Ja saatatte nyt miettiä, miksi minä puhun jostain yli neljäsataa vuotta vanhasta asiasta. Palataan siihen kohta. Nyt puhutaan kuitenkin jostain ihan muusta nimittäin....
1. Sam Levinson- kauhua vanhemmille?
Sam Levinson on nimi joka on muutamassa vuodessa noussut esiin kahden pintapuolisesti erilaisen, mutta lopulta hyvin samanlaisen projektin myötä. Aloitetaan siitä josta useampi teistä on kuullut HBO:n mainonnan ja sarjan saaman huomion takia. Euphoria on 2019 ilmestynyt TV- sarja, joka kertoo nuorista high school-oppilaista ja heidän ongelmistaan seksin, väkivallan ja riippuvuuden kanssa. Euphorian päähenkilö on Rue (Zendaya), huumeriippuvaisuudesta kärsivä ja masentunut nuori joka tutustuu uuteen oppilaaseen Julesiin (Hunter Schafer) jonka kanssa hän muodostaan jonkinlaisen aidon ihmissuhteen. Sarjan parhaat osat pyörivät Ruen riippuvuuden ja siitä parantumisen, Julesin ja Ruen ystävyyden kehittymisen ja heidän kasvunsa ympärillä. Heidän ympärillään kaikki kuohuu; väkivaltaisen maskuliinisuuden kiteytymä Nate Jacobs (Jacob Elordi) koittaa alfauros- käytöksellä peitellä omaa seksuaalisuuttaan, tämän myrkyllisen suhteen Maddyyn (Alexa Demie) tuhoten ihmisten elämiä samalla. Euphoria on raskas show katsottavaksi, sillä se ei kaihda pois Ruen riippuvuuden rumemmista puolista, seksistä tai välillä todella, todella karusta väkivallasta. Mutta tällä rankkuudella on kuitenkin pointtinsa.
Euphoria on rajua katsottavaa, mutta tällä rajuudella koitetaan sanoa jotain. Se ei ole moraalipaniikkia vanhemmille, jotka kauhuissaan seuraavat mitä heidän teininsä tekevät juhlissa ja aikuisten silmien alla. Vaikka sosiaalinen media, doxaus ja muut verkon tuomat vaarat ovat esillä, ei some-kritiikki ole sarjan keskeinen aihe. Pohjimmiltaan Euphoria kertoo Ruesta ja Julesista, virheistä joita he tekevät ja niiden kanssa elämisestä. Se kertoo seksuaalisuudesta, ja kuinka tämän perusteella toisia on helppo lokeroida ja tuomita olemaan jotain. Euphoriassa on vähän kaikkea kaikille- some, seksuaalisuus, mielenterveysasiat, toksinen maskuliinisuus, väkivaltaiset parisuhteet sekä sosiologiset tekijät jotka vaikuttavat kasvuun ja kasvuympäristöön. Euphoria on erittäin mainio sarja, mutta tämä kaikki sarjassa tekee siitä hieman täyden ja välillä sekavan seurata- fokus Ruen ja Julesin kasvuun on se mitä toivon 2. kaudelta.
Euphoriaa katsoessa mietin alati, että missä kohtaa tämä uransa alkuvaiheilla oleva ohjaaja on kehittänyt näin vahvan visuaalisen ilmeen ja tyylin? Vastaus löytyi hänen aiemmasta tuotoksestaan, joka tuntuu melkein samaan aikaan harjoittelulta Euphoriaa varten että myös omalla tavallaan eheämmältä ja fokukseltaan tarkemmalta tuotokselta. Tämän päivän varsinainen aiheemme on vuoden 2018 nukutuimpia elokuvia yhdessä Mandyn, Upgraden ja Sorry to Bother You;n kanssa....
2. Assassination Nation- "maze first, ask question later."
Assassination Nation on Levinsonin toinen ohjaus (esikoisohjaus oli Another Happy Day vuodelta 2011) ja kuuluu tiukasti samaan kategoriaan BlacKkKlansmanin kanssa, ollessa erittäin vihainen elokuva. Assassination Nation kertoo Lilysta (Odessa Young), Sarahista (Suki Waterhouse), Bexistä (Hari Nef) ja Emistä (Abra), neljästä teinistä jotka asuvat ja käyvät koulua Salemin kaupungissa. Mysteerinen hakkeri alkaa hiljalleen hyökkämään Salemin asukkaiden kimppuun, paljastaen näiden puhelinten ja tietokoneiden sisällöt jokaista dick pickiä, rietasta viestiä ja salattua asiaa myöten kaikkien nähtäville. Aluksi nelikkoa ei juuri asia kiinnosta- pormestari Bartlettin konservatiivisuus ja anti-LGBTQ- näkemykset eivät takaa Bexiltä sympatioita, vaikka Lilyä tämä trendi alkaa ahdistamaan. Pian nämä hyökkäykset kohdistuvat puoliin Salemin asukkaista, ja yleinen hysteria valtaa kaupungin kaikkien salaisuuksien paljastuessa- mukaanlukien Lilyn flirttailu naapurinsa Nick Mathersin (Joel McHale) kanssa sekä Bexin yhden yön suhde jalkapalloilija Diamondin (Danny Ramirez) kanssa, jota Diamon oli pyytänyt salailemaan Bexin transsukupuolisuuden takia. Salem sekoaa lopullisesti, ja Lily ja muut ovat pian tähtäimessä- kirjaimellisesti.
Kuten Euphoria, Assassination Nation käsittelee myös seksuaalisuutta, internetin vaaroja ja naisten asemaa, mutta se keskittää tämän kaiken yhteen isompaan teemaan; empatian puutteeseen. Tämä empatian puute on se mikä näkyy elokuvassa alusta loppuun asti. Empatian puute antaa hakkerille valtaa auttaa kenenkä tahansa pilaamisessa ja tuhoamisessa. Sam Levinson on sanonut, että Assassination Nationin suuri ja iso paha ei ole internet, vaan empation puute, jota internet vain amplifoi- on helppoa olla tunteeton ruudun takaa, on helppo tuomita ja syyttää ja solvata ruudun takaa. Kun kaikkien salaisuudet paljastetaan, on Salemin ratkaisu verhota itsensä uudestaan, ja etsiä syyllisiä tähän paljastettuun haureuteen ja "moraaliseen rappioon". Syyttävä sormi osoittaa, kuten aina, kohti niitä jotka eivät mahdu yksinkertaisiin sukupuolimalleihin.
Maaliskuussa 2018 kirjailija Laurie Penny kirjoitti: "Internet ei vihaa naisia, ihmiset vihaavat naisia. Internet tekee siitä vain helpompaa." Tämä idea näkyy Assassination Nationissa todella vahvasti. Seksi on valtataistelu ja yksipuolinen saavutus, Lilyn flirttailu ja seksuaalinen rohkeus ajaa hänet lopulta kadulla konservatiivisten vanhempien heittäessä hänet ulos ja Bexin transsukupuolisuus koetaan uhkana homo-ja transfobisten urheilijaääliöiden toimesta. Viha naisia ja poikkeuksellista naiseutta kohtaan myrkyttää koko yhteiskunnan. Yhteiskunnan, joka on koulutettu ajattelemaan paljastavia vaatteita pitäviä naisia "lutkina", joka ajattelee alastomuutta välittömästi seksuaalisena asiana ja jonka mielestä pukeutuminen ja sinut oleminen seksuaalisuutensa kanssa on sama asia kuin valmius seksiin. Kuten Lily sanoo, on Salemissa kolmenlaisia asukkaita. Muutama hyvä mies ja nainen, kourallinen sadistisia hirviöitä ja ihmismassa joka on täysin valmis heilahtamaan jompaan kumpaan suuntaan, kuten vaikkapa ottamaan osaa väkivaltaiseen ihmisjoukkoon.
3. "Be an angel. Be an princess. Be a whore".
Kuten aiemmin viittasin, Levinsonilla on Euphoriassa ja Assassination Nationissa selkeä tyyli ja estetiikka, joka varsinkin Assassination Nationissa näyttäytyy myös kannanottona. Elokuvan alussa tulee kirjaimellisesti ryöppy sisältövaroituksia; väkivalta, seksi, transfobia, homofobia, miesten herkät egot sekä male gaze, miehinen katse. Male Gaze viittaa feministi-kriitikko Laura Mulveyn lanseeraamaan termiin, jolla tarkoitetaan sitä miten naisia kuvataan visuaalisessa mediassa heteroseksuaalien miesten näkökulmasta seksuaalisina objekteina. Ja aluksi Assassination Nation vaikuttaa oppikirja-tapaukselta, mutta tämän takia Levinson mainosti tätä puolta jo elokuvan alussa. Edellisessä kappaleessa viittasin väärään näkemykseen siitä, että naisten pukeutuminen paljastavasti on olemassa vain miehiä varten. Lily, Bexi, Sarah ja Emi pukeutuvat välillä paljastavasti, mutta Levinsonin kameran kuvatessa heitä kehystys huutaa aina myös "heidän kehonsa, heidän vaattensa, heidän valintansa". Assassination Nation ei tuomitse heitä heidän vaatetuksensa tai kehojensa takia, vaan tukee heidän vapauttaan valita.
Video-esseessä Dear Stephenie Meyer, Lindsay Ellis kommentoi että "meidän kulttuurimme hieman vihaa teinityttöjä; vihaamme heidän pinnallisuuttaan, vihaamme heidän musiikkiaan ja kaikkea muuta mistä he pitävät." Tämän huomaa helposti nykypäivänä verkossa (keskustelu Ed Sheeranin keikan ympärillä twitterissä oli juuri tätä) ja varsinkin keskustelussa mediasta joka kuvaa teinien elämää. Heidän ongelmiaan pidetään turhanpäiväisinä verratuna oikeisiin ongelmiin, varsinkin jos kyse on parisuhteeseen liittyvistä asioista. Mutta kuten Lady Birdissä titulaarinen päähenkilö asian ilmaisee, "Other things can be sad too." Assassination Nation on vajaa kaksituntinen oppitunti empatiassa teinityttöjen moderneja ongelmia kohtaan, ja nostaa esiin miten internet ja välittömän, ikuisen viestinnän aikakautena heidän tekojaan ja valintojaan syynätään entistä tarkemmin. Tämä ei ole mitenkään sulava idea, ja vaikka tätä voisi kutsua alateksuaaliseksi teemaksi, menee Assassination Nation viimeisen puolen tunnin aikana sellaisille urille että alateksti tuntuu liian sulavalta ilmaisulta.
Kun kaaos valtaa Salemin, ja ihmiset käyvät toistensa kurkkuihin kiinni paljastettujen viestien ja salaisuuksien myötä, piiloutuvat kaikki oikeassa elämässä anonymiteetin naamioiden taakse. Naamioiden takaa he hyökkäävät kenenkä tahansa kimppuun, jonka he kokevat rikkovan "Salemin hyvien ihmisten" rauhan ja "saastuttavan" heidän puhtaan elämänsä. Tämä tekopyhyys ja naisvihan yhdistelmä johtaa lopulta väkivaltaan. Jokainen on vihollinen; yli-innokkaat poliisit, naapurin miehet ja limaiset huutelijat, joista jokainen on voi olla tappaja. Assassination Nationin kauhutrilleri-lopetus on karmiva, sillä sen hyökkäysten kohteet ovat käytännössä vielä lapsia- teinejä, joiden pahin synti oli olla oma itsensä. Perättömät syytökset johtavat kuolemaan, ja Lilyllä, Bexillä, Sarahilla ja Emillä on vain yksi vaihtoehto; taistella tai kuolla.
Assassination Nation on elokuva empatian puuttesta, misogyniasta sekä myös loppua kohden symbolinen paraabeli naisiin kohdistuvasta verkkovihasta. Elokuvan erittäin tyylitellyssä lopussa, Lily pitää puheen joka kiteyttää elokuvan kasaan:
"As for being a whore, a homewrecker, immoral? Sure. It doesn't hold a fucking candle to your righteousness. That's the real sickness here, your righteousness and hypocrisy. It's the simple fact that you can't live by the rules you set, yet you still pretend. This is your world. You built this. If it's too strict, tear it the fuck down. But don't look at me. Don't take your hate out on me, I just got here. And I have no clue where to go, because, from the moment I arrived, all I was ever given were orders. "Smile. Open up. Cross your legs. Spread your pussy. Speak softer. Scream louder. Be quiet. Be confident. Be interesting. Don't be so difficult. Be strong. Be an angel. Be a whore. Be a princess. Be anything you want to be. Even the the President of the United States of America. Just kidding." You still want to kill me? Stab me? Rape me? Shoot me? Let's go. Rally your fucking crew. Grab your guns and hide behind your masks. You want to do this in real life now? Give it your best shot. Because you've prepared me my whole life for this. You may kill me, but you can't kill us all."
Levinson siirtää alussa vain verkossa esiintyneen vihapuheen ja solvauksen, sen mille poliisit ja FBI "eivä't voineet tehdä mitään", oikeaan maailmaan, kuten sillä on tapana oikeastikkin käydä. Huutelut muuttuvat uhkauksiksi, uhkaukset murhan yrityksiksi ja lopulta puhtaaksi väkivallaksi. Assassination Nation on sotahuuto, kutsu barrikadeille verkkovihaa ja kaikkea sitä mistä se ponnistaa vastaan. Assassination Nation näyttää suoraan mistä tämä paha lähtee; naisvihasta, joka pesii verkon kuvalaudoilla, toksisesta maskuliinisuudesta joka saa voimaa patriarkaatista ja myrkyllisestä naisten kehonkuvan markkinoinnista jossa traditionaalinen kauneus on samaan aikaan normi, mutta jotain josta myös rankaistaan. Assassination Nation on kauhuelokuva kaikesta tästä, loputtoman vihainen elokuva joka kuuluu Ingrid Goes Westin ja Searchingin kanssa parhaisiin internetiä ja sosiaalista mediaa kuvaaviin elokuviin. Jopa suuri motivaatio kaiken takaa on kolkon kauhea, joka samalla kuvastaa hyvin todellisuutta, jonka monet ovat kuulleet liiankin monta kertaa.
"For the lulz."
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti