samoilla teemoilla- mutta antaen silti aivan erillaisen tarinan. Ben (David Rawle) on hajonneen perheen vanhin lapsi. Äiti Bronagh (Lisa Hannigan) menehtyi synnyttäessään toista lastaan- Benin pikkusiskoa, mykkää Saoirsea. Heidän isänsä Connor (Brendan Gleeson) on masentunut ja etääntynyt perheestään. Saoirsen löydettyä talosta oudon takin joka muuttaa hänet selkieksi, hyljehengeksi. Kun Saoirse löydetän rannalta kylmissään, vie lapsien mummo heidät kaupunkiin, turvallisempaan ympäristöön. Ben ei tästä pidä, vaan päättää palata kotiin.Ongelmia tulee, kun paljastuu että daoin sidhe on vuosia etsinyt selkietä, joka voi laulullaan pelastaa heidät unohduksesta johonka noita Macha on heidät ajanut. Matka kotiin vaikuttaa pitemmältä kun Ben luulikaan...

Tarinan keskiössä on Ben ja Saoirse, sekä riitaisten sisarusten välien korjaantuminen. Ben ei pidä Saoirsesta, sillä hän syyttää tätä äidin poistumisesta- eikä tätä helpota yhtään isän vieraantuminen pojastaan. Nämä ovat kaikki teemoja jotka ovat tuttuja monille, ja se tekee tarinasta hyvin helposti lähestyttävän kaikenikäiselle yleisölle. Ben on hyvin aidon tuntuinen hahmo- hän riitelee siskonsa kanssa ja ei halua tätä mukaan omiin touhuinsa ja ei todellakaan siedä että tämä koskee hänen tavaroihinsa. Mutta hän ei kuitenkaan ole koskaan liian ilkeä- kun hän pelottelee Saoirsea liikaa, katuu Ben tekoaan selkeästi mutta on kuitenkin liian ylpeä myöntämään sitä. Tällaiset ominaisuudet tekevät hahmoista aidon oloisia. Benin ja Saoirsen matkaa on mukava seurata, ja molemmat kasvavat matkansa aikana päätyen erittäin koskettavaan loppuun. Jälleen kerran elokuvassa ei ole yksiulotteisia pahiksia, vaan heidänkin tekonsa kumpuavat halusta auttaa, joskin täysin väärin keinoin. Song of the Sea kertoo oikeastaan kaksi tarinaa- ja nämä ovat sitoutuneet toisiinsa. Tästä voi saada vihjeitä tarinan aikana, ja lopussa se on viimeistään selvää. Tämä kunnioittaa katsojia ja antaa mahdollisuuden löytää elokuvasta enemmän tarinaa kuin ensisilmäyksellä vaikutti. Kuten edellisessä elokuvassakin keijuilla ja haltioilla on iso rooli tarinassa- ja tässä pikkukansaa on huomattavasti enemmän. On puhetta jättiläisistä, kirouksista ja maan koloissa elevät pikkumiehet esitellään hauskoina, joskin outoina muinaismaailman jäänteinä. Tunnelma ja teemat ovat paljon surumielisempi verrattuna The Secret of Kellsiin, mutta tarinasta huokuu seikkailun ja uuden löytämisen. Kells on synkkä paikka paikoin, Song of the Sea ei kuitenkaan mene ihan niin pitkälle, pitäen tunnelman enneminkin mysteerisenä loppuun asti- joka on sydäntälämmittävä ja jättää hyvän olon pitkäksi aikaa.

Animaatio on kehittynyt huomattavasti edellisestä teoksesta, mutta pitää mukana yhä tärkeät elementit. Maailma on hieman enemmän kolmiulotteisempi, ja ihmisten animointi on noussut myöskin asteella ylöspäin. Hiukset liikkuvat enemmän, kasvoissa on hieman enemmän merkkejä iästä ja liikkeet ovat sulavampia. Myös eläimet näyttävät upeilta- on hylkeitä, pöllöjä sekä Benin lammaskoira Cu. Varsinkin pöllöt joita sekä rakastan ja kammoksun samaan aikaan näyttävät juuri siltä- kauniilta mutta ahdistavalta. Kirjavat ja yksityiskohtaiset pinnat ovat myös edistyneet, tuoden yhä enemmän persoonaa maailmaan. Nykyaikaan sijoittuvassa tarinassa kuvioinnit kallioissa ja veistoksissa tuovat ajatonta fiilistä maailmaan- nämä kivet ovat seisoneet näillä paikoilla tuhansia vuosia ja ihmiset ovat kehittyneet niiden ympärillä. Vaikka muinaisajan uskomukset ovat kadonneet, tarinat ovat vielä muistissa ja ikuisuus ympäröi heitä alati.

Musiikki on edelleen upeaa. Kuten elokuvan nimikin kertoo, löytyy tästäkin laulu- joka on erittäin kaunis ja koskettava. Tämän lisäksi sulavat taustamusiikit luovat tunnelmaa uskomattomalla tavalla. Myös haltiat saavat oman laulunsa, jota ei valitettavasti löydy soundtrackilta. Musiikin tietty melankolisuus ja rauhallisuus toimii hyvin, ja välillä tunnelman sitä vaatiessa nostetaan tahtia ja homma toimii taas. Tittelinä toimiva Song of the Sea on todella kaunis, ja siitä löytyy useampikin versio- kaikki yhtä kauniita.

Song of the Sea on erittäin kaunis ja ajaton elokuva. Se ei nojaa turhiin kikkoihin kuten pop-kulttuuriviittauksiin tai nykytrendeihin, vaan keskittyy kertomaan koskettavan tarinan hyvillä hahmoilla ja uskomattomalla tunnelmalla. Song of the Sea on ehdottomasti viime vuoden elokuvien kärkikastia ja unohtumaton elämys koko perheelle.


Tomm Mooren työtä on ollut ilo todistaa kahden loistavan elokuvan muodossa. Odotan suurella mielenkiinnolla mitä hän saa aikaan seuraavaksi. Irlannin mytologiasta löytyy varmasti vielä tarinoita kerrottavaksi, ja tällaisella ansioluettelolla en voi olla muuta kuin innostunut. On ollut suuri ilo löytää jotain näin kaunista ja omaperäistä aikakautena, jolloin alkuperäiset ideat ovat hieman kiven alla.

Atte T