Puhutaanpas siis hieman hahmojen puutteista ja vioista!
Tarinoiden hahmoilla on aina ollut jotain vikoja. Klassisin ja tunnetuin sekä kirjaimellisin esimerkki on Akilleus ja hänen legendaarinen kantapäänsä; voittamattoman Akilleuksen iho oli murtumaton, lukunnottamatta tämän kantapäitä joista tämän äiti oli pitänyt kiinni kastaessaan poikansa kuoleman virtaan. Samaan syssyyn menee Sigurd, jonka selässä on tammenlehden kokoinen heikko kohta. Mutta minua ei kiinnosta puhua fyysistä heikkouksista. Fyysiset heikkoudet ovat yleensä itsestäänselvyyksiä sen suhteen, että enemmin tai myöhemmin sankari tai konna kohtaa loppunsa sen kautta. Mikä minua kiinnostaa enemmän on heikkoudet hahmojen luonteissa, tavoissa tai motiiveissa, jotka tekevät näistä hahmoista mielekkäämpiä. Miksi sitten haluan puhua tästä?
 |
| Akilleuksen olisi kannattanut laittaa saappaat jalkaan. |
Koska minusta tuntuu, että kaikki eivät arvosta hahmojen vikoja samalla tavalla kuin minä. Tämän näkee varsinkin tietyillä verkkosivuilla (kröhtwittertumblrköh) ja kun puhutaan naishahmoista, vähemmistöihin kuuluvista hahmoista, mutta myös mieshahmojen kohdalla tämä on nousussa. Tiettyjen elokuvien, pelien ja sarjakuvien hahmojen kohdalla näkee, kuinka heitä- ja varsinkin heidän kirjoittajiaan-kritisoidaan näiden hahmovikojen takia. Tämä on minusta ollut aina todella absurdi ajatus, ja sen tähden haluankin paneutua tämän pariin tänään kunnolla. Mutta aluksi, mitä tarkoitan hahmojen vioilla?
 |
| Sagassa hahmoilla on vikoja joka lähtöön, mutta ne myös setvitään. |
Hahmon vika käytöksessä tai hahmossa itsesään on usein este, jokin jonka hahmon on ylitettävä matkallaan. Tämä on yleensä myös tarha sankarin muuten kiiltävässä julkikuvassa; Harry Potter on rohkea, reilu, oikeudenmukainen ja myötuntoinen, mutta hänen ylpeytensä ja lyhyt pinnansa saattavat tämän ongelmiin alinomaan. Peter Parker on oikeudentuntoinen ja valmis auttamaan kaikkia, mutta hänen lyhytnäköisyytensä ja itsekkyytensä haittaa tämän supersankarointia vakavasti. Nämä luonteenpiirteet ovat itsessään esteitä sankarin tiellä siinä missä antagonistit tai muut selkeämmät uhkakuvat. Kunnon hahmoviat tekevät sankarista mielenkiintoisemman, ja tuovat persoonallisempaa konfliktia mukaan tarinaan. Me odotamme että sankareissa on jotain vialla, jotain joka tekee heistä humaanimpia. Harry Potter ei ole vain "the chosen one", vaan myös normaali teini ongelmineen mitä se tuo mukanaan. Monet parhaista young adult-kirjoista perustavat viihdyttävyytensä juurikin hahmojensa vikoihin.
Kääntöpuoli tälle on se, että päällisinpuolin täydellisiä hahmoja aletaan vertailla näihin. Teräsmies on usein esimerkki tällaisesta hahmosta. Teräsmies on, nopealla tarkastelulla, vailla mitään heikkouksia niin fyysisesti kuin hahmonakin. Teräsmiehen heikkoudet eivät vain ole samanlaisia kuin muilla hahmoilla, koska Teräsmies ei ole kuten muut hahmot. Hän on tuhoutumaton ja vahvempi kuin muut, mutta tämä tekee hänestä myöskin hieman itsekeskeisen. Ei siinä mielessä etteikö hän välittäisi muista, päinvastoin; hän ottaa vastuun aina, koska hän voi kestää sen. Tämä johtaa siihen että Teräsmies aliarvioi kaikki ympärillään, eikä luota samalla tavalla muihin sankareihin. Tämä johtaa käytökseen, jossa hän ei konsultoi muita tai toimii oman päänsä mukaan. Kapteeni Amerikka on samassa kategoriassa. Marvel Cinematic Universe on tehnyt hienoa työtä Kapun pitkän kaaren hahmotarinan kanssa; Kapu on pohjimmiltaan hyvä tyyppi, joka ei näe mitään erikoista itsessään ja on aina valmis toimimaan oikein. Mutta hänen huolenpitonsa ja halunsa aina auttaa muita on myös jotain joka sokaisee hänet lopulta; hänen uskonsa omaan asiaansa ajaa ystävät ja liittolaiset ongelmiin jota hän ei itse tajua. Teräsmiehen ja Kapteeni Amerikan kaltaiset kiiltokuva-sankarit omaavat myös hahmovikoja, mutta ne eivät ole yhtä päivänselviä kuin muilla.
 |
| Ja sen tähden kaikki ystäväni ovat vankilassa. |
Mutta ne viat, joista olen enemmän kuullut kritiikkiä, ovat hieman enemmän ajankohtaisia vikoja. Kasuaali homofobia, rasismi ja seksismi ovat hahmovikoja joita kritisoidaan eniten. Ja tämä on sinänsä ymmärrettävää: sankarit ja protagonistit jotka omaavat näitä näitä luonteenpiirteitä ovat asemassa jossa he voivat normalisoida vahingollisia asioita. Mutta siitäkin huolimatta, nämä luonteenpiirteet ovat olemassa siksi, että heillä on jotain jonka kanssa kamppailla. Otetaan kaksi suosikkiesimerkkiäni; Sera videopelistä Dragon Age: Inquisition ja Steve Trevor Wonder Woman-elokuvasta. Sera on eräänlainen Robin Hood-hahmo, tavallista kansaa puolustava varas ja jousiampuja, joka ei juurikaan välitä laista tai jumalista. Hän on myöskin lesbo ja kaupunkihaltia (Dragon Agen lähin paraabeli juutalaisiin), eli kahden merkittävän vähemmistön jäsen. Mutta Sera on myös kasuaalin rasistinen toisia haltioita kohtaan ja heittää silloin tällöin transfobisia vitsejä. Tämä on kuitenkin osa tämän hahmoa; hän ei ole niin puhdas ja oikeassa kuin hän luulee olevansa. Sera on dekonstruktio sankarillisesta varkaasta, joka vastustaa auktoriteetteja ja traditioita, mutta koska Dragon Agen maailma on juurrutettu realistisiin ongelmiin, ei hän itse näe mitään väärää käytöksessään inhota oman verenperintönsä kulttuurisia juuria tai niitä joita hän ei ymmärrä. Tämä on yleistä "oikeassa maailmassa" kuten olemme viime aikoina huomanneet.
 |
| "Listen,"Elven life" is backwards and boring." |
Steve Trevor on hieman lievempi paketti. Trevor on kaikin puolin mainio kaveri; ennakkoluuloton, rohkea, ei kaihda uhrata omaa turvallisuuttaan toisten avuksi ja on suojelevainen kavereitaan kohtaan. Mutta Steve Trevor on myöskin aikakautensa tuote. Monet ovat syyttäneet tämän suhdetta Dianan kanssa seksistiseksi ja kuinka Trevorin täytyy olla äänessä aina samaan aikaan Dianan kanssa ja kuinka tämä ei luota Dianaan tarpeeksi. Kyllä, tämä on täysin totta, mutta kannattaa huomioida että kyseessä on 1900-luvun alkuvuodet. Sosiaalinen progressio ei ole samalla tasolla nykypäivän kanssa, ja Trevorin oma kasuaali seksismi on jotain mikä hänen täytyy ylittää hahmona. Steve Trevor on kasvanut ympäristössä jossa naisten odotetaan olevan hiljaa ja jättävän puhuminen miehille, ja vaikka Trevor onkin paremmasta päästä miesten käytöksessä naisten ympärillä, on hänelläkin opittavaa. Hän ei kuitenkaan ikinä saa mahdollisuutta, koska hän uhraa henkensä rakastamansa naisen puolesta. Lopussa hän on valmis uskomaan koko ihmiskunnan tulevaisuuden Dianan harteille, mikä on paljon kehitystä tämän elokuvan aikana.
Joskus tuntuu siltä, että se mitä fanit haluavat hahmoiltaan, on täydellisyyttä. Sankarit eivät saa olla ennakkoluuloisia, heidän pitää olla avoimia kaikkia kohtaan ja vastustaa auktoriteetteja. Karu ulkokuori on hyvä, mutta sisällä pitää takoa kultainen sydän. Mutta mielestäni nämä hahmot ovat pitkälti tylsiä ja ennalta-arvattavia. Kunnon protagonistilla on luonteenpiirteitä, tapoja ja heikkouksia jotka tekevät hänestä mielenkiintoisne, antavat jotain sisäistä kamppailtavaa. Twitterissä osallistuin sarjakuvahaasteeseen, jossa viimeksi kysyttiin kahta lempihahmoani sarjakuvista. Valintani liittyvä myös vahvasti tähän; Hellboy auttaa muita hädässä ja ei pelkää vaarantaa itseään, mutta hän on lyhytpinnainen, taipuvainen tarpeettomaan väkivaltaan ja pelkää vastuuta. Kamala Khan alias Neiti Ihme on Marvelin sankareista parhaimpia- auttaa pienissäkin ongelmissa, välittää kaikista ja ei halua satuttaa ketään, mutta hänen itsekeskeisyytensä ja paikkapaikoin sokea uskonsa esikuviinsa ajaa hänet ongelmiin tuon tuostakin. Pidän myös hyvin paljon Biowaren pelien kuten Dragon Agen ja Mass Effectin viallisista sankareista kuten Serasta, Mirandasta, Iron Bullista ja Stenista; kaikki he omaavat negatiivisia luonteenpiirteitä ja ennakkoluuloja, mutta heille annetaan myös mahdollisuus kasvaa niistä pois. Jos nämä hahmot olisivat ensitapaamisesta lähtien avoimia kaikille, kavereita keskenään ilman ennakkoluuloja tai stereotyyppisia ajatuksia toisista, olisi pelissä huomattavasti vähemmän särmää ja makua.
"Le mieux est l'ennemi du bien."
Täydellisyys on hyvän vihollinen.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti