The Dark Crystal: Age of Resistance
Sarja: Mystisessä Thran maassa, gelflingit asuvat klaaneissa ympäri planeettaa, asuttaen sen monimuotoisia kolkkia, eläen yhteydessä sen luonnon kanssa. Heitä hallitsevat Skeksisit, toismaalliset olennot jolle Thran pyhä oraakkeli Aughra (Donna Kimball) antoi tehtäväksi suojella Totuuden Kristallia, joka ylläpitää elämää Thrassa. Mutta Skeksisit eivät suojele kristallia, vaan imevät siitä elämää itselleen- Tumman Kristallin voimat hiipuvat, ja Skeksisit alkavat etsiä uusia tapoja pidentää luonnotonta elämäänsä...
Alkuperäinen pelkoni sarjan suhteen oli täysin kiinnittynyt sarjan showrunneriin ja ohjaajaan Louis Leterrieriin, joka on ehkä paras esimerkki sanaparista "kyvykäs mutta tylsä". Miehen uralla on kokoelma elokuvia jotka eivät kai teknisesti ole huonoja, mutta eivät myöskään herätä juuri mitään tunteita tai sytytä mielikuvitusta. Oli siis suuri onni että jo ensimmäinen jakso sai minut kiemurtelemaan innostuneesti ja lähes aplodeeraamaan sarjan puolesta. The Dark Crystal: Age of Resistance on lähes täydellinen TV- sarja joka puolelta katsoessa; sen hahmot ovat viihdyttäviä ja kiinnostavia, teknologinen toteutus on saumaton, se on täynnä monimutkaisia teemoja ja synkkyyttä jotka eivät kuitenkaan peitä alleen onnellisia hetkiä. Jim Hensonin työ alkuperäisen The Dark Crystalin parissa saa ansaitsemansa jatkon, ja Jim Henson's Creature Shop rakensi 110 nukkea tuomaan Hensonin työn nykyaikaan. Lopputulos on ehdottomasti näkemisen arvoinen.
Tarina rakentuu paljolti kolmen päähahmo-gelflingin varaan, joiden matkaa kohti samaa päämäärää seurataan sarjan aikana. Rian (Taron Egerton), Skeksisien linnassa kasvanut vartija näkee omin silmin Skeksisien julmuuden ja joutuu näiden juonien takia omiensa hylkäämäksi, ja hän kamppailee alati rohkeuden ja selviytymisen kanssa. Vapra- heimon prinsessa Breaa (Anya Taylor-Joy) ohjaa eteenpäin tiedonjano, ja Skeksisien piilottama tieto ja vanhojen traditioiden jähmeys kaihertavat häntä. Oma suosikkini oli lempeä Deet (Nathalie Emmanuel, Game of Thronesin Missandei), Grottanin klaanin eläinhoitaja jonka lempeys ja empatia kaikkia elämänmuotoja kohtaan on hänen suurin vahvuutensa, ja jota Skeksisien korruptio uhkaa eniten. Vaikka usein formaatti "kolme päähenkilö matkustavat kohti samaa päämäärää" voi olla turhauttavaa, niin The Dark Crystal saa sen toimimaan, osittain luomalla heimojen välille vanhaa kaunaa ja ennakkoluuloja, joita Skeksisit käyttävät häikäilemättä hyväkseen. Myös pitää mainita että rakastin Deetin podling- ystävää nimeltä Hup (Victor Yerrid), joka haluaa joku päivä olla suuri paladin- sankari.
Skeksisit ovat, sanalla sanoen, parasta ikinä. Alkuperäisen elokuvan hrvittävät lintuolennot ovat jääneet vahvasti alitajuntaani, ja pidän yhä alkuperäisiä Skeksisejä parhaimpina elokuvapahiksina ikinä. He ovat julmia, pikkumaisia sadisteja jotka luulevat olevansa jumalia, pukeutuen makaabereihin kaapuihin ja antaen toisilleen titteleitä, mutta he ovat myös säälittäviä, lyllertäviä rotiskoja joiden oletettu kuolemattomuus on häilyväistä. Skeksisien ääninäyttelijät ovat puhdasta kultaa, ja useimmat heistä katoavat täysin rooliin, kuten Simon Pegg Kamariherran niljakkaassa mielistelyssä tai Awkwafina Veronkantajan örinässä. Vahvasti mieleen jäi myös Jason Isaacs Skeksis- keisarina ja Mark Hamill SkekTek-tiedemiehenä, joka tosin kuulosti lähinnä Skeksis-Jokerilta. Skeksisit eivät juuri olleet muuttuneet alkuperäisestä roolistaan, ja pahiksina he ovat viihdyttäviä, uhkaavia ja helposti vihattavia joskin samalla todella säälittäviä.
Skeksisit myös esittävät sarjan viestin ja temaattisen pohjan jo ensimmäisessä jaksossa. Skeksisit ovat vallanpitäjiä, jotka käyttävät valtaansa väärin. He imevät energiaa maasta vain itselleen, vaatien silti gelflingeiltä kymmenyksiä heidän tuloistaan. Samalla he levittävät pimennystä, korruptiota joka turmelee maan ja tekee siitä hiljalleen elinkelvottoman kaikille Thrassa. Skeksisit käyttävät hyväkseen gelflingien uskoa traditoihin ja rakenteisiin, jolloin Brean sisko Seladon (Gugu Mbatha-Raw) näkee Skeksisien hallinon puutteen maailmanloppuna, tai vähintään totaalisena kaaoksena. Samalla gelfling- heimojen väliset ennakkoluulot estävät heitä näkemästä todellista vihollista, joka hiljaa imee heitä ( joskus kirjaimellisesti) kuiviin. Jim Hensonille oli aikoinaan luonnosuojeluun liittyvät teemat erittäin tärkeitä, ja oli hienoa nähdä Leterrierin jatkavan samalla tiellä, lukien myös alkuperäisen elokuvan rivien välistä sen mitä mieltä Henson oli rikkaista ja mahtavista jotka tätä tuhoa ajavat eteenpäin oman etunsa vuoksi.
Kuten sarjassa yksi hahmo sanoo: "nukketeatteri on kaikista taiteista juhlallisin ja arvokkain", ja työn jälki on sen mukaista. CGI:n käyttö elokuvissa on rajattu lähinnä nukke-esittäjien poistamiseen lopputuloksesta sekä joihinkin erikoisefekteihin, muuten maailma on luotu täysin Hensonin klassisella nukkemetodilla sekä stop-motion animaatiolla. Jo vuonna 1982 nämä nuket olivat eläviä ja hengittävän oloisia, ja nyt nyky-teknologian avulla tämä aitouden illuusio on vain entistä vahvempi. Miten hämähäkkimäiset arathimit liikkuvat, miten gelfling-naisten siivet liikkuvat, kuinka erilaista kehonkieltä Skeksisit käyttävät ja miltä näyttää Thran maanalaiset eläimet- työn laatu on saumatonta, kaunista ja muistuttaa taas kuinka nukkeanimaatio on hyvä tapa luoda maailma joka tuntuu elävältä ja satumaiselta samaan aikaan. The Dark Crystal: Age of Resistance ei myöskään pelkää mennä synkäksi näiden nukkejen kanssa, ja 1980-luvun fantasian synkkä tunnelma on myös siirtynyt täysin TV-sarjaan.
 |
| Also Erik Wilson is a master with both camera and light. |
Jos et ole ikinä kuullutkaan The Dark Crystalista aikaisemmin, niin voisin sanoa että The Dark Crystal: Age of Resistance voisi toimia vielä paremmin. Tämä ei ole mikään nostalgianälässä tehty teos, vaan itsenäinen osa Hensonin luomassa tarinassa, tapahtuen ennen elokuvan tapahtumia. Ne jotka ovat elokuvan nähneet tietävät mitkä hahmoista tulevat selviytymään, mutta se ei varsinaisesti häirinnyt omaa katselukokemustani, koska The Dark Crystal: Age of Resistance on loputon kunniajuoksu, jossa ei juuri ole heikkoja kohtia tai isoja ongelmia. Tämä on fantasiaa sellaisena kuin sen pitääkin olla; satumaisen fantastista, täynnä elämää ja monimuotoisuutta, synkkää ja iloista yhtä aikaa ja täynnä ihmisyyttä ja sydäntä, joka sitoo sen oikeisiin tunteisiin ja teemoihin. The Dark Crystal: Age of Resistance on parasta mitä Netflix on tehnyt ehkä ikinä, taideteos joka voi toimia ponnahduslautana uudistetulle mielenkiinnolla Hensonin työtä kohtaan ja opettaa nuorille katsojille tärkeitä opetuksia yhteisymmärryksestä ja yhteiskunnasta. Uutta fantasia-sarjaa Game of Thronesin jättämään vakuumiin ei tarvinnut odottaa kauaa- The Dark Crystal: Age of Resistance on parasta juuri nyt. Ensimmäinen kausi on nyt Netflixissä.
Atte T
PS. Edelleen, mistä pirusta ne repi tämän castin? Aikaisemmin mainittujen lisäksi mukana oli Eddie Izzard, Helena Bonham Carter, Toby Jones, Lena Headey, Alicia Vikander, Hannah John-Kamen, Natalie Dormer, Mark Strong, Benedict Wong, Harvey Fierstein, Andy Samberg, Ralph Ineson, Keegan-Michael Key, Bill Hader ja Sigourney Weaver!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti