Atte Arvostaa: Blade Runner 2049

Blade Runner on mielenkiintoinen tapaus scifi-leffojen mittapuulla. Nykyään se on aito genrensä klassikko, rakastettu ja ihailtu elokuva joka antaa ajattelemisen aihetta ja pohdittavaa monestakin eri näkökulmasta ja joka kuuluu ohjaaja Ridley Scottin parhaimpiin elokuviin. Mutta aikanaan se lytättiin kriitikoiden toimesta, eikä se menestynyt lippuluukuilla juuri lainkaan. Oma suhteeni tähän klassikoon on...suurimmaksi osaksi positiivinen. Sen tietyt osa-alueet (Deckardin ja Rachaelin "romanssi" on yksi näistä) aiheuttavat minulle hieman liikaa närää elokuvan kanssa jotta voisin sanoa sen olevan ylitsepääsemätön klassiko, mutta pidän siitä silti. Ja nyt, Herran vuonna 2017, on yksi suosikkiohjaajistani tehnyt sille jatko-osan.

SISÄLTÄÄ PIENIÄ JUONIPALJASTUKSIA!

Blade Runner 2047

Elokuva: Tulevaisuudessa raskaimmista töistä huolehtivat replikantit, keinotekoiset ihmiset. Nykyiset mallistot ovat tottelevaisempia kuin vanhat, jotka nyt pakoilevat yhteiskunnan reunamilla. Näitä metsästävä blade runner K (Ryan Gosling) törmää rutiinikeikan aikana mysteeriin, joka voi mahdollisesti syöstä jo reunalla olevan maailman kaaokseen. Tästä salaisuudesta on myös kiinnostunut replikanttitehtailija Wallace (Jared Leto), joka näkee siinä mahdollisuuden siirtää toimintansa aivan uudelle tasolle...

Denis Villeneuve on tällä hetkellä parhaimpia ohjaajia alalla. Hän on hakannut ulos viisi elokuvaa viimeisen neljän vuoden aikana, ja jokainen niistä on ollut ykkösluokkaa. Ja kun sanon viisi, tarkoitan myös uusinta. Blade Runner 2049 on helposti tämän parhaimpia elokuvia, ellei jopa paras sekä alkuperäisen elokuvan ansiokas seuraaja. Olin huolissani aluksi pituudesta (2h 43 min), mutta tämä oli turha huoli sillä Hampton Fancherin ja Michael Greenin käsikirjoitus ja Villeneuven pistämätön kyky tahdittaa leffojaan saa kaiken tuntumaan tiiviltä pakkaukselta. Tarinassa riittää käänteitä ja yllätyksiä, mutta myös satunnaisesti ripoteltua huumoria joka auttaa paljon, sillä Blade Runner 2047 on synkkä ja karu tavalla jota ei välttämättä heti tajua.

"Tää jätkähän on saatana Blade Runner." -Krista Kosonen

Ryan Gosling tekee hienoa työtä protagonistin roolissa, ja kertoo paljon tämän hahmosta ja elokuvasta itsessään, että tämän replikantti-luonne ei ole mikään salaisuus elokuvassa, vaan se paljastetaan ensimmäisen 10 minuutin sisällä. Gosling myöskin tekee koko "olen replikantti, mitä ovat tunteet" hommasta taidetta, ja hän tuntuu välittömästi luonnolliselta valinnalta tähän rooliin. Hän tekee uskomatonta työtä kavojen pienillä ilmeillä ja antaa hyvän kuvan henkilöstä, joka pelkää näyttää mitään tunnetta. Baby Goose on täydellinen päätähti Blade Runnerin hillittyyn ja ahdistavaan tunnelmaan. Harrison Fordin paljon mainostettu rooli on huomattavasti pienempi elokuvan mittakaavassa, mutta erittäin tärkeä sellainen ja on kiva nähdä Fordia yrittämässä oikeasti, eikä vain keräämässä palkkasekkiä.

Mutta kaksi elokuvan mielenkiintoisinta roolisuoritusta tekevät Ana de Armas ja Sylvia Hoeks hologrammiohjelma Joina ja replikantti Luvina. Joi on hologrammiohjelma jolla on monimutkainen ja monellakin tapaa uniikki suhde K:n kanssa, ja Ana de Armas tekee hienoa työtä tämän kanssa. Joi on massatuotettu ohjelma, ja juurikin Anan uniikin ulosannin takia tämän eksakti luonne ja rakkauden taso K:hon pysyy mysteerinä. Luv taasen on Wallacen alainen, ylitehokas replikantti joka seuraa K:n tutkimusten jalanjäljissä. Hoeks muuttuu kiltistä sihteeristä (Rachael 2.0) hyvin nopeasti sormia murskaavaksi ja satunnaisia ohjusiskuja laukovaksi terminaattoriksi, ja hänestä muodostuu nopeasti hyvin uhkaava hahmo. Myös Jared Leto tekee kiitettävää työtä ahdistavan ja egoistisen Wallacen roolissa (voi olla että Leto kanavoi kerrankin itseään rooliin...) ja Dave Bautista on hyvin mieleenjäävä replikantti Sapper Mortonina.

Blade Runner 2049 on visuaalisesti uskomattoman näköinen, tuoden Scottin vision Los Angelesista takaisin mutta antaen omat panostuksena tähän. Kuvaajana toimiva Roger Deakins on alan legenda, ja tämän kompositiot kertovat tarinoista ja teemoista yhtä paljon kuin dialogi ja näyttelijät. Eletty, ruosteinen ja kärsinyt estetiikka näkyy yhä kaduilla, ja temppeleitä ja palatseja muistuttava arkkitehtuuri hallitsee megakorporaatioiden titaanisia konttoreita. Suunnattomat maatalouskompleksit muistuttavat sieluttomia karttakuvia ylhäältäpäin, ja San Diegon suuri kaatopaikka on painajaismaisen realistinen kuva kulutusyhteiskunnan lopputuloksesta. Tämä maailma ja monet scifi-elementit tarinassa ovat osa Villeneuven ja käsikirjoittajien nerokkuutta; he kääntävät peilin katsojaa kohti, näyttäen kuvan maailmasta ja yhteiskunnasta jota vielä ei ole, mutta joka on tulossa. Siinä on yhteiskunnallisia ahdistustiloja, joita tuovaa teknologiaa ei ole vielä osalti edes olemassa. Hologrammiohjelmat jotka kuvastavat meidän kuvaamme ihmisyydestä, ötökkäfarmit, replikantit, upotetut muistot ja yhteiskunnan sekä markkinoinnin luomat mielikuvat omasta paikasta maailmassa luovat ajatuksia herättävän verkon, joka muodostuu Blade Runner 2049:än rakenteen: 2 tuntia erilaisia scifi-ideoita upotettuna hitaasti paljastuvaan juoneen, ja viimeisen 40 minuutin aikana Villeneuve lyö katsojaa naamaan, huutaen: "idiootti, luit mitä sinun haluttiin lukevan!" Se sattuu, mutta samalla silmäsi aukeavat.

Jos Blade Runner 2049:llä on jokin heikko kohta, on se musiikissa. Hans Zimmer ja Benjamin Wallfisch tekevät hyvää työtä, ja musiikki on iso tekijä elokuvan tunnelman luomisessa, mutta osa musiikeista ovat turhankin geneerisiä Zimmer-torvia ja parhaimmat palat on poimittu Vangeliksen alkuperäisestä soundtrackista. Villeneuven hovisäveltäjä Johann Johansson (Prisoners, Sicario, Arrival) oli siirtynyt projektista pois, ja se valitettavasti kuuluu lopputuloksessa. Parissa kohtaa oltaisiin voitu myös jättää pois callback-henkiset muistelut, jolloin lopputulos olisi voinut olla hieman sulavampi ja mahdollisesti voimakkaampi. Mutta nämä ovat käytännössä ainoat asiat mitkä jäivät häiritsemään elokuvassa. Uskon että osalle Blade Runner 2049 voi tuntua tylsältä sen pituuden vuoksi, ja ne jotka odottavat Deckardia eniten elokuvassa tulevat pettymään. Mutta minulle Blade Runner 2049 oli jymymenestys, loistava scifi-leffa jossa riittää tasoja ja ideoita mietittäväksi pitkäksi aikaa, ja uskon että tulevat katselukerrat tulevat vain laajentamaan näkemystäni elokuvasta. Blade Runner 2049 on vuoden parhaimpia elokuvia, brutaali ja kylmä elokuva, joka asettaa lankoja ja polkuja katsojan eteen, ja kun niitä alkaa seuraamaan, paljastuu lopusta tyhjentävä, lopullinen teesi joka kiteytyy täydellisesti elokuvan viimeiseen kuvaan. Blade Runner 2049 on ehdottomasti aikasi arvoinen.

Atte T

PS. Seuraavaksi Villeneuve on tekemässä DYYNI-leffaa. Kun Villeneuve lyö senkin kunnarina ulos, haluan että hän tekee Stalker-adaptaation, kiitos. 

PPS. Kyllä, elokuvassa puhutaan Suomea.