Kapteeni Amerikka 75 vuotta!

Ihmenainen ei ole ainoa joka saa juhlia tänä vuonna 75-vuotista uraansa supersankarina. On kulunut 75 vuotta siitä, kun Kapteeni Amerikka ensimmäisen kerran pamautti Hitleriä naamaan.

Steve Rogers aka Kapteeni Amerikka saapui sarjakuvien maailmaan 1941 Captain America Comics-lehden ensimmäisessä numerossa. Kapu oli yksiä harvoja sankareita tuona aikakautena joka omasi oman lehtensä joka kantoi hänen nimeään. Kapun loivat kirjoittaja Joe Simon ja huipputaiteilija Jack Kirby. Kirby ja Simon olivat molemmat juutalaisia, ja he seurasivat huolella natsi-saksan kehitystä ja heidän myrkyllisen ideologiansa leviämistä yli euroopan. He halusivat tehdä jotain, ja he päättivät hyökätä natseja vastaan tavalla millä he pystyivät: he loivat sankarin taistelemaan natseja vastaan. Useimmat eivät osaa ajatella minkälainen teko tämä oli: USA ei ollut vielä sodassa mukana ja antisemitismi oli yleistä myös Yhdysvalloissa. Captain America Comis #1 kannen tietävät lähes kaikki- Kapteeni Amerikka tinttaamassa Hitleriä nyrkillä naamaan. Adolf Hitler oli valtion päämies, eikä tällaista oltu nähty aikaisemmin. Tämä oli rohkea poliittinen kannanotto jonka johdosta Kirby ja Simon saivat sekä kehuja että uhkailuja. Captain America #1 myi miljoona numeroa kuukausittain ja kun myöhemmin USA ajautui sotaan mukaan, oli sotilailla mukana rintamalla Kapteeni Amerikka-lehtiä.

Kapteeni Amerikka taisteli 40-luvulla lukuisia eri vihollisia vastaan sekä koti-että kaukorintamoilla. Kapteeni Amerikka oli propagandaa, ja propagandaan kuuluu vihollisten demonisointi. Hänen vihollisiaan olivat natsit, japanilaiset ja italialaiset sotarikolliset ja superkonnat. Tunnetuin näistä oli tietenkin Johan Schmidt eli Punakallo, natsismin ja pahuuden perikuva. Kun toinen maailmansota oli ohitse ja ihmisiä ei enään kiinnostanut sota, täytyi Kapteeni Amerikalle keksiä uutta tekemistä. Ketä Kapteeni Amerikka taistelisi vastaan kun natsit olivat poissa? Kommunisteja tottakai. "Kapteeni Amerikka, Kommarien Murskaaja!" Sarja ei saanut kovin hyvää vastaanottoa, ja joitakin vuosia myöhemmin lehti lopetettiin. Timely Comicsin (firma joka alunperin julkaisi Kapun tarinoita) jäänteistä nousi Marvel Comics, joka alkoi iskemään pihalle uusia hahmoja liukuhihnanopeudella. Stan Lee ehdotti että Kapteeni Amerikan voisi tuoda takaisin, ja niin Avengers #4 toi Kapteeni Amerikan takaisin sarjakuviin, ja Jack Kirby jatkoi piirtämistä. Myöhemmin Kapteeni sai oman nimikkosarjansa, joka myös tunnettiin silloin tällöin nimellä Captain America & Falcon, jossa Sam Wilson aka Haukka esiteltiin ensimmäisen kerran.

70-luvulla USA:ssa alkoi kiehua, kun Vietnamin sodan ja Watergaten kaltaiset tapahtumat alkoivat vaikuttaa väestön mielipiteeseen valtion nykytilasta ja hallituksesta. Amerikkalainen unelma tuntui typerältä ajatukselta ja Kapteeni Amerikka, hahmo jonka kohdalla politiikkaa on vaikea olla käsittelemättä, reagoi tähän. Captain America & The Falcon oli sarjana jo valmiiksi poltiittinen: Kapu ja Haukka seikkailivat paljon vähemmistöjen parissa ja rotujen väliset kiistat (Kirbyn tarina Madbomb on relevantti yhä) olivat monien tarinoiden suola. Kirjoittaja Steve Englehart halusi reagoida Kapun kautta jotenkin silloisiin tapahtumiin. Kapteeni Amerikka paljastaa Salainen Keisarikunta-nimisen järjestön soluttautumisen USA:n hallintoon, ja kun sen johtajaksi paljastuu presidentti itse (Nixon, mutta tätä ei ikinä nähty suoraan) luopuu Kapteeni Amerikka nimestään epäuskon vallatessa hänet. Hänestä tulee Nomad, mies vailla maata ja hän jatkoi supersankariuraansa uuden nimen alla. Uusi mies otti Kapun tittelin omakseen, sotilas nimeltä John Walker. Walker oli parodia Kapteeni Amerikasta, sellainen miksi useimmat ihmiset luulevat Kapteeni Amerikan olevan. Hän oli hyperpatrioottinen lipunheiluttaja, ja kukaan ei tykännyt hänestä. Steve haki nimensä ja pukunsa takaisin Walkerilta ja ryhtyi taas Kapteeni Amerikaksi, sanoen olevansa Amerikan hengen symboli, eikä edusta sen hallintoa ja sen tavoitteita.

Tästä onkin tullut modernina aikana Kapun tavaramerkki. Kun sarjakuvilla monellakin tapaa hankala 90-luku alkoi olla ohitse, oli Kapteeni Amerikka uuden vuosituhannen edessä. Mitä Kapteeni Amerikka merkitsee enään 60 vuoden jälkeen? Samana vuonna kuin Kapteeni täytti 60 vuotta, 9/11 tapahtui. 9/11 tapahtumat ovat vaikuttaneet 2000-luvun popkulttuuriin ja tarinankerrontaan muuttamattomalla tavalla. Marvel reagoi aikoinaan tapahtumiin sarjakuvissa ja julkaisi Heroes-nimisen sarjan joka kertoi palomiehistä ja ensihoitajista terroristi-iskun aikana. John Ney Rieber ja John Cassaday olivat tuolloin vetovastuussa Kapun tarinoista joten heille osui vastuu kertoa Kapun reaktio ja teot tänä kauheana aikana. Rieber ja Cassaday eivät aikailleet, ja sarja iski kovaa asian ytimeen. Steve Rogers kaivamassa ruumiita ylös WTC:n raunioista, pölyn ja tuhkan harmaan ollessa joka puolella. Taide on minimalistista, ja Cassaday osaa kuvata tietyn tuskan tuoman puutumisen ja apatian mutta myös surun esiin hienosti. Sen fokus ei ollut terroristien hakkaamisessa vaan tapahtumiin reagoinnissa ja vaikka lopulta siihenkin päästään, on sekin osa katharsista mitä koko Amerikka kävi lävitse tuona aikana.

2000-luku tulee varmasti jäämään Kapteeni Amerikan historiaan hyvin mielenkiintoisena ja mielipiteitä jakavana aikakautena. Ed Brubakerin aika Kapteenin kirjoittajana on useiden mielestä paras aika hahmon historiassa ja hän palautti myöskin Buckyn takaisin haudastaan. Civil War-kriisin aikana Kapteeni Amerikka kohtasi jälleen politiikan vastustaessaan supersankarien rekisteröintilakia. Kapteeni Amerikka siirtyi käytännössä kokonaan lain ulkopuolelle, ja hänen mukanaan siirtyi joukko muita sankareita. Parempi kirjoittaja kuin Mark Millar olisi varmaan saanut tehtyä tästä mielenkiintoisen, neutraalin ideologioiden vastakkainasettelun, mutta näin ei käynyt. Civil War päättyi Kapteenin antautumiseen, ja lopulta tämän kuolemaan. Kapteeni Amerikan Kuolema oli loistava tarina ja onnistui käsittelemään Kapteeni Amerikan merkitystä ja asemaa uudessa valossa. Hänen paikkansa otti Bucky Barnes ja uusi Kapteeni Amerikka jatkoi Steve Rogersin työtä taistellen niin Punakalloa kuin tämän psykoottista tytärtä vastaan. Tämä ei tietenkään kestänyt kauaa, ja pian Steve palasi manan majoilta Kapteeni Amerikaksi. 2014 Steve menetti supersankarieliksiiristä saadut voimansa ja vanheni rajusti. Maailma kuitenkin tarvitsi uuden Kapteenin, ja paikan otti Kapun pitkäaikainen ystävä Sam Wilson. Tämä aiheutti paljon vihaa ympäri maailmaa, mutta Sam sopi Kapteeniksi loistavasti. Nyt Steve on kuitenkin palannut taas puikkoihin omassa lehdessään Captain America: Steve Rogers...joka alkoi jokseenkin kyseenalaisesti mutta ei puhuta siitä nyt.

Mielenkiintoisesti Kapteeni Amerikan elokuvat ovat olleet tähän mennessä nykyisen supersankaribisneksen parhaimpia tuotoksia ja myöskin erilaisia joka kerta. Captain America: First Avenger oli pulp-henkinen seikkailuelokuva 40-luvulla Indiana Jonesien hengessä. Captain America: Winter Soldier toi hahmon nykyaikaan ja vakoojatrillerien maailmaan ja Captain America: Civil War poliittisten konfliktien ja sisällissodan sumaan. Mutta vaikka tarinoiden teemat ja ympäristöt muuttuvat, Steve ei muutu. Hän on yhä täysin yhtä hyveellinen, mukava, avoin ja oikeudenmukainen 2010-luvulla kun hän oli 40-luvulla. Toki hän kehittyy ja kasvaa hahmona mutta hänen luonteensa ei muutu. Nykyaika ei muuta häntä kovemmaksi tai synkemmäksi. Hän on arvoineen pysynyt samanlaisena, mikä lopulta johtaa ongelmiin omien toverien ja kehittyvän maailman kanssa. Tässä suhteessa Steve on kuin rautakanki: hän ennemmin hajoaa kuin taipuu. Chris Evans on mielestäni MCU:n todellinen salainen ase, sillä hän huokuu roolissa luotettavuutta ja rehellisyyttä. Kaikki mitä Kapu on näkyy hänestä pääpuolisesti eikä hänellä ole salaisia agendoja. Ja kun hän tekee jotain joka rikkoo tämän kolmen elokuvan aikana luodun kuoren on se monellakin tapaa erikoislaatuista. Tämä ei ole helppoa näyttelijäntyötä, ja Kapteeni Amerikan hahmo elokuvissa on MCU:n tulevaisuuden kohokohtia.

Kapteeni Amerikka on syntynyt kahden vähemmistöön kuuluneen miehen tarpeesta luoda jotain joka taistelisi heidän ja muiden kiusattujen, alistettujen ja kärsivien vuoksi. Hän on ollut propagandan väline mutta on kasvanut sen yläpuolella. Yhä tänäkin päivänä monet tietämättään pitävät häntä pelkkänä aivottomana lipunheiluttajana ja " 'MURICA "-vitsinä. Tämä olettamus on niin typerä oletus kuin olla ja voi, ja Marvelin kirjoittajatkin tajusivat tämän 80-luvulla (yllämainittu John Walker). Mitä tarkoitan kun puhun "Yhdysvaltain Hengestä" ja ideasta jota Kapteeni edustaa? Se on taistelua vapauden puolesta, uskoa ihmisten tasa-arvoisuuteen ja uuteen mahdollisuuteen. Vaikka hallitukset ja valtiovallat vaihtuvat eivät nämä perusideat muutu. Hän ei taistele niiden puolesta siksi että Amerikka olisi muka joku vahva hyvyyden majakka maailmassa, vaan koska nämä arvot on liian helppo unohtaa. Vapaus ei ole vain vapautta diktatuurista, vaan vapautta ahdistelusta ja vapautta syrjinnästä. Hän on ollut kiinteä osa popkulttuuria yli 70 vuotta eikä hänen ajankohtaisuutensa tai tärkeytensä osana supersankarimythosta ole hiipunut lainkaan. Kapteeni Amerikka on yhtä tärkeä nykyään kun hän oli 40-luvulla, kun hirveät ihmiset tekivät kamalia tekoja ja ihmiset tarvitsivat jotain positiivista mihinkä uskoa.

"Well, hopefully they're not cheering for war. And hopefully they are not cheering for, necessarily, America. Hopefully they're cheering for a way of life that Steve embodies. I think Steve Rogers is about doing the right thing because it's the right thing to do. " -Chris Evans

Atte T