Pyydänkin teitä nyt laskemaan tätä hypen tasoa alemmas.
Suicide Squad
Elokuva: Amanda Waller (Viola Davis) on keksinyt tavan jolla maailmaa voitaisiin suojella Teräsmiehen kuoltua. Kerää kasaan joukko pahiksista pahimpia, kytke heidän kaulaansa pommit ja lähetä tekemään itsemurhatehtäviä. Tähän tilanteeseen joutuu mm. maailman paras ampuja Deadshot (Will Smith), sekopää Harley Quin (Margot Robbie) ja katuva tappaja El Diablo (Jay Hernandez) sekä joukko muita värikkäitä superkonnia. Kun kriisi nostaa päätään, Iskuryhmä X lähetetään matkaan- vaan onko näistä konnista pelastamaan maailmaa?
Suicide Squad on hiomaton timantti. Se sisältää rutkasti asioita ja fiilistä joka tuntuu juuri oikealta suunnalta DCEU:n tulevaisuuden suhteen, mutta sen kompastuskivenä on tekninen toteutus. David Ayer on loistava ohjaaja jonka edellinen elokuva Fury on mielestäni sotaelokuvien aatelia. Toiminta toki näytti hyvältä silloin kun sitä näki tarpeeksi ja sotilaskohtaukset tuntuivat äärimmäisen tarkkaan mietityiltä ja uskottavilta. Elokuvan ongelmat ovat tarinassa ja tahdituksessa. Mistä elokuvassa pidin olivat hahmot ja niiden näyttelijät. Ilman näitä tyyppejä tämä elokuva olisi ollut huomattavasti kehnompi. Suicide Squadissa oli myös paljon sarjakuvien fiilistä eikä se häpeillyt lainkaan olevansa sellainen. Muistatteko kun aikoinaan puhuin klassisista superrikollisista ja kuinka niitä näkee niin harvoin elokuvissa? Nämä ovat niitä klassisia superkonnia. He eivät ole terroristi A ja bisnespamppu B, vaan "pankkirosvo joka ryösti kaikki Australian pankit" ja " Gothamin krokotiilimies" mikä antoi paljon enemmän makua hahmoihin. Hahmoja ei kutsuttu pelkästään Floydeiksi ja Georgeiksi, he olivat ylpeästi Deadshot ja Kapteeni Bumerangi. Pidän siitä että hahmot otetaan sellaisena kuin he ovat.
Look at that asshat. I love that guy. |
Vaikka trailerit maalailivat aikalailla kaikkia hahmoja tasavertaisesti (paitsi ehkä Slipknottia, Adam Beach parka) on tämän elokuvan kolme päähenkilöä Deadshot, Harley ja Rick Flagg (Joel Kinnaman) ja he kaikki hoitivat tonttinsa huolella. Will Smith ei vedä Deadshotia tunteettomasti kuten alkujaan pelkäsin vaan enemmänkin hyvin sanavalmiina sosiopaattina. Hän ei pidä siitä että hänelle uhitellaan tai käskytetään liikaa. Deadshot on pikkumainen, mutta ammattilainen silti ja hänen motivaationsa pyörii vahvasti tyttärensä ympärillä mikä tuo häneen ihmisyyttä joka teki Deadshotista uskottavan hahmon. Deadshot oli elokuvan paras hahmo ja mielestäni tämä oli Smithin huippusuorituksia. Harley muistuttaa hyvin paljon sarjakuvien vielä parin vuoden takaista Harleyta vaikka on hänessä ripaus alkuperäistä innokkuutta. Harleyn tarina on koko elokuvan keskeisiä osuuksia mutta en ole varma päättyikö se mitenkään järkevästi. Margot Robbie on näyttelijänä loistava ja haluaisin ehdottomasti nähdä hänet tulevaisuudessa uudestaan Harleyna. Kohtaukset joissa Harley kulki ihmisyyden ja hulluuden rajaa olivat mielenkiintoisimmat ja ne tekivät hahmosta mielenkiintoisen. Ja saimme nähdä hänet hetken aikaa alkuperäisessä puvusa mikä veti heti ihon kananlihalle! Rick Flagg toimi hyvänä tasapainottajana. Hän ei ollut varsinaisesti järjen ääni eikä hän myöskään ollut hyvin pahisten joukossa- hänkin oli likainen. Mutta hänellä oli vahva visio ja tavoite, joka Flaggin mielestä nosti hänet rikollisten yläpuolelle. Kinnaman veti homman hyvin, joskin elokuvasta jäi uupumaan jonkinnäköinen loppu hänen ja ryhmän kanssa. Kuten sanoin, ongelmat ovat käsispuolella.
Muut hahmot ovat myöskin toimivia. Adewale-Akinnuoye Agbaje on erittäin toimiva Killer Croc, jonka sulava näyttely ja olemus tuo voimakkuutta ja kokoa hahmoon. Jai Courtney, Hollywoodin tylsin tähti, teki uransa parhaan roolisuorituksen Kapteeni Bumerangina, ja vaikka hahmon osuus ei ollut kovin iso oli joka hetki hänen kanssaan kuin suoraan sarjakuvista. Monet teistä tietävät obsessiostani mielenkiinnostani Bumerangia kohtaan (tässä kuva minusta ensi-illassa) ja olin erittäin iloinen että hahmo sai olla näinkin uskollinen juurilleen. Viola Davis on uskomattoman karismaattinen Amanda Wallerina ja hänen jäykkyytensä ei kuitenkaan ole missään nimessä huono asia. Waller on ammattilainen, ja hänen kova pintansa pitää sisällään kovemman sisustan. Elokuvan isoin yllätys oli kuitenkin Jay Hernandezin hahmo El Diablo. Hän oli loppupuolella hyvinkin tärkeä ja isosti esillä oleva hahmo ja tämä toimi hahmon tarinan kanssa. Hän on traaginen hahmo jota oli mielenkiintoista seurata juurikin Hernandezin työn vuoksi. Hahmot jotka jäävät varjoon ja jonka puolia olisin halunnut nähdä enemmän olivat Katana ja June Moone. Karen Fukuhara näyttää upealta, ja pidin siitä että hän puhui lähes yksinomaan japania. Mutta me näimme vain vilauksia hänen hahmostaan, ja vaikka nämä pienet pätkät olivat hienoja, oli ne myös hyvin irtonaisia ja tämän vuoksi Katanan motiivit jäivät piiloon. Hän on Flaggin henkivartija- miten hän päätyi siihen ja miksi hän tekee sitä on iso kysymysmerkki. Myös Cara Delavignen June Moone jäi samaan kategoriaan, mikä oli huono homma kun hänen roolinsa oli jokseenkin tärkeä.
Entäs sitten elefantti huoneessa eli Jokeri? Jokeri on hahmo josta kaikilla on jonkinnäköinen mielipide. Dark Knight ja Heath Ledgerin yhä legendaarinen roolisuoritus on kaikilla mielessä, ja osa pitää Jack Nicholsonin erittäin karismaattista roolisuoritusta parhaimpana. Jared Letoa kohtasi varmasti uskomattomat paineet tämän roolin suhteen. Mielestäni hän onnistui hyvin....ainakin osittain. Jokerin käytöksessä on jotain hyvin pelottavaa- hän on spontaani psykopaatti mikä tekee hänestä arvaamattoman ja hermostuttavan hyvällä tavalla. Myös koin että Harleyn ja Jokerin välillä oli rakkautta- jotain mitä en ole IKINÄ kokenut olevan näiden välillä aiemmin. Jokerin uusi ulkonäkö myöskin toimii ainakin omasta mielestäni ja tatuoinnit eivät häirinneet minua juuri lainkaan. Ja pidin myöskin siitä että Jokerin kohdalla oltiin palattu takaisin kohti tämän gangsterijuuria terrorismin sijaan. Mutta Jokerilta uupui silti jotain. En aluksi osannut oikein sanoa mitä, mutta sitten tajusin sen. Jokerilta puuttui "Why so serious?" "Where does he get those wonderful toys?" "Madness is like gravity!" "Wait 'til they got a load of me." Häneltä puuttui mieleenjäävyys. Olen varma että uudesta Jokerista saadaan sellainen vielä, mutta tässä elokuvassa hän jäi välihuomioksi, enkä kokenut että sain täyttä Jokeri-kokemusta.
Mistä pääsemmekin sitten isoimpaan kritiikkiini nimittäin tarinaan. Perustarina itsessään seuraa sarjakuvien ideaa hyvin tarkasti: superrikolliset pakkovärvätään mukaan itsemurhatehtäviin, mahdottoman oloinen tilanne esitellään ja kaiken keskenäisen taistelun keskellä pahikset taistelevat myös isoa uhkaa vastaan. Tämä voisi riittää hyvin pitkälle, mutta mukaan oltiin tungettu myös Jokerin ja Harley Quinnin taustatarina sekä Jokerin oma sivujuoni alkoi koko homma hieman paisua liitoksissaan. Elokuvassa oli outoja tahditusongelmia ja leikkauksia jotka häiritsivät hieman keskittymistä. Alkaako DC petsaamaan Director's Cut-versioihin ja viimeistään blu-raylla näemme kokonaisen version? BvS:än kohdalla tämä näyttää siltä ja Suicide Squad saattaa seurata tätä esimerkkiä. Myöskin Jokeri-fanien kannattaa varautua pienemmillä odotuksilla- reippaasta mainostuksesta huolimatta Jokerin osuus on pieni ja jos täysin rehellisiä ollaan, täysin turha flashbackeja lukuun ottamatta. Musiikit toimivat alussa todella hyvin: jokaisella hahmolla oli oma teemamusiikki esittelyjen aikana ja tämä antoi lisää tunnelmaa kohtauksiin. Mutta kun koko ajan kappaleet vaihtuivat ja biisit jatkoivat sointiaan taustalla alkoi se hieman häiritä. En muista lainkaan leffan omaa musiikkia, vain valmiit kappaleet. Elokuva myös mieluummin kertoi kun näytti asioita, mikä soti vahvasti elokuvan muuten hyvin kertovaa ja tyylikästä visuaalisuutta vastaan. Olen myöskin hyvin reunalla siitä toimiko pahis vai ei. En tässä ala paljastamaan kuka pahis oli tai mitään muutakaan vastaavaa, sillä trailerit ovat tehneet niin hyvää työtä tämän piilottelussa etten halua pilata sitä. Hänen motivaationsa oli hyvin peruskamaa ja emme oikeastaan saaneet kunnon taustaa mikä olisi erottanut hänet kenestä tahansa maailmanlopun pahiksesta. Mikä on todella sääli sillä tämä pahis on erittäin hienon näköinen, uhkaava ja kiehtova samaan aikaan. Ja hän pystyi yksin taistelemaan koko ryhmää vastaan mikä on bonusta.
Tuntuupa tämä kovin negatiiviselta arvostelulta suhtautettuna siihen että hymyilin leveästi elokuvan loppuessa ja taputin yleisön mukana. En voi painottaa tarpeeksi- nämä hahmot tekevät elokuvan. Pienet esittelypätkät alussa olivat huikeita, ette tiedäkkään kuinka iloiseksi Bumerangin esittely teki minut. Toiminta on alkupuolella todella tyylikästä ja sliikkiä, ja Ayer on loistava kuvaamaan ampumistaistelua mikä teki Deadshotin seuraamisesta herkkua. Suicide Squad on myöskin hyvin hauska, ja tämä huumori nousee hahmoista ja heidän keskenäisestä toiminnastaan. Man of Steelin ja Batman v Supermanin huumorittomuuden jälkeen oli Suicide Squad tuulahdus raitista ilmaa. Minun mielestäni yksi hyvän elokuvan kriteereistä on se että haluat nähdä sen hahmot uudestaan ja nähdä jotain uutta näiltä hahmoilta. Tämä on fiilis mikä itsellä on päällimäisenä mielessä. Kun nämä konnat istuivat hetkeksi alas, korkkasivat pari olutta ja alkoivat jutella keskenään oli se mahtavaa seurattavaa. Hyvät hahmot voivat olla tarpeeksi tekemään keskiverrosta elokuvasta hyvän ja ennen kaikkea viihdyttävän elokuvan. Toivoin vain että juoni ja pahis olisivat olleet jotain vähän omaperäisempää, joskin uskon että tämä uppoaa massayleisöön helpommin. Suicide Squad on hauska, väkivaltainen ja viihdyttävä elokuva ja paras elokuva DC:n uudessa elokuvasarjassa. Se ei mielestäni todellakaan ansaitse laajaa negatiivistä kritiikkiä mitä se on saanut osaksensa. Tämä on hyvin uskollinen sarjakuvajuurilleen ja ei häpeile sitä lainkaan ja näiden hahmojen ja tarinoiden fanina osasin arvostaa sitä mitä tekijät olivat saaneet aikaiseksi, ja haluan nähdä Deadshotin, Harley Quinnin ja Kapteeni Bumerangin uuden itsemurhatehtävän edessä tulevaisuudessakin.
Atte T
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti