Aasa Arvostaa: Prey

Ah, Predator-elokuvasarja. Kuten sen sisarsarja Alien, sen pitkään matkaan on mahtunut enemmän huteja kuin osumia, mutta kaiken kaikkiaan pidän melkein kaikista Predator- elokuvista jossain määrin. Kun 2018 Shane Black päätyi lyöntivuoroon The Predatorin kanssa, olin hyvin innoissani mitä hänen kaltaisensa uniikki ja luova ohjaaja saisi aikaan. Lopputulos oli kuitenkin vähän mitä sattui. Neljän vuoden tauon jälkeen elokuvasarja saa jatkoa suoratoistopalvelu Huluun suoraan tulleessa viidennessä Predator-elokuvassa. Tällä kertaa osutaan maaliin ja kunnolla.

Prey

Tarina: Vuonna 1719, nuori komanssi-heimon parantaja Naru (Amber Midthunder) haluaa todistaa kykynsä metsästäjänä. Kun hän liittyy veljensä Taaben (Dakota Beavers) kanssa pelastamaan puuman uhriksi joutunutta metsästäjää, pääsee hän todistamaan kykynsä kun uudenlainen metsästäjä on saapunut suurille tasangoille. 

Parhaat elokuvat ovat usein hyvin yksinkertaisia. Alkuperäinen Predator on hyvin yksinkertainen elokuva: joukko sotilaita menee viidakkoon, sielä heitä metsästää alien-olento ja jännitys syntyy siitä miten nämä hahmot selviytyvät tästä koetuksesta. Predator-elokuvat eivät tuppaa toimimaan niin hyvin, kun ne alkavat tekemään kaikesta monimutkaisempaa. Prey on petollisen yksinkertainen elokuva, mutta sen kauneus ja toimivuus on juuri tässä yksinkertaisuudessa. Prey on paras Predator-elokuva sitten alkuperäisen, peitoten jokaisen aikaisemma elokuvan visuaalisessa kauneudessa, tarinalla ja alkuperäisen elokuvan teemojen jatkamisella uudessa ympäristössä. Dan Trachtenberg on ohjaaja, jonka pitäisi olla paljon kuuluisampi ja jonka pitäisi hakata Preyn ja 10 Cloverfield Lanen kaltaisia fiksuja ja jännittäviä scifi-elokuvia ulos paljon useammin. On uskomatonta miten elokuvasarjalla kesti 35 vuotta päästä tähän yksinkertaiseen ideaan predatorin suhteen: ota historiallinen aikakausi ja heitä sinne predator ja katso mitä tapahtuu. 

Naru on erinomainen protagonisti ja Amber Midthunder on synnynnäinen toimintatähti. Naru on taitava (joskin hieman kokematon) metsästäjä, joka haluaa todistaa olevansa yhtä hyvä kuin heimon muut metsästäjät. Narun äiti koulutti hänestä parantajan, mutta Narun veri vetää tasangoille koiransa Sariin (joka on Paras Poika) kanssa. Naru saa mahdollisuuden todistaa kykynsä universumin vaarallisimman saalistajan kanssa, ja Prey ottaa aikansa Narun kehityksen kanssa. Naru ei heti ensimmäisenä käy predatorin kimppuun, vaan tarkkailee, tutkii, vetäytyy ja käyttäytyy kuten fiksun metsästäjän kuuluu. Trachtenberg selkeästi pitää siitä, että hänen protagonisteillaan on joku taito, jota ei aluksi tajua hyödylliseksi konfliktin päihittämisessä, mutta lopulta ratkaisee tilanteen: 10 Cloverfield Lanessa tämä oli Michellen ompelutaito, ja Preyssa kyse on Narun taidoista parantajana ja yrttien tuntijana. Naru ei päihitä predatoria olemalla paras taistelemaan, vaan olemalla fiksu ja oppimalla muiden virheistä. 

Preyssa oli vaihtoehtona katsoa elokuva dubattuna komanssiksi (itse huomasin tämän vasta kun olin nähnyt elokuvan, joten tämä arvio perustuu englanninkieliseen versioon), mutta Prey on myös elokuva jonka voisi ymmärtää melkein ilman dialogia. Iso osa elokuvan tarinasta rakentuu visuaalisen tarinankerronnan kautta, ja kuvaaja Jeff Cutterin ja leikkaaja Angela M. Cataranzon ja Claudia Castellon hieno työ luo merkityksiä ja ajatuksia ilman, että jonkun täytyy sanoa niitä ääneen. Prey käyttää puhumista ja kieltä muutenkin mielenkiintoisesti: Naru ja hänen heimolaisena puhe on tekstitetty, mutta komanssien alueille tunkeutuvien ranskalaisten turkismetsästäjien puhetta ei olle lainkaan käännetty, tehden heistä vähintään yhtä ulkopuolisia kuin predatorista Narun maailmassa. Prey näyttää suurten tasankojen uljauden, kasketun metsän kolkon kauhun ja lumisen kuusimetsän hiljaisen hartauden upeasti, ja Prey on erittäin kaunis elokuva katsella. Niin, ja predator itse ei ole koskaan aiemmin näyttänyt näin coolilta. 

Kuten tuosta kielen käytöstä voi päätellä, on Prey myös elokuva joka seuraa alkuperäisen Predatorin jalanjäljissä teemojen suhteen. Predator ei ole vain random avaruusolento, hän on avaruusolento joka tarkoittaa jotain. Preyssa tämä juontaa juurensa siihen aikaan ja paikkaan missä tarina tapahtuu. Alkuperäisasukkaat kohtaavat teknologisesti edistyneemmän muukalaisen, jonka käytös on täysin erilaista ja heidän silmissään järjetöntä, ja jotta he voivat olla rauhassa, pitää heidän oppia tuntemaan tämä uusi vihollinen. Kukaan ei nosta tätä esiin selkeästi ja Prey antaa elokuvan ja sen hirviön kontekstin luoda tämän merkityksen luonnollisesti. Samalla palataan myös alkuperäisen elokuvan dualistiseen teemaan: predator on metafora aina kahdesta suunnasta, ja ranskalaisten turkismetsästäjien näkökulmasta tarina on matkasta uuteen maailmaan itsevarmoina omasta ylivoimaisuudesta, tullen vain teurastetuksi vieraassa ympäristössä heille tuntemattomien voimien toimesta. Prey on fiksu elokuva, ja Trachtenberg osaa käyttää näitä ideoita sulavasti ilman että kiinnittää niihin liikaa huomiota. 

Suurin osa Predator-elokuvista on sitä, että äijät juoksevat karkuun predatoria ja ampuvat tätä pyssyillä jotka eivät auta mitään. Lopussa joku hikinen kaveri sitten painii hetken predatorin kanssa ja se on siinä. Paras kohtaus Predatorsissa on se, kun Hanzo taistelee predatoria vastaan miekalla. Preyssa lähitaistelu Predatorin kanssa on päivän sana, komanssien soturien koittaessa pistää näkymätöntä vihollista kylmäksi keihäillä tai Narun loikatessa kirveensä kanssa suoraan predatorin niskaan. Prey melkein vitsailee näiden turhien ampuma-aseiden kanssa, kun turkismetsästäjät ampuvat komean joskin hyödyttömän yhteislaukauksen...jonka jälkeen he alkavat ladata kiiruusti mustaruutiaseitaan kahden metrin päässä predatorista. Tämä lähitaistelu tekee toimintakohtauksista predatorin kanssa paljon jännittävämpiä, koska yksikin virhe ja predator tunkee kätensä viidettä niveltä myöten selkärankaasi. Ampuma-aseet, kuten jousipyssyt ja mustaruutiaseet ovat hyviä silloin, kun predator ei huomaa olevansa niille altis, ja painottaa näin taas kärsivällisyyttä ja suunnitelmallisuutta predatorin voittamisessa. Prey on erinomainen elokuva kaikin puolin: fiksusti ja yksityiskohtaisesti rakennettu, joka ei koita venyttää yksinkertaista ideaansa liian pitkäksi. Tämän kaltaisia napakoita alle kahden tunnin toimintaelokuvia sietäisi olla enemmänkin, ja Dan Trachtenbergin pitäisi saada tehdä niitä enemmän. Olisin kovasti halunnut nähdä Preyn valkokankaalta, jossa sen upea värimaailma ja toteutus olisi päässyt vielä paremmin oikeuksiinsa, mutta ainakin kaikki voivat nauttia tästä elokuvasta kotisohvalta käsin jo nyt. Prey on nyt Disney+ palvelussa.

Aasa T 

Okei, sitten Predator vastaan Lalli....