Uncut Gems
En ole aikaisemmin tutustunut veljekset Josh ja Benny Safdien elokuviin, mutta nyt minun ehdottomasti täytyy, sillä en ole nähnyt juuri mitään Uncut Gemsin kaltaista hyvin pitkään aikaan, jos edes koskaan. Uncut Gemsin kutsuminen trilleriksi tuntuu liian kevyeltä, sillä jännityksen taso on kuin olisin koko ajan saamassa paniikkikohtausta, vaikka panokset (rahan määrästä huolimatta) eivät ole aina selkeitä ja loppujen lopuksi on kyse pienten piirien toimista keskenään. Uncut Gems on 2010-luvun viimeisen puoliskon mentaliteetti kuvattuna filmille. Se ei ole tästä maailmasta, mutta samalla se on aidompaa kuin haluaisin uskoakkaan.
Adam Sandler on täydellinen valinta Ratnerin rooliin. Sandlerin ilmaisu ja yleinen habitus luon lähes karikatyyrimaisen hahmon, elämää isomman hahmon jonka ensisijainen kommunikointimetodi on huutaminen joko päin naamaa tai puhelimen kautta. Howard on mies joka on saavuttanut paljon - hänellä on oma jalokiviliike, kolme lasta ja hyvät suhteet ihmisiin - jotka on kaikki vaarassa hänen omien valintojensa ja riskinottojensa tähden. Rakastajatar on pilannut avioliiton, jatkuva vedonlyönti ja koronkiskurien painostus vaarantanut bisneksen ja tuhoten samalla hänen suhteensa ja luottamuksensa ihmisiin hänen ympärillään. Mutta Howard ei näe tätä, hän näkee vain seuraavan ison voiton ja mahdollisuuden jatkaa peliä. Howard ei ajattele kahta askelta edemmäksi- hän ilmoittaa opaalinsa huutokauppaan mutta lainaa sen Garnetille jonka pantiksi hän ottaa sormuksen jonka hän vie kanikonttoriin rahaa vastaan jotta voi lyödä vetoa Garnettin pelistä jolla hän voi maksaa takaisin velkansa koronkiskuri-langolleen Arnolle (Eric Bogosian) mutta ei mieti hetkeäkään, mikä tässä kaikessa voisi mennä pieleen. Mikään ei ole tarpeeksi.
Uncut Gems ei niinkään ole elokuva ahneudesta. Toki raha ja vedonlyönti ja kaikki tämä on osa kokonaisuutta, mutta Safdiet eivät ole niin pinnallisia että keskittyisivät vain halpoihin moraaleihin. Tarinan keskiössä on kyvyttömyys ajatella ja pysähtyä; mitä olen tekemässä? Miksi olen sen tekemässä? Howardin- ja suuremmissa osin muun maailman hänen ympärillään - karikatyyrimäisyys ei ole haitta elokuvassa, vaan korostaa sitä kuinka jotkut ihmiset tuntuvat vain elävän ihan omissa universumeissaan, kyvyttömiä näkemään asioita toisten kantilta. Howardin loputtomat vedonlyönnit, kanitusreissut ja lainat muuttuvat elokuvan mittaan häilyväksi; jokainen uusi vaihe Howardin naurettavissa juonissa kaivaa vain uutta kuoppaaa johon kaatua. Tämä on se mistä puhuin kun mainitsin elokuvan kuvaavan viimeisien vuosien tunnelmaa; poliitikot, julkkikset ja ihmiset yleisesti tuntuvat olevan joskus kykenemättömiä vain pysähtymään ja ajattelemaan, ja heidän yrityksensä ja puolustuksensa tuntuvat olevan kuin toiselta planeetalta. Uncut Gems on kuin mattoa vedettäisiin koko ajan jalkojen alta pois mutta et voi syyttää siitä kuin itseäsi, ja tiedän tasan tarkkaan miltä se tuntuu.
Paljon tästä tunnelmasta syntyy myös leikkauksen, kuvauksen ja musiikin kautta. Elokuvassa on sekä pitkiä, yhtenäisiä ottoja että maanista, nopeaa editointia jotka molemmat tuovat omalla tavallaan paniikinomaista tunnelmaa elokuvaan, ja Daniel Lopatinin musiikki alleviivaa kokonaisuutta. Ensimmäinen asia mitä halusin tehdä nähtyäni elokuvan oli mennä ulos ja hengittää syvään. Uncut Gems on erinomainen trilleri, todellinen stressielokuva jota ei tee mieli nähdä uudestaan kovinkaan pian, vaikka se onkin taidolla tehty ja ehdottomasti Sandlerin uran parhaimpia tuotoksia. Ymmärrän täysin jos elokuvan piinaava maine ei houkuttele katsomaan sitä- suosittelen hyvin tyyntä mielentilaa, sillä se voi vain lisätä aiempaa ahdistusta - mutta jos Sandler on jättänyt aiemmin kylmäksi ja epäilet sen tähden lopputulosta, pelko pois. Uncut Gems antaa luotto tulevan kannalta sekä Sandlerin että Safdieiden suhteen, ja toivon että näen kaikki nämä nimet yhtä hienoissa projekteissa tulevina vuosina. Uncut Gems on nyt Netflixissä.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti