Mikä minua miellyttää? Estetiikan merkitys fanituksessa

Omaan listan potentiaalisista blogipostausten aiheista jota pyörittelen aina mielessäni kun on aika kirjoittaa jotain elokuva-arvostelujen ulkopuolelta. Teenkö uuden Valokeila-osuuden, puhunko jostain vuosikymmeniä vanhasta sarjis-ilmiöstä joka vaikuttaa nykypäivään vai teenkö läpileikkauksen jostain nyt ajankohtaisesta tarinasta tai henkilöhistoriasta? Viime aikoina olen harkinnut raskaasti tekeväni kattavan selostuksen siitä miksi pidän Vikings-sarjaa parempana vaihtoehtona Game of Thrones- sarjalle. Uskon että moni nostaa silmäkulmiaan ihmetyksestä ja hämmenyksestä ja vaatii nyt selitystä tälle väitteelle. Mutta sen sijaan säästän tuon aiheen tarkemman purun ja analyysin tuonnemmalle, keskittyen tänään aiheeseen joka kuitenkin on erittäin iso syy miksi ajattelen näin: Estetiikka ja henkilökohtaiset preferenssit.

Things I like: This. This I like.

Estetiikka itsessään on kauneuden arvoa ja merkitystä tutkiva filosofian ala, mutta fanipiireissä estetiikkalla (eng. aesthetic) kuvaa usein fanin henkilökohtaisia preferenssejä eri tyyleihin, ideoihin, taidemuotoihin ja ilmaisukeinoihin. Faniestetiikka voi olla kaikenlaista: luonto, vuodenajat, paikat, rakennustyylit, taidesuuntaukset, värimaailmat, elintavat, genret, vaatetus, ideologiat ja niin pois päin. Fani-ja pienoisblogisivu tumblrissa "this is my aesthetic" on helppo kerrontatapa muille käyttäjille siitä mistä pitää ja nopea tapa mahdollisesti kerätä uusia seuraajia blogisivuilleen. Yksinkertasesti sanoen, estetiikka on sitä mitä tykkäät nähdä. Jokaisella on jotain mitä pitää esteettisesti arvokkaana tai tärkeänä. Se voi olla vaatetustyyli tai kuvaustapa tai mitä tahansa. Itse tykkään sanoa että jotkut asiat "painavat oikeita nappuloita päässäni" jos niissä on paljon sellaisia esteettisiä ominaisuuksia joista välitän. Ensi vuonna ilmestyvä Horizon: Zero Dawn-konsolipeli on marinoitu minua henkilökohtaisesti miellyttävissä esteettisissä elementeissä ja se on iso syy miksi odotan innoissani pelin ilmestymistä.

Vikings on sarja joka kuuluu samaan kategoriaan. Mielestäni se on parempi kuin Game of Thrones myös estetiikan ulkopuolisella tasolla aina tarinankerronasta tahditukseen asti, mutta en voi valehdella etteikö sen estetiikka olisi iso tekijä miksi pidän sen katselusta enemmän kuin Game of Thronesin katselusta. Koen että jonkinäköisenä kriitikkona jonka mielipiteitä te olette täällä lukemassa on vain oikein että tiedätte hieman mikä miellyttää minua elokuvissa, sarjakuvissa, tv-sarjoissa ja peleissä ja saattaa nostaa sen arvoasteikossa ylemmäs. Tämä listaus ei tule olemaan ainoastaan pelkkiä tyylejä tai genrejä vaan myös ideoita ja tekijäfilosofioita. Heitän mukaan hieman esimerkkitapauksia ja näytteitä siitä mitä tarkoitan. Mitä kuuluu minun henkilökohtaisen estetiikkani pariin joka väistämättä vaikuttaa mielipiteeseeni asioista?

Idealismi & positiivisuus

Ei liene mikään yllätys pitkäaikaisille lukijoilleni, mutta rakastan idealistisia ja värikkäitä, elämäniloisia tarinoita ja hahmoja. Kyllähän synkkyys ja realismi on toimivaa myöskin ja ihan kivaa aika-ajoin, mutta elämänvoittoinen ja pirteä on yleensä kuitenkin suotavampaa. Näitä voi myös sekoittaa- maailma voi olla synkkä ja nihilistinen mutta jos sankarit ja lopputulos on positiivisia ja voitto tapahtuu pelaamalla eri säännöillä kuin maailma ollaan silloin mielestäni oikealla tiellä.

Esimerkki: Kapteeni Amerikka & Teräsmies. Molemmat ovat juuri niin hyviä ja oikeudenmukaisia kuin päältäpäin näkyykin ja parhaimmillaan he toimivat kuin käänteinen virus joka muuttaa pahan, synkän ja nihilistisen ympäristön paremmaksi pelkästään olemassaolollaan.

Viikingit, Keltit ja muut muinaiset eurooppalaiset kansat

Tämä lieni odotettavaa alustuksen jälkeen. Rakastan kaikkea viikingeistä, kelteistä, pikteistä, varjaageista ja muista eurooppalaisista muinaiskansoista kertovaa. Jokin heidän kulttuureissaan, taiteessaan, mytologioissaan ja taruissaan vetää minua puoleensa kerta toisensa jälkeen. Yksiä elämäni pienistä salaisuuksista oli se että minun piti mennä yliopistoon lukemaan folkloristiikkaa ennen kuin päädyinkin digitaalisen kulttuurin pariin, ja tämä johtui juurikin rakkaudestani näitä kulttuureja kohtaan.

Esimerkki: Elder Scrolls V: Skyrim. Skyrimin koko maailma aina kansalaisista luontoon on kuin revitty suoraan viikinkien saagoista ja taruista. Skyrim antaa sinun löytää sisäisen viikinki-seikkailijasi kun koluat lohikäärmeitä ja peikkoja kuhisevia vuoria ja ihastelet samalla hankien loistoa pohjoisesssa yössä.

Soturinaiset & vahvat naishahmot

Taas jälleen, lienee ilmiselvää. Jos lukee niin paljon sarjakuvia ja katsoo niin paljon elokuvia kuin minä huomaa ennemmin tai myöhemmin että vahvat, monipuoliset naishahmot ovat tietyissä genreissä ja elokuvatyyleissä harvinaisuuksia. Onneksi nykyaikana olemme alkaneet saamaan lisää tällaisia hahmoja elokuvissa, tv-sarjoissa, peleissä ja sarjakuvissa. Ja olen vain tyytyväinen että on olemassa erilaisia vaihtoehtoja. Voin pelata yli kymmentä eri peliä ja katsoa sataa eri elokuvaa jossa päähenkilönä on maailmantuskaa kärsivä 30-jotain vuotias mies. Tässä kohtaa haluan nähdä jotain erilaista ja on vain reilua että näiden semi-identtisten äijien rinnalle saadaan vahvoja naishahmoja jotka ovat oman tarinansa päähenkilöitä eikä heidän tarinansa tai tavoitteensa pyöri mieshahmojen ympärillä. Ja jos tämä naishahmo voi hakata tiensä lävitse huoneesta vihollisia joko nyrkein tai asein, aina vain bonusta.

Esimerkki: Mad Max: Fury Road. Furioisa ja vaimot ovat kaikki mielenkiintoisia ja erilaisia naihahmoja omilla uniikeilla tavoillaan. Furiosaa motivoi katumus ja viha, mutta vaimoja taasen kaipuu vapauteen ja pakoon väkivaltaisesta maailmasta ja he jopa estävät pelastajaansa Furiosaa tappamasta sotapoika Nuxia. Nimestä huolimatta Max ei ole tämän elokuvan päähahmo saatikka sitten tärkein hahmo.

"Käytetty Sci-Fi" ulkonäkö

Vaatii hieman selitystä. Jos Star Trek-reebootin ja Star Wars-prequelien ongelmia lähtee purkamaan, liian puhdas ja steriili teknologia oli iso esteettinen ongelma minulle. Kaikki näytti upouudelta ja käyttämättömältä. Kun scifi-romut kuten aseet, viestintälaitteet ja arkipäivän hienoudet näyttävät likaisilta, kuluneilta, hieman ruosteisilta. Jos tekniikka tökkii ja sitä pitää lyödä pari kertaa ennen kuin se tuottaa hologrammin jollaista ei meidän teknologinen tasomme ole saanut aikaan, tuntuu se silti aidolta ja samaistuttavalta. 

Esimerkki: Guardians of the Galaxy. Tämä esteettinen ominaisuus oli yksiä joka jäi mieleeni kaikkein vahvimmiten Marvelin avaruusoopperasta. Peter Quillin omaisuus muodostuu käytännössä juuri tämänkaltaisesta romusta, Yondun ja ravagersien avaruusalus on kaunis sekasotku ja jopa Ronanin sota-alus Dark Aster (ehkä hienoin uusi avaruusalus-design vuosikymmeneen) oli hieman tunkkaisen ja muinaisen oloinen monoliitti.

Clarken 3. lain sovellus 

"Mikä tahansa tarpeeksi kehittynyt teknologia on erottamaton taikuudesta." Tieteiskirjailija Arthur C. Clarken toteamus on hyvin osuva kun miettii nykyään yleisen teknologian toimintaa ilman ymmärrystä teknologian toiminnasta. Älypuhelin voisi yhtä hyvin olla taikuutta kun se on teknologiaa. Ja kun tätä lakia sovelletaan fiktiossa on lopputulokset usein hyvin luovia.

Esimerkki: Thor-elokuvat. Marvelin Thor-leffat toimivat ja elävät juurikin Clarken lain mukaan luodussa maailmassa. Ja tämä nojaa paljon siihen että näitä asioita ei selitetä. Onko ikuisuuskivet taikuutta vai tiedettä? Onko sateenkaarisilta monimutkainen, mandonreikiä ja poimuavaruutta käyttävä tieteen luomus vai pelkkä taikasilta? 

Kirjava ja värikäs High Fantasy

Mitä enemmän erilaisia rotuja, kansoja, hirviöitä, ympäristöjä, tapoja, kieliä ja kulttuureja, sitä parempi. Korkealentoinen fantasia on ollut osa elämääni lapsesta lähtien ja olen yhä monipuolisen ja hieman ylitseampuvan fantasian vahva kannattaja verrattuna liian maanläheiseen ja riisuttuun fantasiaan.

Esimerkki: Dragon Age-pelisarja. Dragon Age on esimerkki siitä kuinka fantasiassa voi olla haltioita, kääpiöitä, lohikäärmeitä, taikuutta ja sarvipäisiä jättiläisiä mutta myös voi olla raadollisen synkkä, verinen ja täynnä aikuisia teemoja joita voi peilata omaan historiaamme. Onhan se välillä aika mutapaskaista kaikessa synkkyydessään, mutta se ei poissulje sen monimuotoisia elementtejä.

Samurait ja ninjat, oh my!

Alunperin piti sanoa että "kaikki Japanilainen" mutta se levitti hieman turhan laajan verkon johonka tarttuu paljon kaikkea mistä en pidä. Mutta pidän klassisista Japanilaisista tarinoista, Japanilaisesta mytologiasta ja shinto-uskontoon kuuluvasta kattavasta mythoksesta. Mutta eritoten rakastan samuraita ja ninjoja, joskin samurai voittaa ninjan joka kerta. Heidän kulttuurinsa oli hieno, bushido on kunniakoodi jota voin arvostaa ja samurai-haarniska on mielikuvituksekas ja joka kerta henkeä salpaava näky. Ninjat ovat salamurhaajia ja vakoojia joillekka tämä on elämäntapa, ja on vaikea uskoa että fiktiossa niin glorisoitu ja maallistettu ninjaklaani-systeemi on oikeasti ollut olemassa.

Esimerkki: Viimeinen Samurai. Joo, elokuva on ongelmallinen sen tarinankerronnassa ja on kieltämättä naurettavaa että tarinassa samurai-soturien viimeisestä kunnian hetkestä nykyajan tiellä pääosaa esittää Tom Cruise. Mutta samurait esitetään upeasti ja tyylikkäästi ja tämä on ollut itselleni niitä ponnahdusalustoja josta oma japanofiliani on lähtenyt kasvamaan. Ja Ken Watanabe on uskomaton samuraijohtaja Katsumotona. 

Humaanit pahikset

Pahikset on ihan parhaita, mutta pahiksista parhaat ovat sellaiset joihin voi samaistua, joidenka motiiveja voi ymmärtää ja jotka ovat tavallaisia ihmisiä jotka ovat ajautuneet tilanteeseen jossa pahuus on ainoa vahtoehto. Pidän monenlaisista pahiksista ja eri tilanteet vaativat erilaisia pahiksia. Captain America: First Avenger vaati absoluuttista, muuttumatonta pahista Punakallon muodossa mutta Civil War tarvitsi humaanin, samaistuttavan ja realistisen ihmisen pahikseksi Zemon muodossa. Oikea pahis oikeaan tilanteeseen.

Esimerkki: Tohtori Mustekala Spider-Man 2-elokuvasta. Alfred Molinan näyttelemä versio Hämiksen vanhasta vihollisesta Tohtori Mustekalasta on myöskin parempi versio sarjakuvien hahmosta. Otto Octavius on elokuvassa hyvä mies, joskin hieman kunnianhimoinen ja sokea omille virheilleen jonka onnettomuus muuttaa hirviöksi. Otto menettää osan itsekontrollistaan lonkeroidensa tekoälylle ja alkaa rakentamaan fuusiokonettaan uudestaan- mutta miksi? Alunperin Otto on tehdä itsemurhan virheidensä vuoksi, mutta päätyy lopulta siihen että hän ei voinut tehdä virhettä ja koko hänen juonensa perustuu siihen vakuutteluun että se mitä tapahtui ei voinut olla hänen vikansa. Otto Octavius on usein ylenkatsottu sarjisleffapahis.

Dinosaurukset ja matelijat muutenkin

Ennen kuin minusta piti tulla folkloristi, oli haaveammattini paleontologi. En tiedä omasinko mitään oikeaa mielenkiintoa biologiaa kohtaan mutta kuten kaikille jossain kohtaa elämää, dinosaurukset olivat kovin juttu ikinä. Dinosaurukset ovat yhä mielestäni yksiä hienoimpia asioita maailmassa. Ne ovat jättimäisiä liskoja, lähin asia lohikäärmeisiin ja niitä oli oikeasti olemassa. Minun armeijani Warhammer Fantasy Battle-pelissä? Dinosauruksilla ratsastavat liskomiehet. Dokumentti jonka olen nähnyt useammin kuin monen elokuvan? BBC:n Matkalla dinosaurusten kanssa. Lapsuuteni lelulaatikko pursuaa dinosaurusleluja ja ihailen yhä niitä kaupoissa.

Esimerkki: Jurassic Park. Voin katsoa jokaisen elokuvan tässä sarjassa ihan vain dinosaurusten tähden. Toki ensimmäinen Jurassic Park on hyvä muutenkin ja mielestäni Jurassic World oli oikein mukava, aivoton hömppä jossa oli ehkä parhain dinosauruskohtaus ikinä. 

Täysin ironia-vapaat supersankarit

Taas yksi joka lienee ilmiselvää kaikille Kun supersankarit esitetään sellaisena kun he ovat alunperin sarjakuvissa olen hyvin tyytyväinen. Joskus elokuvan estetiikka vastaa sarjakuvia eikä yritä piilottaa itseään häpeillen jonkun muun genre-estetiikan alle, ja tällöin elokuva tuntuu oikeasti sarjakuva-elokuvalta. Tähän kuuluu värikkäät ja uskolliset asut, sankarien asenne, kuvaustapa ja skenaariot. En ole muutoksia sarjakuvien perinteitä vastaan- muutokset elokuviin ovat parantaneet moneen otteeseen alkuperäismateriaalista, katso esimerkki ylempää. 

Esimerkki: Spider-Man (2002). Sam Raimin alkuperäinen Hämähäkkimies-elokuva on kuva kuvalta ja kohtaus kohtaukselta lähes täydellinen adaptaatio Stan Leen ja Steve Ditkon alkuperäisistä sarjakuvista. Peter Parker on sankari, mutta myös aidon tuntuinen nörtti. New York on ajaton kuvaus supersankarien suosikkikaupungista ja siinä on kaikkien aikojen paras live-action versio mistään sarjakuvahahmosta ikinä: J. Jonah Jameson.

Ryhmätyö ja toverius

Ironisesti inhoan ryhmätyöskentelyä itse, mutta kun elokuvissa tai sarjakuvissa ryhmä protagonisteja kokoontuu yhteen suuremman tavoitteen vuoksi on se minulle iso "fuck yeah" momentti. Oikeuden Puolustajat estämässä luonnonkatastrofeja- fuck yeah! Kolme Jaegeria taistelemassa yhdessä kaijuja vastaan-fuck yeah! Joukko eriskummallisia merirosvoja muodostavat perheen matkustaessaan läpi seikkailujen täyttämän meren- fuck yeah!

Esimerkki: Captain America: Civil War on mielenkiintoinen esimerkki. Koko elokuvan juoni muodostuu toverisuhteiden hajoamisesta mutta sen rakenne on niiden olemassaolosta. Kun Kapteeni Amerikan puoli ja hänen uskolliset ystävänsä kohtaavat Rautamiehen ja vanhat toverinsa, on se yhdistelmä ryhmätyötä ja toveruutta juhlivaa mutta myös sen hajoamisen traagisuutta korostava kohtaus jota rakastan.

Ja synkät varjot ja teemat lastenelokuvissa, lohikäärmet, väri oranssi, luonto, isot siniset taivaat, kuunvalo jne jne. Voisin listata näitä loputtomiin. Esteettiset asiat vaikuttavat vahvasti mielipiteisiimme asioista ja kriitikon on tärkeää osata myöntää tämä ja tiedostaa ne elementit mitkä voivat vaikuttaa mielipiteeseen kohteesta. Nämä esteettiset tekijät eivät pelasta aina elokuvaa- Jupiter Ascending omaa kuraisen sci-fi lookin mutta on silti myös itse kuraa ja huonoja viikinki/kelttileffoja on tehty kilokaupalla. Mutta nämä auttavat ja saattavat nostaa muuten keskinkertaista materiaalia hieman korkeammalle omassa mittarissani. Mitkä ovat sinun esteettiset suosikkisi? Minkä näkeminen eri fiktion muodoissa miellyttää sinua aina ja hieman nostaa sen nautintoarvoa ylemmäksi? Kertokaa kommenteissa oma listanne, ensi kerralla puhumme hieman miksi Viikingit ovat parempia kuin Westeroslaiset.

Atte T