lauantai 19. elokuuta 2017

Atte Arvostaa: The Defenders (kausi 1)

Netflixin suuri Marvel-kokeilu on saavuttanut ensimmäisen ison välivaiheensa. The Defenders, katutason sankarien versio Kostajista on saapunut Netflixiin. Tämä sarja yhdistää Daredevilin, Jessica Jonesin, Luke Cagen ja Iron Fistin sankarit ja juonet yhteen. Tie on ollut töyssyinen. Daredevilin 1. kausi oli erittäin vetävä, joskin paljolti pahiksen eteenpäinvetämä pakkaus ultraväkivaltaa ja kärsimystä, 2. kausi oli enemmän kahtia jakautunut; Tuomari toimi todella hyvin, Elektra ei. Jessica Jones oli riemuvoitto alusta loppuun, Luke Cage oli tyylikäs mutta kärsi heikosta keskuspahiksesta sarjan loppupuolella. Iron Fist taasen...Iron Fistista minulla ei ole paljoa hyvää sanottavaa, mutta se toi esiin keskeisen pahiksen, eli Käsi-järjestön ja sen juonet New Yorkin osalle. Nyt on aika nähdä mitenkä tämä kaikki toimii yhdessä.

Sisältää juonipaljastuksia!

The Defenders



Sarja: Joku palkkaa nuoria Harlemista hämärähommiin. Arkkitehti katoaa perheensä luota, ja hänen asunnostaan löytyy räjähteitä. Muinaisen K'un Lunin kaupungin vartijat ja asukkaat ollaan teurastettu. Lopulta, outo maanjäristys vavisuttaa New Yorkin kaupunkia. Daredevil (Charlie Cox), Jessica Jones (Krysten Ritter), Luke Cage (Mike Colter) ja Kuolematon Rautanyrkki (Finn Jones) ovat kaikki vastausten perässä. Mitä Käsi juonii? Mikä on Alexandran (Sigourney Weaver) motiivi tähän kaikkeen? Ja kuka on punapukuinen tappaja, joka vaanii sankareita?



The Avengers onnistui yhdistämään neljän eri supersankarielokuvan sankarit yhteen tarinaan, ilman että kukaan tuntui ulkopuoliselta tai sivuhahmolta. Tämä oli tietysti tärkeää, mutta se tarjosi myös samalla koherentin tarinan sekä viihdyttävän ja omaan tyylinsä sopivan finaalin joka oli kuin ilotulitus oman onnistumisensa iloksi. The Defenders onnistuu ensimmäisessä, mutta epäonnistuu jälkimmäisessä. Sarjan showrunnerit Douglas Petrie ja Marco Ramirez onnistuvat hyvin yhdistämään sarjojen tyylit yhteen, ja varsinkin alussa värejä, musiikkia ja kuvaustapaa käytetään hyvin luomaan sidos hahmojen omiin sarjoihin. Valitettavasti koko sarjan tarina noin yleensä jää hieman vähemmän tyylikkääksi, ja sarjan huippuhetket koittavat puolenvälin kohdalla. Loppu varsinkin kärsii huonosta rakennuksesta (heh) ja hämäristä tavoitteista ja panoksista. 



Näyttelijäsuoritukset ovat kuitenkin neljän sankarin osalta hyvää luokkaa. Mike Colter ja Krysten Ritter tekevät vakaata perustyötä, ja oli ilo nähdä että Luken ja Jessican välillä on yhä kemiaa. He käyttäytyvät yhä samalla tavalla kuin omissa sarjoissaan, ollen molemmat hieman erisävyisiä vastahakoisia sankareita. Finn Jonesilla on hieman parempi käsikirjoitus tällä kertaa, ja Danny on hieman enemmän tykättävä ryhmän eräänlaisena juniorina. Hän on yhä ärsyttävä, mutta nyt se tuntuu hieman luonnollisemmalta. Jostain syystä Danny on kuitenkin myös ryhmän idiootti ja se joka pitää pelastaa useampaankin otteeseen, mikä on mielenkiintoinen valinta joka toisaalta antaa enemmän tilaa Lukelle, Jessicalle ja Mattille. Ja Mattista puheen ollen, Charlie Cox on päätähdistä se joka suoriutuu parhaiten. Hän on yhä todella hyvä esittämään Daredevilin aistien toimintaa, tämän suhde omaan sankarointiinsa on hyvin esillä ja kun hän laittaa taas Daredevilin puvun päällensä, on hän kuin eri henkilö. Kaikkien sarjojen sivuhahmot ovat mukana myöskin, ja heistä parhaiten suoriutuu Simone Missick ja aina loistava Rosario Dawson, ja heillä riittää tekemistä ja omia hienoja hetkiä sarjan aikana. Claire varsinkin saa arvostusta työstään, ja oli hauska nähdä kuinka tämän suhteet muihin sankareihin toimii käytännössä.



Pahispuolella oli todella vahva alku. Sigourney Weaver antoi heti mainion roolisuorituksen mysteerisenä Alexandrana, ja tämä oli heti hyvin humaani vihollinen. Oli myöskin kiva nähdä pahisjoukko, jonka sisälläkin riittää draamaa ja risteileviä motiiveja, kuten Kingpinin jengin kanssa oli Daredevilissa. Elektran pukua ollaan parannettu huomattavasti, ja Elodie Yung on ihan vakuuttava hiljaisena tappajana. Muut Käden jäsenet ovat vaihteleva sekamelska. Heille ei anneta selkeää omaa paikkaa tai luonnetta, ja ainoastaan Madame Gao (Wai Ching Ho) on heistä lopussakin muistettava ja viihdyttävä, joskin en kovinkaan paljon perustanut siitä, että ennen niin kaikkien yläpuolella oleva Gao on yhtäkkiä jonkun palvelija. The Defenders kärsii myös samasta ongelmasta kuin Luke Cage, sillä Elektran tapettua Alexandra ja otettua tämän paikan isona pahana, katoaa taas sarjan keskeisin pahis tarinasta. Alexandran tarina ja kamppailu oman kuolemansa kanssa oli mielenkiintoista, ja olisin halunnut nähdä hänet kunnolla toiminnassa. Elodie Yung ei onnistu ison pahiksen roolista yhtään niin hyvin, vaikkakin hänen ja Daredevilin välinen tappelu lopussa on täynnä tunnetta. 



Mikä sitten toimi sarjassa? No jaksojen 3-6 välinen osuus on sarjan paras osio. Silloin neljä sankaria pääsevät kunnolla tutustumaan toisiinsa, ja jaksossa 4 oleva ruokapöytäkohtaus on hyvin hauska. Dialogi heidän välillään on tuolloin nopeaa, tiukkaa ja paikka paikoin todella hauskaa ("I still hear neon."  "....what?") ja on hauska nähdä eri persoonien ja tyylien osuvan yhteen. Tätä olisin katsonut mielelläni kauemminkin. Toiminta, joka yleisesti sarjassa on heikon puolella, on tänä aikana hieman paremmin tehtyä ja viimeinen iso lopputappelu oli jo merkittävä parannus, vaikka se olikin vain glorifoitu nyrkkitappelu sankarien ja pahisten välillä. Danny on huomattavasti siedettävämpi, varsinkin sen jälkeen kun Luke pitää tälle pienen puhuttelun etuoikeuksistaan (joka on sarjan parhaimpia osuuksia). Luken ja Dannyn välille ei vielä syttynyt sitä ystävyyttä jota toivoin, mutta ehkä sarjan loppu antoi ymmärtää että Danny on aloittanut tiukan nöyrtymisen tien. Luken asenne kung fu-sekoiluun on hyvin huvittavaa, varsinkin kun ninjojen superliikkeet jotka ovat pistäneet Dannyn ja Daredevilin aikoinaan koville kimpoavat tästä mitäänsanomattomasti. Kuten aikaisemmin sanoinkin, sarjan kuvaus ja eri tyylien sekoittelu toimi varsinkin alkupuolella hyvin, eri värien ja tyylien kertoessa selkeästi kenenkä sankarin tarinaa nyt seurattiin. Pidin myös siitä, että he eivät samantien suostu sankariporukaksi vaan heidän omat demoninsa pitävät heistä otetta hyvän aikaa. 



Mutta oli myös paljon miinustakin. Danny Rand on idiootti, enkä tiedä tykkääkö käsikirjoittajat tästä kovinkaan paljoa. Oliko Danny tarkoituksella juuri se, joka on aina pulassa ja pitää pelastaa, vähentäen tämän ruutuaikaa sankarien joukosta? Hänen valintansa ja päätöksensä ovat välillä todella typeriä, ja on yhä hämmentävää kuinka K'un Lunin suurin soturi jää vangiksi toinen toistaan helpommin. Ja vaikka sankarien keskeiset erimielisyydet ovat viihdyttäviä, olisin kaivannut hieman enemmän yhtenäisyyttä ja vähemmän keskeistä tappelua (kiitos, Danny). Taistelukoreografia ei ole lähelläkään Daredevilin tyylikästä ja brutaalia menoa, vaan muistuttaa enemmän Iron Fistin heikompia osuuksia. Lopussa on hieman yritystä pitkästä shotista, joka kiertää sankarien läpi tyyppien lennellessä nyrkiniskuista ja karatepotkuista, mutta tämä on osa erittäin antiklimaattista loppua. Loppu on hämärä. Panokset ovat kuulemma korkealla, mutta mitä tapahtuu ja mitenkä jäävät katsojille hämärään. Myöskin Käden lopullinen tavoite on hyvin mitäänsanomaton siististä paljastuksesta huolimatta. Iron Fistin valinnat Käden suhteen painavat todella pahasti The Defendersissa, sillä Käsi on enemmän geneerinen kuin se on koskaan ollut. Daredevilissa nähty ninjaklaani on kadonnut, ja tilalla on enemmän jotain köyhän miehen Spectreä muistuttava aivopesula. Käden johtajista yksi on lähes mykkä puupökkelö, yksi rasittava selittäjä ja yksi siistin lavakarisman omaava mutta muuten pahiksena täysi käsi (heh). Lopussa itsessään on hyviä ideoita, ja sen hetken kun luulin oikeasti Matt Murdockin kuolleen oli tunnelma korkealla, mutta jotenkin loppukin jää todella hataraksi ja ainoa asia mitä siitä pystyi sanomaan on "Siinäkö se oli?"  



The Defenders on sekava paketti. Siinä oli todella hyviä kohtauksia, hienoja kohtaamisia, hyvää dialogia hitaan alun jälkeen ja osa hahmoista sai myös kaivattua hahmokehitystä sarjan aikana. Taistelukoreografiat jättivät paljon toivomisen varaan, pahikset olivat hyvin sekava paketti ja tarina ja skenaariot eivät olleet järin mielenkiintoisia tai persoonallisia. The Defendersin piti olla katutason The Avengers; sankarit auttamassa tavallisia ihmisiä. Mutta lopputulos on vain kaupungin pelastaminen, ja vaikka Daredevil, Luke Cage ja Jessica Jones tekivät hyvää työtä kaupungin eloon tuomisessa, tuntuu tämä maailma jotenkin nyt kaukaiselta obskuurin uhan noustessa. Jos Käsi olisi suoraan hyökännyt ihmisten pariin, kaapannut jengiä tai koittanut jotain suurta uhrausrituaalia, olisi panokset olleet korkeammalla koska olisimme päässet silloin kolmen aikaisemmin mainitun sarjan perusidean juurille; jokin (korruptio ja rikollisuus joka vainoaa vähäosaisia, hyväksikäyttö ja oman arvon menetys ja systemaattinen rasismi sekä väkivallan kierre) uhkaa viattomia ihmisiä, ja vain sankarit heidän paristaan voivat auttaa heitä. Mutta tämä iso "New York tuhoutuu johonkin" -skenaario jää aivan liian hämäräksi ja määrittelemättömäksi että se toimisi kunnon keskeisenä uhkana. The Defenders on parempi kuin Iron Fist, mutta valitettavasti jää minulla heikompien Netflix-sarjojen puolelle mikä on todella suuri sääli, sillä tässä projektissa oli todella paljon potentiaalia. Kenties toinen yritys voi onnistua paremmin, mutta nyt jään odottamaan mitä uutta Netflixin ja Marvelin yhteistyö voi tarjota Puolustajien ulkopuolella. The Defenders on nyt katsottavissa Netflixista.

Atte T

Ps. Ilmeisesti Douglas Petrie jätti showrunnerin hommat kesken kuvausten; tämä voi hyvinkin selittää sarjan epätasaisen laadun. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti