Ghostbusters
Elokuva: Fyysikko Erin Gilbertin (Kristen Wiig) tavattua etääntyneen ystävänsä Abby Yatesin (Melissa McCarthy) ja insinööri Holtzmannin (Kate McKinnon) ajautuu hän takaisin aaveiden ja kummittelujen maailmaan. Yhdessä metrotyöntekijä Patty Nolanin (Leslie Jones) kanssa heistä tulee Haamujengi, paranormaalien ilmiöiden pahimmat viholliset! Jokin saa aaveet New Yorkissa valloilleen, ja on heidän tehtävänsä pysäyttää se ennen kuin on liian myöhäistä.
Ghostbusters toimii ja hyvin, ja sen suurin voimavara on juuri siinä mistä jengi eniten valitti: päänelikossa. Se on hauska, jännittävä, välillä jopa karmiva elokuva joka onnistuu mielestäni taltioimaan samaa tunnelmaa kuin alkuperäisessä elokuvassa. Se ei kuitenkaan ole täydellinen, ja sen ongelmat ovat osasyy siihen miksi tämä ei välttämättä ole elokuva kaikkien makuun. Paul Feig on elokuvaohjaajana hyvin mielipiteitä jakava, joskin itse nautin Morsiusneidoista ja The Heatista. Mutta Feigin huumori on sellaista että ymmärrän täysin jos se ei uppoa jokaiseen. Yleisö jossa itse olin kuitenkin tuntui nauravan kanssani monta kertaa ja näin hyvin en ole nauranut elokuvissa sitten Deadpoolin. Juoni on tietyssä mielessä samanlainen kuin alkuperäisessä: Aave näyttäytyy, kolme tutkijaa löytävät sen, perustavat Haamujengin ja neljäs jäsen liittyy mukaan. Taustalla pahuus nousee ja lopussa pelastetaan päivä. Mutta pienet muutokset muokkaavat kaavaa tarpeeksi. Elokuva ei tuhlaa aikaa montaaseihin aaveiden nappaamisesta, tämä aika käytetään siihen mikä on tärkeää-hahmojen väliseen vuorovaikutukseen. Idea pahiksen takana on myöskin hyvä, joskin se ei kuulu valitettavasti elokuvan vahvoihin puoliin. Hetket jolloin Erin, Abby, Holtzmann ja Patty ovat yhdessä tekemässä mitä tahansa ovat elokuvan vahvin puoli.
Vaikka elokuva mainostaa neljää päänaistaan kaikkia yhtä paljon, on juoni silti Wiigin ja McCarthyn ympärillä. Wiigin hahmo Erin on katalysti joka pistää juonen liikkeelle ja paljon elokuvan alkua ja loppua käytetään Erinin ja Abbyn ympärillä, sillä hahmojen yhteinen menneisyys on jokseenkin hankala. Wiig on ehdottomasti yksiä omia lempinäyttelijöitäni ikinä ja hän on taaskin hulvaton kun tilanne sen sallii. McCarthy on taas niitä näyttelijöitä jota yleensä joko vihaa tai pitää ihan hyvänä, itse kuulun jälkimmäiseen leiriin. Mutta elokuvan kaksi kirkkainta tähteä ovat Leslie Jones ja Kate McKinnon. Jonesin hahmo Patty vaikutti aluksi hyvin stereotyyppiseltä mustalta naishahmolta mutta tämä on hänen vahvuutensa. Samaan tapaan kuin Luis Ant-Manissa hänen kuorensa alla on paljon muutakin. Hän on toimintavalmis, rohkea kun tilanne sitä häneltä vaatii ja lojaali loppuun saakka. Ja Leslie on luonnostaan hauska ja hänellä on kemiaa kaikkien kanssa...varsinkin McKinnonin. McKinnonin Holtzman on elokuvan paras osuus heittämällä. Hän on arvaamaton, karismaattinen, hieman arveluttava nero. Jos Egon Spangler ja Peter Venkman saisivat lapsen, Holtzmann olisi se. Hänen reaktionsa kaikkeen ovat aina yllättäviä ja joka kerta kun hän on ylittänyt itsensä tekee hän sen uudestaan, varsinkin elokuvan lopussa. Jopa kohtaukset jotka tuntuvat paperilla kornilta tai nololta McKinnon saa tuntumaan hauskoilta ja luovilta. Hatunnosto myös Chris Hemsworthin suuntaan: Ghostbusters oli vihdoinkin todiste siitä että Chris osaa olla hauska ilman Thoria ja hänen idioottimaisuutensa on hulvatonta seurattavaa. Kaikilla näillä viidella näyttelijällä on keskenäistä karismaa ja he ovatkin syy miksi koko homma toimii niin hyvin. He eivät ole täydellisiä ja he tekevät virheitä ja omaavat vakavia luonneoikkuja mutta he ovat aitoja.
Elokuvan heikoin osuus loppu ja pahis sen ympärillä. Lopputaistelu kymmeniä erilaisia haamuja vastaan on innovatiivinen ja hauska, mutta sen tasoa lähtee valitettavasti laskemaan loppupuolella. Tähän syynä on elokuvan pääpahis ja fokus hänessä. Antagonistin idea oli hyvä, tietynlainen anti-Erin/Abby joka vihaa New Yorkia ja tämä idea olisi ansainnut hieman lisää aikaa kehiteltäväksi. Mutta näin ei ole, ja lopussa homma menee turhan lähelle alkuperäisen elokuvan kliimaksia. Jokainen vitsi ei myöskään saavu maaliin asti, alun puolella varsinkin olin hieman huolissani tämän vuoksi. Myös osa vitseistä nojasi vahvasti alkuperäiseen elokuvaan, ja nämä eivät toimineet joka kerta. Bill Murrayn, Dan Aykroydin ja Ernie Hudsonin cameot olivat hauskoja, joskin hieman päälle liimatun oloisia. Kaksi muuta yllätyscameota toimivat huomattavasti paremmin, mutta ei niistä sen enempää. Elokuvan kolmannen osuuden alkaessa Erin erotetaan porukasta tavalla jota ei millään selitetä, mikä tuntui hyvin tönköltä ja oli sielä vain jotta hän voisi pelastaa muut myöhemmin. Ideana tämä oli hyvä, mutta toteutus oli surkea.
Tämän elokuvan vastustajat olivat äänekkäästi Ghostbustersia vastaan heti alusta alkaen. Ilmaan nostetiin kaikki syyt miksi tämä on huono idea: naisvetoinen näyttelijäkaarti, Paul Feig, Melissa McCarthy, Ghostbustersin asema, Ghostbustersin merkitys vastustajalle ja tämän lapsuudelle, Sonyn vastustaminen, reboottien vastustus ja niin pois päin. Kaikki nämä oli täysin turhaa kitinää ennen kuin elokuvaa oli kukaan edes nähnyt. Kun Dan Aykroyd kehui elokuvaa sen nähtyään, sanotiin että Sonyn oli täytynyt maksaa hänelle siitä. Kaikki tämä on monellakin tapaa naurettavaa ja jos tässä kohtaa joku valittaa vielä näyttelijävalinnoista ilman että on edes nähnyt Ghostbustersia saa luvan lopettaa saman tien. Tämä on hauska elokuva ja piristysruiske elokuvien kattavassa valikoimassa samoja, kovanaamaisia äijiä. Wiig, McCarthy, McKinnon ja Jones ovat kaikki loistavia ja haluan nähdä jo nyt mitä tämä porukka saa jatkossa aikaiseksi. Ghostbusters on visuaalisesti näyttävä ja erilaiset aavedesignit vaihtelevat klassisesta kammottavaan hyvinkin nopeasti, ja 3D toimii haamujen kanssa hyvin. Jos pidät alkuperäisestä elokuvasta, voin suositella tätä ja jos et ole koskaan nähnyt yhtäkään Ghostbusters-elokuvaa, suosittelen tätä silti. Ghostbusters ei nouse alkuperäisen tasolle, mutta sitä en siltä odottanutkaan. Halusin nähdä hauskan ja viihdyttävän elokuvan hyvillä näyttelijöillä jotka toisivat jotain uutta koko sarjaan, ja sain juuri sen mitä halusin. I ain't afraid of no ghost!
Atte T
ps. Jotkut (miehet) ovat alkaneet valittamaan siitä, että kaikki miehet Ghostbustersissa ovat joko idiootteja tai limaisia nilkkejä. Minun kehotukseni on hankkia huumorintaju.
pps. Pysykää lopputekstien loppuun. You won't regret it.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti