Vikings vs Game of Thrones

Joitakin viikkoja sitten mainitsin että henkilökohtaisesti pidän Historyn Vikings-sarjasta enemmän kuin HBO:n Game of Thronesista. Tämä ei aiheuttanut mitään suurta mielenpahoitusta (koska uskon että a) mielipiteeni ei ole kovin tärkeä ja b) lukijani ovat tasapainoisia ihmisiä) mutta varmaankin aiheutti jonkinnäköistä silmäkulmien kohoamista. Game of Thrones on 2010-luvun isoin ja kenties jopa merkittävin tv-sarja ainakin tietyssä mielessä. Se on globaalisti rakastettu, sen isoja spektaakkeleita seuraa miljoonat ihmiset yhtä aikaa ja sen suurista twisteistä tehdään reaktiovideoita ja meemejä yhä. Game of Thrones nosti Peter Dinklagen ansaittuun maailmanmaineeseen ja sen lapsinäyttelijät ovat kysyttyjä tähtiä (Art Parkinson aka Rickon Stark oli tämän vuoden suosikkielokuvassani!). On kieltämättä hienoa että fantasiasarjasta on tullut kaikkien aikojen katsotuimpia sarjoja ja kenties avannut ihmisten silmiä genren moninaisuudelle.

Ja tämä tunnari on ehkä paras ikinä.

Ehkä ensimmäiseksi pitää sanoa ilmiselvä: En vihaa Game of Thronesia. G.R.R. Martinin kirjasarja Tulen ja Jään Laulu on yksiä parhaimpia kirjasarjoja joita olen koskaan lukenut. Sen tarina ja juonet olivat eeppisiä mutta myös maanläheisiä, hahmot monimuotoisia ja omasivat yllättäviäkin luonteenpiirteitä. Parhaimpina hetkinään se oli loputtoman koukuttava ja varpaillaan pitävä jännitysnäytelmä. Game of Thrones tv-sarja taasen on monimutkaisempi asia. Pidin ensimmäisestä kaudesta kun se ilmestyi, mutta jälkeenpäin sen expositioltaan raskas rakenne alkoi häiritsemään. Omasta mielestäni sarjan kaudet 2-4 ovat sen kaikkein parhaimmat, ehkä jopa parhaimpia tv-sarjojen kausia ikinä. Kaksi viimeisintä kautta alkoivat kuitenkin eroamaan kirjoista niin juoneltaan kuin teemoiltaankin ja taso on laskenut huomattavasti. Kuudenen kauden alkaessa menetin uskoni sarjan tasoon...kunnes viimeinen jakso hieman nosti sitä taas. Kuten sanoin, monimutkaista.  

Mutta sitten on Vikings-sarja. Vikings on monessakin mielessä samanlainen kuin Game of Thrones: siinä on iso näyttelijäkaarti, keskiaikaista väkivaltaa, valtapelejä, moraalittomia hallitsijoita ja hahmoja joidenka motiivit eivät ole kovinkaan selviä. Erot tulevat esiin adaptaatiossa. Vikings perustuu oikeisiin viikinkisaagoihin, tarkemmin Ragnars saga Lodbrokar, Ragnarssona batrr ja Gesta Danorumiin sekä historiallisiin tarinoihin kuten Lindisfarnen luostarin ryöstöön ja Ahmad ibn Fadlanin matkaan 900-luvun Skandinaviaan. Siinä esiintyy oikeita historiallisia hahmoja kuten päähenkilö Ragnar Lothbrok, Englannin kuningashuoneen esi-isä Rollo ja Ranskan keisari Kaarle Yksinkertainen. Tämä pisti Vikingsille enemmän rajoja ja kahleita kuin fantasiakirjasarjan adaptaatiossa on. Mutta Vikings loisti näiden rajoituksen sisällä keskittyen tärkeisiin asoihin- josta pääsemme kohtaan yksi:

Hahmot

Kun Game of Thronesista puhutaan, nousee esiin usein puhujien suosikkihahmot. Tyrion, Jon Nietos, Daenerys ja kumppanit ovat hahmoja jotka ovat nousseet sarjan myötä popkulttuuri-ikoneiksi. Heidän näyttelijänsä ovat tehneet uskomatonta työtä tuodessaan nämä hahmot eloon. Mutta tällä hetkellä Game of Thronesissa on vain pari hahmoa josta jaksan välittää. Pitkät kaudet ovat joko saaneet hahmot vaikuttamaan saamattomilta valittajilta ja muuttumattomilta nihilisteiltä. Voin sanoa suoraan että Brienne ja Sam ovat ainoat hahmot joidenka kohtalosta jaksan välittää jonkin verran. Tällä hetkellä Game of Thronesia vaivaa yksi hyvin vakava ongelma mielestäni. Sitä kutsutaan kahdeksaksi tappavaksi sanaksi:

Minä en välitä mitä näille hahmoille tulee tapahtumaan.

Miksi siis jaksaisin panostaa mitään koko sarjaan? Tapahtumat kuten Punaiset Häät tai Hardhomen taistelu ovat pahimpia esimerkkejä, varsinkin Hardhome. Punaiset Häät vielä ymmärrän, sillä se liikutti juonta eteenpäin. Hardhomessa katsojille esiteltiin uusi sivuhahmojen galleria joilla oli syy tehdä yhteistyötä Jonin kanssa ja jotka mahdollisesti olisivat tuore näkökulma Muurin tapahtumiin. Mutta sitten he kaikki kuolevat koska katsoja selkeästi tarvitsi varmistuksen siitä että Muukalaiset ovat vaarallisia. Ja kuolematkin ovat vielä exploitaatiomaisia, varsinkin tuoreen naishahmo Karsin kuolema lapsizombien käsissä (koska naisen heikkous on lapset, tietysti.). Mutta kaiken huippu on mitä Dornessa tapahtui. Kuolemaa vain kuoleman vuoksi ja vielä kaupan päälle typeriä ja epäloogisia kuolemia. Hahmoja kuolee ei siksi että se palvelisi tarinaa, vaan koska se on siltä odotettua.

Vikingsin vahvin puoli on sen hahmoissa. Ragnar ja hänen perheensä on kaikin puolin hyvin tykättäviä hahmoja. Ragnar on älyä ja innovatiivisuuttaan aseenaan käyttävä edelläkävijä kulttuurissa jossa voimaa ja traditioita arvostetaan eniten. Tämä jo pelkästään tekee hänestä helpon hahmon johon samaistua. Hän selkeästi rakastaa perhettään, erityisesti vaimoaan Lagerthaa (johon palaamme myöhemmin) ja esikoistaan Björniä. Mutta Ragnar on myös kiivas, hieman narsistinen ja kovapäinen mikä tasapainottaa häntä hahmona. Kaikki hahmot ovat monimuotoisia ja kykeneviä muutokseen. Fanisuosikki Floki aloitti sarjassa outona sekopäänä, ulkopuolisena jopa viikinkikulttuurissa mutta jonka taidot laivapuuseppänä tekivät hänestä tarvittavan. Mutta Ragnar oli hänen ystävänsä ja tämä ystävyys oli ensimmäisellä tuotantokaudella tärkeä rakenteellinen tekijä. Mutta hahmot voivat muuttua moneen suuntaan: Flokin tapauksessa hänen outoutensa johtuu tämän fanaattisesta uskosta jumaliin, mikä nousee esiin kun Ragnar alkaa kaveeraamaan sarjan monimuotoisimman ja katsojien näkökulma-hahmon kanssa.

Munkki Athelstane on Vikings-sarjan mielenkiintoisimpia hahmoja ja mielestäni parhaimpia hahmoja jota tv:ssä on ollut sekä todiste ihmisluonteen kyvystä adaptoitua ja muuttua ympäristön mukaan. Athelstan aloitti sarjassa munkkina Lindisfarnen luostarissa jonka Ragnarin johtamat valloittajat ryöstävät. Athelstan napataan orjaksi ja päätyy Ragnarin omistukseen. Ragnar ei kuitenkaan kohtele häntä kuin orjaa vaan kuin vierasta. Athelstan on Ragnarille portti toiseen maailmaan, ja tämä opettaa hänelle englannista ja kristinuskosta. Ragnar lopulta vapauttaa hänet ja hänestä tulee vapaa mies viikinkien maailmassa...eikä hän halua enään lähteä pois. Athelstan on oppinut heidän tapansa ja mukautuu heidän kulttuuriinsa, hyläten jopa kristinuskon viikinkien jumalien edeltä. Mutta sitten Athelstan joutuu saksien vangitsemaksi ja kiduttamaksi, mistä hänet pelastaa saksien armelias joskin juonitteleva kuningas Ecbert. Ecbert herättää Athelstanissa uinuvan kaipuun takaisin syntysijoilleen ja omaan kulttuuriinsa, ja hän haluaa taas jäädä. Kristinuskoa ei demonisoida Athelstanin kohdalla vaan se on lohdun lähde hänelle, mutta hän ei myöskään pidä vihaa muita uskoja harrastavien välillä. Tämä saattaa kuulostaa siltä että Athelstan loikkii puolelta toiselle, mutta niin ei ole. Athelstan koittaa yhdistää nämä kaksi kulttuuria keskenään, sillä hän rakastaa Ragnaria mutta ei voi hylätä juuriaan. Athelstanilla on kokonainen hahmotarina joka päättyy loogisesti ja hahmolle sopivaan tilaan. Ja tämän vuoksi Floki vihaa häntä. Ei siksi että hän on välttämättä kristitty vaikka niin hän sanookin, mutta siksi että Athelstan rakastaa Ragnaria ja Ragnar rakastaa häntä. Flokille tämä on pelko siitä että ainoa joka arvostaa häntä ja ei pidä hulluna- Ragnar- hylkää hänet. Nämä ovat humaaneja tunteita jotka tekevät näistä hahmoista eläviä. Hahmot muuttuvat ja kehittyvät moneen suuntaan ja se tuntuu luonnolliselta. Vikingsin etu on siinä että siinä tuntuu että aika liikkuu eteenpäin. Nyt jo pariin otteeseen on sarja tehnyt muutaman vuoden mittaisia aikahyppyjä mikä on vanhentanut lapsihahmoja nuoriksi aikuisiksi jolloin heistä saadaan lisää irti. Hahmokehitys ei lopu kuolemaan ja toisten hahmojen muutokset vaikuttavat toisiin.

Toki henki on täälläkin halpaa, mutta se ei ole exploitaation kaltaista tappamisen ja kuoleman glorifointia. Hahmojen kuolemat tekevät järkeä niin tarinassa kuin maailmassakin. Ei Vikings kuitenkaan täysin puhtain paperein pääse, sillä kaksi hahmokuolemaa on täysin turhia ja vei sarjasta enemmän kuin antoi. Mutta osaan tosiaan sanoa vain kaksi esimerkkiä turhasta kuolemasta sarjassa jotka ei jotenkin perustu hahmokasvuun tai tarinan eteenpäin viemiseen. Vikingsissä ei myöskään ole selkeää hyvää eikä pahaa puolta. Ensimmäisen kauden merkittävin tekijä ja Ragnarin antagonisti Jaarli Haraldson oli monimutkainen hahmo joka seisoi Ragnarin unelmien tiellä ja jonka nykytilaa halllitsi tämän menneisyyden menetykset. Kuningas Ecbert on juonitteleva selkäänpuukottaja mutta hänen tarkoituksensa on luoda turvallinen ja stabiili valtakunta, ei kerätä voimaa vain itselleen kuin Lannisterit. Minä katsojana välitän siitä mitä näille hahmoille ja maailmalle jossa he elävät tapahtuu.

Teemat

Kuten monet varmaan tietävät, Game of Thrones malliintuu vahvasti englannin monien kuningashuoneiden sotiin Ruusujen Sodassa ja sitä kautta siiheen kuuluu vahvasti tiettyjä teemoja. Sukulinjat, perinnöllisyys, politiikka, vanhat hallitsijasuvut ja heidän oikeutensa valtaistuimeen, petokset ja selkäänpuukotukset. Tämä oli alussa hiljaa avautuva salajuoni ja liittyi kruunun periytymisen oikeuteen. Game of Thronesissa rehellisin ja oikeudenmukaisin mies oli se joka aiheutti kaiken pahan. Jos Ned Stark ei olisi tunkenut nenäänsä valtapolitiikkaan ja Jon Arrynin kuolemaan, olisi iso sota ja tuhansien kuolemat vältetty. Joffrey ja Cersei ehkä ovat ehkä isojen pahojen tapahtumien taustavaikuttajat mutta Ned ja hänen poikansa Robb pakottivat heidän kätensä tähän mikä on mielenkiintoinen katsaus rehellisyyteen ja kunniaan. Valta on jotain mitä kaikki haluavat mutta kukaan ei osaa oikein käyttää. Daenerys sai vallan kaukaisilla mailla mikä johti välittömästi satojen "viattomien" kuolemaan ja vallankumoukseen. Kukaan Baratheonin huoneen jäsenistä ei ole hyvä johtaja jollain tavalla: Robert oli laiska ja hedonisti, Renly huolimaton ja vastuuton ja Stannis fanaattinen ja taipumaton. Game of Thronesin isoin konflikti- Kuninkaiden Sota- on taistelu valtaistuimesta jonka aikana kansaa ja sotilaita kuolee tuhansittain eikä kukaan ole sopiva johtajaksi... paitsi ne jotka eivät sitä halua. Mutta he kuolevat, kuten Tommen Baratheon turhilla ja tyhmillä tavoilla. Kukaan ei saavuta mitään, ja luultavasti ainoa joka pitää kiinni vallastaan ja voisi käyttää sitä oikein- Daenerys-tulee tappamaan uskomattoman määrän ihmisiä sitä varten.

Vikingsissä valta on myöskin teema joka toistuu. Ragnarin hahmoa kiteyttää lause jonka hän sanoo pojalleen Björnille: "Odin antoi silmänsä vastineeksi tiedosta. Minä antaisin niin paljon enemmän." Mitä Ragnar antaa vastineeksi on vapautensa tavallisena miehenä. Ragnarista tulee lopulta Jaarli, ja lopulta koko Kattegatin lähialueiden kuningas. Ragnar on hyvä hallitsija ja kansansa rakastama, mutta hän kärsii sen alla alati. Valta ja vastuu ovat raskaita ja hirveitä asioita, mutta Ragnar pitää niistä kiinni koska tietää mitä hänelle ja perheellensä tapahtuu jos hän epäonnistuu. Kuningas Ecbert halajaa myöskin valtaa mutta hänkin on Ragnarin tapaan visionääri. Ecbert tajuaa viikingeissä olevan potentiaalin koko Englantia uhkaavana voimana ja koittaa yhdistää maansa ennen kuin pohjanmiehet ehtivät tehdä saman ja valloittaa tämän kotimaan. Vikingsissä hahmot haluavat valtaa, käyttävät valtaa ja sillä on joku tarkoitus.

Vallan vaikutus näkyy visuaalisesti.

Tulen ja Jään Laulua ollaan kehuttu sen hyvistä ja erilaisista naishahmoista, eikä suotta. Daenerys on muuttunut paljon alkuasetelmastaan nöyränä pikkusiskona potentiaaliseksi maailmanvalloittajaksi, Arya Stark on parhaimpia esimerkkejä erilaisten ominaisuuksien käytöstä selviytymisessä ja oma suosikkihahmoni Brienne on vahva, oikeudenmukainen ja periksinantamaton rikkoessaan oman maailmansa standardeja naisille. Vaikka tämä on totta yhä televisiossakin, on mukaan saatu paljon kaikkea...tyhmää. Koska kirjat eivät ole ihan saaneet vielä kiinni televisiota kaikissa kohdissa, on paha sanoa onko osa hahmokohtaloista GRR:än vai käsikirjoittajien ideoita. Naisen osa Westerosissa on rankka ja paha. Sansa Stark joutuu pahoinpidellyksi ja hyväksikäytetyksi monta kertaa ja lopulta myös raiskatuksi. TV:ssä Khal Drogo raiskaa Daeneryksen sen sijaan että kirjassa Daenerys ei suostu olemaan uhri ja ottaa kohtalonsa omiin käsiinsä ja on avoin seksin suhteen. Väkivalta naisia kohtaan sarjassa on kuoleman jälkeen eniten shokeraavia reaktioita hakeva elementti ja joka on myöskin tietoinen valinta käsikirjoittajien ja tuotannon puolella. Useat sanovat että se kuuluu aikakauteen mikä on argumenttina järjetön. Vaikka Game of Thrones on kontekstiltaan ja metatasolla verrattavissa keskiaikaiseen Eurooppaan, on se kuitenkin fiktiota ja fantasiaa jossa on zombeja ja lohikäärmeitä. Sarja on myös muokannut kirjojen hyviä naishahmoja huonompaan ja yksinkertaisempaan suuntaan tai leikannut sellaisia pois kokonaan, esim. Dornen Hietakyiden muokkaaminen ja Arianne Martellin hahmon totaalinen poissaolo.

Vikings on eri puusta veistetty sarja. Vikings tapahtuu aikana jolloin naisen asema euroopassa ei ollut kovinkaan korkealla ja vaimon katsottiin olevan käytännössä miehensä omaisuutta. Viikinkikulttuurissa nainen on vapaa kansalainen ja jos mies käy tähän käsiksi täytyy tämän maksaa siitä. Ja kukaan ei kiteytä tätä niin hyvin kuin soturit Lagertha ja Porunn. Lagertha aloittaa sarjassa Ragnarin vaimona ja ensimmäisenä merkittävänä tekonaan ajaa matkoihinsa kaksi hyökkääjää heidän kotiiinsa. Lagertha on kilpivaimo ja legendaarinen sellainen jonka maine on tunnettu ympäri viikinkien maita. Hän ei ole Ragnarin komenneltavissa ja kun Ragnar pettää häntä Prinsessa Aslaugin kanssa eroaa Lagertha hänestä koska tämä ei selkeästi enään kunnioita häntä. Lagerthasta tulee oman maansa hallitsija ja jaarli kun hänen uusi aviomiehensä kohtelee häntä epäkunnioittavasti ja hän tappaa tämän. Hän on myöskin vapaa toimimaan ilman toisten tuomiota. Hän on äidillinen hahmo ja ei ole jumittunut vain yhteen moodiin. Hän on välillä maatöitä tekevä hallitsija, välillä Pariisin portteja hakkaava valloittaja. Lagertha on paras hahmo Vikings-sarjassa ja ei ole uhri kertaakaan. Samanlainen on toinen viikinki Porunn. Porunn aloittaa orjana Ragnarin hovissa, johonka nyt aikuinen Bjorn rakastuu. Bjorn ei kuitenkaan halua maata orjan kanssa vaan vapaan naisen. Porunn haluaa olla kuin Lagertha, vapaa soturinainen ja taistella muiden kanssa. Kun Porunn vapautuu, ei hän kuitenkaan ryntää Bjornin syliin vaan sanoo että itsenäisenä naisena hän voi nyt tehdä itse päätöksensä. Porunn on myöskin äiti joskin hän ei ole aivan yhtä sinut roolin kanssa kun Lagertha on nuoren ikänsä vuoksi. Taistelussa pahasti arpeutunut ja itseluottamuksen menettänyt Porunn ei kuitenkaan menetä itsetuntoaan vaan lähtee etsimään tätä muualta, ja on aktiivinen toimija omassa elämässään ja tarinassaan. Kaksi naishahmoa jotka ovat erilaisia ja toimivat erilailla mutta kumpaakaan ei käytetä kuvaamaan seksuaalista väkivaltaa maailmassa jossa sitä on olemassa.

Viikinkien ulkopuolella paras esimerkki on Frankkien valtakunnan prinsessa Gisla. Gisla on toki aatelistoa ja omaa sitä kautta vapauksia joita tuon aikakauden tavallisilla naisilla ei ollut. Hän puhuu avoimesti, tukee isäänsä keisari Kaarlea ja juoksee pyhän lipun Oriflammen kanssa Pariisin muureille kannustamaan joukkoja. Kaarle palkitsee hänet pakkonaittamalla hänet Rollolle, josta tehtiin herttua Frankkien valtakuntaan. Gisla ei kuitenkaan koe Sansan kohtaloa, sillä kun tämä ilmaisee (hyvin aggressiivisesti) ettei halua olla missään tekemisissä Rollon kanssa joka hyväksyy sen. Gisla ja Rollo kuitenkin myöhemmin lähentyvät ja yhdessä heistä tulee Frankkien valtakunnan todelliset hallitsijat heikon keisarin ja petollisten neuvonantajien keskellä. Vikingissä on vahvoja naishahmoja myös pohjalaisten soturinaisten lisäksi. 

Ja tämä on syy miksi pidän Vikingsistä enemmän kuin Game of Thronesista. Sen hahmot ovat paljon tykättävämpiä ja samaistuttavampia aikakaudesta huolimatta, sen teemat ja tapa jolla näitä teemoja käsitellään on paljon parempi ja sen suhteellisen pienempi mittakaava tekee sitä helpomman seurata. Sen näyttelijäsuoritukset ovat hyviä ja musiikki loistavaa, mutta tämä pätee myös Game of Thronesiin. Ja haluan toistaa; en vihaa Game of Thronesia. Se vain on mielestäni hieman yliarvostettu ja Vikings vetoaa minuun myös esteettisellä tasolla enemmän (jos muistatte listani) ja minua harmittaa että tämä loistava sarja jää tämän varjoon. Toivon ainakin että tämä purkautuminen rohkaisee teitä tutustumaan sarjaan ja sen loistaviin hahmoihin. On montakin tv-sarjaa jotka on parempia kuin Game of Thrones tai Vikings, mutta nämä kaksi sarjaa ovat temaattisesti hyvin lähellä toisiaan ja jos olet edellisen fani suosittelen tutustumaan myös jälkimmäiseen.

Atte T