Aasa Arvostaa: Black Widow

 Näin elokuvan! Elokuvateatterissa, no less! Marvel -elokuvan! Ja nyt me puhutaan tästä elokuvasta! Voi ilon ja onnen päivää!

Black Widow

Tarina: Vuonna 2016, Natasha Romanoff (Scarlett Johansson) on karkuteillä Kostajien hajottua. Hänen menneisyytensä palaa kummittelemaan, kun naamioitu soturi Taskmaster koittaa tappaa hänet tuntemattoman paketin tähden. Paketti kuului hänen siskolleen Yelenalle (Florence Pugh), ja paketin sisällä on avain Mustan Lesken luoneen Punaisen Huoneen tuhoutumiseen.

Black Widow on elokuva, jonka olisi kaiken rehellisyyden nimissä pitänyt tulla ulos jo vuosia sitten. Ei pelkästään siksi että Marvelilla kesti turhauttavan kauan saada naisvetoinen supersankarielokuva ulos, vaan koska tämä elokuva antaa taustatarinaa ja syvempää hahmoitusta Natashalle, joka on tässä kohtaa jo kuollut ja kuopattu. Tämä ei kuitenkaan kumoa sitä, että Black Widow on todella viihdyttävä elokuva. Oli oikeastaan kaikin puolin mukavaa nähdä Johansson antamassa vielä yhden vedon tämän hahmon puikoissa, ja varsinkin kun hän saa olla oman tarinansa sankari tällä kertaa. Ohjaaja Cate Shortland on myös ensimmäinen soolo-naisohjaaja Marvel -elokuvalla, ja hän tekee erinomaista työtä ja Black Widow erottuu edukseen monista muista MCU:n sooloelokuvista monellakin tapaa. Käsikirjoittaja Eric Pearson on toiminut lukuisien elokuvien kreditoimattomana uudelleenkirjoittajana, ja Black Widow on yhdessä Thor: Ragnarokin ja Godzilla vs. Kongin kanssa Pearsonin harvoja kreditoituja käsikirjoituksia. 

Tämä on Johanssonin kahdeksas kerta Romanoffina, ja luonnollisesti tässä kohtaa hahmo tulee hänen selkärangastaan. Black Widow'n Natasha rakentuu monien pienten ideoiden varaan, joita hänestä on viljelty elokuvien aikana; Budabest, "Dreykovin tytär", Punainen Huone ja niin pois päin. Kaikista näistä saadaan konkreettista tietoa ja miten ne ovat muokanneet Natashaa hahmona. Natasha myös rakentuu hahmona paljon vertailussa hänen siskoonsa Yelenaan. Natasha on Leski joka "pääsi ulos", Yelenan jäädessä jumiin systeemiin joka on vihamielinen ja hyväksikäyttävä, ja Natin ja Yelenan suhde värittyy elokuvan aikana paljolti tämän kautta. Yelena on kyyninen, hieman fatalistinen ja sarkastinen, jolta on jäänyt puuttumaan Natin Kostajien kautta saama turvaverkko ystäviä. Pugh on erinomainen näyttelijä, ja hänen versionsa Mustasta Leskestä on mielekkään erilainen Johanssonin hahmoon. Molemmilla näyttelijöillä on myös kemiaa keskenään, ja heidän sisarsuhteensa on hyvin esitetty ja toimii hienosti Pughin ja Johanssonin ansiosta. 

Minulle yksi suurimmista syistä nähdä tämä elokuva oli Alexei Shostakov alias Red Guardian (David Harbour). Natin ja Yelenan kehno isähahmo Alexei on elokuvan suurin komiikan lähde, mutta myös itsessään mielenkiintoinen hahmo. Alexei oli Neuvostoliiton ainoa supersotilas, patrioottinen sankari verhottuna valtionsa lippuun kuten hänen "aikalaisena" Kapteeni Amerikka. Nyt Alexei on kuitenkin valtionsa hylkäämä, ideologiansa kadottanut ja kunnian päiviään muisteleva hylkiö, joka uskoo omaan maineeseensa enemmän kuin kukaan muu. Idea valtionsa hylkäämästä ja paikkansa menettäneestä supersotilaasta on mielenkiintoinen, ja Harbour näyttelee ilolla Alexeita elämää isompana hahmona, täynnä uhoa ja egoa vuosien ylenkatsomisenkin jälkeen. Alexeille tämän rikkoutuneen perheen yhteentuleminen on sama kuin paluu näihin menneisyyden kunnian päiviin. Rachel Weiszin Melina Vostokoff ei ole yhtä hyvin kartoitettu hahmo kuin Alexei tai hänen tyttärensä, mutta Weisz tekee kaikkensa tehdäkseen hieman laihasta hahmosta mielenkiintoisemman kuin hän oikeasti on. Tätä romuluista ja huonosti toimivaa perheyksikköä on kuitenkin hauska seurata läpi elokuvan, kaikkien toimiessa yhteen mielenkiintoisilla tavoilla. 

"Punainen Huone" on ollut iso puheenaihe siitä hetkestä lähtien kun se tuotiin merkittävästi esille Avengers: Age of Ultronissa. Tuolloin kohtaus jossa Nat puhuu menneisyydestään ja kokemuksistaan Punaisessa Huoneessa, ja sitä on kritisoitu rankasti sen ajattelemattoman kontekstin ja sijoituksen takia. Black Widow tekee kaikkensa tehdäkseen Punaisesta Huoneesta merkittävämmän eri lailla, koittaen korjata tätä asetelmaa. Punainen Huone on paikka joka rakentuu lapsien ja tyttöjen hyväksikäytölle, kirjaimellinen instituutio joka traumatisoi ja rikkoo lapsia "tehdäkseen heistä vahvempia". Tämä on teema jota elokuva käsittelee ainakin pintapuolisesti, ja siihen liittyy myös toinen pääsyyni nähdä tämä elokuva, nimittäin Taskmaster. Taskmaster on sarjakuvissa hyvin erilainen hahmona, ja vaikka hänen toimintatapansa "supersankarien miimikkona" on yhä osa häntä, on Taskmaster myös osa tätä rikottujen lapsien hyväksikäyttämisen sykliä. Tämä on aika iso ja raskas teema laittaa elokuvaan jonka lähin vertailukohta minulle oli "James Bond kohtaa Mission: Impossiblen" noin muuten, mutta näyttelijät (varsinkin Pugh ja Johansson) saavat tämän toimimaan ihan kiitettävästi.  

Nuo kaksi elokuvaa näkyvät monessa kohtauksessa elokuvassa, ja toimintakohtauksien kasvavat panokset ja muuttuvat tilanteet toivat varsinkin mieleen M:I:n vastaavat rymistelykohtaukset. Näiden välissä on kuitenkin elokuvan suola, eli hahmot puhumassa toisilleen. Natalia, Yelena, Alexei ja Melina ovat hauska perheryhmä ja on sääli että tämä on luultavasti viimeinen kerta kun nämä hahmot nähdään yhdessä. Varsinkin Alexei on hahmo josta olisi voitu saada enemmänkin irti kuin pelkkää huumoria. Silti, elokuva toimii varsin hyvin. Lorne Balfen musiikit ovat miellyttävän juustoiset paikka paikoin paha-enteisten kuoro-osuuksien pauhatessa kuin Punaisen Lokakuun Metsästyksessä ikään ja Gabriel Beristainin kuvaus yhdistettynä hauskaan punaisen värin käyttöön antaa Black Widowille mielenkiintoisemman visuaalisen identiteetin kuin monelle muule MCU:n elokuvalle. Elokuva olisi luultavasti ollut merkityksellisempi jos se olisi tullut aiemmin, antaen Natashalle enemmän lihaa luidensa ympärille ja tehden tämän kuolemasta ehkä tunteellisesti voimakkaaman, mutta nytkin se on oikein hauskaa menoa ja melskettä. On tietysti täysin mahdollista että pelkästään se, että pääsin katsomaan elokuvan teatterissa on rupuisen telkkarina sijaan värittää kokemustani, mutta that's movie magic for you. Juuri nyt Black Widow on oikein viihdyttävä tapa viettää pari tuntia kuuman asunnon ulkopuolella. 

Aasa T

PS. Puhumme suomea!

PPS. Ensimmäinen linkki uusiin televisiosarjoihin, joka on kuitenkin vielä sitä luokkaa että vaikka et olisi nähnyt Falcon and the Winter Soldieria, et varsinaisesti tipu kärryiltä. Silti, tästä se alkaa.