sunnuntai 7. elokuuta 2016

Suicide Squad- Sivuhahmojen valokeila

Suicide Squad oli kaikesta negatiivisesta huutelusta huolimatta erittäin viihdyttävä elokuva. Päinvastoin kuin Batman v Supermanin kanssa, menin katsomaan sen uudestaan lähes samantien. Ja toisella katselukerralla mielipiteeni elokuvasta nousi vain entisestään. Suicide Squad oli erittäin uskollinen sarjakuvajuurilleen ja kyltymättömänä DC:n sarjakuvien fanina tämä oli yhtä ilotulitusta. Vuosi takaperin kirjoitin Facebookissani jonkinkaltaisen selostuksen Suicide Squadin ideasta ja historiasta. Tämä oli kuitenkin lyhyt postaus ja keskityin siinä aika paljon elokuvan pohjustukseen. Ajattelinkin että nyt kun Suicide Squad saa mielestäni huono mainetta arvostelujen kautta ja sen idea ei välttämättä avaudu heti kaikille ja vain kaksi tai kolme elokuvan hahmoa on laajalti tunnettuja, on aika tehdä tämä kunnolla. Vyöt kiinni, nyt mennään.



Suicide Squad- viralliselta nimeltään Iskuryhmä X- sai alkunsa sarjakuvien iloisella ja värikkäällä Hopea-ajalla vuonna 1959. The Brave And The Bold #25 esitteli maailmalla Iskuryhmä X:än sen varhaisessa muodossa. Ryhmä muodostui tavallisista sotilaista ja spesialisteista jotka taistelivat isoja hirviöitä vastaan Oikeuden Puolustajien ollessa toimintakyvyttömiä McCarthy-ajan politiikan vuoksi. Tähän ryhmään kuului Karin Grace, Tri Hugh Evans, Jesse Bright ja Rick Flagg Jr. Ketään ei pakotettu tekemään mitään, vaan ryhmä muodostui todellisista patriooteista jotka olivat valmiita kuolemaan maansa puolesta huippuvaarallisissa tehtävissä. Sarjis oli kuten niin monet tuon ajan sarjakuvat- pulpahtava kokoelma värikkäitä seikkailuja jotka eivät kestäneet kovin kauaa. Vuosia myöhemmin tuli esiin kaveri nimeltä John Ostrander. Ostrander halusi herättää idean vaarallisten tehtävien ryhmästä takaisin henkiin, ja hän sai siihen tilaisuuden yhdessä legendaarisen Len Weinin kanssa. Legends oli DC:n tapahtumasarjis vuodelta 1986 joka pyöri Darkseidin hieman sulavamman maailmanvalloitusyrityksen ympärillä. Kun Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan kieltää kaiken supersankaritoiminnan Yhdysvaltain maaperällä (fiksua, eikös), alkavat puolustusministerön ihmiset suunnitella uutta puolustusta. Apuun tuli Amanda Waller, armoton ja älykäs hallituksen virkanainen. Hän organisoi joukon vangittuja superrikollisia ryhmäksi joka hyökkäsi Darkseidin hirviöiden kimppuun. Tämä ryhmä tarvitsi kuitenkin kenttäjohtajan, ja hän oli Rick Flagg Jr. Ryhmä pelasti maailman, ja Iskuryhmä X-ohjelma aloitettiin uudestaan salassa.



Ketä tähän ryhmään kuului? Floyd Lawton aka Deadshot- maailman paras ampuja, Ben Turner aka Bronze Tiger- taistelulajien mestari ja ex-salamurhaaja, Mark Desmond aka Blockbuster- väkivahva raivopää, Digger Harkness aka Kapteeni Bumerangi- sietämätön sarjarikollinen ja June Moone aka Lumoajatar-muinaisen noidan riivama nainen. Blockbuster kuoli ensimmäisellä tehtävällä, ja monet superrikolliset kävivät vuorotellen koittamassa onneaan ryhmän kanssa. Mindboggler, Slipknot, Kapteeni Pakkanen, Pingviini, Kroonos, Kreivi Vertigo, Nightshade ja monet muut. Suicide Squadissa oli sisään rakennettu tapa uudistaa hahmogalleriaansa. Ryhmä muodostui superrikollisista jotka saivat mahdollisuuden tehdä vaarallisia tehtäviä Yhdysvaltain hallitukselle vastineeksi lyhennetystä vankilatuomiosta. Nämä tehtävät olivat luonteeltaan arkaluonteisia ja usein kansainvälisiä lakeja rikkovia sekä äärimmäisen vaarallisia. Jokainen tehtävä oli paperilla itsemurhatehtävä, jonka mahdollisuudet onnistumiseen olivat pienet. Waller kehitteli myös ratkaisun ryhmän kasassa pitämistä varten. Kun ryhmässä on mukana Bumerangin kaltaisia ammattipelkureita ja Deadshotin tapaisia nihilistejä täytyy myös olla jotain vastapainoa. Jokaisen ryhmän jäsenen ranteessa oli räjähde. Jos sitä yritti ottaa pois, pum. Jos yrität karata, pum. Jos uhkasit muita ryhmän jäseniä, pum. Ja jos tehtävä menee pieleen ja asiasta tulee julkista, syytetään ryhmän superkonnia kaikesta ja pum pum pum. Tehtävät olivat vaarallisia ja kaikki eivät palanneet matkaltaan, osa kokeili onneaan rannekeiden kanssa ja menettivät raajansa. Tunnetuimpia esimerkkejä tästä oli se, kun Kapteeni Bumerangi uskotteli Slipknotille että pommit ovat kusetusta ja ei hallitus oikeasti heitä voi tappaa. Slipknot uskoi, ja menetti raajan Kapteenin nauraessa räkäisesti tämän kohtalolle. Bumerangi on ollut vastuussa monen kuolemasta oman laiskuutensa ja itsekkyytensä vuoksi mutta ei itse koskaan ole kuollut.



Ostranderin sarjassa ryhmä kohtasi paljon erilaisia uhkia joista osa on säilynyt nykyaikaan asti, osa ei. Ensimmäisenä he kohtasivat superterroristijärjestö Jihadin (voi 80-luku, olit niin viaton) ja tämä tarina sisälsi monia elementtejä jotka tekivät Ostranderin sarjasta niin suositun: väkivaltaisuus, toiminta, musta huumori ja hengen halpuus. He kohtasivat Darkseidin naispaholaiset, Venäläiset supersotilaat Punaraketit, Lumoajattaren veljen Incubuksen, Oikeuden Puolustajat ja Batmanin. Batman varsinkin inhoaa syvästi Suicide Squadia- se on törkeää ihmishengen tuhlaamista ja se antaa rikollisille joita hän ja muut sankarit ovat pistäneet vankilaan mahdollisuuden päästä takaisin kaduille. Mutta Batmanin lukuisat yritykset lopettaa ryhmän toiminta on aina kaatunut yhteen henkilöön- Amanda Walleriin. Amanda on DC:n parhaimpia, monimuotoisimpia ja vahvimpia hahmoja. Hänellä ei ole supervoimia eikä hän ole mikään superrikollinen. Hän on hallituksen korkea-arvoinen virkailija joka johtaa turvallisuuspalvelu Argusta rautaisella kädellä. Hän tekee kovia päätöksiä ja hänellä on silmiä kaikkilla. Hän oli iso, keski-ikäinen nainen joka seisoi vankkumattomana kuin muuri vaarallisten superrikollisten edessä ja komensi heitä kuolemaan maansa puolesta. Batman, jota lähes kaikki pelkäävät ja kunnioittavat, jäi aina kakkoseksi Wallerin kanssa.



Ostranderin sarja päättyi numeroon 66, jonka jälkeen Suicide Squad jatkoi satunnaista esiintymistä muiden sankarien lehdissä. Ryhmä kasattiin kasaan uudestaan New 52-rebootissa jossa he saivat oman lehtensä takaisin. Uudessa ryhmässä oli vain kaksi alkuperäisestä ryhmästä jäljellä, Deadshot ja vankilan ja ryhmän väliä juokseva Kapteeni Bumerangi. Ryhmän uudet jäsenet olivat Eric Needham aka Musta Hämähäkki- rikollisten tappaja, Chato Santana aka El Diablo- "pyrokineettinen heebo", Nanaue aka Kuningashai- muinaisen haijumalan inkarnaatio ja Harleen Quinzel aka Harley Quinn- Jokerin ex-tyttöystävä ja arvaamaton villi kortti. Tämä sarja oli....sekava. Sekava on oikea sana kuvaamaan sitä. Piirtäjät ja kirjoittajat vaihtuivat nopeasti ja tarinasta puuttui Ostranderin sarjan yhtenäisyys. Taide vaihteli ookoosta todella huonoon ja hahmot näyttivät erilaisilta joka toisessa lehdessä. He taistelivat Basiliski-nimistä järjestöä vastaan, kohtasivat Jokerin ja auttoivat omalla tavallaan hyviksiä voittamaan Forever Evil-tarinan aikana. Tällöin myöskin pommien sijainti siirrettiin kädestä päähän ja Amanda Waller laihtui ja nuoreni supermallin ulkomuotoonsa. Tämä sarja ei ollut kovin hyvä, joskin sen parempia puolia oli Harley Quinnin osuudet. Harley oli hauska lisä ryhmään, täysin holtiton ja arvaamaton tekijä joka saattoi pelastaa tai pilata päivän teoillaan. Sarja aloitettiin alusta nimellä New Suicide Squad, ja tämä sarja on kaikin puolin parempi kuin sen edeltäjä. Tarinat ja taide olivat yhtenäisempiä, kirjoittajan ideat olivat uniikimpia ja hahmogalleria oli hieman stabiilimpi. Tässä kohtaa ryhmän sisälle alkoi vakiintua tietty vakiokolmikko- muut jäsenet vaihtuivat, mutta nämä pysyivät. Ryhmään lisättiin Black Manta- merten kylmäverinen sarjamurhaaja, Slade Wilson aka Deathstroke- maailman paras palkkasoturi, Negatiivi-Salama- Salaman arkkivihollinen ja Jokerin Tytär- Jokeria palvova sekopää. Uusi ryhmä taisteli Ostranderin tarinoista tuttuja Punaraketteja vastaan, ryhmän sisäisiä soluttautujia vastaan-ja lopulta itse Isistä vastaan. Teknisesti kyseessä ei ollut Isis, vaan Salamurhaajien Liigan radikaali siipi mutta yhdennäköisyys oli nähtävissä. Nämä tarinat olivat hauskoja, väkivaltaisia ja täynnä hahmokehitystä jota edellisestä sarjasta uupui pahasti.



Vakiokolmikko josta puhuin oli aiemmin vakiokaksikko ennen uuden jäsenen tuloa. Nämä kaksi hahmoa olivat jokaisessa alkuperäisen ryhmän versiossa ja nykyisissä sarjoissa kolmas on myöskin ollut mukana kaikissa New 52-tarinoissa. Kun DC aloitti uuden Rebirth-reboottinsa, nämä kolme olivat Suicide Squadin ensimmäiset jäsenet. Nämä kolme ovat Deadshot, Kapteeni Bumerangi ja Harley Quinn.



Deadshot on järjen ääni ja tasapainottaja. Hän on nihilisti tappaja joka ei oikeastaan välitä elääkö vai kuoleeko hän. Hän on maailman paras ampuja eikä liiemmin ammu ohitse, mutta hänen pikkumaisuutensa ja musta huumorintajunsa usein pitkittää yksinkertaisia tehtäviä, varsinkin jos hänelle ei makseta siitä. Floydin kylmyyttä ja ihmisvihaa tasapainottaa tämän moraalinen keskusta- hänen tyttärensä. Hän haluaa olla osa tämän elämää ja olla hänelle hyvä isä, mutta Floydin oma sosiopaattinen luonne ja mieltymys tappamiseen hankaloittaa tätä. Lapset ovat muutenkin Deadshotin heikko kohta, ja tunteettomaksi tappajaksi hän on kuitenkin suhteellisen moraalinen ihminen.


Ja nyt, koska en ole sanonut sitä tarpeeksi usein, kas tässä suosikkini kaikista Suicide Squadin jäsenistä ikinä. Taustamusaa, maestro!



Kapteeni Bumerangi on pelkuri ja sekasorron elementti. Hän on rasisti, seksisti, juoppo ja ahne rikollinen joka ärsyttää olemassaolollaan kaikkia. Hän on kuitenkin tehokas taistelija ja erittäin hyödykäs kentällä. Hän on tappavan tarkka heittäjä ja monet aliarvioivat hänet helposti nimensä, aseistuksensa ja menneisyytensä vuoksi. Hänen arsenaalistaan löytyy niin räjähtäviä kuin veitsenteräviä bumerangeja jotka sopivat erilaisiin tilanteisiin. Hän on myös kävelevä harhautus-kovaääninen ja räjähtävä persoona joka kerää huomiota itseensä pois muilta ryhmän jäseniltä. Alunperin hän oli pelkuri ja lyhytpinnainen houkka joka oli se yksi tekijä joka yhdisti koko ryhmän, sillä kaikki vihasivat häntä. Konflikti synnyttää draamaa, ja Bumerangin tehtävä on aiheuttaa draamaa ryhmän sisällä ja tämä tehtävä on tärkeä sarjan toiminnan ja muiden hahmojen tykättävyyden vuoksi. Uudemmissa tarinoissa hän on kuitenkin saanut hieman positiivisempia ominaisuuksia. Digger on vapautta ja elämänjanoa edustava huoleton kaveri, joka haluaa pitää hauskaa- vaikkakin muiden kustannuksella.



Harley Quinn on villi kortti ja samaistuttava sekopää. Harley on karistanut Jokerin elämästään ja koittaa olla oman onnensa seppä ja luoda itsensä kaltaista kaaosta maailmaan. Hän on älykäs, mutta puhuu kuin bimbo. Hän on taitava taistelija, mutta käyttää aseenaan ylikokoista sirkuslekaa. Harley on helppo aliarvioida, mikä on hänen etunsa. Harley on uhkarohkea, innokas ja toimintavalmis koko ajan kaikkeen. Hänen innokuutensa ja elämänilonsa on hyvin samaistuttavaa, ja Harleyn pitkä historia fanisuosikkina on antanut hänelle vahvan pohjan hahmona. Hän on ehkä "hyvin" ryhmän jäsenistä, joskin hänen hulluutensa ajaa hänet välillä moraalialtaan syvempään päätyyn.



Kun tätä historiikkia verrataan nyt uuteen elokuvaan, on paljon samoja elementtejä siirtynyt valkokankaalle, mutta elementit on kerätty ryhmän pitkästä historiasta. Huomasitte varmaan vahvistetut nimet tekstistä? Nämä ovat samoja hahmoja jotka tulevat elokuvassa. Deadshot, Bumerangi, Waller, Flagg, Lumoajatar ja Slipknot alkuperäisestä sarjasta, Diablo ja Harley uudesta, tuomiolyhennykset, pommit kaulassa- jopa elokuvan vihollinen on poimittu suoraan sarjakuvista. Tunnelma, tehtävien luonne ja tietty toveruuden taso- kaikki ovat alkuperäisen sarjakuvan ja sen seuraajien ylläpitämiä elementtejä. Minä rakastan näitä sarjiksia- ne ovat Oikeuden Puolustajien kiiltokuvan musta kääntöpuoli. Murhaajat, varkaat ja mielipuolet käyttämässä voimiaan ja kykyjään tehdäkseen jotain hyvää maailmassa- mutta heidät on pakotettu siihen. He eivät myöskään ole kuolemattomia vaan useimmiten hyvinkin tavallisia ihmisiä omine taustoineen ja motiiveineen. He eivät halua valloittaa maailmaa tai juoni suuria kuvioita, mutta he ovat silti mielenkiintoisia.



Ostrander ja hänen edesmennyt vaimonsa Kim Yale saivat käsiinsä joukon luusereita, ja heistä piti tehdä sarjakuva jota kaikkien pitäisi lukea. He kuitenkin näkivät näiden hahmojen tarinat, motiivit ja luonteenpiirteet uniikkeina. Deadshot ei ole Batmanin vaarallisin vihollinen, mutta hän on hyvin monimuotoinen silti. Kapteeni Bumerangi on Salaman vihollisgallerian vähemmän vakuuttavia jäseniä, mutta hänen persoonansa tekee hänestä uniikin. Niin sanotut b-ja c-luokan hahmot ovat usein pelkkiä vitsejä ja sivuhuomautuksia, mutta Suicide Squad oli heidän valokeilansa jossa päästä esille. Ja kuten elokuvakin, sarjakuvat ovat aina olleet hyvin monimuotoisia. Suicide Squadin riveissä on aina ollut miehiä, mutta myös naisia, mustia, latinoja, homoja- vähemmistöt ovat aina olleet iso tekijä ryhmässä ja tehneet näistä tarinoista paljon realistisempia ja uskottavampia. Pahikset eivät ehkä ole supersankarien kaltaisia esikuvia, mutta heidänkin tarinansa voivat olla samaistuttavia, mielenkiintoisia ja viihdyttäviä ilman että he ovat itse hirviöitä. Maailma ei ole mustavalkoista, ja missää se ei näy niin hyvin kuin Suicide Squadin sivuilla ja uuden elokuvan maailmassa. Lukekaa, katsokaa ja nähkää se itse.

Ohhoh, olin unohtaa. Tässä Trixie.



Hyvä Luoja että rakastan tätä sarjaa.

Atte T


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti