Deadpool ja avain menestykseen

Tänäänkin aiheenamme on tuo sarjakuvien megatähti Deadpool joka nyt on noussut myöskin huippusuosioon elokuvastarana. Viikonlopun aikana suomessa lähes 50 000 ihmistä kävi katsomassa Deadpoolin, ja 15.2 mennessä se on netonnut maailmalla lähes 300 miljoonaa dollaria. Kriittinen vastaanotto on ollut hyvä, ja fanit ovat ylistäneet elokuvaa kaikin puolin. Useat ovat nostaneet esille elokuvan tuloista puhuessa sen k-luokituksen. Suomessa elokuva sai K16-luokituksen jota USA:ssa ja muualla maailmassa vastaa "R-Luokitus"- vastaavaa luokitusta ei ole saanut mikään hollywood-supersankarielokuva sitten Watchmenin. Fanit, pääosan esittäjä ja ohjaaja Tim Miller kampanjoivat ja taistelivat saadakseen tämän luokituksen. Nyt kaikki ylistävät elokuvaa sen väkivaltaisuuden ja rankan huumorin vuoksi. "Deadpool tekee pilkkaa koko supersankaribisneksestä ja sen kliseistä" "Sen K-luokitus on avain sen menestykseen! " "Deadpool näytti miten sarjisleffat pitää tehdä!" Teoriassa nämä kaikki lauseet ovat tosia. Tosiasiassa elokuva menestys ei ollut kiinni sen luokituksesta, sen huumorissa eikä varsinkaan sen metahuumorissa. Toki nämä ovat osa sen menestystä, mutta tosiasiassa Deadpoolin menestyksen avain on tämä:

Kyllä, Deadpool. Deadpool oli vitsejä ulos tykittävä sekopää. Hänellä on synkkä menneisyys, mutta sen sijaan että tämä tekisi hänestä masentuneen synkistelijän, Deadpool pitää tämän synkkyyden tuhannen ja yhden vitsin takana. Hän ei ota mitään ja kaiken tosissaan yhtä aikaa. Hän rikkoo neljännen seinän tasaisin väliajoin metavitseillään. Hän ei kaihda tappamista ja pistääkin ruumishuoneelle uskomattoman määrän jengiä. Sanalla sanoen, Deadpool on Deadpool. Hän on uskollinen sarjakuvien esikuvalleen lähes kaikin puolin, ja tarina seuraa monellakin tapaa perinteistä sarjakuvaa. Tämä johtuu siitä että ohjaaja, käsikirjoittajat ja varsinkin Ryan Reynolds RAKASTAVAT tätä hahmoa. He uskoivat katsojien kykyyn uppoutua hahmon maailmaan, he uskoivat hahmon kykyyn olla viihdyttävä ollessaan juuri sellainen kun alkuperäismateriaalissa ja he tekivät elokuvan ajatellen faneja eikä studioita ja heidän vaatimuksiaan.

Tähän kyllä kuului se, että elokuva oli väkivaltainen, rääväsuinen ja verinen- tämä on osa Deadpoolia. Mutta nämä elementit kuuluvat Deadpoolin kaltaisille hahmoille, ei jokaiseen tulevaan supersankarielokuvaan. Deadpool oli hyvä ja menestyy elokuvana siksi että se tehtiin huolella ja rakkaudella. Pahimmassa tapauksessa Deadpoolin menestyksen avain tullaan tulkitsemaan väärin, ja tulevaisuus tuo meille itseironisia ja hyperväkivaltaisia sarjisleffoja jotka eivät sellaisia ole alunperin. Kuvitelkaa Deadpoolin väkivaltaisuudella varustettu Hämähäkkimies? Itseironinen ja täynnä viittauksia oleva Vihreä Lyhty? Hyvin mustaa ja rujoa huumoria sekä F-pommeja tiputteleva Ihmeneloset? Nämä elementit eivät osu ollenkaan yhteen ja pettäisivät alkuperäismateriaalin ja pahasti. Mitä näiden elokuvien tekijöiden pitää tehdä on olla uskollisia lähdemateriaalille, taistella studioiden vaatimuksia vastaan ja ennen kaikkea- uskoa ja välittää hahmosta mistä elokuvaa ollaan tekemässä. Deadpool tehtiin suhteellisen pienellä budjetilla, vain 50 miljoonaa, mutta tämän ansiosta studio ei ollut koko ajan puuttumassa elokuvan tekoon sillä heillä ei ollut niin paljoa pelissä. Deadpool ei olekkaan erikoisefekteillä kuorrutettu räjähdysfestivaali. Deadpool ei vaadi moista toimiakseen, sillä sen hahmot riittävät pitämään yleisön mielenkiinnon kiinnitettynä. TÄMÄ on se mitä Deadpoolista pitää elokuvastudioiden ja tuottajien oppia: Älkää ottakko mallia kaikista muista, älkää tehkö vain kopioita jokaisesta menestyneestä elokuvasta vaan uskokaa ja luottakaa tekijöihin. Amazing Spider-Man 2 oli mukiinmenevä elokuva, mutta ohjaajan ja näyttelijöiden mukaan elokuvan ongelmat johtuivat studion vaatimista lisäyksistä ja käsikirjoituksen muokkauksista, koska elokuvan piti luoda tilaa mahdollisimman monelle uudelle hahmolle tulevien elokuvien vuoksi. Fantastic Four (2015) kärsi tästä erityisen paljon uudelleenkuvausten ja lisäysten vuoksi. Elokuva ei studion käpälöinnistä huolimatta ollut hyvä, mutta ainakin se olisi ollut persoonallisempi.

Tai ehkä ei.

Deadpool tulee kieltämättä avaamaan ovia hahmoille ja sarjoille joihin sen kaltainen K-luokitus kuuluu. Spawn, X-Force, Saga, Rämeen Olento, Kuuritari, Aaveajaja, Lobo, Justice League Dark, Question, Cthulhu-mythos ja monet muut väkivaltaiset, rujot ja kauhistuttavat hahmot ja tarinat ansaitsevat tulla esitetyksi juuri sopivalla kypsyydellä. Mutta tämä yksin ei tule nostamaan tai upottamaan näitä elokuvia. Ei, se mikä tekee näistäkin elokuvista hyviä on hahmot, tarina ja uskollisuus alkuperäistarinoille joihinka elokuvien kohdeyleisökin on aikanaan rakastunut. Tämä sama sääntö pätee myös muihin hahmoihin. Tässä blogissa jo käsittelemäni Ihmenelosten lisäksi uuden mahdollisuuden saavat sarjisleffat kuten Vihreä Lyhty, Aaveajaja, Hämähäkkimies ja Hulk ovat samalla viivalla muiden kanssa, saatikka sitten täysin puhtaalta pöydältä aloittavat elokuvat kuten Ihmenainen ja Shazam. Tärkeää on välittää ja uskoa hahmoon ja maailmaan jossa he elävät, olla luovia ja rajoja rikkovia tarinankirjoituksessa ja tehdä elokuvia faneille eikä vain yrittää tehdä uudestaan sitä minkä joku muu on tehnyt paremmin.

There is only one Deadpool.

Atte T