Atte Arvostaa: Death Note

Kuten Okja-arvostelussa sanoinkin, Netflix-leffojen arvostelu on helppoa logistisesta näkökulmasta. Ei tarvitse lähteä kotoa, ei maksa käytännössä mitään ja arvostelu syntyy nopeasti. Ennen kuin alan kuitenkaan purkamaan uutta Death Note-elokuvaa sen enempää, täytyy tämä sanoa ensiksi: En ole Death Note-fani. Olen yrittänyt lukea mangaa, mutta en ole ikinä oikein saanut siitä otetta samalla tavalla kuin niin monet muut. Ehkä oli hyvä että en ole luonut mitään tunnesidettä sarjaan, sillä tämä olisi voinut olla vielä raivostuttavampi katsojakokemus.

Death Note

Elokuva: Light (Nat Wolff) saa käsiinsä mustan vihkon nimeltä Death Note. Kirjoittamalla henkilön nimen ja kuolintavan vihkoon, tulee tämä toteen. Light alkaa yhdessä tyttöystävänsä Mian (Margaret Qualley) jakamaan oikeutta, tappaen murhaajia ja muuta roskasakkia peitenimen "Kira" alla. Pian heidän perässään on huippuetsivä L (Keith Stanfield), ja Light ja Mira joutuvat pohtimaan, mikä on ero kahden pahan välillä...

Death Note on paska leffa. Pahoittelen, mutta niin se vain. En tiedä osaanko sanoa tätä mitenkään fiksusti tai kriittisesti. Death Note ei toimi, vaikka jokainen elokuvan erillinen osa selkeästi yrittää kaikkensa. Ohjaaja Adam Wingard tietää tiensä kauhun ja trillerien maastossa, mutta Death Note on sellainen sekamelska tyylien ja tunteiden osalta että siitä on vaikea sanoa oliko se kauhua, etsivätarina, traaginen romanssi tai parodia. Harva elokuva on näin pahasti hakuteillä siitä, mitä tunnetta sen pitäisi katsojalle esittää. Päällipuolisin pelottavat kohtaukset ovat enemmän naurettavia ja suuret, traagiset hetket saavat vain oksentamaan tai nauramaan sitäkin enemmän.

Natt Wolff on hyvä näyttelijä, ja en voi kiistää etteikö hän olisi viihdyttävä aina välillä, mutta hahmona Light on rasittava emopelle, josta uupuu kaikki alkuperäisen hahmon kylmänviileä tyylikkyys ja kontrolli. Light on jumalakompleksista kärsivä idiootti, joka ei tajua että hänen tyttöystävänsä Mia (joka saa Lady McBethin näyttämään vain hieman oudolta) on sosiopaattinen sekopää. Mia Sutton on jonkinlainen yhdistelmä mangan naishahmoja ja Lightin pahempia puolia, ja hän on täysin agendaton outous elokuvassa, joka hullaantuu Death Noten tuomasta vallasta ja mahdollisuudesta jakaa oikeutta sokeasti, välittämättä siitä ketä hän satuttaa tätä tehdessään. Ja nämä ovat meidän protagonistimme. Inhoan yli kaiken "kiusattu/hylkiö kostaa kaikille" narratiivia elokuvissa, ja Death Note rakentuu pitkälti sen päälle.

Tyylipuhtaimman roolisuorituksen tekee Keith Stanfield salapoliisi L:än roolissa. Hän esittää hyvin sosiaalisesti sulkeutunutta ja outoa L:ää, ja hän katoaa rooliin erinomaisesti. Hän oli myöskin heittämällä elokuvan mielenkiintoisin hahmo, ja tämä johtuu täysin Stanfieldin näyttelijänkyvyistä. Hahmona L on myöskin samassa kategoriassa kuin kaikki muutkin hahmot sarjassa- hermoheikko ja tasaisin väliajoin täydellinen idiootti. Willem Dafoe on viihdyttävän överi myöskin kuolemanjumala Ryukina, mutta tämän hahmo on muuttunut paljon alkuperäisestä. Ryuk oli alkuperäismateriaalissa tarkkailija ja todistaja Lightin teoille, joka sattui olemaan person omenille. Ryuk on, kuten koko elokuva, länsimaalaistettu perikotaisin enemmän demoniseksi hahmoksi, joka länsimaisen yleisön on helpompi ymmärtää ja tunnistaa. Hän ei vain katso, vaan hän viekoittelee ja koittaa ajaa Lightia syntiin, ja omenakin on muistuttamassa raamatullisista lähteistä. Hän on paljon enemmän paha ja pirullinen hahmo tarinassa, ja tämä juontaa meidän käsityksiimme kuolemasta ja toispuoleisesta olennoista.

Koko Death Note on niin länsimaalaisen näkökulman ja tyylin vanki, että alkuperäismateriaalin ideat jäävät jonnekin kauas taka-alalle. Se on helposti yksiä unohdettavimpia leffoja jonka olen kuunaan nähnyt, ja helposti myös huonoin elokuva jonka olen nähnyt tänä vuonna, ellei The Mummy olisi tullut aikaisemmin tänä vuonna. Se ei tarjoa mitään ajateltavaa, mitään subtekstuaalista sisältöä tai näkökulmaa joka tekisi siitä edes jotenkin mielenkiintoisen. Oudot musiikkivalinnat vievät koko ajan katsojan pois kohtauksen tunnelmasta, ja se on tahditettu todella oudosti ja lopun twist on naurettava, ja täysin tarpeeton. Jos tekijät kuvittelevat, että kukaan olisi kiinnostunut näkemään jatkoa tälle tarinalle, ovat he todella väärässä. Death Note on paska leffa, eikä siitä pääse mihinkään. Death Note on nyt nähtävillä Netflixissä, mutta minun suositukseni on katsoa jotain parempaa, eli melkein mitä tahansa. Skip it.

Atte T