Sarjakuvien viisi aikakautta, osa 1

Nyt astutaan hetkeksi pois valokeilasta, mutta jatketaan yhä sarjakuvien äärellä. Tänään ei ole puheenaiheena mikään yksittäinen hahmo tai sarjakuva, ei listaa eikä suositteluja. Tämä on dataa ja historiaa yhdessä paketissa. On aika puhua sarjakuvien viidestä aikakaudesta.

Yes, that's a thing.

Osalle sarjakuvafaneista tämä lienee terminä jo tuttu ennestään. Aina silloin tällöin kuulee puhuttavan "kulta-ajan hahmoista" tai "hopea-ajan juonista" haastatteluissa tai kirjoissa. Kuten monet muutkin taidemuodot, sarjakuvat voidaan jakaa aikakausiin jotka määrittelevät jotenkin sen formaattina. Ja kuten niin monet muutkin asiat sarjakuvissa, tämäkin lähinnä kartoitetaan supersankarisarjisten avulla, sillä juuri supersankarisarjikset ovat omina aikoinaan muokanneet ja uudistaneet taidemuotoa eniten. Aikakaudet määritellään ajankohdan, teemojen, hahmojen, tapahtumien tai yksittäisten tarinoiden perusteella-tai kaikkien näiden mukaan. Supersankarisarjikset ovat olleet olemassa lähes 80 vuotta, ja tämä matka on muokannut sitä vuosien varrella uskomattoman paljon.

Tässä esittelen nämä viisi aikakautta, mitkä tekijät määrittelevät ne ja mistä mihinkä asti ne kestivät. Tietyt hahmot ovat luonnollisesti oman aikakautensa luomuksiam ja tuttuja nimiä tulee tipahtelemaan tämän tekstin lävitse. Saatan myös tehdä viittauksia ja vertauksia tv-sarjoihin ja elokuviin, sillä lienee sanomattakin selvää että aikakausien vaikutus näkyy myös näissä. On myöskin mainittava, että aikakausia on teknisesti enemmän. Yksinkertaisuuden nimissä käytän kiteytetympää  lähestymistapaa.

 Pitemmittä puheitta, on aika aloittaa.

Kulta-aika (1938-1956)

On vuosi 1938. National Allied Publications-kustantamo aloitti uuden sarjakuvan nimeltään Action Comics. Tätä varten kehitettiin myöskin uusia hahmoja. Kaksi Clevelandilaista miestä loivat kaikkein kuuluisimman. Nämä kaverit olivat Joe Shuster ja Jerry Siegel. He loivat Teräsmiehen.

Näin alkoi sarjakuvien Kultainen Aika, sarjakuvien aamunkoi. Tätä aikaisemmin lehtihyllyjä koristi kauhulehdet, pulp-julkaisut, eläinsarjikset, lännensarjat ja etsivät. Nämä hahmot ja genret olivat yhä suosittuja koko Kulta-ajan, mutta tällä ajalla supersankarit nousivat näiden tulevaisuudessa hiipuvien lehtien rinnalle. Nyrkkisankarit kohtasivat sci-fin ja fantasia, ja näistä syntyi supersankarit. Varhaiset sankarit olivat lähinnä kopioita Teräsmiehestä- näistä pitkäikäisin ja suosituin oli Kapteeni Ihme, joka sitemmin tultiin tuntemaan nimellä Shazam. Kapteeni Ihme oli itseasiassa Kulta-ajan suosituin supersankari. Parhaimmillaan hänen nimikkolehteään myytiin 1.3 miljoonaa kappaletta kuukaudessa. Myöhemmin alettiin luomaan hahmoja joidenka voimat erosivat Teräsmiehestä, kuten supernopea Salama (Jay Garrick), taikasormusta käyttävä Vihreä Lyhty (Alan Scott) ja taruista alkunsa saava Ihmenainen. Mutta kuten sanottu, vanhat genret eivät kadonneet, ja niiden yhä vahvaa suosiota päätettiin käyttää hyväksi. Zorron kaltaiset normaalit ihmiset jotka tekivät sankaruuksia tarinoissaan toimivat vahvana innoittajina. Nämä sankarit pitivät naamioita ja viittoja- kuten Batman. 

Tämä aikakausi antoi meille myös apurit. Sarjakuvien kohdeyleisönä oli tähän aikaan vanhempi lukijakunta, ja lapsihahmoja ja komedisia sivuhahmoja lisättiin lehtiin viihdyttämään lapsia. Näistä apureista tunnetuin lienee Robin (Dick Grayson). Lähes jokaisella sankarilla oli hauskanniminen kaveri joutumassa ongelmiin- Vihreän Lyhdyn Doiby Dickles, Muovimiehen Woozy Winks jne. Näistä hahmoista huolimatta monelle tulee yllätyksenä se, että Kulta-aika oli huomattavasti synkempi ja moraalisesti arveluttavampi kuin sitä seurannut Hopea-aika. Teräsmies oli huomattavasti ilkikurisempi, Batman tappoi rikollisia ja Jokeri oli enemmän tappaja kuin hauska pilailija mikä hänestä tulisi tulevien vuosikymmenien aikana. Tämän ajan naishahmot olivat myöskin kovapuheisia, periksiantamattomia uraohjuksia- huomattava ero tulevaan. Tästä syystä ei liene ihme, että juurikin Kulta-ajalla naiset lukivat sarjakuvia enemmän kuin koskaan tähän mennessä. 

Tätä aikakautta muokkasi paljon myös yksi aate- Patriotismi. II. maailmansodan ollessa aivan nurkan takana, monet sankarit suuntasivat katseensa rapakon ylitse kohti vihollista. Kun pelottavat diktatuurit ja mahtavat valtiovallat kalistelivat sapelia ja esittelivät mahtiaan, kaipasi kansa sankareita lyömään nämä pahuuden mestarit maahan. Tämä antoi meille patrioottisen supersankarin arkkityypin- Kapteeni Amerikan. Kuten monet sarjakuvien tekijät, sankaritkin liittyivät palvelukseen ja tekivät osansa oman maansa puolesta. Tämä näkyi myös vastustajissa- natsi Punakallo ja monet muut Saksalaiset, Japanilaiset ja Venäläiset rikolliset olivat vakiovastustajia. Tähän liittyi myöskin vahvasti rasistinen esittämistapa, missä Japanilaiset olivat juuri ja juuri ihmisen näköisiä irvistäviä rumiluksia. Sotien päätyttyä osa näistä hahmoista unohtui, mutta Kapteeni Amerikka ja Punakallo ovat kestäneet ajan hampaan.

Kulta-aika kuitenkin koki päätöksensä juurikin sotien loputtua. Vaikka tätä on vaikea määritellä suoraan, alkoivat supersankarit menettämään suosiotaan sodan jälkeen. Timely Comics (josta sitemmin tuli Marvel) lopetti julkaisun kokonaan 1951. Mutta vahvin päätöspiste on vuosi 1954, jolloin psykiatri Fredric Wertham julkaisi teoksen Seduction of the Innocent. Kirjassaan hän esitti, että sarjakuvat ovat vastuussa Amerikan nuorison korruptiosta, ja niiden lukeminen johtaa rikolliseen elämäntapaan ja seksuaalisiin perversioihin. Tämä oli tietenkin myyntimenestys. Tästä lopputuloksena syntyi Comics Code Authority, ja sarjakuvat siirtyivät Hopea-ajalle.

Tämä mies tiesi mikä oli meille parasta.

Huh. Tulipas tekstiä. Ehkä jatkan aiheesta seuraavalla kerralla. Palataan asiaan piakoin!

Atte T