Mutta aluksi pari sanaa aiheesta Comics Code Authority.
Osa on saattanut nähdä tämän lätkän lehdessä. Tämä merkki oli pitkään sarjakuvien vakiovaruste, sillä se kertoi lehden olevan Comics Code Authorityn hyväksymä julkaisu. Lehtiä ilman näitä merkkejä ei näkynyt, sillä jos hyväksyntää ei tullut, ei lehteä julkaistu. Käytännössä Comics Code Authorityn säännöt olivat seuraavat:
Lehdissä ei saanut olla:
- Valtiovallan ja systeemin kyseenalaistamista
- Paljastavia vaatteita
- Huumeita
- Sanoja "Horror" tai "Terror" ei saanut käyttää kansissa
- Jokaisen lehden piti päättyä onnellisesti
- Väkivaltaa & Seksuaalisia teemoja
Tämä käytännössä tappoi kaiken aikuisemman väen mielenkiinnon sarjakuviin, ja niistä tuli lasten luettavaa. Jotkut lehdet kuten Archie Comics pärjäsi hyvin näiden sääntöjen alla, ja DC muokkasi Batmanin, Teräsmiehen ja Ihmenaisen tarinat vastaamaan näitä sääntöpykäliä. Comics Code Authority oli vallitseva voima sarjakuvissa, kunnes sitä vastaan nousi eräs sarjakuvakirjoittaja. Tämä mies oli Stan Lee. Stan kirjoitti 1970 Hämähäkkimies-tarinan joka esitti huumeet erittäin negatiivisessa valossa. Tarinaa kehuttiin, ja jopa USA:n terveysvirasto kehotti ihmisiä lukemaan sen. Mutta CCA ei myöntänyt lehdelle hyväksyntää. Stan Lee ei välittänyt, vaan julkaisi tarinan ilman sen hyväksyntämerkkiä. CCA koki ensimmäisen tappionsa. 80-luvulla CCA oli käytännössä merkityksetön, ja 2000-luvun alussa DC ja Marvel hylkäsivät koodin ja CCA kuoli pois. Mutta sen merkitys sarjakuville on tärkeä- se muokkasi aikakautta, joka tunnettiin nimellä....
Hopea-aika (1956-1973)
Ah, Hopea-aika. Tämä aikakausi on joko naurettavin, lapsellisin ja järjettömin aika sarjakuvien historiassa, tai iloisin, värikkäin ja mielikuvituksellisin aika. Mahdollisesti se oli molempia. II. maailmansodan jälkeen supesankarisarjakuva oli suosionsa menettänyt eilispäivän tähti. Vanhat sotaratsut kuten Batman ja Teräsmies porskuttivat eteenpäin, mutta hekin olivat menetäneet teränsä. Kioskit olivat täynnä romanssitarinoita ja jännityslehtiä, supersankarit olivat poissa. Kunnes tapahtui jotain, joka muutti koko alaa: DC Comics Showcase- lehti julkaisi tarinan, jossa pääosassa oli uusi versio vanhasta sankarista, Salamasta. Barry Allen sai uuden puvun ja uudet viholliset. Tämä lehti oli menestys, ja DC kokeili toimiiko tämä muilla hahmoilla. Seuraavaksi julkaistiin tarina uudesta Vihreästä Lyhdystä, tähdäten enemmän sci-fiin kuin taikuuteen ja sankarina oli pilotti Hal Jordan. Lehti oli menestys. Hopea-aika oli alkanut, ja jokainen lehti nykyään on jotain velkaa tälle ajalle.
Supersankarien suosio nousi räjähdysmäisesti. Uusia sankareita ja vanhojen sankarien manttelinperijöitä julkaistiin innokkaasti, ja tänä aikana perustettiin firma, josta sitemmin tuli maailman menestynein sarjakuvafirma- Marvel Comics. Stan Lee sai tehtäväksensä luoda jotain samanlaista kuin DC:n menestyksekäs Justice League of America. Yhdessä piirtäjälegenda Jack Kirbyn kanssa he loivat Marvelin ensimmäisen menestystarinan- Ihmeneloset. Hopea-aika oli Marvelin parhainta aikaa. Stan Lee, Jack Kirby, Larry Lieber ja Steve Ditko loivat kilpaa hahmoja jotka jäivät klassikoiksi- Hämähäkkimies, Ihmeellinen Hulk, Thor, Rautamies, Tohtori Outo, Kostajat. Marvelin vahva hahmokeskeinen tarinankerronta oli aikanaan käänteentekevä. Nämä sankarit eivät olleet ainoastaan mahtavia- he olivat tavallisia, kuten lukijansakkin. Hämähäkkimies oli teini-ikäinen sankari, ainoa luokkaansa joka kohtasi ikäluokkansa ongelmat ja taisteli siinä sivussa värikkäitä superkonnia vastaan. Marvel takoi näinä päivinä perustukset vuosikymmeniä kestäneelle menestykselle.
Mutta Hopea-aika muistetaan sen hassuudesta. Sillä sitä se oli- hassua, värikästä, naurettavaa. Tämä oli kuitenkin sama aika joka antoi meille Batman-televisiosarjan. Camp-huumori ja tyhmimmätkin ideat saivat nähdä päivänvalon, mutta oli näiden seassa oli myös satunnaisia nerouden hedelmiä. Otto Binderin kynästä syntyi Terästyttö, Brainiac, Bizarro ja Kandorin pullokaupunki Teräsmiehen sivuille. Carmine Infantino loi yksin lähes koko Salaman viholliskatraan aina Kapteeni Bumerangista Säävelhoon. Tarinat olivat hyvin mustavalkoisia, ja superkonnat enneminkin hassuja kuin uhkaavia. Tälle ajalle kuului valitettavasti myös naishahmojen muuttuminen. Jos Kulta-ajalle naishahmot olivat kovia ja vahvoja, tällä ajalla naiset ottivat takapenkin paikan. Lois Lane hylkäsi uraohjuksen osansa, ja otti elämäntavoitteeksensa Teräsmiehen kanssa naimisin menon ja kotiäidin uran. Missään tämä outous ei näkynyt paremmin kuin DC:llä. CCA:n pykälät vaikuttivat tarinankerrontaan ja rajoittivat sitä mitä lehdissä sai olla. Mutta lehtieä piti silti tehdä, joten kaikki mikä ei jäänyt CCA:n hampaisiin käytettiin. Tämä johti Teräsmiehen ja Batmanin tapauksessa...outoihin asioihin. Varsinkin Teräsmiehen kohdalla. Joka toisessa lehdessä sai hän uuden supervoiman kuten super-kutominen ja sateenkaarisäteet. Tämä näkyi myös lehtien kansissa. Koska kilpailu oli kovaa, eikä sarjiksista tiedetty mitään ennen julkaisua, lehdet piti myydä kansien perusteella. Sääntö oli simppeli- tarinat olivat hulluja, mutta osa tarinoista tehtiin vastaamaan piirtäjien kansia. Ja mitä hullumpi kansi, sitä parempi tuotto....
 |
| Normipäivä Hopea-ajalla. |
Toinen asia joka muokkasi Hopea-aikaa oli tiede. 50-60 luku oli aikakausi, jolloin USA oli tieteen pauloissa. Ydinenergia, radioaktiivisuus, avaruuden valloitus- tämä oli aikakausi jolloin tiede näytti tietä, antaen uskoa tulevaan ja luoden ihmekuvia maailmasta joka on tulossa. Avaruus oli viimeinen käymätön korpimaa, ja se oli varmasti täynnä tuntemattomia ihmeitä. Ja tämä tietysti näkyi lehdissä. Batman sai gangsterien rinnalle tieteen luomia rikollisia kuten Myrkkymuratin ja Pakkasherran. Tiedesanastoa heiteltiin lehdissä ja säteily aiheutti kaikkea. Supersankarit kuten Hulk, Hämähäkkimies ja Ihmeneloset saivat voimansa juurikin säteilystä. Aikaisemmin mainittu Vihreä Lyhty muuttui taikalyhdyn omistajasta intergalaktiseksi poliisiksi, joka kohtasi erilaisia avaruusolentoja harva se päivä. Rautamies oli teknologian kärkeä rakentaessaan superhaarniskan ja taistellessaan toisia haarniskasotureita ja...ja...avaruuslohikäärmettä vastaan. Tieteen näkyvyys ei tarkoittanut välttämättä rationaalisuutta tai yleistä järjen voittoa, mutta se antoi meille paljon värikkäitä ja muistettavia hahmoja.
On vaikea sanoa koska Hopea-aika päättyi. Se on hyvin paljon tulkinnasta kiinni. Se alkoi selkeästi CCA:n syntymästä ja Barry Allenin uran alusta. Osa sanoo että hopea-aika päättyi kun Marvelin pitkäaikainen kiintotähti Jack Kirby vaihtoi DC:n puolella 1970. Osa taas sanoo että aika päättyi kun lehtien hinta nousi 15c kappaleelta, 1969.
Minulle ja monelle muulle, hopea-aika vaihtui Pronssi-aikaan iltana jona Gwen Stacy kuoli.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti