Paras Batman-tarina

Olen aikoinaan sanonut että jokainen sarjakuva voi olla uusi suosikkisi. Tämä voi päteä tietysti muihinkin fiktion tuotteisiin kuten elokuviin tai peleihin, mutta omalla kohdallani tämä pätee parhaiten juurikin sarjiksiin. Omassa listassani 10 parhaasta sarjakuvasta käsittelin omia suosikkejani, ja silloinkin mainitsin että tämä lista saattaa muuttua uuden sarjakuvan sattuessa vastaan joka muuttaa koko tilanteen.

Tämä taisi tapahtua tänään.

En ole aivan varma onko tämä oikeasti paras sarjakuva jonka olen kuunaan lukenut, mutta hyvin lähellä tämä on sitä. Mutta tämänpäiväinen teos on kuitenkin numero yksi kahdessa kategoriassa: se on paras elämänkerta-sarjakuva ja paras Batman-sarjakuva.

Dark Night: A True Batman Story

Paul Dini on nimi jonka jokaisen Batman-fanin ja animaatiointoilijan pitäisi tietää. Dini on New Yorkissa 1957 syntynyt käsikirjoittaja joka aloitti työnsä Funanimationilla tehden lyhytanimaatioille kässäreitä. Myöhemmin hän teki töitä myös Star Warsin parissa, kirjoittaen jaksoja Ewoks-tv-sarjaan. Hän kirjoitti osan He-Manin suosituimmista jaksoista ja oli yksiä Emmy-palkitun Tiny Toon Adventures-sarjan tekijöistä. Mutta se mistä hänet parhaiten tunnetaan on työskentely Batmanin parissa.  1989 hänet palkattiin osaksi kirjoittajaryhmää uuteen Batman-animaatioon. Ennen tätä Batman-animaatiot olivat olleet kirkkaita ja värikkäitä 1966-Batman-sarjaa muistuttavia yksinkertaisia lastenohjelmia. Dini ja muut halusivat muuttaa tämän, ja heidän innoituksenaan toimi paljolti Tim Burtonin menestyksekäs Batman-elokuva. Batman the Animated Series oli menestys. Se sai lukuisia palkintoja, laajaa kriittistä arvostusta ja on yhä lähes kaikkien Batman-fanien rakastama klassikko. Dini myöskin loi Harley Quinnin. Tämän lisäksi Dini kirjoitti ja tuotti Batman Beyond-tv sarjaa, kirjoitti joukon erittäin hyviä Batman-sarjiksia kuten hänen Hush-trilogiansa ja Gotham City Sirensin ja oli Rocksteadyn Arkham Asylum ja Arkham City-pelien käsikirjoittaja. Hän voitti Eisner-sarjakuvapalkinnon kirjoittamastaan Harley Quinnin taustatarinasta Mad Love. Dini on hyvin tuottelias kaveri.

Vuonna 1993 hän joutui pahoinpitelyn uhriksi. Kotimatkallaan hänen kimppuunsa kävi kaksi ryöstäjää jotka hakkasivat hänet pahasti ja sitten ryöstivät hänet. Hän ei vuosiin puhunut tästä paljoa muille kuin työtovereilleen ja lähimmäisilleen. Hänen ystävänsä Kevin Smith (Clerks-kulttiohjaaja) kuitenkin suostutteli hänet kertomaan koettelemuksestaan Smithin podcastissa. Tästä avautuneena hän kirjoitti omaelämänkerrallisen Batman-tarinansa, Dark Nightin. Tämä ei ole voinut helppoa, sillä tarina on hyvin tarkka ja persoonallinen, käsitellen kaikkea hänen lapsuudestaan, sosiaalisesta elämästään ja itsetuhoisuudestaan. Omalla kotikulmallaan hyökätyksi joutunut, koulukiusattu Dini oli vuosia hyvin introvertti sosiaalisesti eikä vaikeat parisuhdekiemurat ainakaan helpottaneet tätä aikanaan. Dark Night on kuitenkin lopputuloksena loistava teos, ja osoitti jälleen miksi tämä mies on Batman-alalla niin menestynyt.

Sarjakuva alkaa kertomalla Dini lapsuudesta ja nuoruudesta "näkymättömänä" lapsena, sellaisena jota kukaan muu ei muista tai huomioi paitsi sivuavana kommentina tai kiusaajien nyrkin kohteena. Hänellä kuitenkin oli jotain mihinkä luoda kontaktia: fiktio. Animaatiot, elokuvat, sarjakuvat tarjosivat hänelle väriä, jännitystä ja ystäviä. Isoimman vaikutuksen kuitenkin häneen jätti Batman, kaikissa sen muodoissa. Tämä rakkaus saavutti sitemmin unelman, kun hän opiskelujen jälkeen pääsi töihin Warner Bros- studiolle ja sitemmin tekemään Batman-animaatiosarjaa. Yhä hän kuitenkin oli suhteellisen yksinäinen. Toki hänellä oli kavereita töissä, mutta yksinäinen asunto illasta aamuun ei auttanut häntä pääsemään ylitse lapsuutensa olotilasta. Ja oltuaan treffeillä "naisystävänsä" (lainausmerkit koska damn) kanssa hän kävelee kotia kohti masentuneena, hänet pahoinpidellään. Tätä ei ollut helppoa lukea sillä kuvaily on yksityiskohtaista, Dinin yhä muistaessa koko illan tapahtumat karmivan yksityiskohtaiseksi. Myös kuvittaja Eduardo Risso on omiaan väkivaltaisen kuvaston kanssa ja koko tilanne on painajaismainen.

Tästä alkaa koko sarjakuvan mittainen paranemisprosessi, jonka aikana Dini kamppailee fyysisten vammojensa mutta myös psyykisten aaveidensa kanssa. Hänen koittaessa parantua ja päästä takaisin arkeen kiinni pelot hyökkäyksestä ja oman elämän merkityksestä manifestoituvat Jokerin, Variksenpelätin, Kaksinaaman ja muiden rikollisten muodossa. Pitkään yksinäisen kaverin ystäviä ovat olleet juurikin fiktiiviset hahmot, ja tämä yksi tapahtuma muutti ne painajaisiksi. Dinin ei tee mieli palata takaisin töihin, sillä Batmanin kirjoittaminen tuntuu tämän jälkeen makaaberilta. Hän olisi voinut kuolla tuona yönä, ja hänen pitäisi kirjoittaa animaatioita? On helppo päästä Dinin mielentilaan tuona vaikeana aikana ja kuinka "normaaliuteen" palaaminen tuntui mahdottomuudelta. Hänen pahoinpitelijöitään ei koskaan saatu kiinni, ja heillä on hänen lompakkonsa. Hehän voivat koska tahansa palata, ja suorittaa julman työnsä loppuun? Pingviini tarjoilee kapakassa alkoholia, sillä kyllä viina auttaa unohtamaan nämä huolet ja työn murheet. Mutta joka kerta kun hän on valua liian syvälle itsevihassaan ja surkeudessaan, on paikalla kuitenkin Batman.

Tässä piilee tarinan nimen lähde. Aluksi Dini ajattelee että kuinka Batman olisi voinut pelastaa hänet saapumalla paikalle ennen kuin hänet ehditään hakata sairaalakuntoon. Kuinka Yön Ritari laskeutuisi taivaalta, ajaisi konnat pakosalle ja saisi heidät kiinni ja oikeuden eteen! Mutta näin ei käynyt, sillä Batman ei ole aito. Mutta tämä ei tarkoita etteikö hän voisi auttaa. Dinin elämän synkkinä hetkinä, hetkinä jolloin työ jota hän rakasti tuntuu turhalta ja jolloin mielen demonit ovat ohjaamassa häntä takaisin fantasioihin, pois kohtaamasta omaa elämäänsä, on Batman ohjaamassa häntä eteenpäin. Batman sättii häntä, ja käskee kohtaamaan maailman uudestaan, leuka pystyssä. Hänen elämällään on merkitys, hänen työllään on merkitys ja hänen kipunsa ei ole maailman ainoa kipu. Kun Dini kohtaa maailman ja jatkaa työtään, oli se kuinka vaikeaa tahansa, alkaa hän liikkua eteenpäin.

Batman ei ole ainoastaan yön synkkä kostaja, joka rankaisee rikollisia ja hakkaa mielisairaita kadulla. Hän on inspiraation lähde, "ääni pimeydessä joka sanoo NOUSE YLÖS!" Batman on helppo määritellä vain yksinkertaisena supersankarina joka taistelee rikollisuutta vastaan. Mutta Batmanin perusidea on se, että elämän vaikeuksista ja kriiseistä voi päästä ylitse. Jokainen voi itse päättää onko uhri vai nouseeko tämän yläpuolelle ja tekee jotain mikä voi auttaa muita jotka tuntevat samalla tavalla. Sarjakuvassa Dini myöskin kertoo Batman-tarinasta jonka hän halusi tehdä animaatiosarjaa varten. On suurin vääryys että tarina jäi kertomatta silloin, sillä se ei ainoastaan ole loistava tarina josta jälleen näkyy Dinin ymmärys Batmanin suhteen mutta myös katharsistinen tarina Dinin oman elämän tilanteesta. Tämän takia tarinan nimi on "A True Batman Story". Se ei tarkoita että se olisi parempi kuin muut Batman-tarinat. Se ei tarkoita että Dini on vihdoin tehnyt aidoimman tarinan (vaikkakin näin mielestäni kävi). Dark Night: A True Batman Story on tarina jossa Batman auttaa oikeasti elävää aitoa ihmistä, ei vain sarjakuvahahmoa. Batman pelasti Paul Dinin.

Pahoittelen kuvan laadusta.

En usko etttä tarinan tarkoitus on vain kertoa kuinka Dinin elämä on ollut vaikeaa 20 vuotta sitten. Lopussa Dini kohtaa vielä kerran kaikki mielensä demonit jotka kyseenalaistavat koko tarinan merkityksen. Dinin tarina ei ole sinänsä ainutlaatuinen. Monilla on ollut elämässään vaikeaa ja ovat kokeneet elämässään pahempaakin tuskaa kuin hän. Mutta kuten Dininkin tapauksessa, monia ovat supersankarit myös auttaneet paranemaan. Supersankarit ovat viihdettä, mutta niissä on syvempääkin merkitystä ja fiktiiviset sankarit voivat auttaa meitä parantumaan, kestämään ja olemaan parempia ihmisiä.  Ja tämän vuoksi Dark Night: A True Batman Story on paras Batman-sarjakuva jonka olen koskaan lukenut. Hush on loistava salapoliisitarina, Arkham Asylum mahtava hahmotutkielma ja Long Halloween tyylikäs noir-tarina. Dark Night on kuitenkin inspiroiva, innostava ja tajuaa miksi Batman on niin rakastettu hahmo. Niin monet tarinat keskittyvät Batmanin synkkyyteen ja väkivaltaisuuteen, unohtaen tämän inhimillisyyden ja myötätuntoisuuden. Tämä tarina on synkkä, väkivaltainen mutta se ei ole sen ydin. Sen ydin on juurikin näissä usein unohdetuissa elementeissä. Koko kirjan coup de grace on Eduardo Risson upea taide. Risso on tehnyt Batman-tarinoita aikaisemminkin, ja hänen kuvittamansa Batman: Broken City on esimerkki siitä kuinka nerokkaasti hän osaa käyttää negatiivista tilaa kuvituksessaan. Dark Nightissa hänen taiteensa pääsee uusiin ulottuvuuksiin vaihdellen pastellinvärisistä kertojakohdista varjojen täyttämiin taloihin. Risson versiot Batmanin pahisgallerian kiintotähdistä ovat loistavia ja kuvastavat vahvasti Dinin uraa näiden hahmojen parissa.

Pahoittelen kuvan laadusta.

Dark Night: A True Batman Story on loistava tarina kaikille sarjakuvien ystäville, rakasti Batmania tai ei. Se on elämänkertatarina sarjakuvan muodossa, joka kertoo tekijästään ja tämän elämästä ja työstä taidokkaasti ja ilman loputonta itsesääliä tai vastaavasti ärsyttävää oman lipun heilutusta. Dini kertoo kuinka asiat olivat koskettavan tarkasti ja avoimesti ja Risson taide palvelee tätä tarkoitusta. Yleensä vasta vuoden lopussa puhun parhaimmista sarjakuvista jota olen vuoden aikana lukenut, mutta True Batman Story vie palkinnon jo nyt. Jos sinua kiinnostaa Dinin elämä tai Batmanin hahmo, tarjoaa tämä sarjakuva luettavaa molempiin tarpeisiin ja enemmänkin. Menkää ja lukekaa.

"It has taken me years to accept...that you were there. You were there that night."

Atte T.