Atte Arvostaa: Rendel

Vihdoin ja viimein- ensimmäinen suomalainen supersankarielokuva Rendel on saapunut elokuvateattereihin. Tai, saapuu perjantaina. Itse kävin katsomassa elokuvan jo eilen ennakkonäytöksessä Tampereen elokuvakeskus Niagarassa muiden innokaiden hämäläisten joukossa. Jännitys oli katossa; ensimmäinen suomalainen supersankarielokuva oli täällä. Vielä kerran; ensimmäinen suomalainen supersankarielokuva. Ei mikään lyhytleffa Youtubessa tai taidepätkä joka ei ikinä päädy suuren yleisön silmien eteen, täysverinen kotimainen supersankarielokuva. Mitä siltä voisi odottaa- tapaus on ainutkertainen kotimaisen elokuvan mittapuulla. Nyt se on kuitenkin nähty.

Rendel

Elokuva: Rikollisjärjestö VALA kylvää sekasortoa ja kipua ympärilleen. Heidän suunnitelmiinsa tulee kuitenkin särö, kun mustanpuhuva naamiomies Rendel (Kris Gummerus) aloittaa yhden miehen sodan VALAA vastaan. Gangsterin poika Rotikan (Rami Rusinen) vastuulle jää naamiomiehen pysäyttäminen, mutta voiko loputonta vihaa pysäyttää mikään?

Rendel on hyvä elokuva. En ala kiertelemään ja kaartelemaan tämän kanssa sen enempää; Rendel on pienoinen ihme mutta ihme joka toimii. Se ei ole kuitenkaan mikään tyylipuhdas suoritus tai genren uudistaja kotimaasta. Se kärsii monista viittasankarien stereotypioista ja kliseistä, mutta ne eivät pilaa kokonaisuutta. Jesse Haaja tekee tässä aikamoisen pelinavauksen leffojen pariin, ja en malta odottaa mitä hän tekee seuraavaksi. Käsikirjoitus on yllättävä, hauska ja mielenkiintoisen hajanaisesti rakennettu, joka tuo kevyttä mysteeriä mukaan elokuvaan. Myös kuvaaja Tero Saikkonen ansaitsee hatunnoston, sillä Rendel on kuvattu taidolla ja huolella, käyttäen välillä erikoisiakin kuvakulmia luodakseen välillä hyvinkin sarjakuvamaisen fiiliksen leffaan.

Kris Gummerus tekee kiitettävää työtä elokuvan aikana kahdessa hyvin erilaisessa roolissa, sekä Rendelinä että miehenä joka hän oli ennen supersankarin uraa. Rendel on hyvin uhkaava hahmo; paljoa ei Gummerus pääse ilmeilemään naamarinsa takaa, mutta tämän body language puvussa on vakuuttavaa. Hän ei ole maailman kokenein sankari, ja oli kiva nähdä hyvin tehtyjä spontaaneja reagointeja tulitukseen tai vakaviin taisteluhaavoihin. Elokuvan tähti näyttelijäpuolella on kuitenkin Rami Rusinen, joka varastaa shown joka kohtauksessa suvereenisti. Rotikka on todella säälittävä kaveri, raivokohtauksia saava moraaliton kusipää jonka loputtomaan turhautumiseen kaikkea kohtaan on todella helppo samaistua. Myös tämän isäsuhde auttaa tässä, mutta palataan tähän myöhemmin. 

Rendel näyttää todella hyvältä. Toki se on lähinnä tyhjiä teräshalleja ja tehdasrakennuksia, mutta nämä on kuvattu ja valaistu todella hyvin ja Mikkelistä (sekä Kuopiosta, Sotkamosta ja parista muusta kaupungista) ollaan saatu todella tyylikkään näköinen näyttämö tapahtumille. Rendel todisti sen, että kotimaisista kaupungeista löytyy sielua ja tyyliä isompiinkin tuotantoihin, ja kellotornit ja talviset kadut tuntuvat samaan aikaan ikonisilta että uniikeilta Rendelissä. Tero Saikkonen tekee pieniä ihmeitä tylsien hallien kanssa, ja vaihtuvat väripaletit tuovat pirteyttä muuten synkkiin tapahtumapaikkoihin. Myös sävellyksestä ja musiikeista pitää antaa positiivista palautetta; Tuomas Kantelisen musiikki toimii, ja elokuvan hauskimpia rinnastuksia oli Rendelin antama brutaali turpasauna tekopirteän iskelmän säestyksellä. Viihdettä on moneen lähtöön.

Mutta Rendel kuitenkin kärsii muutamista asioista. Sen merkittävät naishahmot ovat kaikki joko Rendelin pelastuksen kohteita tai sivuhahmoja jotka kuolevat nopeasti, lukuunottamatta enigmaattista Marlaa. Tähän liittyy myös Rendelin motivaatio supersankarointiin, joka on klisee josta en välitä juuri lainkaan...mutta koska tämä on subjektiivista, ja kyseinen tapa on hyvin voimakas tapa herättää tunteita, niin se ei varsinaisesti ole iso miinus. Käsikirjoitus on hieman turhankin täyteen ahdettu; se yrittää rakentaa omaa maailmaansa ja kuvaa isommasta suunnitelmasta kaiken takana, mutta nämä elementit jäivät roikkumaan elokuvaan hieman oudosti.Olisin toivonut VALAn suunnitelmien olevan hieman enemmän kiinnitetty Mikkelin selkeästi kurjaan elämään, jolloin Rendelin supersankarointi olisi ollut hieman enemmän sidottu uniikkiin tapahtumapaikkaan.

Mutta se mikä Rendelissä oli mielenkiintoisinta, oli sen teema ja asetelma. Rendel on tarina kahdesta hyvin erilaisesta isästä, joidenka perheet paljolti määrittelevät heidän elämäänsä. Tämä yhdistettynä elokuvan hajanaiseen rakenteeseen tekee Rendelin keskeisimmäksi teemaksi juurikin isän aseman; mitä olet valmis tekemään perheesi vuoksi? Rendel on kotimainen artefakti; genre-elokuva joka toimii ja jossa on potentiaalia menestykseen jopa ulkomailla asti. Se on Suomalainen elokuva eikä pelkää olla sen mukainen, mutta sen vahvimmat vaikutteet ovat Nolanin Batman-leffoissa ja Netflixin Daredevil-sarjassa; meno on kurjaa, pimeät kadut ja tehdashallit hallitsevat tapahtumapaikkoina ja yö on perusasetus tapahtumien suhteen. Rendel on raju, paikka paikoin todella hauska ja yllättävä supersankarileffa ensikertalais-ohjaajalta ison maailman tyyliin kotimaisella kosketuksella. Menkää katsomaan, tämä on kotimaista elokuvahistoriaa nyt.

Atte T

ps. Antti "Hyrde" Hyyrynen on leffassa. Hilpeys oli katossa kun tämä tuli.

pps.  Koko iso lääkebisnes on vain jotain, jonka kimppuun Rendel voi hyökätä, ei varsinaisesti osa juonta tai hahmomotivaatioita joka johtaisi mihinkään. Onko tämä ovela subversio, jossa katsojalle annetaan ns. selkeä motivaatio hakata pahiksia, mutta kaiken alla onkin oikeasti paljon persoonallisemmat syyt? Mene ja tiedä.

pps. Lisää, kiitos!