Godzilla II: King of Monsters
Elokuva: Viisi vuotta on kulunut siitä, kun Godzilla tuhosi San Fransiscon ja titaanien aika alkoi. Hirviöitä tutkiva Monarch- järjestö on kartoittanut useiden muinaisten jättiläisten sijainteja, kun taas maailman hallitukset haluaisivat tuhota ne ennen kuin ne tuhoavat ihmiskunnan. Ekoterroristien vapauttaessa hirvittävän King Ghidorahin, alkaa taistelu siitä, kuka on hirviöiden kuningas ja maailman herra.
Jos Godzillan ongelman voi kiteyttää kahteen pisteeseen, oli kyse tylsästä päähahmosta ja Godzillan näkemisen odottamisesta liian kauan. Godzilla II: King of Monsters korjaa nämä molemmat erheet ja vähän päälle, ja on ehdottomasti tämän kolmiosaisen elokuvasarjan paras elokuva. Godzilla II on paras hirviöleffa jonka olen nähnyt vuosiin, kilpaillen Pacific Rimin kanssa kärkipaikoista. Se on iso, vauhdikas, yliampuva, pulp- henkinen 2- tuntinen hirviö- smackdown jossa hirviöiden kuningas itse saa loistaa muiden Tohon kaiju-klassikoiden rinnalla. Godzilla- fanit helposti jakautuvat kahteen leiriin, niihin jotka pitävät alkuperäisen Gojiran syvällisemmästä metafora- subtekstistä ja sen vakavuudesta, ja niihin jotka haluavat katsoa kumipukuisia hirviöitä painimassa miniatyyrimaastoissa. Godzilla II on tietokone-efektiversio jälkimmäisestä.
Vaikka pääshow onkin jättiläislisko vastaan kolmipäinen lohikäärme, on mukana myös ihmishahmoja joilla on tällä kertaa jopa mielekästä tekemistä. Paljon tarinasta pyörii Tri Emma Russelin (Vera Farmiga) kehittämän Orca- laitteen ympärillä, jolla pystyy "kommunikoimaan" hirviöiden kanssa, ja Russelin perhe ajautuukin tapahtumiin mukaan vastoin omaa tahtoaan. Emman ex- aviomies Mark (Kyle Chandler) vihaa titaaneja niiden aiheuttaman henkilökohtaisen menetyksen takia, ja Russelien tytär Madison (Millie Bobby Brown) koittaa löytää tasapainoa vanhempiensa välissä. Erityisesti Millie Bobby Brown erityisesti loistaa hyvin erilaisessa roolissa verratuna Stranger Thingsin tähtirooliin. Myös Godzillan paras hahmo Ishiro Serizawa (Ken Watanabe) on mukana toiminnassa, ja hän tuo juuri oikeaa gravitasta ja vakavuutta kaikkeen missä onkaan mukana. Heidän lisäkseen riennoissa on mukana joukko luotettavia kykyjä kuten Bradley Whitford, Sally Hawkins, O'Shea Jackson Jr. ja Zhang Ziyi, sekä varmasti jo selkärangasta tulevassa pahisroolissa oleva Charles Dance. Monet näistä hahmoista ovat yksinkertaisia ja hieman kliseisiä, mutta toisaalta niin arkkityyppejä, että ne tunnistaa ilman suurempaa selittelyä, jotta tarina voi liikua suoraan hirviöpainiin.
Hirviöpainista puheen ollen, voi kyllä: ensimmäistä erää Godzilla vastaan King Ghidorah- matsissa ei tarvitse kauaa odottaa, ja hirviöitä puskee ruudulle jo ensimmäisen kymmenen minuutin sisällä. Godzilla ja muut monsterit näyttävät upeilta, ja ohaaja Michael Doughertylla on todellakin silmää näiden massivisten olentojen esittämiseen juuri oikealla tavalla. Godzilla, King Ghidorah, Rodan ja Mothra ovat kaikki todella hyvin toteutettuja olentoja, joille Dougherty ja CGI- taiteilijoiden eskadroona onnistuu luomaan tunteita ja jopa persoonallisuutta; Godzilla on kuin Hulk, vihainen ja vaarallinen mutta ei julma, kun taas Ghidorah on julma, tyrannimainen sadisti. Ghidorah, Godzilla ja Mothra ovat minun kolme suosikki- kaijuani ja olin todella tyytyväinen siihen mitä he tekivät niillä; erityisesti Mothran myyttinen, lähes hengellinen esiintyminen oli todella upea näköistä. Lawrence Sherin kuvaus ja kompositiot ovat erinomaisa esittämään nämä hirviöt niiden nykymuodossa: luonnovoimina.
Tämä hirviöt = luonnokatastrofit on osa elokuvan symbolisempaa osuutta. Hirviöiden tuhon aallot ovat tulvia, tulivuorenpurkauksia ja maanjäristyksiä, ja mukana on myös klassinen argumentti "ihmiset ovat sairaus, meitä on liikaa ja bla bla blaa", jonka toistuvuus spekulatiivisessa fiktiossa viime vuosina on yhä enemmän aikamme ahdistutiloja kuvaava elementti. Ilmastokatastrofin aave leijuu Godzilla II:en yläpuolella, ja vaikka se ei ikinä ylitä monsteripainia fokuksessa, on idea "pelastumisen eteen on taisteltava ja löydettävä harmonia luonno kanssa" kieltämättä ajankohtainen. Tämä kaikki, yhdistetynä Bear McRearyn todella, todella tiukan soundtrackin kanssa, tekee Godzilla II: King of Monstersista yhden vuoden parhaimmista viihdepommeista, varsinkin jos isojen hirviöiden spektaakkeli on mieleesi. En tiedä mitä ne joka eivät perusta hirviöleffoista pitävät tästä, mutta kaltaiselleni fanille tämä oli todella nautinnollinen kokemus, jonka näkemistä elokuvateatterissa suosittelen täysin rinnoin- spektaakkelina se on sen arvoinen.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti