So let's go for a round two koska Kukkosen voittoputki senkun jatkuu. Varoitus! Tässä arviossa on juonipaljastuksia Voro 1- Kolmen Kuninkaan Aarre- teoksesta.
Voro 2- Tulikiven Armeija
Tarina: Nuori voro Lilja ja hänen opettajansa koittavat löytää uutta paikkaa jossa elää rauhassa ja harjoittaa varkauden jaloa taitoa. Sota on kuitenkin kaikkialla, ja pian hekin ajautuvat mukaan sen liekkeihin, joita alati ruokkii myös vanha vihollinen Paloheimo sekä heidän henkiin herännyt jumalansa Ithiel, jonka tähtäimessä on mystinen Tulikiven armeija...
Voro oli minulle kuin mannaa taivaasta. Kotimaista fantasiasarjakuvaa joka loi aivan uudenlaista maailmaa jossa tuntui vahva kotimainen ote, sekä loistava, nuori naispäähenkilö siihen päälle vielä. Voro 2 tekee kaiken mitä kunnon jatko-osan pitääkin: jatkaa hahmojen kasvua, tuo uusia hahmoja ja tilanteita sankarin eteen ja kasvattaa panoksia. Vorossa parasta on sen uniikkius; monen fantasiatarinan kohdalla on helppo vetää viivoja Taru Sormusten Herrasta tai Dungeons & Dragonsin suuntaan, mutta Voron kohdalla tämä ei ole mahdollista. Rehellisesti sanottuna, sen lähimmät vertauskohdat ovat Tulen ja Jään Laulussa ja ehkä Noiturissa, mutta nekin ovat lähinnä esteettisiä.
Lilja on yhä erinomainen protagonisti; fiksu mutta koppava, rohkea mutta äkkipikainen, kovien olojen kasvatti joka kuitenkin omaa yhä empatiaa muita kohtaan. Häntä vaivaa yhä ensimmäisen kirjan tapahtumat, nähden alati painajaisia ja miettien omaa paikkaansa tässä konfliktissa; voiko hän jatkaa vain varastelua, poistuen paikalta aina kun tilanne menee liian kuumaksi? Voron maailmassa itsekkäät halut hallitsevat maailmaa; kateus, vallanhimo ja rahanahneus ajavat ihmisiä toisiaan vastaan. Lilja ja Seamus yrittävät parhaansa mukaan käyttää taitojaan selviytyäkseen epäreilussa maailmassa, jossa nuori tyttö ja vanhus eivät muuten etenisi mihinkään. Mutta Seamus on myös kävelevä esimerkki siitä, ettei tällainen elämä välttämättä johda mihinkään hyvään.
Liljan tietämättään vapauttama muinainen pahuus jota Paloheimo palvoo on myös hieno, uusi osa tarinaa. Paloheimon jumala Ithiel, Tuli-Isä, on karmiva ja erittäin toimiva ison skaalan vastustaja. Onko Ithiel "jumala" konventionaalisessa mielessä, vai vain todella voimakas olento josta Paloheimo on muovannut herran itselleen? Jos Ithiel on jumala, mitä muita jumalia kulkee ihmisen hahmossa ympäri Voron maailmaa? Ithiel herättää paljon mielenkiintoisia kysymyksiä, ja Paloheimon tapa pitää hänen uskonsa elossa muiden unohtaessa tämän uhan tuntuu...historiallisesti sopivalta. Paloheimo ei ole vain geneerinen pahuuden armeija, vaan myös katkeruuden ja vallanhimon sokaisemia surkimuksia, jotka eivät tiedä mitä he ovat tekemässä.
Vorossa on paljon kehuttavaa, aina Kukkosen kevyestä mutta hyvin persoonallisesta kynänjäljestä oikeiden panosten tuntuun ihmisten kuollessa Liljan ympärillä, mutta on siinä myös kritisoitavaa. Vaikka Lilja onkin mainio sankari, on maailma muuten hieman äijäkeskeinen. Kuten useimmat tämän kaltaiset synkät fantasiatarinat, sen vahva pohjustus "oikeaan maailmaan" tuo mukanaan maailman sisäistä seksismiä, jonka ansiosta Lilja on ainoa nimetty naishahmo tarinassa jolla on jotain painoarvoa. Voro 2:ssa tulee yksi lisäys, Alkemisti, mutta hän on hyvin nopeasti nähty sivuhahmo, jonka lopullinen kohtalokin jäi epäselväksi. Liljan asema tässä yhteiskunnassa (varas+lapsi+tyttö) takaa hänen altavastaajan asemansa, mutta jättää samalla maailman hieman köyhemmäksi representaatioltaan.
Kokonaisuutta tämä ei kuitenkaan riko, ja Voro 2- Tulikiven Armeija on taas jälleen loistava lisäys tämän vuoden kotimaiseen sarjakuvatuotantoon. Olen todella onnellinen että Voro on olemassa. Tällaisia kotimaisia fantasiatarinoita sietäisi olla enemmänkin, ja tässä on ainesta laajempaankin tarina-universumiin sekä myös mahdolliseen laajennukseen sarjakuvan ulkopuolelle- Voro- roolipeli tuntuu ilmiselvältä, wink wink- sekä maailmanvalloitukseen. Voro 2- Tulikiven Armeijan lukemisen jälkeen ensimmäinen ajatukseni oli se, että nyt pitää saada nopeasti kolmas osa luettavaksi myös. Viimeksi sitä piti odottaa kolme vuotta, joten palataan aiheeseen mahdollisesti 2022. Voro 2- Tulikiven Armeija on ehdottomasti lukemisen arvoinen, ja suosittelen sitä lämpimästi.
Atte T
PS. Jos haluat sarjakuvasi arvioitavaksi, ota minuun yhteyttä joko Twitterin tai Facebookin kautta! Joka kuukausi arvioin yhden kotimaisen sarjakuvan, mahdollisesti useammankin jos arviokappaleita alkaa kolisemaan postiluukusta enemmän.
Kokonaisuutta tämä ei kuitenkaan riko, ja Voro 2- Tulikiven Armeija on taas jälleen loistava lisäys tämän vuoden kotimaiseen sarjakuvatuotantoon. Olen todella onnellinen että Voro on olemassa. Tällaisia kotimaisia fantasiatarinoita sietäisi olla enemmänkin, ja tässä on ainesta laajempaankin tarina-universumiin sekä myös mahdolliseen laajennukseen sarjakuvan ulkopuolelle- Voro- roolipeli tuntuu ilmiselvältä, wink wink- sekä maailmanvalloitukseen. Voro 2- Tulikiven Armeijan lukemisen jälkeen ensimmäinen ajatukseni oli se, että nyt pitää saada nopeasti kolmas osa luettavaksi myös. Viimeksi sitä piti odottaa kolme vuotta, joten palataan aiheeseen mahdollisesti 2022. Voro 2- Tulikiven Armeija on ehdottomasti lukemisen arvoinen, ja suosittelen sitä lämpimästi.
Atte T
PS. Jos haluat sarjakuvasi arvioitavaksi, ota minuun yhteyttä joko Twitterin tai Facebookin kautta! Joka kuukausi arvioin yhden kotimaisen sarjakuvan, mahdollisesti useammankin jos arviokappaleita alkaa kolisemaan postiluukusta enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti