Elokuvat voivat usein jäädä mieleen pyörimään. Yleensä tämä on vain hyvä merkki. Elokuva joka ei jätä mitään tunnelatausta tai ei herätä yhtään ajatusta on ultimaalista ajanhaaskausta. Mutta ehdottomasti pahin tunne minkä elokuva mielestäni voi jättää on pettymys. Pettymykseen kuuluu niin monta tasoa. Tunne ajan, potentiaalin ja näyttelijöiden kykyjen tuhlaamisesta johonkin joka olisi voinut olla niin hyvä. Edellisenä vuotena koin kolme pettymystä, mutta vain yksi tuntuu yhä niin karvaalta. Ja kaikki te tiedätte hyvin mistä puhun. Viime vuoden suurin pettymys oli Batman v Superman: Dawn of Justice siihen pisteeseen asti, että vanha arvioni siitä ei ole pätevä millään tasolla. Tänään käsittelemme tätä elokuvaa kaikilta puolilta; negatiivinen, positiivinen (sitä mitä on) ja miksi sen ajattelukin aiheuttaa monille niin suurta ahdistusta. Tämä on terapeuttinen teksti.
DCEU, eli talo joka rakennettiin hiekalle
Jos Batman v Supermania haluaa tarkastella, pitää välttämättä ottaa huomioon sen edeltävä osa. Man of Steel oli tullessaan 3 vuotta sitten iso diili. Teräsmies-elokuva ei ollut innostanut ihmisiä lippukassoille vuosiin, ja viimeisin yritys, Bryan Singerin ohjaama homage-jatko-osa Superman Returns, oli malliesimerkki mielipiteitä jakavasta elokuvasta. Monet kriitikot rakastivat sitä mutta yleisö ei ottanut sitä vastaan yhtä lämpimästi. Vaikka elokuva ei ehkä ole ideaali Teräsmies-elokuva ja se on paikka paikoin hidas kuin mikä, on se kuitenkin näin jälkikäteen ajateltuna huomattavasti parempi kuin muistinkaan. Man of Steel tarjosi paljon uutta ja jännittävää: moderni katsaus maailman tunnetuimpaan supersankariin, puikoissa mielikuvituksellinen ja sarjakuvia arvostava Zack Snyder ja tuottajana Christopher Nolan, joka juuri sai loppuun vuosikymmenen määritelleen Batman-trilogiansa. Mukaansa Batmaneista Nolan oli ottanut käsikirjoittaja-kaverinsa David S. Goyerin, jonka vyön alla oli Blade, Batman Begins, Dark Knight, Dark Knight Rises- vakuuttava listaus. Harvan sitä silloin tajuamatta kasassa oli kolme tekijää jotka kaikki olivat osasyyllisiä tulevaan. Man of Steel vaikutti paperilla siis todella hyvältä, ja muistan yhä kuinka innoissani olinkaan kun näin ensimmäisen teaserin leffasta, jossa Teräsmies lentää taivaalla. Myös näyttelijät kuulostivat hyvältä: Henry Cavill ei ollut kovin tunnettu mutta näytti Terikseltä, Amy Adams, Michael Shannon, Kevin Costner, Russel Crowe, Laurence Fishburne- tämä oli todella hyvä lineup. Ja vielä Man of Steelissa tämä riitti aika pitkälle. Michael Shannonin Kenraali Zod on heittämällä leffan paras osuus ja kenties koko DCEU:n paras roolisuoritus tähän mennessä. Hänen tarinansa on mielenkiintoinen, Shannon on erittäin viihdyttävän överi roolissa ja Zodin motiivit ovat uskottavat.
Mutta muuten Man of Steel...ei vain toimi. Se nojaa liikaa profeettiseen paasaukseen Teräsmiehen tarkoituksesta ja kohtalosta ja merkityksestä, sen värimaailma ja ilmapiiri on kolkko ja ankea (kaksi asiaa joita Teräsmies ei ikinä saisi olla) ja kohtaukset joidenka pitäisi olla suuria ja tunteikkaita- kuten Jonathan Kentin kuolema, Kryptonin tuho tai Clarkin todellisen alkuperän paljastuminen hänelle- ovat sielä vain koska "ne pitää olla" ja ovat joko liian hillittyjä tai tunteettomia. Tarina seuraa ensimmäisen puoliskon ajan hyvin katkonaisesti ja hajoitetusti Clarkin elämäntarinaa, ja siinä on hyviä ideoita mutta Clark jää silti mysteeriksi katsojalle. Mikään hänen kasvatuksestaan tai lapsuudestaan ei anna ymmärtää että hänellä olisi joku halu auttaa ihmisiä tai käyttää voimiansa johonkin. Erään kriitikon teoria oli että Jonathan Kentin passiivis-nihilistinen käytös tekee järkeä jos ajattelee että Kent on vakavasti masentunut. Teräsmieheksi rupeaminen ei ole edes Clarkin idea, vaan Jor-Elin. Henry Cavill on Teräsmiehenä ihan ookoo, mutta Clark Kenttinä hän on täysi käsi ja ei, en usko että tämä on tahallista. Hänellä ei ole kemiaa Amy Adamsin kanssa ja Lois Lane jääkin sivuraiteille ja siten toissijaiseksi elokuvassa. Nykyteknologia on saanut Teräsmiehen lentämisen näyttämään paremmalta kuin koskaan aikaisemmin ja hetket kun tämä katoaa kiertoradalle ja lentää man ympäri ovat hienon näköisiä, mutta Teräsmies itse on synkkä murjottaja, jota selkeästi ei huvita tehdä mitään. Ja vaikka teknologia antaa sinun näyttää uskottavasti miltä kahden kryptonilaisen taistelu New Yo-anteeksi, Metropoliksen keskustassa näyttää, ei sitä välttämättä tarvitse tehdä. Kohtauksen 9/11-kuvasto on jokseenkin selkeää, ja se on varmasti jotain mitä Teräsmies-elokuvassa kaikki haluavat nähdä. Avengers, Iron Man 3 ja Captain America: Winter Soldier teki samaa, joskin huomattavasti kevyemmin kontekstin kautta, ei visuaalisesti. Mutta elokuva on kuitenkin alkusta loppuun Teräsmies-elokuva, sitä ei voi kiistää. Se sisältää paljon Teräsmies-mytologian tärkeitä osia, antaa joukon koukkuja joita seurata ja asettaa Clarkin tiukasti status quo-asetelmaan (Metropolis, Daily Planet, Teräsmies on sankari). Mutta Teräsmies ei ole tuttu yleisölle, Clark Kentin luonne on erottamaton supervoimaisesta alter egostaan ja vaikka status quo on olemassa, ei elokuva ehdi näyttämään lainkaan tämän suhteita työpaikalla tai mitenkä hän yhtäkkiä sai työpaikkansa oltuaan maankiertäjä kymmenen vuotta. Clarkin elämää nuoruuden ja Teräsmieheyden välissä näytetään liikaa; Superman-elokuvassa hän kouluttaa itseään sekä Teräsmieheksi että Clark Kentiksi ennen kuin aloittaa työnsä toimittajana ja supersankarina. Jatko-osan täytyisi siis näyttää hänet tutustumassa työ-ympäristöönsä, millainen suhde hänellä on työkavereihin ja jatkaa Teräsmiehen tarinaa. Tälle epävakaalle pohjalle DC ja Warner rakensivat DC Extended Universen, ja se on yksi syy miksi tämä ei toimi.
Ei, tarina keskittyy Batmaniin. Batman on se jonka kautta katsoja oikeasti kokee kaikki isot kohtaukset; Batmania seurataan kun Teräsmies taistelee Metropoliksen yläpuolella takaumassa. Batmanin näkökulmasta näemme Teräsmiehen ja Batmanin ensikohtaamisen. Batmanin reaktio on se joka sytyttää jonkun tunteen katsojassa kun kongressi räjähtää. Jopa elokuvan nimessä oleva taistelu on enemmän Batmanin näkökulmasta kuvattu. Tämä tekee Teräsmiehestä etäisen ja vieraan hahmon katsojalle kaikesta hahmon ikonografiasta huolimatta. Batman on taasen niin yksiulotteinen änkyrä että katsoja joko inhoaa häntä tämän kovapäisyyden takia tai inhoaa Teräsmiestä assimiloiduttuaan tämän maailmankatsomukseen. Batman sentään toimii jollain tasolla; Ben Affleck on kaikesta huolimatta hyvä roolissa ja hänen Batmaninsa Suicide Squadissa oli huomattavasti empaattisempi hahmo, mutta tässä elokuvassa siitä puolesta ei ole mitään näkyvissä. Ja kun koittaa hetki jossa Teräsmiehen pitäisi loistaa, taistelu omaa isoa pahistaan vastaan, niin shown varastaa täysin Ihmenainen. Ihmenaisen teema pauhaa taistelussa, ja ainoa hahmo josta synkässä ja värittömässä ympäristössä kunnolla erottaa on Diana joka loikkii, hakkaa miekallaan ja karjuu sotahuutoja hakatessaan Tuomiopäivää palasiksi. Ja sitten tietysti Teräsmies kuolee vielä lopussa, koska mitenkä muuten katsoja tajuaa ihmeitä tekevä Kal-Elin olevan Jeesusmetafora. Clark Kent ei vieläkään saa luonnetta, agendaa tai tarinaa omassa elokuvassaan ja hän kuolee vielä lopuksi. Ja viimeisenä naulana nyt ei-niin-metaforalliseen arkkuun: Teräsmiehellä on 42 repliikkiä omassa elokuvassaan. Teräsmies on pelkkä juonta eteenpäin vievä väline jonka olemassaolo valaisee vain muita hahmoja.
Koko elokuva on kokonaisuutena vain...epämiellyttävä. Sen värimaailma on synkkä ja filtteröity. Äänimaailma on uhkaava ja alati nouseva, aivan kuten jokainen kohtaus olisi vain ennakkoa jotain isompaa varten. Kukaan päähahmoista ei hymyile, ja jos he yrittävät olle kepeitä tai heittää huulta tuntuu se kaiken tämän ympärillä todella kiusalliselta. Jonathan Kentin "kummitus" on tämän kiusallisuuden huipentuma kertoessaan naama vakavana siitä kuinka kuolleiden hevosten huudot olivat vakiovieraita tämän painajaisissa. Ja sitten on Lex Luthor. Uskon yhä että Jesse Eisenberg olisi voinut olla hyvä Lex Luthor. Hän on hyvä näyttelijä jolla on kokemusta älykkäiden mutta armottomien nerojen näyttelemisestä. Valitettavasti elokuvan Luthor on maaninen, kikattava hullu jolta uupuu Luthorin arvokkuus ja viileä charmi. Olisin halunnut olla paikalla kuvauksissa, sillä on välillä vaikea sanoa onko syy Eisenbergin, ohjaajan vai käsikirjoittajan vai onko kyseessä yhteinen virhe. Koko esitys olisi surullista ja raivostuttavaa jos se ei olisi nin naurettavaa. Kun Batman v Superman oli vielä tuotantovaiheessa, nousi huhu kahdesta pahiksesta. Nyt tiedämme että kyseessä oli Luthor ja Tuomiopäivä, mutta silloin yleinen teoria oli että pahikset olisivat Lex Luthor ja Jokeri. Mikä tekee järkeä, sillä Luthor tuntuu näiden kahden hahmon yhdistelmältä. Osa Luthorin teoista tuntuu enemmän Jokerille sopivilta, ja elokuva olisi voinut ehkä hyötyä tästä hahmoerottelusta enemmän.
Tarina on myöskin itsessään täynnä aukkoja ja väkinäisyyksiä. Mitä Teräsmies teki Loista uhanneelle terroristille? Miten Teräsmiestä voidaan pitää syyllisenä terroristien kuolemaan? Mikä aiheutti Batmanin satunnaisen, hyvin tarkan ja yksityiskohtaisen näyn tulevaisuudesta? Okei, Lex Luthor tietää kaikkien salaiset identiteetit. Miten? Voin hyväksyä sen että Luthorin kaltainen älykäs kaveri voisi saada ne selville ennemin tai myöhemmin, mutta haluaisin nähdä jotain prosessia tai todistetta. Miksi Teräsmies ei itse etsi Marthaa? Hänelle tunti on enemmän kuin tarpeeksi aikaa löytää yksi henkilö kaupungista (superkuulo, röntgenkatse, lento valon nopeudella jne). Miksi Teris ei aloita Batmanin kanssa keskustelua "Luthorilla on äitini, auta minua" ? Mitenkä koko Metropolis onnistuttiin evakuoimaan niin nopeasti? Olkoot minkälaiset turvatoimet ja suunnitelmat tahansa, New Yorkin kokoista kaupunkia ei evakuoida tunnissa. Sitten on vain kaikki tyhmät väkinäisyydet jotka vain hankaloittavat ja pitkittävät juonta. Teräsmiehen oma kylmyys Batmania kohtaan, Lois Lanen suuri tutkimustyö joka paljastaa että Lex Luthor on paha, kryptoniittikeihään heittäminen pois ja samantien noutaminen takaisin joka johtaa melkein Loisin kuolemaan. Lois Lane on pelkkä hidaste tässä elokuvassa eikä hän tee mitään oikein tai auta ketään millään tavalla. Fakta että Martha on molempien Teräsmiehen ja Batmanin äitien nimet on ollut vuosia vain hauska kuriositeetti, mutta BvS nostaa tämän suuren paljastuksen tasolle. Kyllä, ymmärrän mitä sillä haettiin takaa mutta se on todella väkinäinen tapa saada Batman lopettamaan toisen murhaaminen ja todella, todella laiskaa. Ja sitten Teräsmies kuolee, mikä lopettaa hänen tarinansa, kunnes Justice League resurrektoi hänet ylös kuluttaen taas tähän ylettömän paljon aikaa, mark my words. Miksi hänen piti kuolla? Oliko hän ainoa joka osasi käyttää kryptoniittikeihästä? Mistä hän edes tiesi että kryptoniittikeihäs varmasti tappaisi Tuomiopäivän? Batman v Superman on huonosti rakennettu tarinana ja runollinen kerrontapa tai eeppiset tapahtumat eivät korvaa hyvää ja toimivaa rakennetta. And I'm not even done yet.
Mutta vuosi on 2016. Ymmärrän Batmanin ja Batman Returnsin tilanteen, sillä silloin täysveriset supersankarielokuvat eivät olleet vielä iskeneet itseään läpi, ja menestyäkseen niiden piti seurata 80-90 lukujen toimintaleffojen tapoja ja standardeja. Mutta nyt kun elämme supersankarileffojen kulta-aikaa jolloin sarjakuvauskolliset supersankarileffat ovat mahdollisia, aikaa jolloin ei tarvitse häpeillä juuriaan, voisi Batman-elokuvatkin seurata esimerkkiä ja omaksua juurensa täysin. Batmanilla on yksi sääntö jota hän ei riko; hän ei tapa. Hän voi rikkoa lakeja, hän voi rikkoa moraalisia sääntöjä ja rikkoa luita, mutta hän ei riistä keneltäkään elämää sillä se on rikoksista alhaisin. Hän jos joku tietää millaista on menettää joku, miltä tuntuu kun perheenjäsen riistetään. Ja Robinin menetyksen pitäisi vain vahvistaa tätä, sillä hän joutui silloin elämään menetyksen tuskan uudestaan. Mutta silti Batman tappoi 14 ihmistä ja oli valmis tappamaan Teräsmiehen. Edes Miller ei mennyt niin pitkälle että pistäisi Batmanin tappamaan Teräsmiestä. Ben Affleck on mainio Batman, mutta Batman jota hän näyttelee ei muistuta paljoakaan sarjakuvien supersankaria, vaan on pelkkä omankäden oikeuden jakaja.
"More than anyone else in this world, when you scratch everything else away from Batman, you are left with someone who does not want to see anybody die."
- Kingdom Come
Ja sitten on Teräsmies. Teräsmies sanoo elokuvan tittelissä olevan taistelun lähestyessä: "Minun täytyy puhua hänelle, tai minun täytyy tappaa hänet. Kukaan ei pysy hyvänä tässä maailmassa." Teräsmiehen esitetään olevan jonkinlainen toivon lähettiläs pelastaessaan ihmisiä ja heidän palvoessaan tätä jumalan lailla. Mutta kun Lois Lane muistuttaa Teristä hänen symbolinsa merkityksestä, Teräsmies vain virkkoo sen merkinneen sitä hänen planeetallaan. Batman v Supermanissa Teräsmies on kaikkea muuta kuin sarjakuvien sankari. Teräsmiehen sanotaan nostavan toivoa ihmisten sydämissä, mutta se ei tunnu yhdestäkään kohtauksesta, teosta tai ilmeestä. Teräsmies esitetään liian etäisenä ja kylmänä. Hän ei näytä iloiselta pelastessaan ihmisiä tai edes huolehtivalta. Henry Cavillin perusilme on ylenkatsovan passiivinen, jopa silloin kun kohtaus vaatisi häneltä jonkinlaisen tunnelatauksen esittämistä. Teräsmies on pohjimmiltaan toivon symboli. Luthor sanoo että absoluuttinen voima korruptoi absoluuttisesti. Teräsmiehen absoluuttinen voima on vapauttanut hänet absoluuttisesti. Hän tekee mitä tekee siksi että hänellä on voima tehdä se, eikä hän käytä voimiaan tappamiseen tai toisten alistamiseen, mutta tämä unohtui elokuvassa selkeästi. Ongelman juuret ovat Man of Steelissä. Hän tappaa Zodin, mutta yhtä "nyaaargh" huutoa lukuunottamatta se ei vaikuta häneen millään lailla. Hän on kaikkivoipa eikä koe minkäänlaisia tunnontuskia tappamisesta. Häntä on mahdoton esittää minkäänlaisena toivon symbolina tai sankarina tässä valossa.
Elokuvan harvinaisena valonpisteenä toimii Gal Gadotin Ihmenainen. Ei sillä että hän pääsisi esittämään hahmoaan kunnolla, hän on vain piipahtamassa elokuvassa. Mutta kun Ihmenainen tulee pelastamaan päivän, Hans Zimmerin muuten sekava soundtrack saavutta huippunsa sähkökitaran huutaessa, nousee elokuva hetkeksi masennuksen suosta ylös. Aika näyttää onko Gal Gadot vain karismaattinen toimintakohtauksissa vai onnistuuko hän esittämään myös empaattista, rakastavaa sankaritarta. Ja kuten aiemmin sanoin, Ben Affleck osaa esittää hyvää Batmania ja Bruce Waynea, ja kohtaus jossa hän tulee ensimmäisen kerran on oikeasti todella siisti. Hän tarvitsee vain huomattavasti paremman Batmanin esitettäväkseen ja olen varma että hän voi todistaa itsensä parhaimpana live-action Batmanina.
Batman v Superman: Dawn of Justicen piti olla vuoden suurin elokuvatapahtuma. Ensimmäisen kerran kaksi maailman tunnetuinta ja suosituinta supersankaria kohtaa valkokankaalla. Se olisi iso elokuva joka ennakoisi Oikeuden Puolustajien saapumista, antaisi Marvelille veroisensa kilpailijan ja DC:n faneille elokuvasarjan jonka seuraavia osia voisi odottaa innolla. Batman v Superman oli totisesti vuoden puhutuimpia elokuvia kriitikoiden suomiessa sitä armotta ja fanien kiistellessä sen sisällöstä. Toivo tulevasta on kadonnut; jos Warner ei saa Batmanista ja Teräsmiehestä hyvää elokuvaa, mitä toivoa muilla sankareilla on? Suicide Squad nosti hieman tasoa mutta sekin oli petttymys. Itse pistän lopun uskoni Wonder Womanin kohdalle. Ihmenaisen elokuva on ensimmäinen laatuaan, ja aikaisemmat elokuvat eivät vaikuta sen menestykseen. Ihmenainen on tärkeä, hän ei ole vain mikä tahansa supersankari. Hänen elokuvansa perusteella tullaan määrittelemään naisvetoisten supersankarileffojen tulevaisuus. Zack Snyder on myös syösty vallasta, ja DCEU:n johtaja on nyt Geoff Johns, ei mikään nero tai visionääri mutta hän uskoo värikkäämpään ja toiveikkaampaan DC.n maailmaan. Mutta Batman v Supermanin ongelmat ovat niin syvälle sen rakenteissa, juonessa ja hahmoissa että mikään muutos ei pelasta sitä niiltä. Batman v Superman: Dawn of Justice ei ole ainoastaan viime vuoden huonoin elokuva ja suurin pettymys, mutta helposti myös supersankarileffojen alhaisinta kastia. Jos pidät siitä itse ja löydät asioita joista pidät, hienoa. Mutta henkilökohtaisesti se ei kuitenkaan ole aikoastaan huono elokuva, vaan myös kaikkien genren heikkouksien ja huonojen puolien täyttämä loukkaus sen maailmaa ja hahmoja kohtaan. Batman ja Teräsmies ovat tätä parempia, ja ansaitsevat paljon parempaa.
Atte T
PS. *= Mielenkiintoisesti, jos haluat katsoa enemmän sarjakuvauskollisemman Batman-elokuvan, Batman Forever ja Batman & Robin ovat lähempänä sitä mitä haet kuin muut. Batman ei tapa ketään, hän taistelee superrikollisia vastaan ja Robin on mukana toiminnassa. Ja niitä kutsutaan huonoiksi.
Batman & Wonder Woman: Justice League Promo
En itse usko siihen että liian monta hahmoa voi olla estona hahmokehitykselle elokuvissa. Captain America: Civil Warissa kaksi ryhmää Kostajia otti yhteen, mutta Steve Rogers ja Tony Stark olivat ne joita tarina halusi kehittää ja sen se tekikin. Mutta päinvastoin kuin Kapulla, tällä Teriksellä oli vain yksi elokuva takanaan. Hänen hahmonsa oli vielä kehittämättä, hänen arkensa oli tuntematon yleisölle ja hänen sivuhahmogalleriansa oli käytännössä Martha ja Lois. Man of Steelin jatko-osan pitäisi siis loogisesti keskittyä Teräsmieheen itseensä. Batman v Superman: Dawn of Justicessa Teräsmies on ollut toiminnassa nyt 2 vuotta, ja maailma vieläkin keskustelee hänestä ja mitä hän merkitsee. Batmania Teräsmies häiritsee olemassaolollaan, kuten myös Lex Luthoria joka alkaa juonia Teräsmiehen kuolemaa Batmanin tietämättömällä avustuksella. Bruce Wayne päättelee Lex Luthorin lavastamasta terroristi-iskusta ja Teräsmiehen hyvin aggressiivisesta käytöksestä että hän on vaaraksi kaikille ja rakentaa joukon kryptoniitti-aseita. Samaan aikaan Metropolikseen saapuu Diana Prince eli Ihmenainen, uskomattoman vahva metaihminen joka koittaa lähinnä pysyä piilossa. Tässä on paljon materiaalia läpikäytäväksi yhden elokuvan aikana, kun päälle lisätään vielä Teräsmiehen oma tarina ja mitenkä hän kokee kaiken tämän. Elokuva tekee mielenkientoisen valinnan; se leikkaa Teräsmiehen käytännössä pois omasta jatko-osastaan. Kyllä Teris sielä on, vetämässä laivoja perässään, pelastamassa astronautteja ja messiaanisesti leijumassa tuhon yläpuolella. Hän mutristelee suutaan uutisille ja pudistelee päätään kuinka ihmiset eivät tunnu ymmärtävän häntä. Tekeekö hän tämän eteen mitään? Ei. Kertooko elokuva millainen hänen suhteensa on Lois Laneen? Ei. Selviääkö elokuvan aikana mitä Clark tekee Daily Planetissa ja miten uutta toimittajaa kohdellaan toimistossa? Ei. Clark Kent ja Teräsmies säilyvät täydellisinä arvoituksina katsojille, ja tämä voisi olla jopa hieman mielenkiintoista ellei Henry Cavill näyttelisi molempia kuin puupölkkyjä.
 |
| "Ohhoh. Satoja ihmisiä kuoli ympärilläni. Voi yhden kerran." |
Ei, tarina keskittyy Batmaniin. Batman on se jonka kautta katsoja oikeasti kokee kaikki isot kohtaukset; Batmania seurataan kun Teräsmies taistelee Metropoliksen yläpuolella takaumassa. Batmanin näkökulmasta näemme Teräsmiehen ja Batmanin ensikohtaamisen. Batmanin reaktio on se joka sytyttää jonkun tunteen katsojassa kun kongressi räjähtää. Jopa elokuvan nimessä oleva taistelu on enemmän Batmanin näkökulmasta kuvattu. Tämä tekee Teräsmiehestä etäisen ja vieraan hahmon katsojalle kaikesta hahmon ikonografiasta huolimatta. Batman on taasen niin yksiulotteinen änkyrä että katsoja joko inhoaa häntä tämän kovapäisyyden takia tai inhoaa Teräsmiestä assimiloiduttuaan tämän maailmankatsomukseen. Batman sentään toimii jollain tasolla; Ben Affleck on kaikesta huolimatta hyvä roolissa ja hänen Batmaninsa Suicide Squadissa oli huomattavasti empaattisempi hahmo, mutta tässä elokuvassa siitä puolesta ei ole mitään näkyvissä. Ja kun koittaa hetki jossa Teräsmiehen pitäisi loistaa, taistelu omaa isoa pahistaan vastaan, niin shown varastaa täysin Ihmenainen. Ihmenaisen teema pauhaa taistelussa, ja ainoa hahmo josta synkässä ja värittömässä ympäristössä kunnolla erottaa on Diana joka loikkii, hakkaa miekallaan ja karjuu sotahuutoja hakatessaan Tuomiopäivää palasiksi. Ja sitten tietysti Teräsmies kuolee vielä lopussa, koska mitenkä muuten katsoja tajuaa ihmeitä tekevä Kal-Elin olevan Jeesusmetafora. Clark Kent ei vieläkään saa luonnetta, agendaa tai tarinaa omassa elokuvassaan ja hän kuolee vielä lopuksi. Ja viimeisenä naulana nyt ei-niin-metaforalliseen arkkuun: Teräsmiehellä on 42 repliikkiä omassa elokuvassaan. Teräsmies on pelkkä juonta eteenpäin vievä väline jonka olemassaolo valaisee vain muita hahmoja.
Hyvä idea, huono toteutus
Kuten Man of Steelin kohdalla, Batman v Superman kuulostaa paperilla kiinnostavalta idealta. En itse pidä sankari vs sankari-tarinoista, mutta niissä on potentiaalia hyvään hahmotutkiskeluun ja eri ideoiden ja ajatusten vertailuun. Batman ja Teräsmies ovat olleet kauan vastakkain monellakin tapaa, mutta heissä on tarpeeksi yhteistä että he pysyvät ystävinä vihollisten sijaan. Batman ja Teräsmies ovat saman kolikon kaksi puolta; he uskovat oikeuteen, he haluavat auttaa muita ja piilottelevat toista puolta itsestään. Siinä missä Teräsmies valaa ihmisiin toivoa tekojensa kautta ja näyttämällä että kaikissa on potentiaalia hyvään, Batman on symboli siitä että kuka tahansa voi auttaa ja ylläpitää oikeutta ja että elämän tragediat eivät saa antaa lannistaa. Teräsmies on enemmän optimistinen ja avoimempi, Batman varovaisempi ja realisti. Tässä asetelmassa on paljon mistä lähteä rakentamaan elokuvaa. Vanha ja kyyninen Batman epäilee Teristä, Teris kuitenkin uskoo siihen että silta voidaan rakentaa sankarien välille ja että yhdessä he ovat vahvempia, Luthor ajaa heidät vastakkain ja he tajuavat samanlaisuutensa/ toistensa humaanit heikkoudet ja yhdessä voittavat Luthorin. Molemmat hahmot esitellään, heidän tarinansa olisi yhteinen ja molemmilla olisi tilaa kasvaa ja muuttua hahmoina. Itse tyytyisin elokuvaan vain Teräsmiehestä, mutta Batmanin lisääminen hahmogalleriaan ei ole huono idea syntyjään. Mutta koska elokuva ei osannut päättää onko tarinan päähenkilö Batman vai Teräsmies, on lopputulos sekava. Ja tämä on vasta ensimmäinen ongelma.
Koko elokuva on kokonaisuutena vain...epämiellyttävä. Sen värimaailma on synkkä ja filtteröity. Äänimaailma on uhkaava ja alati nouseva, aivan kuten jokainen kohtaus olisi vain ennakkoa jotain isompaa varten. Kukaan päähahmoista ei hymyile, ja jos he yrittävät olle kepeitä tai heittää huulta tuntuu se kaiken tämän ympärillä todella kiusalliselta. Jonathan Kentin "kummitus" on tämän kiusallisuuden huipentuma kertoessaan naama vakavana siitä kuinka kuolleiden hevosten huudot olivat vakiovieraita tämän painajaisissa. Ja sitten on Lex Luthor. Uskon yhä että Jesse Eisenberg olisi voinut olla hyvä Lex Luthor. Hän on hyvä näyttelijä jolla on kokemusta älykkäiden mutta armottomien nerojen näyttelemisestä. Valitettavasti elokuvan Luthor on maaninen, kikattava hullu jolta uupuu Luthorin arvokkuus ja viileä charmi. Olisin halunnut olla paikalla kuvauksissa, sillä on välillä vaikea sanoa onko syy Eisenbergin, ohjaajan vai käsikirjoittajan vai onko kyseessä yhteinen virhe. Koko esitys olisi surullista ja raivostuttavaa jos se ei olisi nin naurettavaa. Kun Batman v Superman oli vielä tuotantovaiheessa, nousi huhu kahdesta pahiksesta. Nyt tiedämme että kyseessä oli Luthor ja Tuomiopäivä, mutta silloin yleinen teoria oli että pahikset olisivat Lex Luthor ja Jokeri. Mikä tekee järkeä, sillä Luthor tuntuu näiden kahden hahmon yhdistelmältä. Osa Luthorin teoista tuntuu enemmän Jokerille sopivilta, ja elokuva olisi voinut ehkä hyötyä tästä hahmoerottelusta enemmän.
Tarina on myöskin itsessään täynnä aukkoja ja väkinäisyyksiä. Mitä Teräsmies teki Loista uhanneelle terroristille? Miten Teräsmiestä voidaan pitää syyllisenä terroristien kuolemaan? Mikä aiheutti Batmanin satunnaisen, hyvin tarkan ja yksityiskohtaisen näyn tulevaisuudesta? Okei, Lex Luthor tietää kaikkien salaiset identiteetit. Miten? Voin hyväksyä sen että Luthorin kaltainen älykäs kaveri voisi saada ne selville ennemin tai myöhemmin, mutta haluaisin nähdä jotain prosessia tai todistetta. Miksi Teräsmies ei itse etsi Marthaa? Hänelle tunti on enemmän kuin tarpeeksi aikaa löytää yksi henkilö kaupungista (superkuulo, röntgenkatse, lento valon nopeudella jne). Miksi Teris ei aloita Batmanin kanssa keskustelua "Luthorilla on äitini, auta minua" ? Mitenkä koko Metropolis onnistuttiin evakuoimaan niin nopeasti? Olkoot minkälaiset turvatoimet ja suunnitelmat tahansa, New Yorkin kokoista kaupunkia ei evakuoida tunnissa. Sitten on vain kaikki tyhmät väkinäisyydet jotka vain hankaloittavat ja pitkittävät juonta. Teräsmiehen oma kylmyys Batmania kohtaan, Lois Lanen suuri tutkimustyö joka paljastaa että Lex Luthor on paha, kryptoniittikeihään heittäminen pois ja samantien noutaminen takaisin joka johtaa melkein Loisin kuolemaan. Lois Lane on pelkkä hidaste tässä elokuvassa eikä hän tee mitään oikein tai auta ketään millään tavalla. Fakta että Martha on molempien Teräsmiehen ja Batmanin äitien nimet on ollut vuosia vain hauska kuriositeetti, mutta BvS nostaa tämän suuren paljastuksen tasolle. Kyllä, ymmärrän mitä sillä haettiin takaa mutta se on todella väkinäinen tapa saada Batman lopettamaan toisen murhaaminen ja todella, todella laiskaa. Ja sitten Teräsmies kuolee, mikä lopettaa hänen tarinansa, kunnes Justice League resurrektoi hänet ylös kuluttaen taas tähän ylettömän paljon aikaa, mark my words. Miksi hänen piti kuolla? Oliko hän ainoa joka osasi käyttää kryptoniittikeihästä? Mistä hän edes tiesi että kryptoniittikeihäs varmasti tappaisi Tuomiopäivän? Batman v Superman on huonosti rakennettu tarinana ja runollinen kerrontapa tai eeppiset tapahtumat eivät korvaa hyvää ja toimivaa rakennetta. And I'm not even done yet.
Murhamiehet sankareina
Kuten kaikissa negatiivissa asioissa Batmanin suhteen, ongelmat Batman v Supermanin hahmoissa voi johtaa Frank Milleriin. Frank Millerin tässä kohtaa jo naurettavan yliarvostettu Yön Ritarin Paluu on isoin temaattisin ja visuaalisin innoite Batman v Supermanissa, vaikka se adaptoikin tarinasta vain viimeisen luvun. Batmanin käytöksessä on nähtävissä paljon Millerin Batmanille ominaisia maneereja ja ajatuksia. "You are not brave. Men are brave" on melkein sanasta sanaan otettu Paluusta, ja hänen yltiöpäinen raakuutensa ja synkkyytensä saa jopa Millerin naurettavan All-Star Batman & Robinin vaikuttamaan vain vähän psykoottiselta. Sanotaan se suoraan; Batmanin ei pitäis tappaa ketään. Elokuvan aikana Batman suoraan omien tekojensa kautta riistää vähintään 14 ihmisen hengen tuliaseilla, yliajamalla ja räjäyttämällä. Ja tähän ei olla laskettu niitä jotka kuolee Extended Editionin lisäyksissä. Mutta sitten on seuraava argumentti: "Tämä on synkempi, loppuun ajetumpi versio Batmanista joka on mennyt yli rajojensa. Robin on kuollut ja Batman on hajonnut henkisesti. Ja kyllähän Tim Burtonin Batman-leffassakin Batman tappoi! Samoin Batman Returnsissa!* " Tämä on totta. Batman Returns varsinkin esittää näkyvästi Batmania tappamassa konnia räjähteillä iloisesti hymyillen. Ja Batman kieltämättä on hyvin raskaassa kohdassa elämässään.
Mutta vuosi on 2016. Ymmärrän Batmanin ja Batman Returnsin tilanteen, sillä silloin täysveriset supersankarielokuvat eivät olleet vielä iskeneet itseään läpi, ja menestyäkseen niiden piti seurata 80-90 lukujen toimintaleffojen tapoja ja standardeja. Mutta nyt kun elämme supersankarileffojen kulta-aikaa jolloin sarjakuvauskolliset supersankarileffat ovat mahdollisia, aikaa jolloin ei tarvitse häpeillä juuriaan, voisi Batman-elokuvatkin seurata esimerkkiä ja omaksua juurensa täysin. Batmanilla on yksi sääntö jota hän ei riko; hän ei tapa. Hän voi rikkoa lakeja, hän voi rikkoa moraalisia sääntöjä ja rikkoa luita, mutta hän ei riistä keneltäkään elämää sillä se on rikoksista alhaisin. Hän jos joku tietää millaista on menettää joku, miltä tuntuu kun perheenjäsen riistetään. Ja Robinin menetyksen pitäisi vain vahvistaa tätä, sillä hän joutui silloin elämään menetyksen tuskan uudestaan. Mutta silti Batman tappoi 14 ihmistä ja oli valmis tappamaan Teräsmiehen. Edes Miller ei mennyt niin pitkälle että pistäisi Batmanin tappamaan Teräsmiestä. Ben Affleck on mainio Batman, mutta Batman jota hän näyttelee ei muistuta paljoakaan sarjakuvien supersankaria, vaan on pelkkä omankäden oikeuden jakaja.
"More than anyone else in this world, when you scratch everything else away from Batman, you are left with someone who does not want to see anybody die."
- Kingdom Come
Ja sitten on Teräsmies. Teräsmies sanoo elokuvan tittelissä olevan taistelun lähestyessä: "Minun täytyy puhua hänelle, tai minun täytyy tappaa hänet. Kukaan ei pysy hyvänä tässä maailmassa." Teräsmiehen esitetään olevan jonkinlainen toivon lähettiläs pelastaessaan ihmisiä ja heidän palvoessaan tätä jumalan lailla. Mutta kun Lois Lane muistuttaa Teristä hänen symbolinsa merkityksestä, Teräsmies vain virkkoo sen merkinneen sitä hänen planeetallaan. Batman v Supermanissa Teräsmies on kaikkea muuta kuin sarjakuvien sankari. Teräsmiehen sanotaan nostavan toivoa ihmisten sydämissä, mutta se ei tunnu yhdestäkään kohtauksesta, teosta tai ilmeestä. Teräsmies esitetään liian etäisenä ja kylmänä. Hän ei näytä iloiselta pelastessaan ihmisiä tai edes huolehtivalta. Henry Cavillin perusilme on ylenkatsovan passiivinen, jopa silloin kun kohtaus vaatisi häneltä jonkinlaisen tunnelatauksen esittämistä. Teräsmies on pohjimmiltaan toivon symboli. Luthor sanoo että absoluuttinen voima korruptoi absoluuttisesti. Teräsmiehen absoluuttinen voima on vapauttanut hänet absoluuttisesti. Hän tekee mitä tekee siksi että hänellä on voima tehdä se, eikä hän käytä voimiaan tappamiseen tai toisten alistamiseen, mutta tämä unohtui elokuvassa selkeästi. Ongelman juuret ovat Man of Steelissä. Hän tappaa Zodin, mutta yhtä "nyaaargh" huutoa lukuunottamatta se ei vaikuta häneen millään lailla. Hän on kaikkivoipa eikä koe minkäänlaisia tunnontuskia tappamisesta. Häntä on mahdoton esittää minkäänlaisena toivon symbolina tai sankarina tässä valossa.
Aamunkoi joka ei saapunut
Kuten aiemmin sanoin, Snyder, Goyer ja Nolan olivat ne kolme tekijää jotka jo Man of Steelissa tulivat määrittelemään tulevaisuuden. Snyder on elokuvaohjaaja jolla on tarkkaa elokuvallista silmää ja taitoa kohtaussommitteluun, mutta näyttelijöiden ohjaajana hän on keskiverto. Hänen selkeä rakkautensa Alan Mooren ja Frank Millerin töitä kohtaan näkyy tämän filmografiasta (Watchmen, 300) ja tämä näkyy myös hänen visiossaan DCEU:sta. Synkkää, väkivaltaista, huumoritonta ja väritöntä. Christopher Nolan on visionääri ohjaaja joka elokuvan kielen käyttäjänä ja teknikkona moderni haastaja Kubrickille, mutta hän ei ole tunnettu ihmislähtöisistä tarinoistaan tai tunteeseen vetoamisesta. Mutta viimeisenä tulee käsikirjoittaja Goyer, mies joka ylenkatsoo supersankareita ja sarjakuvafaneja vaikka työskenteleekin pääasiallisesti sarjakuva-adaptaatioiden parissa. Hänen ylimieliset ja seksistiset kommentinsa "liian tyhmistä hahmoista" kuten Marsilaisesta Metsästäjästä J'onnista ja Hulktaresta ovat tunnettuja. Ja nämä miehet olivat vastuussa DC:n elokuvauniversumin ensimmäisestä vaiheesta, ja Nolanin jäätyä pois jäljelle jäi vain Snyder ja Goyer. DC, joka tunnetaan idealistisista sankareistaan jotka tekevät suuria ihmetekoja, tarinoista joissa maailma pelastetaan sankaruuden kautta ja joissa yksi ihminen voi tehdä muutoksen. Lopputuloksen voi nähdä Batman v Supermanissa.
Elokuvan harvinaisena valonpisteenä toimii Gal Gadotin Ihmenainen. Ei sillä että hän pääsisi esittämään hahmoaan kunnolla, hän on vain piipahtamassa elokuvassa. Mutta kun Ihmenainen tulee pelastamaan päivän, Hans Zimmerin muuten sekava soundtrack saavutta huippunsa sähkökitaran huutaessa, nousee elokuva hetkeksi masennuksen suosta ylös. Aika näyttää onko Gal Gadot vain karismaattinen toimintakohtauksissa vai onnistuuko hän esittämään myös empaattista, rakastavaa sankaritarta. Ja kuten aiemmin sanoin, Ben Affleck osaa esittää hyvää Batmania ja Bruce Waynea, ja kohtaus jossa hän tulee ensimmäisen kerran on oikeasti todella siisti. Hän tarvitsee vain huomattavasti paremman Batmanin esitettäväkseen ja olen varma että hän voi todistaa itsensä parhaimpana live-action Batmanina.
Batman v Superman: Dawn of Justicen piti olla vuoden suurin elokuvatapahtuma. Ensimmäisen kerran kaksi maailman tunnetuinta ja suosituinta supersankaria kohtaa valkokankaalla. Se olisi iso elokuva joka ennakoisi Oikeuden Puolustajien saapumista, antaisi Marvelille veroisensa kilpailijan ja DC:n faneille elokuvasarjan jonka seuraavia osia voisi odottaa innolla. Batman v Superman oli totisesti vuoden puhutuimpia elokuvia kriitikoiden suomiessa sitä armotta ja fanien kiistellessä sen sisällöstä. Toivo tulevasta on kadonnut; jos Warner ei saa Batmanista ja Teräsmiehestä hyvää elokuvaa, mitä toivoa muilla sankareilla on? Suicide Squad nosti hieman tasoa mutta sekin oli petttymys. Itse pistän lopun uskoni Wonder Womanin kohdalle. Ihmenaisen elokuva on ensimmäinen laatuaan, ja aikaisemmat elokuvat eivät vaikuta sen menestykseen. Ihmenainen on tärkeä, hän ei ole vain mikä tahansa supersankari. Hänen elokuvansa perusteella tullaan määrittelemään naisvetoisten supersankarileffojen tulevaisuus. Zack Snyder on myös syösty vallasta, ja DCEU:n johtaja on nyt Geoff Johns, ei mikään nero tai visionääri mutta hän uskoo värikkäämpään ja toiveikkaampaan DC.n maailmaan. Mutta Batman v Supermanin ongelmat ovat niin syvälle sen rakenteissa, juonessa ja hahmoissa että mikään muutos ei pelasta sitä niiltä. Batman v Superman: Dawn of Justice ei ole ainoastaan viime vuoden huonoin elokuva ja suurin pettymys, mutta helposti myös supersankarileffojen alhaisinta kastia. Jos pidät siitä itse ja löydät asioita joista pidät, hienoa. Mutta henkilökohtaisesti se ei kuitenkaan ole aikoastaan huono elokuva, vaan myös kaikkien genren heikkouksien ja huonojen puolien täyttämä loukkaus sen maailmaa ja hahmoja kohtaan. Batman ja Teräsmies ovat tätä parempia, ja ansaitsevat paljon parempaa.
Atte T
PS. *= Mielenkiintoisesti, jos haluat katsoa enemmän sarjakuvauskollisemman Batman-elokuvan, Batman Forever ja Batman & Robin ovat lähempänä sitä mitä haet kuin muut. Batman ei tapa ketään, hän taistelee superrikollisia vastaan ja Robin on mukana toiminnassa. Ja niitä kutsutaan huonoiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti