Mad Max- elokuvat ovat Australialaisen ohjaajan George Millerin luomus. Ensimmäinen Mad Max (1979) oli eräänlainen nykyaikainen western-elokuva- myöhempien elokuvien post-apokalyptinen tulevaisuus on vasta edessä. Max Rockatansky on poliisi, joka patrolloi Australian synkkiä teitä. Max on hulluuden rajalla kulkeva mies, jonka elokuvan tapahtumat ajavat lopulta jättämään sivilisaation taaksensa. Toinen elokuva Mad Max II- The Road Warrior (1981)- on elokuvasarjan tunnetuimpia osia. Road Warrior toi elokuville ikonisen post-apokalyptisen maailman mukaan, jossa Max on yksinäinen vaeltaja joka törmää ongelmiin yrittäen löytää omaa ihmisyyttään. Kolmas elokuva Mad Max Beyond Thunderdome (1985) on myöskin varsin tunnettu-tosin se jakaa mielipiteitä hieman enemmän kuin kaksi edeltäjäänsä. Joka tapauksessa Miller saa tässäkin Maxin tarinan kulkemaan täyden kaaren.
Ja lopulta, 30 vuotta myöhemmin, neljäs Mad Max-elokuva sai ensi-iltansa. Mikä sai Millerin tekemään uuden elokuvan näin pitkän ajan jälkeen? Tarina on mielenkiintoinen: Idean elokuvaan Miller sai 1998, ja kuvaukset piti aloittaa 2001-mutta 9/11 terroristi-iskujen jälkeen dollarin kurssin romahdettua kuvauksia siirrettiin. 2003 Miller mainitsi käsikirjoituksen olevan valmis, ja tuotannon voivan alkaa. Tätä siirrettiin kuitenkin taas, koska kuvausolosuhteet Namibiassa kävivät kalliiksi ja hankalaksi. Irakin sodan alettua elokuva hyllytettiin sen mahdollisten poliittisten teemojen vuoksi.
2009 oli elokuvan tekeminen taas pöydällä, ja pääosaan harkittiin Heath Ledgeria- kunnes hän kuoli traagisesti. Lopulta kuvaukset alkoivat 2012, ja 2015 saimme eteemme vihdoinkin uuden Mad Maxin. Oliko odotus sen arvoista?
Elokuva: Heidän maailmansa on tulta ja verta. Max (Tom Hardy) on perheensä menettänyt vaeltaja, josta ei ole jäljellä enään kuin tahto selviytyä. Furiosa (Charlize Theron) on vihamielisen maailman kasvatti, jota ohjaa elämässä tahto vapauteen ja halu löytää kotimaansa. Nämä kaksi törmäävät toisiinsa, ja yhdessä heidän täytyy selviytyä paetessaan mahtavaa Immortan Joeta (Hugh Kayes-Burns) ja tämän armeijaa. Mutta onko tässä maailmassa enään mitään pelastettavaa- vai onko ainoa vaihtoehto vain mennä järjiltään?
Puheet suoraksi: TÄMÄ ELOKUVA ON LOISTAVA. Vuosiin en ole nähnyt toimintaelokuvaa, joka on näin näyttävä. Leffa näyttää upealta ja uniikilta, ja imee katsojan maailmaan. Transformers-elokuvat menkööt nurkkaan häpeämään- näin tehdään vaikuttavia rymistelykohtauksia. CGI on apuna, ei kaiken tekemisen työkaluna- suurin osa efekteistä on tehty ilman tietokone-efektejä. Tästä videosta löytyy loistavaa kuvamateriaalia, joka saa entistä enemmän arvostamaan työn määrää mitä on kulunut upeisiin efekteihin. Visuaalisuus ei rajoitu ainoastaan räjähtelyyn ja autoihin- tarinaa voi kertoa ilman raskasta dialogia, ja Miller on nerokas tässä. Ensimmäisen 10 minuutin aikana on kaikille ilmiselvää mitenkä elokuvan maailma toimii. Mukavaa vaihtelua nykyelokuviin. Millerin ideana oli, että elokuvan voi katsoa esim. Japanissa ja ymmärtää mitä tapahtuu ja mikä juoni on. Kuvauspaikat on valittu huolella, ja Mad Maxin maailma on upean näköinen vaikka onkin ydinsodan jälkeinen karu erämaa.
Kaikki näyttelijät hoitavat tonttinsa kunnialla. Hardy korvaa Mel Gibson hyvin- omasta mielestäni jopa ylittää tämän suorituksen. Hardyn murina ja lyhytsanaisuus sopii yksineläjän rooliin loistavasti, näytellen niin sanoillaan kuin ilmeilläänkin. Itse nautin tämän lisäksi myös hyvin paljon Nicholas Houltin roolisuorituksesta- yleensä hiljaisia ja arkoja näyttelevä Hoult pääsee irrottelemaan mukavasti kunniallista kuolemaa haikailevana sotapoika Nuxina. Myös Hugh Kayes-Burns on erittäin vakuuttava hirvittävänä Immortan Joena. Hauska triviafakta- Hugh näytteli myös pääpahista Toecutteria ensimmäisessä Mad Max-elokuvassa.
Mutta isoin hatunnosto menee kuitenkin Charlize Theronille. Toki tiedän jo ennestään että Charlize on hyvä näyttelijä- roolisuoritukset elokuvissa kuten Hancock (2008) ja Monster (2003) ovat osoitus tästä. Mutta Furiosa on korkein kohta hänen urallaan. Furiosa on mahtava. Kova, armoton, periksiantamaton mutta silti hyvin myötätuntoinen. Kuten Max, häntä ohjaa eteenpäin yksi aisti- tahto elää vapaana Immortanin vallan ulottumattomissa. Eikä mikään pysäytä häntä. Mutta hän ei ole kuitenkaan mikään järkähtämätön jääräpää- Furiosa kuuntelee neuvoja ja ottaa vastaan apua. Furiosa olisi helposti voinut olla yksiulotteinen jääräpää, mutta tämä vältetään ja tyylillä. Furiosa on yksiä parhaimpia naishahmoja elokuvissa ja leffan tarinan sankari. Myös jokainen Joen vaimoista on oma persoonansa, ja kaikki erottaa toisistaan helposti, ja heihin on myös helppo kiintyä. Parilla sanalla ja oikeilla ilmeillä pienen roolin hahmotkin saavat itsensä näkyville ja katsojien muistoihin.
Niin, kuten tuossa sanoinkin- Fury Road on tarina Furiosasta. Max on vain tämän tarinan todistaja, joka vain sattuu törmäämään Furiosaan. Vaikka Furiosan taustasta ei kerrota paljoa, kertoo elokuva silti hänestä paljon. Juoni keskittyy Furiosaan ja tämän tavoitteisiin, mutta Max ei kuitenkaan ole mikään sivuhahmo, vaan hän on tasa-arvoinen roolissaan Furiosan kanssa.
Tästä päästäänkin asiaan, joka jäi vaivaamaan mieltäni. Puhuin kaverini kanssa (joka pysyköön nimettömänä, hän tunnistaa kyllä itsensä) tästä leffasta. Hän piti siitä, ja kehui sitä lähes yhtä paljon kuin minä. Erona oli kuitenkin tämä: hänen mielestään juoni ei ollut kaksinen, ja hän piti loppua huonona. Tämä jäi häiritsemään minua hyvin paljon. Juoni on mielestäni korkeintaan yksinkertainen. Tämä ei ole huono asia mielestäni. Juoni on kuitenkin loppujen lopuksi elokuvien tapahtumien summa. Tarvitseeko elokuva mitään tämän "monimutkaisempaa" viihdyttääkseen? Mielestäni elokuvan juoni on erittäin viihdyttävä. Hahmojen motivaatiot ja tavoitteet ovat mielenkiintoisia, matka jonka hahmot kulkevat on mielenkiintoinen ja se antaa hahmoille aikaa kehittyä ja kasvaa elokuvan aikana. Jopa pieni "twisti" ollaan saatu mukaan, ja se on sydäntäsärkevän hyvin tehty. Omasta mielestäni juoni on erittäin hyvä, sillä se tekee järkeä elokuvan maailmassa ja hahmojen motivaatioihin verrattuna. Siinä ei ole mitään tyhmiä ratkaisuja eikä yleisöä aliarvioivia hetkiä. Tämä voi olla vain oma mielipiteeni, mutta omalta kannaltani jos elokuva kertoo hyvän tarinan joka viihdyttää katsojaa ja imee mukaan maailmaan, on sen juoni silloin onnistunut hyvin.
Tässä kohtaa usein kommentoisin jotain huonoa tai kritisoitavaa elokuvasta- mutta siihen en pysty. Mad Max: Fury Road ei tee virheitä, pitäen juonen yksinkertaisena ja kertoen tarinaa niin visuaalisin kuin sanallisin keinoin. Elokuvan soundtrack on myös mahtava: monet kappaleet jäävät soimaan päähän pitkäksi aikaa ja tukevat kohtauksia tuoden näihin uskomattoman tunnelman. Mad Max: Fury Road on tämän vuoden elokuvista parhaimpia ja tulee varmasti jäämään elokuvahistoriaan toimintaelokuvien huippunimenä. Kolmenkymmenen vuoden jälkeen Mad Max-franchise elää taas, ja tulevia elokuvia on jo suunnitteilla. Toivon kovasti, että Miller onnistuu näissä vähintään yhtä hyvin kuin Fury Roadin kanssa- ja jos tulevaisuus on suopea, kenties vielä paremminkin. Kuljemme tulevaisuutta kohti HOPEISENA JA KROMISENA! VALHALLA! MINÄ TULEN!!
Warboy Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti