Aasa Arvostaa: Gunpowder Milkshake

 No niin, sitten jotain muuta kuin Marvelia.

Yksi 2010 -luvun hauskoimmista nousseista subgenreistä on niin sanottu John Wick - tyylinen toimintaleffa. John Wickin popularisoima tyyli tehdä toimintaelokuvia on selkeä; paljon viimeisen päälle suunniteltuja toimintakohtauksia jotka ovat brutaaleja, väkivaltaisia ja sisältävät usein yhden (protagonistin) kamppailun lukuisia kasvottomia korstoja vastaan sekä luovaa maailmanrakentamista. Tähän päälle vielä hyvin tietty värimaailma (neonvärit kuten violetti ja sininen aka the bisexual light) ja visuaalinen tyyli joka nojaa 70-80 lukujen toimintatrillereihin. Joskus fokus on enemmän toiminnassa kuin oman, uniikin maailman rakentamisessa (Atomic Blonde) ja joskus maailma itsessään on enemmän etualalla kuin toiminta (Hotel Artemis). Silloinkin kun tarina ja teemat eivät kohtaa kovinkaan hyvin (Hotel Artemis on aika sekasotku) ovat ne silti viihdyttäviä ja mielenkiintoisia juuri tämän kunnianhimon takia. Teknisesti tämän subgenren alkuteoksena voidaan pitää Nicolas Winding-Refnin Drivea, joka omaa monia samoja elementtejä, mutta John Wick on se joka popularisoi tämän tyylin. Ja Gunpowder Milkshake on uusin lisäys tähän genreen. 

Gunpowder Milkshake

Tarina: Firma hallitsee kaikkea. Jos joku astuu Firman varpaille, niin heidät hoitelee pois päiväjärjestyksestä joku heidän palkkatappajistaan. Yksi heistä on Sam (Karen Gillan), toisen sukupolven palkkatappaja. Sam lähetetään tappamaan mies joka varasti Firmalta, mutta pian paljastuu että mies varasti saadakseen kidnapatun tyttärensä Emilyn (Chloe Coleman) takaisin. Sam lupaa suojella tyttöä, mutta nyt Sam on astunut Firman varpaille, ja helvetti on irti. 

Gunpowder Milkshake on israelilaisen ohjaaja Navot Papushadon ensimmäinen kokopitkä englanninkielinen elokuva. Papushadon genre ennen tätä oli kauhu, ja Gunpowder Milkshakessa tämän gore-mieltymykset ja musta huumori ovat näkyvillä, sekä myös hänen silmänsä hyvälle toiminnalle. Gunpowder Milkshake on viihdyttävää rymistelyä, jossa puukotetaan, ammutaan, keilapallotetaan ja matkalaukutetaan (??) korstoja hengiltä viihdyttävällä tavalla. Se ei ole kovin syvä elokuva, eikä se yllä esikuviensa tunteelliselle tasolle hyvästä yrityksestä huolimatta. Gunpowder Milkshake eroaa kuitenkin edukseen sen edeltäjistä mustan huumorin ja väkivallan yhdistelystä. Yksi elementti näissä John Wickia emuloivissa toimintaelokuvissa on usein vakavuus joka sopii niiden maanläheiseen ja "realistiseen" väkivaltaan, mutta jos elokuvasi nimi on Gunpowder Milkshake niin liiallinen vakavuus olisi aika hassua.

En tiedä miksi kesti näin kauan ennen kuin Karen Gillan sai oman toimintaelokuvansa tähditettäväksi, sillä jo ainakin Guardians of the Galaxysta lähtien on nähty, että hänellä on karismaa ja uskottavuutta tällaisiin rooleihin. Sam onkin varsin hauska esimerkki tästä "John Wick" -protagonistista; Sam on käytännössä Firman kasvattama, tämän äidin (Lena Headey) kadottua mystisesti tämän ollessa teini, ja hän on käyttänyt aikansa jatkaakseen äidinsä jalanjäljissä. Samin oma vanhemman menetys kuitenkin tekee hänestä empaattisen lapsia kohtaan, ja tämä saa hänet kääntämään selkänsä Firmalle Emilyn puolesta. Samin ja Emilyn edesottamukset ja keskenäinen kemia on hauskaa, Emilyn ollessa hieman pikkuvanha 7,85 vuotias ja Samin taas palkkatappajien ja rikollisten kasvattama erakko. Emilyn kysyessä Samilta "onko hän sarjamurhaaja", aloin myös miettimään tätä kysymystä myös John Wickin osalta; onko nämä "palkkatappajat" merkittävästi erilaisia sarjamurhaajista vain motiiviensa takia? Sam sanoo sen olevan "monimutkaista", ja kysymykseen ei palata enään uudestaan mutta se jäi asumaan päähäni elokuvan ajaksi. Samin ei näytetä saavan rahaa missään kohtaa tai puhuvan rahasta, joten hän vaikuttaa vain henkilöltä joka tappaa ihmisiä pyynnöstä tai käskystä.

Elokuvan kolme muuta tähteä ovat ehdottomasti Angela Basset, Carla Gugino ja Michelle Yeoh, "sisarukset" jotka pyörittävät "kirjastoa". Kirjastonhoitajat toimivat tämän rikosmaailman tavarantoimittajina; kirjastokortilla voit "lainata hyvän kirjan" jonka sisältä löytyy apua aseiden, rahan ja passien muodossa. Basset, Gugino ja Yeoh ovat elokuvan veteraaninäyttelijät, ja heidän hahmonsa ovat persoonallisia ja hauskoja; Bassetin Anna May on kiivas johtaja, joka kantaa kaunaa Samin äidille, Guginon Madeleine lempeä ja empaattinen ja Yeohin Florence pragmaattinen vastapuoli Anna Mayn tunteille. Kirjasto itsessään on hieno setpiece täynnä hauskoja yksityiskohtia josta otetaan kaikki irti. Kaikki kolme (erityisesti Basset ja Yeoh) saavat myös ottaa osaa toimintaan elokuvan aikana, ja heidän osuutensa ovat elokuvan visuaalisesti mielenkiintoisempia juuri eriskummallisen kirjaston ansiosta. Muut näyttelijät täydentävät elokuvaa vaihtelevasti; aina hyvä Paul Giamatti on hieman tuhlattu Firman agentti Nathanina, mutta ilahduin paljon Ralp Inesonin roolista voimakkaana rikosruhtinaana jonka armeija jalkautuu Samin perään. Ineson on ollut luotettava hahmonäyttelijä Game of Thronesissa, Officessa ja Chernobylissa, ja Gunpowder Milkshake ja The VVitch ovat elokuvia jossa hän saa olla muuta kuin satunnainen sivuhahmo, ja tulevassa Green Knightissa hänellä on tittelirooli!

Elokuvan heikoimmat kohdat ovat maailmanrakennuksessa ja syvemmissä teemoissa. Gunpowder Milkshaken rikosmaailma on yksityiskohtainen ja omaa omanlaisensa rakenteen, mutta valinnat tuntuvat hieman tylsiltä. Iso rikosliiga on nimeltään "Firma" joka ei ole kovinkaan mielikuvituksellinen nimi. Toki tämä sopii Firman toimintaan ja ulkonäköön ja miten se liittyy kapitalismiin (Firma "kontrolloi kaikkea ja kukaan ei voi koskea siihen", sen johtajat ovat vain jotain rikkaita vanhoja miehiä jotka muodostavat "johtokunnan" jne) mutta siitä puuttuu John Wickin "Korkean Pöydän" mysteerisyys ja Firman toiminnan mittaa ei selitetä tuon enempää. Samoin Diner joka toimii neutraalina alueena ja Kirjasto osittain tuntuvat toisinnoilta mielenkiintoisimmista ja enemmän avatuista versioista samasta ideasta. Myös Samin perässä olevat tappajat ovat tylsemmän puolella. Tämän genren hauskimpia puolia ovat värikkäät hahmot jotka tekevät rikosten maailmasta hieman fantastisemman, ja jos Firman kolmea pukumiestä ("Luupäät") ei lasketa, ei juuri kukaan Samin vastustajista eroa toisistaan merkittävästi. Gunpowder Milkshakessa on myös vanhemmuuteen ja perheeseen liittyviä teemoja, mutta nekään eivät juuri jää mieleen toiminnan ja slow-motion juoksukohtausten ollessa etualalla.

hey look it's Ciri

Mutta tämä toiminta on oikein viihdyttävää. Loistavimmat hetket ovat aikaisemmin mainittu kirjastotaistelu sekä synkän koominen taistelu pahasti rusikoitujen Luupäiden ja käsistään halvaantuneen Samin välillä, joka on sekä luova että hilpeän väkivaltainen. Gunpowder Milkshake ei erotu edukseen ideoidensa tai maailmanrakennuksensa puolesta, vaan juurikin tämän hieman komedisemman otteen. Ilokaasun ansiosta kikattavat palkkatappajat, Emilyn kidnappaajien universal monsters -kuminaamarit ja Karen Gillanin luontainen komedinen ajantaju tekevät Gunpowder Milkshakesta hauskemman elokuvan kuin odotinkaan. Tämä hyvin spesifi alagenre on aina jollain tasolla viihdyttävä juuri sen halusta keksiä luovia maailmoja johon sijoittaa toimintansa ja hyvin koreografioidusta toimintakohtauksista, eikä Gunpowder Milkshake ole sinänsä poikkeus tähän. Gillan, Basset, Gugino ja Yeoh ovat uudenlaisia hahmoja tällaiseen tarinaan ja paljon elokuvan charmista nousee juuri heidän edesottamuksistaan ja kemiastaan yhdessä. Ja kuten olen todennut ennenkin, joskus vetävät näyttelijät ja hyvä kemia riittää. Gunpowder Milkshake ei muuta kenenkään maailmaa eikä tuo tähän genreen juuri mitään uutta, mutta se on silti viihdyttävä pakkaus toimintaa joka ei kestä liian kauaa eikä laahaa kertaakaan paikallaan, paitsi ehkä niiden eeppisten slow motion -kohtausten kohdalla. Gunpowder Milkshake on nyt Netflixissä.

Aasa T