Atte Arvostaa: Parasite

Elikkäs selitys heti alkuun. Tämän arvion piti tulla ulos paljon aikaisemmin, mutta erinnäiset tekijät myöhästyttivät sitä. Ensi-iltaviikonloppuna olin häissä, sitten odotin halpaa päivänäytöstä ja sitten tuli Birds of Prey ja niin pois päin. Sitten kun lopulta näin sen niin mietin että hei, josko vasta Oscarien jälkeen, että nähdään kuinka hyvin se pärjää kultapystien kanssa. Joten tässä sitä nyt ollaan: 4 Oscar-palkinnon, mukaanlukien parhaan elokuvan, ohjaajan, alkuperäisen käsikirjoituksen ja kansainvälisen elokuvan palkintojen voittaja-elokuva Parasite. Millainen se on?

Parasite

Tarina: Korealainen Kimin perhe asuu köyhyydessä, kunnes perheen poika Ki-woo (Choi Woo-shik) saa ystävänsä kautta junailtua tuutorin paikan rikkaaseen Parkin perheeseen. Hiljalleen alkaa Ki-woo muiluttamaan perheenjäseniään taloon töihin; hän suosittelee siskoaan (Park So-dam), tämä suosittelee isäänsä (Song Kang-ho) ja tämä vaimoaan (Jang Hye-jin). Kuinka kauan tämä voi jatkua?

Ohjaaja Bong Joon-ho'ta on aina elokuvissaan kiinnostanut yhteiskuntaluokkien ja kapitalismin teemat, ja usein hänen tarinansa eivät tarjoa lohtua tai yksinkertaisia vastauksia näistä nouseviin ongelmiin. Sama pätee myös Parasiteen, joka perustuu vahvasti Bong Joon-ho'n mukaan Etelä-Korean luokkaongelmiin, mutta samalla resonoi vahvasti globaalina teemana. Parasite on Bong Joon-ho'n paras elokuva, ja on sääli etten voinut nähdä sitä jo viime vuonna festivaaleilla- silloin se olisi ehdottomasti ollut myös vuoden parhaimpien elokuvien joukossa tässä blogissa. Parasiten nyt historiallinen voitto Oscareissa (ensimmäinen vieraskielinen Paras Elokuva-pystin voittaja ja sama määrä Oscareita yhdessä illassa kuin Walt Disneylla aikoinaan!) on kerrankin myös laadun tae, ja toivonkin että yhä useampi teistä menisi tämän voiton siivittäminä katsomaan tämän tragikomedisen trillerin. 

Kaksi perhettä joiden ympärille tämä elokuva muodostuu on luotu hyvin, ja Parasite esittelee varsinkin Kimin perheen hienosti. He ovat ovelia, neuvokkaita ja periksiantamattomia, joita ei sellaiset pikkuasiat kuten hyönteismyrkytys tai katoava wifi paljoa hidasta. Vaikka heillä ei ole paljoa, on Kimit hyvin yhtenäinen ja sointuva perhe. Päinvastainen tilanne on Parkin hienossa perheessä, jota pitää tasapainossa vain kotiapulaisten päivittäinen apu. Dong-ik (Lee Sun-kyun), perheen patriarkka on hyvin tietoinen omasta asemastaan, alati muistuttaen sekä vaimoaan Yeon-gyota (Choi Yeo-jeong) "rajasta" jota ei tule ylittää. Tämä ero näkyy myös siinä miten perheet asuvat ja liikkuvat; Parkin perheen hienoon talooon noustaan ylväästi, kun taas Kimien jäteveden sotkemaan asuntoon melkein ryömitään sisään. Parasiten roolisuoritukset ovat kautta linjan erinomaisia, ja eritoten Bong Joon-ho'n luottonäyttelijä Song Kang-ho'n suoritus oli sellainen, josta olisi pitänyt lohjeta myös parhaan miespääosan ehdokkuus.

Tämä hyvin literaalinen tapa kuvata luokkaeroa on nähty aiemminkin Bong Joon-ho'n elokuvissa. Snowpiercerissa kyse on horisontaalista liikkestä, jossa junan peräosassa asuvat massat koittavat saavuttaa junan kärjen, jossa eliitti viettää aikaansa. Parasitessa tämä liike on vertikaalista, maan alta kohti taivasta. Kimin perhe asuu puolikellari-asunnossa, jotka ovat yleisiä Etelä-Koreassa, joka käytännössä on maan alla, mutta heillä on ikkuna josta he näkevät valon. Parkit asuvat korkealla mäen päällä, ja talo on täynnä portaita joita nousta ylöspäin taloon saapuessa. Tällainen arkkitehtuurin käyttö ei sinänsä ole uutta- kuten Knives Out, se reflektoi klassista englantilaista yläkerta-alakerta kuvastoa jota käytetään luokkaerojen kuvaamiseen visuaalien kautta. Kimin perheen luokkaero Parkin perheeseen on elokuvan sydämessä, mutta teemat kuten luokkatietoisuus- ja tiedostamattomuus sekä solidaarisuuden puute ovat myös esillä, ja juuri ne luovat jännitettä tarinaan. "On helppoa olla kiltti kun on rikas", kommentoi Chung-Sook, Kimin perheen äiti. Ja jos tämän kuvauksen perusteella ajattelette elokuvan tittelin viittaavan Kimin perheeseen, suosittelen tutustumaan marxilaiseen kirjoitukseen ja sen terminologiaan. 

niistä rajoista ja viivoista puheen ollen

Parasitesta minulla olisi paljon sanottavaa, mutta se menisi valitettavasti juonipaljastusten puolelle ja sitä en vielä tee. Kuten Snowpiercerissa ja Okjassa, Bong Joon-ho'n kahdessa edeltävässä elokuvassa, myös Parasitessa on käänteitä ja yllätyksiä, joita en halua keneltäkään pilata. Mitä muuta voisin sanoa? Kuvaaja Hong Kyung-pyo tekee uskomatonta työtä kuvakulmilla, ja Parasiten kuvauskoreografia on täydellistä, editointi on saumattomassa yhteistyössä tämän kanssa ja Jung Jae-ilin soundtrack sopivan piinaava ja melankolinen elokuvan ruoskaniskumaiseen tunnelmaan. Parasite on ehdottomasti kaiken kehun arvoinen elokuva. Siinä on niin Alfred Hitchcockia kuin William Shakespearea, mutta kaikesta näkee myös että tämä on Bong Joon-ho'n elokuva, mestariteos josta tulemme puhumaan vielä pitkään. Toivottavasti Parasiten menestyksen myötä myös Finnkino avaa oviaan entistä enemmän Etelä-Korealaisille elokuville, sekä kaikille elokuville ympäri maailman. Parasite on ehkä syntynyt ohjaajansa omista kokemuksista ja näkemyksistä kotimaansa tilasta, mutta se resonoi aivan yhtä hyvin Yhdysvalloissa kuin täällä Suomessakin. 

Atte T